Tuli mieleen, kun monta kertaa on ollut juttua siitä, että kun nainen haluaisi vain kuuntelijan suruilleen, niin mies luulee, että nainen odottaa hänen tekevän jotain sille surua aiheuttaneelle asialle, niin toimiiko se sitten toisinkinpäin? Eli kun mies kertoo huolistaan, niin eikö pelkkä kuunteleminen riitäkään, toivoisiko mies, että nainen tekisi jotain konkreettista?
Ihmisillä on tapana usein kertoa minulle huolistaan ja olen aina vain kuunnellut ja jutellut asiasta, mutta silloin kun kyseessä on mies, niin olisiko pitänyt myös yrittää keksiä jotain ihan konkreettisia ratkaisuehdotuksia?
Onko se sitten pettymys miehelle, jos nainen vain kuuntelee, eikä tee mitään?
Ihmisillä on tapana usein kertoa minulle huolistaan ja olen aina vain kuunnellut ja jutellut asiasta, mutta silloin kun kyseessä on mies, niin olisiko pitänyt myös yrittää keksiä jotain ihan konkreettisia ratkaisuehdotuksia?
Onko se sitten pettymys miehelle, jos nainen vain kuuntelee, eikä tee mitään?
Vastaukset 36
Vanhimmat
on siinä, että mies ei niin kovin puhu huolistaan, ennen kuin on valmis itse tekemään asioille jotain. Silloin hän kaipaa ehkä näkemyksen siitä, onko hänen ratkaisunsa oikea. Ja se olisi sitten se teko: mielipiteen tai näkemyksen ilmaisu.
Miehet harvemmin vain jakavat tunteitaan jakamistarkoituksessa, luulen ma.
te miehet olette sellaisia vaitonaisia mörököllejä, että joskus ihan hirvittää ajatella mitä mielessänne liikkuu...
Eikö sulla ole mielikuvitusta vai etkö voisi keksiä oman nimimerkin?
on yks hyvä ja helppo keino estää tällainen kiusanteko. Siis jos vain haluat.
Musta taas tuntuu, että miehet ehkä enemmänkin kaipaa kuuntelijaa kuin naiset... Mutta ehkä mä vain olen luullut niin ja ne puhuu asiasta uudelleen ja uudelleen, kun minä typerys en tajua, että he kaipaisivat jotain ratkaisuakin asiaan... :D
kirjoittaminen, tiedän kyllä. Haluatko kertoa mikä mun sanomiseni on sinua noin paljon ärsyttänyt?
et toi edellinen tarkotti sitä, että lopettaisit nikin käytön kokonaan, niin kukaan ei pysty roikkua sun perässä sillo.
Toinen vähä huonompi vaihtoehto on tietty rekisteröityä, mut sitä mäkään en suosittele.
vain on vähän turhaa heitellä jotain irrallisia mielipiteitä palstalle... Keskustelu on usein aika hedelmätöntä, ellei ole edes jotain käsitystä siitä kirjoittajasta. Mä en vain oikeasti tajua, että joku jaksaa minuakin vainota, ottaen huomioon, että olen suunnilleen mielenkiinnottomin henkilö koko maailmassa... Huvinsa kai kullakin...
absoluuttista totuutta tähän asiaan. Puhun tietysti lähinnä itsestäni. Varmaan on sellaisiakin miehiä, jotka puivat ääneen murheitaan ja käyttävät kuuntelijaa tunteidensa selvittelyn apuna.
Itse toimin toisin: selvittelen asiat ensin mielessäni ja ilmoitan sitten, miten asiat ovat :-)
rekkauduin: sain jonkun ääliön kirjoittelemaan nikilläni paskaa.
Ei tästä rekkautumisestakaan mitään varsinaista vammaa ole sielulle tullut.
jos rekisteröit nimmarisi, ei sitä kukaan muu pääse käyttämään. Jostain syystä Rela ei tätä suosittelisi, mutta eihän se vaikuta muuta kuin, että nimimerkkisi näkyisi sinisellä kirjoitettuna ja kukaan muu ei sitä pystyisi käyttämään.
Ajattelin vaan, ettet ole asiaa ajatellut, kun tämä sinua tuntuu niin suuresti ärsyttävän.
Se vain, että mä olen aina vetänyt puoleeni ihmisiä, jotka kaipaa kuuntelijaa ja aika säälittävää, että kesti melkein 30 vuotta tajuta, että toisen sukupuolen kannalta en osannut auttaa yhtään... :(
Mutta on mulla kyllä yksi miespuolinen kaveri, yksi niistä harvoista, joihin edelleen olen yhteydessä, joka ainakin sanoo, että haluaa jonkun vain kuuntelevan. Hän on tosin muutenkin aika feminiininen luonteeltaan, joten se voi selittää.
kun tätä mun nikkiä ei saa noiden ~~ merkkien takia rekattua ja pelkkä Vanilla on jo käytössä. Enkä muutenkaan haluaisi rekkautua, mutta täytyy nyt katsoa. Jos tuo jatkuu, niin samantien voi kai pysyä kokonaan pois täältä.
vaihtaa nimimerkkiä, enkä muutenkaan viitsisi.
Tottakai ärsyttää, varsinkaan kun en käy täällä edes joka päivä, niin en tiedä mitä tolla nikillä kirjoitellaan...
muukin mies toki puhuu tunteistaan, mutta vain niistä, jotka ovat puhuttavissa, siis jotenkin ratkaistu. Niistä voi puhua. Niille muille ei välttämättä ole edes sanoja. Ehkäpä se on juuri se ongelma: asioille ei ole ilmaistavissa olevaa muotoa, ennen kuin ne on ratkaistu. Sen jälkeen niille löytyy oikeat sanat ja niistä voi puhua.
Itselläni esim. suuttuminen noudattaa tuota kaavaa: jos suutun tai loukkaannub oikeasti, menen aivan mykäksi, koska millekään ei ole mitään ilmaisua. Vasta kun saan tunteeni johonkin järjestykseen ja hallintaan, multa tulee suusta ulos sanoja. Ihan konkreettisesti.
tekee nimenomaan sen selvittelytyön sillä puhumisella ja sitten on asia on selvä, niin siitä on enää ihan turhaa puhua.
Olette te miehet omituisia... :)
että todella moni parisuhdekriisi on kärjistynyt äärimmilleen tähän asiaan sisältyvien erilaisten toimintamallien, odotusten, luulojen, väärinymmärrysten ja väärien tai turhien odotusten takia.
muokkaamaan nimimerkkiäni, saadakseni sen rekattua: kyllä se säilyi silti tunnistettavana. Mutta jokainen ratkaisee tavallaan...
yksinomaan sun. Kärsit tai et kärsi. Viitsit tai et viitsi.
Onneksi ei ole mun ongelma. :)
koska joskus on hyvä olla hiljaa ja pitää kädestä kiinni...
yksi vai päivystätkö sinä täällä 24 tuntia vuorokaudessa? KASVA AIKUISEKSI!!!
Tuosta toisesta en tiedä.
en ole kukaan aikaisemmin kirjoittanut, mutta kommentoin nyt kuitenkin jotain.
kun jo etukäteen tietää, että akka ei voi mitenkään auttaa.
Eli, kyllä se asioille jotain tekeminen merkkaa.
siitä pelkästä kuuntelemisesta mitään?
en saa.
Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö mielelläni jakaisi päivän tapahtumia ja muuta avokin kanssa. Mut jos joku ongelma tulee ja tiedän etukäteen sen, että vain minä sen voin ratkaista, ni emmä niistä jaksa jauhaa.
miehille aika tyypillistä... Ja naisen vaikea ymmärtää... :)
Mitä ajatuksia se sitten herättää, jos puhut asiasta, eikä nainen(tai kenelle sitten puhutkin) osaakaan tarjota mitään apua?
emmä puhu. :)
Kyllä mä sitte puhun ku tiedän, että akka voi jotenkin auttaa.
akka(kamala nimitys!) tietää nämä jutut paremmin. Mä olen kyllä taitanut tuottaa pettymyksen useammallekin miehelle... :)
(musta olisi muuten ihan hirveä loukkaus, jos olisin parisuhteessa, eikä se mies puhuisi mulle ongelmistaan... Siitäkin huolimatta, ettei mulla itsellä ole tapana puhua.)
mä kaipaan toki sitä että mua kuunnellaan mut hermostun pian jos kälätetään vaan eikä tehdä asioille mitään. Ei yhtään mun juttu tollanen. Mut olen muutenkin tajunnut olevani putkiaivoinen nainen.
puhu ongelmistani, mutta siinä on kyse lähinnä vallasta ja luottamuksesta.
Mutta poikkeuksia on varmaan suuntaan ja toiseen.
Miten sitten naisena, onko susta rasittavaa, jos muut naiset purkaa sulle huoliaan?
purkavat vain jonkin aikaa. Mutta jos se on sitä et vuodesta toiseen itketään samaa juttua jolle ei tehdä mitään niin kyllä mua kyllästyttää... Siis jos asialle voisi jotain tehdä.
sanoa. toiset diggailee et kuuntelee, toiset haluaa keskustelua ja toisia pitää fudia perseeseen, että niistä on johonkin(sanoa mitä tehdä).
naiset ei kumminkaan miesten maailmaa kauhean hyvin ymmärrä..veikkaan et se kuuntelu on paras idea
Väittäisin, että sellainen avautuminen ei liity mitenkään sen konkreettisen kaipuuseen, vaan tällöin on varmaan kyse jostain henkisestä tuesta, ymmärtämisestä...
Konkreettisen kaipuuseen on toiset merkit.
Musta & mun mielestä mainitsemassasi asiassa kannattaa mennä tilanteen mukaan. Ainakin sukupuolisessa mielessä asia on kuitenkin ( mun mielestäni) niin, ettei kenelläkään koskaan - ei kuuntelijalla, eikä sillä joka huolistaan kertoo, ole velvollisuutta ajatella suhtautumistaan emt. sukupuolisessa mielessä.
Vertauskuvallisesti asian ilmaistakseni: Jos joku lässyäisi, vaikkapa nyt sulle, tuntitolkulla räkä roiskuen omista asioistaan, niin vastuu varmastikin lienee sillä, jolla sylki enemmän lentää. Toivottavasti ymmärsit vertauskuvani. Mitään negatiivista en sillä, en ketään kohtaan, tarkoittanut.