Moni ehkä ajattelee uutta suhdetta aloitellessaan, että olisi hyväkin jos kumppanin menneisyys ei kulje enää mukana, kaikki entiset suhteet olisi käsitelty ja unohdettu.
Kuulostaahan se hyvältä, mutta...
Eikö pitäisi hiukan alkaa hälytyskellojen soimaan, jos uudella kumppanilla on paljon suhteita takanaan, mutta kaikkiin yhteydet poikki. Existään jos uusi kumppani edes suostuu puhumaan, silloin joko haukkuu tai muilla tavoin mustamaalaa ja kaikkien entisten kanssa erottu riidoissa...
Olenko mä ainoa, joka näkee tuossa ihan selvästi jälleen uuden tuhoontuomitun parisuhteen!?
Kuulostaahan se hyvältä, mutta...
Eikö pitäisi hiukan alkaa hälytyskellojen soimaan, jos uudella kumppanilla on paljon suhteita takanaan, mutta kaikkiin yhteydet poikki. Existään jos uusi kumppani edes suostuu puhumaan, silloin joko haukkuu tai muilla tavoin mustamaalaa ja kaikkien entisten kanssa erottu riidoissa...
Olenko mä ainoa, joka näkee tuossa ihan selvästi jälleen uuden tuhoontuomitun parisuhteen!?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kaikkiin exiin tarvi yhteyksiä katkaista, mut osaan on jopa hyvä ne katkaista. Osasta ei sitte edes pääse ikinä eroon, vaikka haluaiskin.
Mut siis, en mä oo ikinä mitään ajatellu kun suhdetta olen aloittanu. Siitä se vaan on lähteny, jos on lähteny, jos ei oo lähteny, ni sitte ei oo lähteny. Kelloja kilkatellaan yleensä sitte vasta jälkikäteen.
tuntuisi pelottavalta, jos miehellä ei olisi yhteenkään menneisyytensä tärkeään ihmiseen edes puhevälejä enää. Tajuaisin heti, et eipä se jäisi munkaan kanssa hyviin väleihin, jos meille mahdollisesti tulisi ero. Ja mä kun en taas ikinä haluaisi erota riidoissa kenenkään sellaisen kanssa, joka mulle on/on ollut rakas.
pitääkö sitä eroa edes ajatella siinä vaiheessa kun vasta on tutustumassa?
pelkäävällä ihmisellä kuin minulla se on aina alussa takaraivossa, kunnes luottamus toisen rakkauteen on taattu.
Mulla ainakin on ollut niin pitkiä suhteita että ei niitä kovin montaa mahdu elämään. Niistä kaksi on ollut hyvin huonoihin miehiin joista en mieluummin kuule enää. Ihan puolisonikin turvallisuuden tähden.
Muut ovat olleet ihan mukaviin miehiin mutta ei ole tullut yhteyttä pidettyä. Lähinnä mustasukkaisten miesteni takia. Kaverit taas ovat säilyneet lapsuudetsa asti, että eiköhän se kerro jotain pysyvyydestä. En mäkään tykkäisi siitä jos mun mieheni vielä tapailisi kaiken maailman exiään.
kertoo paljon, millä tavoin mies puhuisi existään. Aika huonon kuvan antaisi, jos vaan haukkuisi niitä, koska siitä vakuuttuisin itse että samanlailla se tulisi haukkumaan muakin, jos me joskus eroaisimme.
Toki ymmärrän, jos oikeesti on aihetta haukkua. Mutta en tajua sellaista turhanpäiväistä mollaamista, enkä mustamaalausta.
väkivaltainen ex selitti kuinka kaikki hänen exänsä olivat sekaisin ym. Kaikissa muissa paitsi hänessä oli vikaa. Kyllä sellainen asenne osioittaa jo jotain.
Mulla taas on tarvetta haukkua vaan kahta hirviötä menneestä. Tai ei haukkua vaan olen kertonut rehellisesti millainen mun menneisyys on ollut. Muita exiä en hauku, kun ei ole syytä, mutta ei ole yhteydenpitoakaan ollut. Ei ole siihen tarvetta. Se loukkaisi sitäpaitsi miestäni, jos olisin tekemisissä exien kanssa. Mutta jos heihin törmään jossain niin vaihdan muutaman kohteliaan sanan.
ajattelen, ettei menneisyydellä ole merkitystä eikä se minulle kuulu. Mutta toisaalta minusta olisi kyllä aika vaikea ihastua ihmiseen, joka järjestään haukkuu kaikki menneisyytensä ihmiset, koska siinä saattaa joutua joukon jatkoksi itsekin.
Jos mies pystyisi edes yhdestä menneisyytensä naisesta puhumaan kunnioittavasti, ilman katkeruutta ja vihaa, se antaisi mulle ainakin paljon kauniimman kuvan siitä miehestä.
Minusta taas se ettei pidä yhteyttä eksiin ei tarkoita riidoissa oloa vaan sitä että edelliset suhteet on käsitelty ja "arkistoitu".
Jos on asioita hoidettavana niin niitä hoidetaan asialinjalla ja sillä sipuli.
En kahvittele, kyläile, soittele tai muuten tuusaile eksien kanssa enkä olisi miehen kanssa joka sitä harrastaa omien eksiensä kanssa Jos sattumalta tavataan niin totta kai normimerkeissä moikataan ja vaihdetaan kuulumiset ja jos on vaikka sama harrastus niin ei siellä näkee jos sattuu näkemään.
Mutta minusta eksistä ei tarvitse puhua tai vaieta sen ihmeemmin kuin vaikka vanhoista luokkakavereista. Ei niillä ole roolia elämäni tässä näytöksessä eikä minulla heidän.
siinäpä se lyhykäisyydessään tuleeki.
Tosin miusta existä voi kyllä tulla kaveri-luokkaa oleva tyyppi. Kohteliaisuus syistä sitä ei voi oikein pitää ystävänä, jos aikoo rakentaa parisuhteen.
kai se huolestuttavin asia on. Siis se, että joko vaikenee täysin, mustamaalaa kaikki tai kehuu jokaisen maasta taivaisiin. Kaikki nämä saisivat minut nostamaan kulmakarvojani.
Olen jo pitkään aikonut tehdä tästä aiheesta avauksen, mutta lykännyt sitä jostain syystä. Kyllä minä huolestuisin.
Itselläni ainoa varsinainen seurustelusuhde oli juuri tällaisen naisen kanssa, jolla tuntui niitä exiä olleen aikalailla, mutta suhteet olivat jääneet aina muutaman kuukauden mittaisiksi ja heistä oli vain negatiivista sanottavaa. Kaikki olivat olleet aivan erityisen hirveitä ja ilkeitä ja pahoja.
No mulle tuli pian sellainen pelko päälle, että kohtahan se jättää mut kanssa ja lopulta päätyy levittelemään musta paskaa kaikille tutuilleen ja minunkin tutuille, pilaten mun maineen, kuten niille exilleen oli käynyt.
En mä siinä asiassa kovin väärässä ollut, sillä ei siinä kovin pitkään sitten mennytkään, kun kävi juuri niin. Ei sekään suhde kestänyt sitten, kuin jotain 7 kuukautta.
Suhteen loppuminenkin oli niin kummallinen juttu. Olihan niitä riitoja ollut väliin jo neljä kuukautta ennen sitä, mutta silti suhteen loppuminen vaikutti jotenkin teatraaliselta ja suunnitellulta, eikä todellinen motiivi(uusi mies?) koskaan tullut selville.
Paskaahan se alkoi levittämään suhteen jälkeen sitten ihan, kuten muistakin oli levittänyt.
Kun sitten hiljalleen lopettelimme yhteydenpidon, emme olleet välissä neljään kuukauteen missään yhteyksissä, mutta sitten teimme lyhyttä kirjeenvaihtoa, jossa selvisi, että hänellä oli jo toinen poikaystävä menossa meidän suhteemme katkeamisen jälkeen. :)
Kaikilla sama kohtalo. Ja, kuten aiemmin olen jo kirjoittanut, niin rahat se vei hyvin näppärästi.
kannattaa luottaa ja ihan terveellä järjellä miettiä suhteen kannattavuutta. Tiedän kyllä silti miten vahvat tunteet toiseen ihmiseen voivat saada sen järjen hetkellisesti kadoksiin.
Itse en usko, et pystyn enää koskaan tuntemaan niin vahvasti kuin siihen ensirakkauteeni. Se mies kyllä sai mut ihan totaalisesti koukkuunsa. Olisin varmaan nuollut sen kengätkin, jos se vaan olisi tajunnut pyytää...:)) Nuolisin silti vieläkin...Ettei mullakaan kovin hyvin mee...heh:D
Olin kyllä hyvin rakastanut vielä suhteen katkeamisen jälkeenkin. Alussa rakastuin aikalailla ja kai siinä menee ainakin minulla(näköjään sinullakin) jonkin aikaa ennen, kuin tunteet rauhoittuvat.
Kyllä mulla tuli mieleen eroaminen, kun sitä riitelyä alkoi olla. En vaan pystynyt katkaisemaan suhdetta, välitin liikaa. Toivoin vähän, että hän katkaisisi suhteen.
Toinen syy kykenemättömyyteeni katkaista suhdetta oli varmaan se, että uskoin kaikkien ongelmien johtuvan minusta ja siten uskoin, että asiat voi korjata ja että ongelmat olivat väärinymmärrystä.
No, en mä enää ole aikoihin hänen peräänsä kaipaillut, tai edes hänestä erityisesti välittänyt. Nykyään asiaa yhtään kiertelemättä suorastaan halveksun häntä. Mitä olen kuullut viime aikoina(syksyllä), sama homma on hänellä jatkunut. Edelleen suhteita suhteiden perään ja taakse jää mustamaalattuja miehiä.
Tuossa olet oikeassa, että omiin vaistoihin kannattaa luottaa. Kyllähän mä jo haistelin ongelmia ennen, kuin riidat edes alkoivat(valehtelua, yllättävää käytöstä, käytöksen muuttumista, uskomatonta mustasukkaisuutta, kamalia exiä), mutta ajattelin, että mun pitää uskoa toisen ihmisen hyvyyteen ja onhan se aina helppoa ajatella toinen ongelmaksi, vaikeampaa on koittaa ymmärtää.
Usein näissä on se ongelma, että alussa ei voi tietää, millaiseksi suhde muuttuu kuukausien, tai vuosien päästä.
sun kans asiasta.
Tähän kysymykseen törmään nimittäin aina silloin tällöin.Ihmisillä on aika metka suhtautuminen exiin:)
Mä en ainakaan henk.koht. pysty ihan unohtamaan tuosta vaan exän olemassa oloa.
Suhde ja sen päättyminen on kyllä setvitty ja asia ok kummankin puolelta.Ollaan hyvissä,asiallisissa väleissä ja kumpikin on tosi iloinen ettei tarvi riidoissa olla.
Olishan se ny aika kummallista jos pitäis kadulla vastakkain tullessa olla niinkuin ei tuntis...me kuitenkin ollaan ns kasvettu yhdes aikuisiks ja aika vaikea niitä vuosia olis vaan pyyhkästä unholaan.Milläköhän mä selittäisin et mitä oon tehnyt ikävuosien 19-34 aikana jos en vois exää mainita kertaakaan..hmm..aika vaikee olis olla ihan tyystin mainitsematta:)
Lähinnä sellaisissa tapauksissa mis ei saa/voi mainita exäänsä ni ero on ollut todella kipeä tai sitten ei olla oikein sinut vielä itsensä ja oman uuden suhteensa kanssa.Kertoo mun mielestä lähinnä epävarmuudesta.
Toki syitä eroihin on niin monia kuin on ihmisiäkin,joten kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan.Ja syyt käyttäytyä niinkuin käyttäytyy..mut toi epävarmuus tuli ny ittelle ekana mieleen.Tai sit se et omia tunteita ei ole käsitellyt valmiiksi.