Täytin vähän aikaan sitten 30v. Mulla on myös jonkin aikaa ollu kova tarve saada tavallinen perhe-elämä. Tähän asti elämän täyttäneet sinkkuilu, baarit, lyhyet suhteet (en tarkoita yhen yön suhteita), matkustelu, harrastukset, ura, kaverit jne.
Nuo ei kuitenkaan anna minulle enää oikein mitään. Siis toki kivaa tekemistä, mutta jokin lanka puuttuu.
Kauhee halu siis ois saada kokea nyt se klisee: vakavaa seurustelua, kihlat, naimisiin, pari lasta, rivari, farmari, yhteiset etelänlomat kanarialle jne.
Pelottaa vaan, että nyt tulee hätäpäissä otettua nainen vain noiden takia. Silloin voi todellinen ihastuminen jäädä puuttumaan. Sehän kai monilla eron syy on? Alettu olemaan yhdessä olemisen takia? Sen takia, että saisi sen perhe-elämän "ihannuuden" mikä naapurilla tai työkaverillakin on.
Nuo ei kuitenkaan anna minulle enää oikein mitään. Siis toki kivaa tekemistä, mutta jokin lanka puuttuu.
Kauhee halu siis ois saada kokea nyt se klisee: vakavaa seurustelua, kihlat, naimisiin, pari lasta, rivari, farmari, yhteiset etelänlomat kanarialle jne.
Pelottaa vaan, että nyt tulee hätäpäissä otettua nainen vain noiden takia. Silloin voi todellinen ihastuminen jäädä puuttumaan. Sehän kai monilla eron syy on? Alettu olemaan yhdessä olemisen takia? Sen takia, että saisi sen perhe-elämän "ihannuuden" mikä naapurilla tai työkaverillakin on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vanhaan
Olen edellisen kanssa samaa mieltä...Nuo luettelemasi "onnen" elkeet ovat kaukana siitä mitä kuvittelet, kaksi lasta ja naimisissa ja tuo omaisuus, se on ikuinen velkahelvetti eikä siihen mitään onnellisia lemmenlomia etelään mahdu...Hyvin ovat naapurit ja työkaverit osansa esittäneet sinulle!!!!!!!!!!!
parempaa onnenlähdettä saa etsiä.
Joopa joo, hyvä parisuhde on varmasti toimivaa onnea, mutta ei se välttämättä tarkoita sitä, että pitäisi olla nuo muutkin kahleet eli autot ja rivarit jne.
En ole elämässäni nauttinut niin paljon kuin nyt sinkkuna, vakituisessa työpaikassa kohtuullisesti ansaitsevana ja itsenäisenä. Tajuan, että olen onnekas!
Sitten jos kohdalle tulee ihastumisia, niin mikäs sen mukavampaa, mutta ukkoa en nurkkiin pyörimään ota kyllä. Enkä velkahelvettejä, koiria, kakaroita = mitä tahansa muuta kahletta. Joka niistä tulee tyytyväiseksi, niin fine. Mutta ei se ole ainoa oikean elämisen malli.
Minusta hyvin sanoi tuo yksi, että "hyvin ovat työkaverit sulle osansa esittäneet". Toki onnellisiakin parisuhteita ja perheitä varmasti on.
Farmari: 40 000€
OK-talo, asunto yleensä n. 250 000
(optimistinen arvio ilman korkokuluja...)
Mökki, oletetaan että oma ranta, moderni varustelu: 150 000€
koira: 750€
lapset, mitä sellaisen hankintahinta on, 1500(???)
toinen mokoma 1500
Vaimokkeen hankkimiseen kuluvat varat laskettuna niin materiaali- kuin ajankäyttöpohjalta: 50 000€
eli sellainen puolen miljoonan euron unelma.
Mieti mitä puolella miljoonalla tekisit: muuttaisit Ranskaan, ostaisit yksiön Cherbourgista yksiön ja kirjoittaisit runoja tai millä ikinä haluaisitkaan itsesi elättää.
Laskelmani toki ovat hatusta vedettyjä, mutta puolella miljoonalla saisi moni mies ihmeitä aikaan, puhumattakaan välillisistä kuluista mitä perheily aiheuttaa menetettyinä uratilaisuuksina yms.
koitan ruton tavoin vältellä tuota scenaariota. Lapsia, velkahelvetti, farkku volvo, pari koiraa, omakotitalo jossain espoossa. Ei helvetti tulee ihan kylmiä väreitä kun mietin tota mahdollisuutta.
Toivotaan, ettei (niin kuin tiede on jo todistanut) iän myötä noi ainoat toimivat aivosolut tuhoudu jonka jälkeen lannistun ja hyväksyn tuon elämäntavan.
Ei tarkoita millään pahalla niille jotka ovat valinneet tuon tavan, itselleni se vain ei sopisi ikinä. :)
Ainoa mitä noista "kliseistä" mitä mainitsit olisi mukava asia olis toi vakava seurustelu, toisaalta se taitaa 90% todennäköisyydellä johtaa aina tohon asiaan mitä en haluaisi.
seurustelua mulle. Ei mitään kuoleman vakavaa seurustelua, vaikka vakituista olisikin.
Itse olen ollut aika rauhallinen harrastusteni ja ajankäytön osalta. En ole viettänyt villiä sinkkuelämää, joskus käyn viihteellä kavereiden kanssa (useamminkin olis kiva käydä, mutta eihän nuo pariutuneet meinaa lähteä mihinkään).
Mulla asiat ovat menneet aivan päinvastoin. Lukioaikoina etsiskelin omaa kaveria perhettä perustamaan ja nyt etsiskelen enää omaa kaveria, jonka kanssa voisi silloin tällöin kiertää yhdessä maailmaa ja viettää mukavaa ja mielenkiintoista kahden aikuisen elämää.
Lapsia en kaipaa enää yhtään,tosin eläinlapset on ihan kivoja, mutta en niihinkään vielä itseäni sitoisi. Pari matkaa täytyisi päästä tekemmän ilman huolta kissoista tai koirista.
Meillä elämät ovat siis menneet totaalisen eri suuntiin. En oikein jaksa kaivata sitä asuntolainaakaan, vuokralla on ihan tarpeeksi kiva asua =)