Lasten isän käsitys yhteishuoltajuudesta on että käyttää muutaman kerran vuodessa ravintolassa syömässäja muutaman kerran vuodessa käy katsomassa pari peliä, jossa lapset pelaa..
Olisi pitäny erotessa ottaa virallinen yksinhuoltajuus.
Lasten mummokin on enempi lasten kanssa tekemisissä kuin tämä ns. yhteishuoltajuuden allekirjoittanut etä-isä.
Jotkut heittää siis kintaat seinään lasten suhteen kun erotaan.
Itellä ei omatunto antaisi myöten kohdella lapsia tuohon tyyliin. Välinpitämättömyys on rikos lasta kohtaan.
Mielipiteitä!
Olisi pitäny erotessa ottaa virallinen yksinhuoltajuus.
Lasten mummokin on enempi lasten kanssa tekemisissä kuin tämä ns. yhteishuoltajuuden allekirjoittanut etä-isä.
Jotkut heittää siis kintaat seinään lasten suhteen kun erotaan.
Itellä ei omatunto antaisi myöten kohdella lapsia tuohon tyyliin. Välinpitämättömyys on rikos lasta kohtaan.
Mielipiteitä!
Vastaukset 15
Vanhimmat
piirakallasi joka toinen päivä. Ei me ukot päivähoitajaksi aleta me ollaan ISIÄ !
Ja siksi myös VASTUUSSA jälkipolvestaan.Mikä yhdessä suunniteltu ja SAATUKKIN,´Ja jos äiti lähtisi suhteesta niin hän olis automaattisesti huono ÄITI ja vielläpä HUORA.Voin sanoa kahvila baarissa työssä olevana että siellä niitä 30-50v eronneita miehiä vilisee enemmän kun niitä yh-äitejä.Ravintolassa etoo tollasten isien mauttomat iskuyritykset.Kun on niin hiton kova pillun puute.
siellä baaris sitten teet?.Antaisit nyt edes säälistä niille.
Olin töissä jos osaat lukea,niin ei tarvitse kysellä tyhmiä.
Saanko anteeksi?,tuli luettua huolimattomasti tekstisi.
viitsi ottaa kantaa näihin yksipuolisiin selostuksiin että "avopuoliso on sika". Tuskin itsekkään olet täydellinen ollut. Ties vaikka itse olet käytökselläsi aiheuttanut sen eronne??
Se se vasta paha juttu onkin.
Olen samassa veneessä.
Ei auta kuin muuttaa oma ajatusmaailma mustavalkoiseksi, isä tapaa tai ei. Pääset näin helpommalla itsekin, ei rasita asian pyörittyly henkisesti.
Eihän huoltajuusmuodolla ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa.
Kyllä yksinhuoltajuudessakin lapsilla on tapaamisoikeus etävanhempaansa.
voi älä sure!! kun lapset kasvaa ne muistaa aina kuka antoi kullanarvoista aikaa/kuka huomioi...!!
sitten kun ne on kasvaneet niin se sattuu eniten kun oma lapsi alkaa tuomita!!!!
nainen äänessä. Ja muuten: yksinhuoltajuutta ei noin vain "oteta".
Ei yksinhuoltajuutta anneta ei, olipa se huoltomuoto mikä tahansa niin kuin vastauksistakin voi lukea käytännössä se on yksinhuoltajuutta! Joillakin palstoilla isän plantut vinkuu kuinka he eivät saa olla eron jälkeen vanhempana, isänä lapselleen/lapsilleen täällä näkee/lukee todellisuuden tästäkin asiasta.
ei ole sama asia kuin totuus.
Puhuit vähän mutta asiaa.
Isyys on absurdi - ei sitä oikein ole.
Äidit ovat naimisissa lasten kanssa ja
kiinnostuneita lapsistaan, eivät isänreuhkat.
Oma isäni ei ollut tuntevinaan kadulla, kun erosi äidistä, eikä avannut ovea, kun kävin n.10-
vuotiaana oven takana, näin jalat postiluukusta. Ymmärsin vähitellen katkeran totuuden: isä ei pidä lapsistaan, eikä halua niitä riesakseen.
Nyt kun isäni on kuollut äkillisesti
suht nuorena (en ollut tuon ventovieraan
ihmisen hautajaisissa), huomaan oman
lapseni isän suhtautumisen lapseemme hyvin
samanlaiseksi:
korulauseita riittää: "lapsi on tärkein,
isi auttaa aina(,muttei nyt ehdi),
tahto nähdä lasta on muka kova, mutta
lapsen ollessa jo tulossa onkin pää täynnä
"aikuisten pahaa juotavaa", eikä lapsi voikaan
tulla...jne." Aina tätä!!!
Senverran rehellinen minun retkuileva
exäni oli erotessamme, ettei edes kuvitellut
alkavansa minun kanssani yhteishuoltajaksi,
vaan ilmoitti haluavansa, että minusta
tulee yksinhuoltaja, ennenkuin ehdin itse
edes henkäistä!
Jos miestä ei kiinnosta lapsen seura,
lapsen kanssa liikkuminen/ harrastaminen/
leikkiminen/ jutteleminen/ satujenlukeminen/
vaatteiden ostaminen/ matkustaminen/ illanvietto lapsen ehdoilla / laivaristeily
lapsen hauskanpitoa ajatellen yms.;
kannattaa tarttua tähän
kun erossa joku laukoo sanankin yhteishuoltajuudesta!!!!!
Ei saa antaa periksi, jos miestä EI
KIINNOSTA lapsi -
hän hakee silloin jotain muuta, kuin
lapsen hoivaamis- ja tapaamisoikeutta,
se on jokin kunniakysymys ja
itsensätehostamista.
Tarkoitan siis sellaisten isien kohdalla,
jotka eivät ihan rehellisesti välitä
lapsesta, eivätkä jaksa.
yhteishuoltajuus meilläkin, ja yhtään ainoaa kertaa ei ole lapsiansa halunnut tavata, vaikka pyydetty on ,että tapaisi ja vastaisi osaltansa lapsistansa.Lasten surua on vaikea katsoa .Hylkääminen on aina kova juttu lasten hyväksyä . AIkuinen ihminen pystyy ehkä paremmin käsitteleen asiat kuin lapset ja hyväksymään ne .Surua ja tuskaa .kaipuuta ja pahaa mieltä ja vihaakin sitä ainakin meidän perheessä nyt on asian suhteen. Ehkä aika auttaa ja puhuminen asioista ja itse kunkin tunteista. Jaksamista kaikille jotka yrittävät yksin huolehtia nyt perheestä. ei helppoa aina ole kokemuksesta sen sanon . Paljon hyvää mahtuu kuitenkin jokaiseen päivään sillä elämä lasten kanssa on myös rikkaus.
Kukin ottaa lapsista sen vastuun minkä henkisiltä resursseiltaan kykenee. Monesti on mielestäni jopa parempi, että se yhteishuoltajista (oli sitten äiti tai isä), joka ei pyyteettömään vanhamman rakkauteen kykene, pysyykin vähän etäämmällä! Lapset voivat paljon paremmin. Ja lähivanhemman täytyy olla sen verran kypsä, että kantaa lippukorkealla vanhemmuutensa - eikä ryhdy marttyyriksi, exän seläntakana puukottajaksi tahi rypemään itsesäälissä. Näillä mennään - vanhemmuus on suuri rikkaus! Minä en vaihtaisi osaani mistään hinnasta:) Jos toinen yhteishuoltajista ei tätä tajua, niin omapa on häpeänsä...