Kannattaako erota, jos aina välillä tulee tunne, ettei nykyelämä olekaan sellaista mitä haluaa? Lisäksi jos usein tuntuu siltä, ettei elämä varmaankaan tästä parempaan suuntaan muutu. Siis on vain niin tyhjä olo liitossa. Pitäisikö tälläisessä umpikujassa ottaa ero, että pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä?
Entä jos mies on ehtinyt ostaa minun toiveesta liian kalliin asunnon, auton, jne. Eikä ole kertonut, että niiden eteen joutuu tekemään kohtuuttomasti työtä. Ihan kuin olisi ajautunut umpikujaan, jossa ensin tulee työ ja vasta sitten tunteet.
Entä jos mies on ehtinyt ostaa minun toiveesta liian kalliin asunnon, auton, jne. Eikä ole kertonut, että niiden eteen joutuu tekemään kohtuuttomasti työtä. Ihan kuin olisi ajautunut umpikujaan, jossa ensin tulee työ ja vasta sitten tunteet.
Vastaukset 29
Vanhimmat
"Entä jos mies on ehtinyt ostaa minun toiveesta liian kalliin asunnon, auton, jne. Eikä ole kertonut, että niiden eteen joutuu tekemään kohtuuttomasti työtä. Ihan kuin olisi ajautunut umpikujaan, jossa ensin tulee työ ja vasta sitten tunteet."
Siis toinen on ostanut SINUN toiveesta liian kalliin asunnon ym. ja HÄN ei kertonut SINULLE, että niiden vuoksi täytyy tehdä IHAN jopa TÖITÄ???! Mitäpä olet kuvitellut jos tuollaista olet toivonut, että ne saisi ihan vaikka ilmaiseksi. Voi Kermaperse sentään!! Kaiken maailman Prinsessoja ne miehet naivat itselleen, Hänen tässä ero kannattais ehkä ottaa, kun on tuollaisen naisen itselleen ottanut jolle ei mikään riitä. Katso peiliin!
nainen.
Älä nyt keuhkoo. Toinen kysyy neuvoa, kun ei osaa enää liitostaan nauttia, ja sinä lyttäät hänet maanrakoon... :)
Joo. Näistä tunnelmista just ne turhat erot sikiävät. Toinen haluaa antaa toiselle kaikkensa ja vähän enemmänkin ja toiselle sekään ei riitä. Ikävä kyllä, näitähän riittää.
Sopisi alkuperäisen miettiä hiukan, miksi mikään ei riitä? Missä se rakkaus nyt on? Oliko liian epärealistiset odotukset toiselle?
Mietitäänpäs nyt, miten ap. saisi elämäänsä sykettä ilman avioeroa. Hyvän eteen kannattaa nähdä vaivaa, ettei jää yksin ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään. Voipi olla, ettei se miesrassukkakaan enää kauan jaksa. Olisiko järkeä tunnustaa, että on otettu liian iso askel liian nopeasti. Asunnon ja auton voi vaihtaa halvempaan, mutta se karille mennyt avioliitto, no, se on sitten mennyttä. Ihanko turhaan täällä eletään? Mietipä sitä. Olemme täällä tehdäksemme toistemme elämästä elämisen arvoista, sulostuttaaksemme toistemme elämää ja nauttiaksemme samalla omasta elämästämme. Mitä järkeä on raataa turhan eteen?
Täältä löytyy kohtaloa monenmoista, lue ja ota opiksesi.
En minä keuhkoo ja olen minäkin lukenut täällä jos jonkinlaista "kohtaloa". Välillä ei voi kun ihmetellä ihmisten järkeä. En minäkään täydellinen ole.. mutta osaan järkeäni käyttää. Tuossa kirjoituksessa vaan niin huvitti: Toisen toiveet on täytetty, mutta sitten vielä kehtaa toista syyttää siitä, ettei kertonut siihen tarvittavasta työmäärästä / ajasta. Kumppanin syyhän se on, kun ei itse tajua. Kelpaako / riittääkö tähän elintason laskeminen, jos on alunperin jo vaatinut kallista. Eikö alunperin pitäisi tietää mihin on varaa ja jos haluaa parempaa, mikä on sen hinta.
Sorry en tarkoittanut sinulle älähtää, sanoin sen ihan pilke silmäkulmassa, sen keuhkoomisen.
Se lopputeksti oli tarkoitettu alkuperäiselle.
Nauratti minuakin sinun kermaperse-tokaisusi, hyvällä tavalla.
Totta turiset, ei taida enää auttaa, kunhan vinkin vaan annoin. Toivossahan on hyvä elää ja olen niin optimistinen, että tiedä, vaikka juttu kääntyisi parempaan suuntaan.
Jep. Samaa mieltä.
No kaippa se ap. on jokin "pitkäsäärinen, parikymppinen missukka", joka odottaa ja olettaa, että kaikki vain "putoaa hänen eteensä"...?
Juu ei mitään hätää. Ei voi kun ihmetellä joidenkin ihmisten elämää.. Itse kun on kasvatettu pienestä saakka että mitään ei saa ilmaiseksi. Niin ihmetyttää nämä "heti mulle kaikki, ai maksaax tää" tyypit..
Kyllä vähän säälityttää tuonkin mies, koettaa toteuttaa toisen / ehkä omiakin tarpeita ja akka miettii kotona eroa, kun ei ole kukaan päätä kotona silittämässä ja hokemassa rakas, rakas, rakas. Se voi olla myös kova paikka, vaihtaa talo halvempaan ja se viimeistä mallia oleva perhevolvo johonkin japanin ihmeeseen. :)
sheikin haaremiin. Saat punaisella matolla kaiken, eikä mies kitise liiasta duunista.
äläkä syyttele omista tekemättömyyksistäsi miestäsi, sinä se velliperse olet.
Jos miehelle työ tulee ennen Sinua, ei suhteessa ole tulevaisuutta. Jokainen tietysti yrittää kohentaa elämänsä puitteita, mutta parisuhteen keskeinen elementti on puolisoiden ykseys ja yhteys. Työ ei saa tulla siihen väliin, vaikka työtä olisi tehtävä paljon, jotta hankinnat voitaisiin maksaa.
Tyhjä tunne ei täyty, jos mies ei Sinua huomaa elämänsä tärkeimpänä asiana. Jos mies ei edes huomaa, että olet tyytymätön, ei hän välitä sinun hyvinvoinnistasi, ei sinun onnestasi lainkaan, hän tavoittelee vain materiaalista hyvää.
ap sanoi hankinnat hänen toiveikseen, mies niitä toiveita toteuttaa kai liian suurellisesti.
Ei täällä kovin moni näytä ymmärtävän, että elämässä on kyse suurista tunteista ja unelmista. Sitä paitsi mies on vakuutellut, että kaikki muuttuu paremmaksi. Hän on sanonut että me voidaan hankkia kiva talo, uusi auto, jne. Hän vakuutteli minulle, että kaikki järjestyy. Ei hän sanonut, että se tulee rajoittamaan yhteistä aikaamme. Nykyisin hän ei vaikuta aidosti kiinnostuneelta kun kerron mitä olen päivisin tehnyt. Hän vain valittaa väsymystä, sitten hän yrittää hyvittää kaiken viikonloppuisin, mutta pitäähän ihmesellä olla elämä muulloinkin, kuin viikonloppuisin.
Hän on niin rasittunut, etten tunnu saavan häneen täyttä yhteyttä. Kyllä hän yrittää, mutta yrittämiseksi se jää.
Sinä ja sun miehes, kaksi tyhmää saapasta!
Eikö sinulla ole minkäännäköistä käsitystä siitä, paljonko mikäkin maksaa? Entä miehelläs?
Idiootit, sinunlaisten ääliöiden takia tulee näitä asuntokuplia.
onko noita todellakin olemassa????
"Nykyisin hän ei vaikuta aidosti kiinnostuneelta kun kerron mitä olen päivisin tehnyt."
Oletko sinä kiinnostunut siitä, mitä hän on tehnyt? Vaikutatko aidosti kiinnostuneelta? Oletko loppujen lopuksi ollenkaan kiinnostunut?
Ja mitä sinä sitten teet päivällä? Käytkö töissä? Opiskeletko? Vai täytätkö vain päiväsi turhanpäiväisillä murheilla ja valittelet itsellesi sitä, ettei mies ole täyttämässä jokaista tarvettasi, antamassa huomiota ja tunteilemassa sellaisella tavalla kuin sinä haluaisit?
Jälleen tulee eteen tämä: mitä sinä annat hänelle? Vai pyöriikö suhde vain sinun mielihalujesi ja toiveidesi ympärillä? Koska kaikki toiveet eivät täyty eikä elämä ole täydellistä, vian täytyy olla miehessä, eikö niin?
ja jotain muutakin...
Näköjään olet jo päättänyt erota, haet täältä vain sympatiapisteitä ja hyväksyntää tekemisillesi, kun kiität heti ymmärryksestä sitä, joka kehottaa eroomaan. Eroa pois, miehen elämä vois helpottuu, sillä itse kerrot teidän keskinäisen ongelman aika selkeästi viesteissäsi. Kehotan lukemaan tämä ketju ajatuksella läpi ja mieti asioita toisen näkökulmasta. Unohda hetkeksi itsesi.
Joiltain tampioiltahan se pitää ottaa rahat pois, kun kerta liikaa on. Just tommosia törppöi tarttetaan rahoittamaan tää meitin muitten elämä. Mä ostan sit sen ylimitoitetun kämpän kun halvalla saan, ja me taasen elellään eukon kans aina sovussa ja naureskellaan tälläsille tampioille.
Toisen hölmöys on aina ollut viksumpien etu.
Evankelis-luterilaisen kirkon tiedotteen mukaan 52 200 jäsentä erosi vuonna 2008.
Vai tulee sellainen tunne...noudatatko elämässäsi muutenkin tunteiden antamaa informaatiota. Minulla lapset ollessaa 4 v teki usein tunteiden ohjaamina asioita.
Mistä näitä tulee!!
ansaitsemaan rahaa hankintojanne varten. Mieskö se kaiken joutuu kustantamaan? Tuli ihan tunne, että odotat vaan siellä kotona, että mies hankkii kaiken ja ihmettelet, miksei ukkoa näy viihdyttämään sinua. Toimintaa, nainen, siihen tarvitaan kaksi!
chisun biisi mun koti ei oo täällä.
http://www.youtube.com/watch?v=Jq45cR5cgAA
sä et siis vielä tiennyt, että hankintojen eteen täytyy tehdä työtä. Luulitko sä että tavarat tippuu taivaasta, tai ainakin rahat niitten kustantamiseen.
Ei niinkun millään pahalla, mutta oletko sä niitä pikkuprinsessoja, jonka vanhemmat on eronneet, sä jäänyt äidillesi, ja jonka isä on aina tapaamisviikonloppuina antanut sulle kaiken mitä keksit haluta pitääksesi sinut tyytyväisenä ja korvatakseen omaa pahaa mieltään siitä, että on eronnut äidistäsi.
Jotenkin vaan tulee mieleen, ja saatan olla väärässäkin, mutta sä avaat avauksellasi näkymän, jota ei voi oikein muuten selittää.
Ymmärsinkö oikein, että ongelmana on nyt se, että mies on liikaa töissä ja kaipaisit enemmän yhteistä aikaa?
Kaipaako mies sinun huomiotasi, tai rakastelua kanssasi enemmän kun tohtisit toteuttaa?
Teillä on molemmilla tyydyttämättömiä tarpeita, joihin on saatava ratkaisuja. Kaipaatte yhteistä aikaa. Mies kaipaa hellyyttä rakastelun muodossa, mutta ei aina muista vaimonsa tunnepuolen tärkeyttä näissä asioissa ja huomion osoittamista. Mies kun ei tunnepuolta arjessa kaipaa, on helppo uppoutua töihin. Hän ei välttämättä ymmärrä koko ongelmaa.
Suosittelen lukemaan Tapani ja Marja-Liisa Sopanen: Toinen Toisellemme. Löytyy kirjakaupoista tai ainakin nettikaupasta googlettamalla.
Sen jälkeen voisi miettiä, olisiko avioliittoterapiasta teille hyötyä. Hyvät terapeuttipariskunnat ovat auttaneet pahempiakin tapauksia!
Voi herranjumala mikä pöljä!
Ensin mies hankkii sinulle asunnot ja autot, rakkaudesta sinua kohtaan ja raataa niska limassa maksaakseen sen kaiken. Ei mies ole näissä asioissa mikään järjen jättiläs, kun nainen sanoo, että "kulta, tarvitsen kahdensadanneliön kämpän, terassin, uima-altaan ja valtavan auton, jotta sinulla olisi onnellinen vaimo", niin rakastava mieshän hankkii ne - ja kärsii.
Vaan kun se ei riitä.
Pitäisi olla sitä yhteistä aikaa ja romantiikkaa. Elämää pitäisi olla silloinkin, kun mies on töissä!
Ja että kehtaa pirulainen olla väsynytkin!
Viikonloppuna vielä!
Eikö sinulle jumalauta nainen riitä mikään? Etkö sinä todellakaan tajua, mikä itsekäs paska olet?
Tee näin, niin liitto voi paremmin:
Seuraavana viikonloppuna saunota se miehes perusteellisesti, hiero selkä, niska huolellisesti siltä, järjestä hyvää seksiä, leivo sille mustikkapiirakka, osta sille kaljaa kotiin ja vuokraa sen lempileffoja (siis MIEHEN lempileffoja, ne on niitä, jossa ajetaan autolla ja ammutaan ihmisiä, ei Jane Austinin romaanien filmatisointeja. Sinun lempileffasi eivät ole miehen lempileffoja), tai anna sen tuijottaa aivot narikassa mäkihyppyä tai jääkiekkoa koko päivä, anna sen pelata tietokonetta koko päivä, käske sen mennä ajamaan niillä kummilla miniautoilla ympyrää kavereittensa kanssa, tai keilaamaan tai kapakkaan - - - kyllä sä ymmärrät.
Mene itse flikkakavereittesi kanssa kaupungille. Koko päiväksi. Menkää kirpputoreille. Älä tuhlaa. Miehesi ilahtuu. Osta miehelle irtokarkkeja, joista se tykkää.
Äläkä koko viikonlopun aikana aloita keskustelua aiheesta "meidän suhteemme tila", "kulta rakastatko sä mua vielä?" "Miksei me ikinä tehdä mitään yhdessä?" tai muusta vastaavasta. Sen sijaan pussaa miestä poskelle ja sano, että oletpa ollut ahkera.
Kukaan ihminen ei ole tässä maailmassa sinua varten, ei sinun viihtymisesi tähden taikka takaamassa sinun onnellisuuttasi. EI KUKAAN! Ei edes sinun äitisi!
Kyllä se sinun miehesi sinua rakastaa, sinä se vaan et rakasta sitä. Rakastat vain omaa itseäsi, omaa napaasi ja TV:n hömppäsarjoja. En tiedä, pitäisikö sinun hankkia itsellesi aivot vai sydän, nyt vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole kumpaakaan.
Täyttä asiaa alusta loppuun. Hyvin sanottu.
AAMEN!!
Tosiaan täyttä asiaa alusta loppuun tämä viesti.
Ja vielä ap:lle. Mieti ihan oikeasti sitä tilannetta myös ukkosi kannalta. Teidän ongelmana ei ole se, etteikö miehesi huomioi tai rakasta sinua, vaan ongelmana on se, että tapa jolla hän rakkautensa osoittaa ei kelpaa sinulle.
Hän todennäköisesti itse ihmettelee, että mikä on, kun painaa duunia niska limassa sinun vuoksesi, ja silti et ole tyytyväinen.
Hemmottele ja huomioi sitä miestäsi välillä viikonloppuna (niinkuin tuossa edellä oikein osuvasti neuvottiin), niin veikkaanpa että miehesikin motivoituu sinua huomioimaan.
Ja vastauksena kysymykseen: "Kannattaako erota, jos aina välillä tulee tunne, ettei nykyelämä olekaan sellaista mitä haluaa?" EI.
Ei ihmisen elämä voi jatkuvasti olla sitä mitä hän ITSE haluaa. Asiat ovat hyvin, jos elämä sentään aina välillä on sellaista kuin haluat.
Ei kannata olla umpikujassa.
kehottamassa eroon, kun yksi kertoo ongelmistaan. Vaikka näköjään on ajatellut erota jo kauankin, kun tuollaista kirjoittaa.
Voisit nyt ensin mennä vaikka terapiaan ja kasvaa aikuiseksi ja miettiä tilannetta vasta sitten. Eronneita on maa täynnä jo muutenkin.
ekaksi haet rinnakkaissuhteen ja petät toista oikeen kunnolla, uusi pitää olla valmiina, että sitte pääsee sen kaa asuun.
Ja vielä parempi, kun narahdat suhteestasi niin se sitten jo tuntuu joltain...
Ja muuteski sähläät oikeen kunnolla niin hyvää tulee,näillä palstoilla aika moni on tehnyt tään kaavan mukaan.:D :D
Sinä haluat sitä ja tätä, sinä olet saanut sitä ja tätä, sinulle ei riitä tuo ja tämä...
Mitä SINÄ olet antanut miehelle ja tehnyt miehen hyväksi?
Olet esittänyt toiveita siitä, mitä SINÄ haluat, mutta mitä annettavaa sinulla on? Mitä SINÄ olet antanut? Mitä SINÄ teet suhteen eteen muuta kuin odotat miehen tekevän ja täyttävän odotukset ja toiveet ja unelmat?
Voin vinkkinä sanoa, että jos et itse tee juuri mitään muuta kuin odota ja ajattele, mitä itse voit saada suhteesta itsellesi, et tule koskaan elämään sellaisessa suhteessa, jossa sinulla on hyvä olla.