Miksi/ miksi ei?
Ansaitsetko sinä?
Ansaitsetko sinä?
Ansaitseeko kaikki ihmiset rakkautta?
allyouneedislove
161407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kyllä
Rakkautta ei ansaitse sellainen joka ei itse kykene rakastamaan tai osoittamaan rakkauttaan teoin. On ensin saatava itsensä riittävän ehjäksi ja sitten on rakkauden arvoinen. Jos rakkaus menee toisen terapoimiseen eikä riitäkään, lopputuloksena on vain pettymystä, kipua ja surua.
Minä ansaitsen sen rakkauden jonka nyt saan.En sopisi kaikkien rakastetuksi, mutta onneksi sovin kumppanilleni.
Alrunan viesti oli selvästi laajempi kuin omani. Minä puhun vain ja ainoastaan parisuhderakkaudesta edellä.
Esimerkiksi vanhempien rakkauden ansaitsee ihan jokainen lapsi. Samoin lähimmäisenrakkauden väärti on jokikinen.
Tosin usein näkyy menevän niin, että ne, jotka ei ansaitse, saavat eniten. Mun mielestä vain ns. hyvät ihmiset ansaitsevat tulla rakastetuiksi.
"Ansaitsetko sinä?" -En ansaitse. Minulla ei ole mitään annettavaa, enkä ole mitenkään erityinen.
jokainen lapsi ansaitsee että vanhemmat pitävät huolta ja rakastavat. Mutta aikuisista jotkut ovat niin pahoja että eivät mun mielestä ansaitse mitään. Mä rakastan perhettäni ja pidän heistä huolta joten enköhän jollain tapaa ansaitse heidän rakkautensa. Tietysti olen vain ihminen enkä täydellinen joten ei muidenkaan tarvitse olla.
Voi kun tässä rakkautta jaksaisikin miettiä.;) Kymmenen asiaa seisoo, kämpän siivous kesken ja sitä rataa.
No. Sanoisin, että suurin osa ihmisistä ansaitsee, toki ja kyllä. Periaatteessa ainakin syntymässään kaikki ihmiset ansaitsisivat. Kaikkien tulisi ansaita. Rakkaudettomuushan niin suuren osan pahasta maailmassa aiheuttaa - juurikin se. On kuitenkin niinkin, että eivät aivan kaikki ansaitse. Oikeasti.;) Vahingoittamisen elämänfilosofiakseen ( noin esimerkin vuoksi) valinnut ihminen ei mielestäni aina ansaitse, joskin sellaisenkin toiminnan taustalla lienee aika usein syvällistä kokemusta ympäristön piittaamattomuudesta, eli sellaista ihmiselle osakseen tullutta epäonnea, jota kyseinen ihminen ei alun alkaen (kuitenkaan) olisi ansainnut.
"Vahingoittamisen elämänfilosofiakseen ( noin esimerkin vuoksi) valinnut ihminen ei mielestäni aina ansaitse..." - Ja nimenomaan hän, joka vahingoittaa toista ihmistä henkisesti tai fyysisesti.
Kaikki ihmiset eivät ole rakastettavia, kaikki eivät kykene ottamaan rakkautta vastaan, kaikki eivät osaa arvostaa sitä.
Mutta - olikos se Monte? - joku rinnasti rakkauden elämiseen. Laajasti käsitettynä rakkaus on elinehto. Kuuluu vähän niinku ihmisoikeuksiin. Mutta se tarkoittaa tosiaan rakkautta laajasti ymmärrettynä, ihmisten yhteytenä, vähän niinkuin se Jeesus siitä puhui.
jokainen lapsi/aikuinen,eläin ja ajatteleva olento. Myös minä:b..
Pitääkö ihmisen olla jotain että sitä voidaan rakastaa?
Minusta tuollainen ajattelumalli rakkauteen ei ole oikein sopiva. Ajatellaan sitä rakkautta missä tahansa muodossa. Sithän se voitas laskee vaikka silleen: Ne jotka eivät siivoa eivät ansaitse rakkautta, ne jotka ovat vasenkätisiä eivät ansaitse rakkautta... jne jne. ..
Rakkauden ei pitäs olla mikään porkkana jota tavoitellen toimitaan tietyllä tavalla. Rakkaus ei ole ansaitsemista vaan se on enemmänki antamista...
antamista, niin ansaitseeko sitä sellainen joka ei joko halua itsekkyyden takia antaa mitään takaisin tai jolla ei yksinkertaisesti ole mitään annettavaa?
Noinhan meidät on aivopesty hokemaan, mutta KUITENKIN on ne erot ja rajat.
Millä todennäköisyydellä astut alttarille ja rakastat täysin sydämin naista, jonka tiedät surmanneen ja syöneen kaksospoikansa ja nylkeneen mummonsa ja tehneen selkäihosta lampunvarjostimen?
No sikäli huono kysymys että toivon mukaan todennäkoisyys että edes moisen daamin tapaisit ohimennenkään on olematon.
Mutta siis jokin siinä on että rakkaus ei useimmiten syty, siis se parisuhdesellainen, vaikkei toisessa olisi mitään ns vikaakaan. Pidetäänpä vähän vinksahtaneinakin näitä surmaajanhelluja.
en mie tarkottanu sitä että mie raahaisin jokaisen naisen alttarille ainoastaan siks että mulla riittäs rakkautta jaettavaks...
Rakastuhan joku tähän nikita fougantine tyyppiinki.. Ihminen kuitenki rakastuu elämässään vaan muutamia kertoja. Ei sitä voi määritellä millään.
Niinku se minun ihanne nais tyyppini... onko se ainoa joka ansaitsis rakkauden? Se vois olla ainoo johon minä rakastun, mut mie en suinkaan ole ainoa ihminen maanpäällä. En esim rakastu miehiin, mut joku noihin vaan rakastuu, ja tuskin voisin mennä huutamaan torille että mies ei ansaitse rakkautta.
Ei ihmisen teot tai ominaisuudet voi olla niin pahoja että niihin ei kukaan vois rakastua. Tietty meidän on helppo puhua omalta kohdalta. Mut ei myö valita rakkautemme kohteita, ei meillä ole valtaa päättää siitä kehen me rakastumme ja kehen emme.
"Every little thing that you have said and done
Feels like it's deep within me
Doesn't really matter if you're on the run
It seems like we're meant to be "
Ihminen määrittelee arvonsa ja tärkeät asiansa itse. Mut ei valitse sitä kehen rakastuu ja kehen ei...
pitää aina ansaita, mutta rakkaus? Ei. Kyllä kaikki ansaitsevat rakkautta ja hyvyyttä. Sitä voi olla vain vaikea välillä antaa, ellei toinen syystä tai toisesta kykene sitä ottamaan vastaan.
vain eriasia saako sitä.
Siitä huolimattakin että löytyy ihmisiä jotka eivät voi sietää minua, halveksivat, kyseenalaistava olenko mahdollisesti sopiva vaikka nyt äidiksi/puolisoksi, väheksyvät olemassa oloani...jne...niin minä rakastan itseäni enkä ole kadottanut totuutta itsestäni ja rakastan monia ihmisä ja olen heidän rakkautensa arvoinen eli ansaitsen rakkautta siinä missä sitä annankin.