Olen seurustellut puolisen vuotta eronneen miehen kanssa. Miehellä pitkä suhde/avioliitto takana minua huomattavasti kauniimman/hoikemman/urheilullisemman henkilön kanssa. Vanhempien hyllystä löytyy vielä hääkuva, vaikka ovat eronneet ajat sitten. Heillä on niin pitkä historia yhdessä, että tunnen itseni tunkeilijaksi ja ulkopuoliseksi. En tiedä, miten saisin käännettyä ajatukseni niin, että oppisin vain nauttimaan tästä onnesta enkä vaivaisi päätäni toisen menneisyyteen liittyvän henkilön takia...
Minä uutena kumppanina
Nasu33
2411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuttu juttu,käy vain asia läpi.Miksi pakottaisit
ajatuksiasi ja tunteitasi määrättyyn suuntaan.Tie-
dät realiteetit,mies on eronnut ja seurustelee si-
nun kanssa.Nauti yhdessä olostanne ja rakkaudesta.
Usein isovanhemmilla on vanhoja hääkuvia "oikeilla
paikoillaan"kirjahyllyssä,ei se ole heilleongelma.
Kaikilla meillä on menneisyytemme.Avioliitto onjo-
tain enemmän kuin pitkät ystävyyssuhteet,herättää
tunteita joita kuvailit.Et sinä ole tunkeutuja
olet arvokas rakastettu.Älä kuvittele liittoa
onnenmaaksi jos se on päättynyt eroon.Kaikki avio-
liitot ei kestä. Seurustele ajatellen tulevaa!
Hei,
kiitos ymmärtäväisistä sanoistasi. Välillä koko tilanteen unohdankin, mutta aika ajoin se pulpahtaa pintaan. Asumme eri paikkakunnilla ja tuo jotenkin vähän epävarmuutta sekin olotilaani. Huono itsetuntohan tässä on takana. Jos uskoisin itseeni enemmän, ei tämmöisiä asioita edes tarvitsisi päässä pyöritellä. Epävarmuutta vain tuottaa se, että itse olen kuulemma aivan vastakohta exälle, joka oli menevä, kaunis ja ulospäinsuuntautunut. Mietittää välillä, että kyllästyykö hän minuun, kun on tottunut aivan toisenlaiseen menoon...?