Kun mies ja nainen eroavat, ja heillä on lapsia, tulee monesti riita lasten asioista. Tässä vaiheessa miehestä tulee usein Isä, vaikka itse synnytyksestä olisi useampi vuosi.
Vaikka mies ei parisuhteen aikana ole hoitanut lapsiaan , ei kasvattunut niitä, ei ole niille läsnä eikä mahdollisesti edes ole huolehtinut lasten taloudellisesta toimeentulosta yhdessä puolisonsa kanssa, heti suhteen loppumisen jälkeen hänestä kuoriutuu lapsiaan yli kaiken rakastava isä.
Tapaamisia vaaditaan tasapuolisesti, elatusmaksuista ollaan huolissaan, että rahat Varmasti menevät lasten hyväksi, lasten asioita vahditaan tarkemmin kuin liiton aikana, niistä kiinnostutaan ja niitä käytetään siekailematta hyväksi mustamaalata entistä puolisoa tai saada lapset pois häneltä. Entinen puoliso joka hoiti kodin kaikki käytännön asiat onkin huono kasvattaja, mies, joka ei välttämättä muista edes lapsensa syntymäaikaa on mielestään parempi kasvattaja ja huoltaja.
Isän rooli korostuu maailman tärkeimmäksi asiaksi ja lasta halutaan nähdä vain sillä varjolla, etä on liiton aikana hänet siittänyt.
Onko tässä kyse miehen oikeudest lapseen vai lapsen oikeudest isään? Ja eikö melko monelle lapselle olisi hyväksi että vanhemmat eroavat, jotta mieskin kiinnostuu lapsistaan, on siis isä?
Vai olisiko tälläinen yhtäkkinen herääminen kasvattamaan ja huolehtimaan lapsista myös kontrolointia entisen puolison tekemisitä?
Miksi mies, joka on yksinhuoltaja saa tehdä jopa törkeitäkin laiminlyöntejä lasten kasvatuksessa ja soskussa vain tädit ymmärtävät, koska hän on mies?
Vaikka mies ei parisuhteen aikana ole hoitanut lapsiaan , ei kasvattunut niitä, ei ole niille läsnä eikä mahdollisesti edes ole huolehtinut lasten taloudellisesta toimeentulosta yhdessä puolisonsa kanssa, heti suhteen loppumisen jälkeen hänestä kuoriutuu lapsiaan yli kaiken rakastava isä.
Tapaamisia vaaditaan tasapuolisesti, elatusmaksuista ollaan huolissaan, että rahat Varmasti menevät lasten hyväksi, lasten asioita vahditaan tarkemmin kuin liiton aikana, niistä kiinnostutaan ja niitä käytetään siekailematta hyväksi mustamaalata entistä puolisoa tai saada lapset pois häneltä. Entinen puoliso joka hoiti kodin kaikki käytännön asiat onkin huono kasvattaja, mies, joka ei välttämättä muista edes lapsensa syntymäaikaa on mielestään parempi kasvattaja ja huoltaja.
Isän rooli korostuu maailman tärkeimmäksi asiaksi ja lasta halutaan nähdä vain sillä varjolla, etä on liiton aikana hänet siittänyt.
Onko tässä kyse miehen oikeudest lapseen vai lapsen oikeudest isään? Ja eikö melko monelle lapselle olisi hyväksi että vanhemmat eroavat, jotta mieskin kiinnostuu lapsistaan, on siis isä?
Vai olisiko tälläinen yhtäkkinen herääminen kasvattamaan ja huolehtimaan lapsista myös kontrolointia entisen puolison tekemisitä?
Miksi mies, joka on yksinhuoltaja saa tehdä jopa törkeitäkin laiminlyöntejä lasten kasvatuksessa ja soskussa vain tädit ymmärtävät, koska hän on mies?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mies on huolehtinut perheestään jo avioliiton aikana.eron tapahduttua ollaan viemässä lapset ja yritetään kyniä joka euro jonka irti saa.pitäiskö miehen olla vastustamatta hiljaa?sosiaalipuolen isämyönteisyydestä voidaan olla montaa mieltä.
Lue uudelleen alkuperäinen teksti, kyse ei ollut mainitsemasi kaltaisesta miehistä, vaan nimenomaan niistä isistä, jotka eivät tee mainitsemallasi tavalla. Tosin heistäkin osa väittää niin tehneensä.
ollaankin lapsenmyönteisiä! Aina ollaan vaan että minä minä minä, milloin siellä oikeesti jutellaan lapsen parhaasta ja tingitään omasta parhaasta sen eteen?????
Minäkin tässä sain käydä sosiaalitoimistossa kuuntelemassa kuinka isä oli haukkunut minut huonoksi äidiksi ja väsyneeksi sun muuta ja että lapsi olisi pitänyt jakaa viikko/viikko. No, kaikki tämä tuli minulle yllätyksenä, mutta kun en suostunut, niin selvisihän se syykin. Isillä ei oo enää varaa maksaa elatusmaksua! Että ketäs siinä taas ajateltiin? Oli kuulemma suunniteltu että lapsi on isiviikon aina mummilla ja isi sieltä hakee halutessaan. Just just.
Sinähän vastasit tekstisi lopussa ihan itse asettamaasi kysymykseen. Joten täytyy vain todeta: kyllä, noinkin voi olla. Toisaalta osassa tapauksissa kyse voi myös olla aidosti siitä että vasta kun jotain on vaarassa menettää, sen arvon oikeasti ymmärtää. Joten ei kaikilla tarvitse olla kovinkaan lahaisia motiiveja.
Ja täytyy toki muistaa että kuvaamasi tilanne koskee vain melko pientä osaa miehista. Suurin osa meistä isistä osallistuu nykyään aika vahvasti perheensä arkeen, oli kyse sitten ruoan laitosta tai lasten harrastuksiin osallistumisesta.
Ei se isä oikeasti käännä sitä takkiaan yhtäkkiä eron jälkeen, miehelle vaan on ulkopuolinen sanellut mitä seuraavaksi pitää tehdä...jos ei siis ole koskaan lapsista välittänyt, joku muu välittää niistä lapsista tai ihan silkkaa ilkeyttä tehdäkseen ex-vaimolle. Uskokaa pois, on tullu nähtyä.
Joskus sanoinkin ex:lle että jos hän olisi ollut avioliittomme aikana yhtä kiinnostunut lapsista ja halunnut yhtä lailla viettää heidän kanssa aikaansa niin olisi ollut avioliiton aikana yksi iso murhe vähemmän. Eikä olisi välttämättä eroa tullutkaan. Emme siis eronneet pelkästään tästä syystä mutta kyllä tämä siihen aika lailla vaikutti.
Meillä minä olen hoitanut/elättänyt lapset, puoliso on kerran pari kuussa käynyt "kotona" (työnsä takia) ja enään ei monestikkaan kun olemme virallisesti eronneet.Ei tappelua lapsista, saa tavata kun haluavat, ei elatusmaksuja....
mutta minä olenkin mies
Meillä minä olen hoitanut/elättänyt lapset, mies jaksoi urheilla ja käydä töissä 20 vuotta
Ei tappelua lapsista, saa tavata kun haluavat, ei elatusmaksuja....
Vaikka olenkin nainen..
ei sekään ole miehen tai parempituloisen etuoikeus
Erossa isä vapautuu hoitamaan vanhemmuuttaan, kun siihen saakka miehen vanhemmuutta on määrännyt ja rajoittanut lasten äiti.
Tosin äidit pyrkivät usein kaikin keinoin sanelemaan eron jälkeenkin millainen isän tulisi olla ja miten hoitaa vanhemmuuttaan, jotta kelpaisi hänelle.