""Lähisuhdeväkivallan kasvot ovat yhä miehen kasvot, ja naiset ovat uhreja. Niin se on haluttu nähdä. Se ei kuitenkaan ole totta. On paljon omasta väkivaltaisuudestaan kärsiviä naisia", psykologi Hannele Törrönen Ensi- ja turvakotien liitosta sanoo."
Siis noinko se on?
Onko vielä myyttiä siitä, että nainen hakataan ja nainen on kiltti marttyyri ja vain mies makaa sohvalla kaljan kanssa? Ilmeisesti se onkin nainen joka ei saa asioita tehtyä eli on henkisesti sohvalla ja tilastojen mukaan naisellekin maistuu tosi hyvin.
Siis noinko se on?
Onko vielä myyttiä siitä, että nainen hakataan ja nainen on kiltti marttyyri ja vain mies makaa sohvalla kaljan kanssa? Ilmeisesti se onkin nainen joka ei saa asioita tehtyä eli on henkisesti sohvalla ja tilastojen mukaan naisellekin maistuu tosi hyvin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta itse kyllä lähestyn parisuhdeväkivaltaa siten, että ei siinä ole väliä onko kyseessä nainen vai mies - samaa se on, oli väkivallan uhri/käyttäjä kumpaa sukupuolta tahansa! Onhan tilastoissa miehet suuremmassa osassa, mutta en näe miksi sen pitäisi vaikuttaa oikeasti näin tavallisena taplaajana suhtautumiseen. Varsinkaan siihen, että vähäteltäisiin sitten miesten kokemaa väkivaltaa tai ei suhtauduttaisi vakavasti siihen. Naisena en halua mennä siihen, että parisuhdeväkivaltaa ajateltaessa pelkäisin ainoastaan uhriksi joutumista vaan tiedostan sen, että minullakaan ei ole oikeutta käyttää henkistä/fyysistä väkivaltaa sen enempää. Sinänsä tämä sukupuolikysymys aiheessa parisuhdeväkivalta joskus tuntuu saavan minusta liikaa palstatilaa - mitkä killuttimet sieltä haaroista roikkuu lyöjällä, on toisarvoinen seikka.
Tuo lausahduskin jotenkin tökki. "Väkivallan kasvot:mies Omasta väkivallasta KÄRSIJÄ: nainen". Totta, että varmaan siitä itsekin voi kärsiä, mutta niin miehetkin siitä kärsivät.
Kyllä se on nainen usein se psyko-osapuoli minunkin kaveripiirissäni, joka turvautuu fyysiseen väkivaltaan parisuhteessa ja alkaa meuhkaamaan ihan käsittämättömistä asioista. Tuntuu että nykyajan nuoret naiset on kaikki enemmän tai vähemmän mielenvikaisia.
Ja omasta perhepiiristäkin sellaisia kokemuksia, että äiti ensin mäkättänyt ja pitänyt isää tiukilla henkisellä väkivallalla, sitten pikkuhiljaa siirtynyt läpsimiseen yms. jonka jälkeen faijalla päre palanut ja mutsi saanut kyytiä. Tyypillinen "mikset sä näytä tunteitas mikset hä hä hä LÄPS LÄPS no hakkaa ny ees". Ei voi tajuta tota naisen logiikkaa.
Niinhän se on, että kuka tahansa on väkivaltainen, kärsijä on joka tapauksessa aina nainen. Mies ei koskaan ole uhri.
sukupuolten stereotyyppisten roolien murtaminen johtaa lopulta tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Tätä ei pidä käsittää väärin.
Eikä se ole myöskään aina niin, että mies lyö naista, tai päinvastoin. Ihan kuin lähisuhdeväkivalta ei koskisi ollenkaan saman sukupuolten keskeistä väkivaltaa. Väkivallalla on edelleen miehen kasvot, ihan kuten muissakin yleistyksissä, koska väkivallan tekijänä on useimmiten mies. Onko se sitten oikein?