Siskoni perhe pyysi itse itsensä kylään viettämään ystävänpäivää. Mikäs siinä, ajatus oli tosi mukava. Siivosin ja jynssäsin, halusin kaiken olevan tip top. Pesin jopa peilit. Suunnittelin ruokamenyyn, jonka ajattelin siskon perheelle maistuvan. Tervetulojuoma, alkupala, alkukeittio, pääruoka.... Katoin pöydän kauniisti, ostin kukat. Suihkuttelin ympäri huushollia raikastustuoksua, että olisi vielä hyväntuoksuistakin.
Halusin, että sisko perheineen tuntisi olevansa erityisen tervetullut. Ostin siskon pienelle koulutytölle syntymäpäivälahjan josta arvelin hänen ilahtuvan. Tarkoitushan oli myös ystävänpäivänä juhlistaa tämän tyttösen synttäreitä. Sisko lupasi tuoda tullessaan kermakakun.
Syötiin, juotiin, saunottiin ja oli mukavaa. Olin vannottanut omia isompia koulutyttöjäni, että huomioivat erityisesti siskon tyttöni, jota on koulussa kiusattu, että hän kokisi olonsa rakastetuksi. Näytti heilläkin olevan mukavaa. Iloitsin, kun näin kaikki koululaiset hymy huulin katsovan ottamiaan kuvia kamerasta yhdessä lattiallle asetetulla patjalla istuen. Voi kun OLIN iloinen kaikkien puolesta.
Kello oli melkein kaksi yöllä, kun sanoin meneväni nukkumaan. Siskon mies sanoi, että ehkä on jo kaikkien aika mennä. Estelin, että älkää nyt, teillähän on vielä viiniä lasissakin kaadettuna. He siis jäivät istumaan keittiön pöydän äärelle.
Nukahdin, mutta heräsin pian jo ennen kolmea. Keittiöstä kuului enää siskoni ja aviomieheni ääniä. Siskon mies oli siis mennyt jo myös nukkumaan. Sisko nauroi erityisen kovaa ja erityisen lämmitetyllä äänellä. Liehitellen. Makeillen. Kyllä nainen nämä temput tietää ja tunnistaa. Ja mieskin.
Avasin makuuhuoneen oven hiljaa ja jäin kuuntelemaan mitä tapahtuu. Miksi? En tiedä.
Nauru vaihtui hiljaiseen, luottamukselliseen keskusteluun. Siskoni jatkoi makeiluaan imelällä äänellä, tarkoitushakuisesti. "Olet niin komea, menestyvä, hieno mies.", "Sinulla on varmaan pajon naisia, eikö?", "Hierojana hieron muutamia sinunlaisiasi, ja heillä on naisia, niin varmasti sinullakin", "Muistatko sen kesän, istuimme järven rannalla, kuutelimme musiikkia yhdessä, en ole ikinä unohtanut sitä iltaa. Musiikkin soi hijaa, pianona - me yhdessä. Aina kun radiosta soi Abban Chikitita tulet mieleeni". "Pidän sinusta TODELLA paljon". "No, onhan se kuitenkin ihan kiva, kun siskolla on tuollainen mies". "Etkö voisi ajatella, että sinä ja minä..." "Niin olen aina halunnut iso- tai pikkuveljen", no, sinä olisit todellakin ISOveli! (kujertavaa naurua)", "Minä käly ja sinä kalu".......
Sisko sanoi jotain hiljaa ja mieheni nauroi ja murisi "Grrrrrrrr). Mieheni sanoi siskolleni (joka on nyt minulle ex-sisko) hiljaa "Tuu tänne", kuului suukon mäiskähdys.
Vapisin seistessäni oven karmia vasten ja sydän tykytti kuin vimmattu. Odotin, ja kuulin tuolin kolahtavan kun mieheni nousi ja lähti siskoni puolelle pöytää. "Mitä te touhuatte?!" sanoin ääni pingottuneena, kun mieheni seisoi tuolilla istuvan siskoni edessä naama kiinni hänessä.
Mitä sitten tapahtui? Komensin siskoni huoneeseen nukkuvan miehensä luokse. Ei mennyt. Komensin mieheni vuoteeseensa. Ei mennyt. Sisko pajatti ja pajatti. "Mitään ei tapahtunut. Miksi olen kuulema niin mustasukkainen. Olen aina kuulema tervetullut kuuntelemaan keskustelua"
Ja paskat. Totesin, että toki saan omassa kotonani liikua niin kun haluan. Ei MINUA tarvitse vieraan toivottaa tervetulleeksi omassa kodissani. Kehoitin olemaan hiljaa, etteivät lapset herää. Olin rauhallinen. KUin viilipytty.
Siskon mies heräsi. Tuli tappelu. Mieheni sai turpiin. Hyvä niin. Sisko lähti ajamaan autolla kotiinsa jättäen miehensä, lapsensa ja koiransa meille. Miehensä lähti jossain vaiheessa perään taksilla. Sanoin, että heidän tyttönsä voi jäädä meille, koska halusin koulukiusatun tytön mieltä suojella tulevalta suurelta riidalta.
Tytöillä oli olosuhteet huomioon ottaen mukava päivä. Ulkoilivat ja olivat yhdessä. Meidän huusholli oli hiljaa. Ei riitaa, ei mitään. Ei jostain syystä tuntunut miltään. Ei sitten miltään. Sisko haki tyttönsä iltapäivällä pois. Ei ajanut edes pihaan, vaan jäi ala tien varteen. Ei kehdannut.
Yöllä sanoin siskolle, ettei minulla enää ole siskoa.
Sunnuntai iltana faksasin eropaperin käräjäoikeuteen. Mies sanoi, että jos hän uskoisi jumalaan, hän nyt rukoilisi.
Halusin, että sisko perheineen tuntisi olevansa erityisen tervetullut. Ostin siskon pienelle koulutytölle syntymäpäivälahjan josta arvelin hänen ilahtuvan. Tarkoitushan oli myös ystävänpäivänä juhlistaa tämän tyttösen synttäreitä. Sisko lupasi tuoda tullessaan kermakakun.
Syötiin, juotiin, saunottiin ja oli mukavaa. Olin vannottanut omia isompia koulutyttöjäni, että huomioivat erityisesti siskon tyttöni, jota on koulussa kiusattu, että hän kokisi olonsa rakastetuksi. Näytti heilläkin olevan mukavaa. Iloitsin, kun näin kaikki koululaiset hymy huulin katsovan ottamiaan kuvia kamerasta yhdessä lattiallle asetetulla patjalla istuen. Voi kun OLIN iloinen kaikkien puolesta.
Kello oli melkein kaksi yöllä, kun sanoin meneväni nukkumaan. Siskon mies sanoi, että ehkä on jo kaikkien aika mennä. Estelin, että älkää nyt, teillähän on vielä viiniä lasissakin kaadettuna. He siis jäivät istumaan keittiön pöydän äärelle.
Nukahdin, mutta heräsin pian jo ennen kolmea. Keittiöstä kuului enää siskoni ja aviomieheni ääniä. Siskon mies oli siis mennyt jo myös nukkumaan. Sisko nauroi erityisen kovaa ja erityisen lämmitetyllä äänellä. Liehitellen. Makeillen. Kyllä nainen nämä temput tietää ja tunnistaa. Ja mieskin.
Avasin makuuhuoneen oven hiljaa ja jäin kuuntelemaan mitä tapahtuu. Miksi? En tiedä.
Nauru vaihtui hiljaiseen, luottamukselliseen keskusteluun. Siskoni jatkoi makeiluaan imelällä äänellä, tarkoitushakuisesti. "Olet niin komea, menestyvä, hieno mies.", "Sinulla on varmaan pajon naisia, eikö?", "Hierojana hieron muutamia sinunlaisiasi, ja heillä on naisia, niin varmasti sinullakin", "Muistatko sen kesän, istuimme järven rannalla, kuutelimme musiikkia yhdessä, en ole ikinä unohtanut sitä iltaa. Musiikkin soi hijaa, pianona - me yhdessä. Aina kun radiosta soi Abban Chikitita tulet mieleeni". "Pidän sinusta TODELLA paljon". "No, onhan se kuitenkin ihan kiva, kun siskolla on tuollainen mies". "Etkö voisi ajatella, että sinä ja minä..." "Niin olen aina halunnut iso- tai pikkuveljen", no, sinä olisit todellakin ISOveli! (kujertavaa naurua)", "Minä käly ja sinä kalu".......
Sisko sanoi jotain hiljaa ja mieheni nauroi ja murisi "Grrrrrrrr). Mieheni sanoi siskolleni (joka on nyt minulle ex-sisko) hiljaa "Tuu tänne", kuului suukon mäiskähdys.
Vapisin seistessäni oven karmia vasten ja sydän tykytti kuin vimmattu. Odotin, ja kuulin tuolin kolahtavan kun mieheni nousi ja lähti siskoni puolelle pöytää. "Mitä te touhuatte?!" sanoin ääni pingottuneena, kun mieheni seisoi tuolilla istuvan siskoni edessä naama kiinni hänessä.
Mitä sitten tapahtui? Komensin siskoni huoneeseen nukkuvan miehensä luokse. Ei mennyt. Komensin mieheni vuoteeseensa. Ei mennyt. Sisko pajatti ja pajatti. "Mitään ei tapahtunut. Miksi olen kuulema niin mustasukkainen. Olen aina kuulema tervetullut kuuntelemaan keskustelua"
Ja paskat. Totesin, että toki saan omassa kotonani liikua niin kun haluan. Ei MINUA tarvitse vieraan toivottaa tervetulleeksi omassa kodissani. Kehoitin olemaan hiljaa, etteivät lapset herää. Olin rauhallinen. KUin viilipytty.
Siskon mies heräsi. Tuli tappelu. Mieheni sai turpiin. Hyvä niin. Sisko lähti ajamaan autolla kotiinsa jättäen miehensä, lapsensa ja koiransa meille. Miehensä lähti jossain vaiheessa perään taksilla. Sanoin, että heidän tyttönsä voi jäädä meille, koska halusin koulukiusatun tytön mieltä suojella tulevalta suurelta riidalta.
Tytöillä oli olosuhteet huomioon ottaen mukava päivä. Ulkoilivat ja olivat yhdessä. Meidän huusholli oli hiljaa. Ei riitaa, ei mitään. Ei jostain syystä tuntunut miltään. Ei sitten miltään. Sisko haki tyttönsä iltapäivällä pois. Ei ajanut edes pihaan, vaan jäi ala tien varteen. Ei kehdannut.
Yöllä sanoin siskolle, ettei minulla enää ole siskoa.
Sunnuntai iltana faksasin eropaperin käräjäoikeuteen. Mies sanoi, että jos hän uskoisi jumalaan, hän nyt rukoilisi.
Vastaukset 79
Vanhimmat
..oli melkoinen stoori. Vaikka siskosi tekikin väärin, päästitkö hänet todella ajamaan aamuyöstä humalassa kotiin?
päästänyt. Kun sisko kaasutti pihassa, sanoin miehelleni, että menee estämään lähdön, ennen kuin siskoni teloo itsensä. Olihan hän osasyyllinen. Sillä kerralla lähtö estettiin.
Sisko palasi ja jäi istumaan kuin tatti olohuoneeseen. Menin siis nukkumaan/ sänkyyni makaamaan. Sisko siirtyi jossain vaiheessa itseään meikkaamaan täyteen tällinkiin ja miehensä heräsi. Kello oli jotakuinkin viiden maissa.
Makasin sängyssä ja kuuntelin. Kuului pulinaa, kun siskon mies kyseli mitä on tapahtunut. Otti siskoa kädestä kiinni, väänti ja vaati selitystä. Kävivät tupakalla. Jossain vaiheessa vain siskon mies totesi, ettei auto ole enää pihassa. Siinä vaiheessa ei ollut enää mitään tehtävissä.
Sisko oli jättänyt auton kauas alapihalle ensimmäisellä kerralla uhitellessaan ajoon lähdöllään. Siksi auton ääni ei kuulunut enää, kun hän lopulta lähti.
Vasta tämän jälkeen alkoi mieheni ja siskon miehen käsirysy.
Kännisten toilailuja, sikäli kun tässä mitään totta on.
kuulostaa uskomattomalta. Enhän sitä oikein itsekään usko todeksi ja siksi mieli on viileän analyyttinen.
Kännisten toilailuja kyllä. Mies oli kännissä kuin käki, sisko myös, mutta paljon vähemmän. Itse join loppuillasta pelkkää teetä, sillä fysiikka ei kestä humalatilaa.
tässä ajatukset selviää.
Sanoin miehelle, etten olisi ikinä uskonut, että 20 vuoden yhteiselon jälkeen liittomme kaatuu näin alhaiseen, kuvottavaan ja iljettävään temppuun. Sen vielä ymmärtää jos näin moneen vuoteen mahtuu jotain pientä ihastumista tai syrjähyppyä. IHmisiähän tässä vain ollaan. Mutta että kaiken huolellisen valmistelun ja satsaamisen jälkeen mies ja oma sisko...
Olen lomalla ja lämmitin juuri lounaaksi alkukeiton jämät, jotka oli tehnyt siskon perheen nautittavaksi.
Teit hirveän mokan, kun lähetit suutuspäissäsi eropaperin!!! Avioero on ISO päätös, ei sellaisia (ainakaan fiksuja isoja päätöksiä) tehdä hetken mielijohteestä suutuksissa. Eropaperin faksaaminen kiukkuisena ja kostoksi on ihan yhtä typerää kuin siskosi ja miehesi yölliset puuhat.
Vaan olihan ystävänpäivät! Jää historiaan teillä vuosisadan juhlina!
Toivottavasti pian sovit miehesi kanssa ja vedät eropaperit pois käräjäoikeudesta. Siskon kanssa ei tarvitse sovintoa tehdä, ainakaan vielä pitkään aikaan.
iso päätös.
Kysymys kuuluu, miten voin enää luottaa mieheeni, joka mielestäni ylitti todella tärkeän rajan? Olen antanut hänelle anteeksi syrjähyppyjä. Olen itsekin ollut monia, monia vuosia sitten jopa rakastunut syvästi toiseen mieheen. Kuitenkin valitsin lopulta perheeni ja sen koossa pitämisen.
Olen useaan otteeseen sanonut omille tytöilleni, että pitävät siskoina huolta toisistaan ja suhteestaan, sillä ystäviä tulee ja menee, mutta sisko säilyy elämässä nyt ja aina. Nyt he ovat todistamassa täysin päinvastaista. On hirveää, että he joutuivat kuulemaan koko alhaisen sotkun.
Olen 40- vuotias nainen ja katson olevani nainen parhaassa iässä. Olen aina pitänyt hyvää huolta itsestäni. Onko niin, että aina kun mieheni on kännissä (työmatkat), hän haluaa todisteita omasta viehätysvoimastaan. Olisiko minun aika katsella vierelleni miestä jolla olisi selkäranka?
ymmärrän oikein hyvin tuon syvän suuttumuksen ja mitä se teetti = eropapereiden lähettämisen.
Jumalauta! Ihmisen pitäisi pystyä luottamaan omaan siskoonsa - tai jossei siskoja ole, niin parhaimpiin ystäviinsä, niihin, joita pitää siskoinaan. Itse jouduin aikoinaan "rakkaan exäni" ja sydänystäväni samanlaisen touhun todistajaksi. Ei sitä ihmisen tarvitse omassa kodissaan ja tärkeimpien ihmisten taholta joutua kokemaan moista paskaa! On olemassa kirjoittamattomia lakeja, ja niitä ei edes alkoholin osuus lievennä. Itsestäni olisi tuntunut jotenkin kuitenkin "paremmalta", jos mies olisi vehdannut minulle vieraan ihmisen kanssa, mutta että paras ystävä... Törkeää ja likaista. En voi edes kuvitella, miltä oikean siskon petos tuntuu. Voimia sinulle, aloittaja!!!
Elämää jo nähneenä tiedät kyllä, ettei se uskollisena pysyminen aina ja kaikissa tilanteissa ole niin musta-valkoisen helppoa.
Siskosi sanoi että "mitään ei tapahtunut", eikä vielä kovin paljon ollutkaan oikeasti tapahtunut. Et voi tietää, etteikö koko "sutina" ruokasalissa olisi ilman sinunkin väliintuloasi kuivunut kokoon omaan mahdottomuuteensa, miehesi ja sisaresi olisivat ymmärtäneet kännisen typeryytensä.
Teillä on ollut ja selvitty pahemmastakin, eli miehen uskottomuudesta ja sinun rakastumisesta toiseen. Tämä ystävänpäiväsotku (vaikka mehevä juttu kieltämättä olikin) ei ole eron arvoinen.
Jos joskus päädytte eroamaan, niin syynä olkoon sitten keskinäinen luottamuksen puute tai jokin muu sovittamaton ristiriita. Ja ero olkoon keskinäisen ja kypsän harkinnan tulos, ei lapsellisen kännisekoilun hedelmä.
ja aivan oikein teit eropaperien kanssa. Itse en myöskään suvaitsisi tuollaista käytöstä mieheltäni.
Ehkä olen uskollisuuden kanssa niin ehdoton, koska se on minulle täysin luonnollista ja normaalia.
Menetettyä luottamusta ei saa takaisin, joten kannattaa miettiä ennenkuin tekee mitään tyhmää.
Ethän kuitenkaan halua elää tuollaisen miehen kanssa? Tiedän, että ansaitset parempaa!
paljon vastustelut olisi auttaneet ja tuskin edes teki mieli vastustaa...
klisee, että ansaitset parempaa!
Mistä sitä tietää, vaikka mies olisi tuolle naiselle se paras? Onhan naisellakin menneisyytensä.
Nyt voisit opettaa niille lapsillesi, miten elämä heittelee ja miten ongelmia ratkotaan aikuisen oikeesti. Opetit lapsillesi: "Sisko on ja pysyy", mutta heitit siskosi pois heti, kun tuli ongelma. Minkälaisen kuvan lapsesi saavat sinusta ja totuuksista yleensä, kun teet tällaisen äkkikäännöksen? Olet nyt loukattu osapuoli, olet totta helvetissä vihainen, mutta mietipä tilannetta uudelleen, kun olet rauhoittunut.
Onhan noita sukurakkauksia koettu varmaan monessa muussakin perheesä. Eivät ne kaikki pääty eroon. Ihmisille sattuu ja tapahtuu. Kaikilla on tarpeita, humalassa "toisen oma" saattaa alkaa houkuttaa, kun tilanne on otollinen; yö, muut nukkumassa, humalassa ollaan ja saattaapa olla rakkauden kaipuutakin. Himosta puhumattakaan. Ihminen on niin helvetin raadollinen olento, ettei aina elä niin kuin toisille saarnaa!
Siis kehtaat moralisoida ketjun aloittajaa, koska hän "heiti siskonsa pois, kun tuli ongelma"?
Sel-vä. Eiköhän se ole kuitenkin se sisko, joka on tässä tilanteessa ainoa todellinen syypää välirikkoon. Ei tuollaista käytöstä voi tai tarvitse sietää siskoltaan. Kun aletaan vokotella siskon aviomiestä, ollaan ohitettu se raja, jolta on vielä silta mitä pitkin voi palata.
Ai mistä tietää, ettei aloittajan mies ole paras hänelle?
Siitä yksinkertaisesta syystä, että mies loukkasi vaimoaan. Mies petti vaimonsa luottamuksen, eikä sitä luottamusta saa enää takaisin, vaikka mies tekisi mitä.
En huomannut aloittajan maininneen, että hänellä olisi ollut teerenpeliä miehensä veljen kanssa. Vai mitä kummaa tarkoitit sanoessasi, että "Onhan naisellakin menneisyytensä"?
Tuohan olisi vastaava loukkaus aloittajan miehelle.
Jos taas tarkoitit menneisyyttä ennen avioliittoa niin asiat eivät ole edes vertailukelpoisia.
Klisee tai ei, mutta pitää kyllä paikkansa.
Aloittaja ansaitsee parempaa.
Alkoholihan on iloinen asia... se saa ihmiset flirttailemaan, tappelemaan ja eroamaan. Ens kerralla jätä viinit ostamatta. Takaan ettei tuollaista tapahdu.
Voisit vähän vielä miettiä, josko antaisit anteeksi miehellesi, mikäli hän muuten on sinua rakastanut ja huomioinut teidän elämässänne. Tottakai joutuu tekemään töitä, että luottamus palaa. Ei se helppoa ole, mutta pettämisestäkin voi selvitä. Siskosi pisti ihan selvästi kaikkensa peliin, että sai miehesi hetkeksi pois suojastaan. Hän se suurempi syypää on kahdesta syypäästä. Kuka tahansa mies voisi punaviineissään pitkän suhteen alkuhuuman väljähdyttyä retkahtaa pussaamaan naista, joka nostaa hänen itsetuntoaan kunnioittamalla, ihailemalla ja kutsumalla. Mies tarvitsee sellaista, ja kun sitä tulee, tulee myös vastareaktio eli retkahdus. (Nämä ovat muuten niitä asioita, jotka monet vaimot unohtavat tehdä mutta en sano, että sinä olisit unohtanut). Sama menee helposti myös toisinkin päin, että vaimo retkahtaa jos tulee vaan oikeenlainen mies kohdalle.
Ero on tietysti ihan oikeutettu pettämisessä, mutta voisitte vielä koittaa yhdessä puida asioita läpi ja miettiä, onko teillä sellainen rakkaussuhde, jota ei kannattaisi heittää hukkaan, vaan jossa voisi vallita anteeksianto sekä parannuksenteko.
Sanopa terkkuja miehelles, että kannatais uskoo siihen Jumalaan ja rukoilla, koska se on ainakin minun liittoani auttanut vaikkei pettämistä olekaan ollut.
olemasssa kirjoittamattomia lakeja, ja tämä tapaus kuuluu juuri niiden rikkojiin. On asioita jotka ovat erittäin pyhiä. Asioita, joiden pitäisi säilyä loukkaamattomina.
On totta, kuten joku sanoi, että sisko oli tässä selvästi se ohjaava, aloitteentekevä osapuoli. Hän HALUSI rikkoa ja tuhota. Siksi olisi toisaalta väärin ottaa ero, koska näin hän vain saisi tahtonsa läpi. Tulisi tyydytetyksi. Miksi soisin hänelle sen ilon, koska olemme jo 20 vuotta perheenä taistelleet? Ero sillä perustein olisi hulluutta, kuten sekin jo yllä todettiin (Rouva O).
Sanoin yöllä siskon miehelle, että olen pahoillani, mutta että näitä illanviettoja ei enää ikinä tulla pitämään. Siinä kannassa pysyn.
Meillä alkaa mieheni kanssa kohta 6 kk:n harkinta-aika avioerolle, kunhan tiedote miehelleni oikeudesta saapuu. Mieleni on tyyni, sillä aikaa riittää. En halua miettiä lopullista ratkaisua ennakoon, sillä se tuntuisi juuri nyt liian raskaalta.
lakeja, joita ei noudateta.
Nyt teet siskostasi kyllä tosi pahan. Vai halusi hän rikkoa ja tuhota? luulenpa, että häntä enimmäkseen himotti...Tarkoitus ei varmaan ollut sen kummemmin tehdä pahaa, mutta tilaisuus oli otollinen tunteiden kuumenemiselle. Et tiedä siskosi sen hetkisestä tunnemaailmasta mitään, mutta olet kärkäs syyttämään, että hän halusi tuhota?
Kaikki joskus erehtyvät. Flirtti sopi siskollesi siinä yösydännä ja miehesi vastasi siihen. Tilanteessa oli kaksi, ei vain siskosi. Jos miehesi olisi kieltäytynyt, tilannetta ei olisi syntynyt. Tietysti imartelu tehoaa miehiin siinä kuin naisiinkin ja kutkuttaa kummasti mahanpohjaa, kun huomaa, että ahaa, saan toisen mielenkiinnon heräämään.
Ajattele asioita kaikessa rauhassa. Puoli vuotta on melko lyhyt aika. Nyt tuntuu, että aikaa on, mutta voi olla, ettet saa ajatuksiasi ihan noin vaan selkiintymään.
Sinä puolustelet siskoa, joka härskisti yritti iskeä oman siskonsa aviomiestä (siskonsa laittamien) ystävänpäiväjuhlien päätteeksi? Ei ole olemassa mitään hyvää puolustusta, se on minun mielipiteeni.
että siskon mies laittoi tekstiviestinä anteeksipyynnön jonka osoitti meille kaikille perheenä. Siskolta ei ole anteeksipyyntöä kuulunut.
siskon mieheltä tuli tekstiviesti jossa HÄN pyysi anteeksi perheeltämme. Siskolta ei ole anteeksipyyntöä kuulunut.
Eilen illalla sitten puhuimme. Tai no, minä huusin ja hän oli hiljaa. Näin kypsä ja täydellinen siis olen.
Halusin selityksen. Hiljaisuus on pahinta. Ei seuraavaa kuutta kuukautta näin voi viettää.
"Sano minulle miksi teitte niin" "Onko hän niin viehättävä?" "Selitä, onko se aina näin, kun olet kännissä? Ainaista suosion tavoittelua?" "Sinulle on noussut kusi päähän. SINÄ, SINÄ, SINÄ." "Oletko siis kaiken yläpuolella?"
Mies sanoo, ettei muista mitään. Minusta se väite kuulostaa vastuun pakoilulta. Sanoin, ettei tuomarikaan oikeuskäsittelyssä perusta murhaajan väitteelle, ettei hän muista mitä on tehnyt. Ei se ole vapauttava taikalause. Mies "Enhän tässä ole tappanut ketään". No et, mutta pahalta tuntuu. "Äläkä saatana sano enää yhtä ainutta kertaa, ettet muista."
Mies pyytää anteeksi. "Anteeksi, anteeksi, anteeksi", mutta kun se on vain SANA. Ei kuulema osaa sanoa mitään. Mutta miksi on näin tyhjää? Luulisi, että nyt vasta olisikin sanottavaa. Nyt olisi lyötävä kortit pöytään, jos niitä ässiä on vielä jäljellä. Vai onko ässät jo näiden vuosien aikana käytetty?
Totean, että on se kumma, kun en saa häneltä tukea. Ei avaimia käsitellä tätä tilannetta. Tuntuu, että olen yksin. Hän on hiljaa, koska ei siis osaa edelleenkään sanoa mitään. Tyypillinen mies(kö)?
Otan avuksi vertailukuvia, että hän ymmärtäisi. Osaisi niiden avulla ehkä itsekin avautua. "Kuvittele, että olet ajanut lentokoneen päin vuoren seinää. ME olemme se lentokone. Mitä teet? Et kai luule, että kone saadaan lentoon vain seisomalla vieressä ja toivomalla sitä? Tarvitaan työkaluja. Tarvitaan korjaussuunnitelma."
Sanon, että on erikoista joutua käsittelemään tätä asiaa netissä - vieraiden kanssa. Miksi siitä ei osata keskustella kotona? Mies ja vaimo yhdessä?
Kyllä hän on tyypillinen mies. Pelkää, että mitä tahansa yrittäisi selittää, sinä vaan saisit enemmän vettä myllyyn suuttumukseesi. Varsinkin jos kertoisi totuuden, että imartelu tehosi ja joutui hetken huumaan...
Mutta voit kuitenkin luottaa siihen, että hän varmastikin on oikeasti pahoillaan, vaikka ei osaa sitä kovin verbaalilahjakkaasti ilmaistakaan.
Teidän pitäisi mennä avioliittoneuvontaan asiantuntijan pakeille. Ja sinun pitäisi ensin ehdottomasti vetää se suutuksissa vireillepantu avioero pois käräjäoikeudesta. Kyllä sinä (tai te yhteistuumin) ehditte vielä eroamaan paremmalla ajalla, jos sitä oikeasti haluatte. On niin noloa, kun ero on laitettu vireille noin lapsellessa tilanteessa....
käydä nyt omaa kiirastultaan läpi itsekseen. Ellei sitten tosiaan ole niin paha, kuin annat ymmärtää. Siellä on varmasti kova riita ollut, häpeä pinnassa jne. Luuletko, että siskosi vasiten tulisi sinun silmiesi eteen, kun muistaa vielä, miten tuli töpättyä?
Anteeksipyyntö tuli, mutta väärältä ihmiseltä. Eihän nukkuva aviomies voi olla vaimonsa tekoihin syypää. Hän kuitenkin ymmärtää perheenne kriisin hyvin just nyt, halusi omalta osaltaan helpottaa tilannetta. Voi mennä aika kauan, ennen kuin siskosi kehtaa anteeksi pyytää, jos ollenkaan...
Oikeasti, ei mies pysty tuollaisen painostuksen edessä sanomaan mitään mikä ei pahentaisi tilannetta.
Odota viikkoja tai kuukausia, miehellä kestää analysoida tilannetta...
Odota kunnes pystyt itse keskustelemaan asioista korottamatta ääntäsi tai hoputtamatta vastauksia.
Kyllä mies on tuossa tilanteessa korttinsa pelannut, mikään mitä mies voisi yrittää sanoa tai tehdä ei sinulle kuitenkaan riitä....
miehelle viestin, että hän on väärä ihminen anteeksi pyytämään. On varsin ymmärrettävää, jos hän reagoi niin voimakkaasti, että alkoivat käsirysyyn mieheni kanssa. Toki väkivalta ei mitään ratkaise.
se varmasti on, kuten Rouva O kirjoitti. Mies ei voi avautua, koska totuus suututtaisi minua lisää. Toisaalta hän ei ymmärrä, että epätietoisuus on kaikista pahinta ja puhumattomuus haavoittaa minua eniten - ajaa erilleen.
Haluaisin päästä hänen mielensä sisään, tonkia, tutkia ja tuulettaa hänen ajatuksiaan perusteellisesti. Oppia niistä jotain. Tulla tutuiksi. Ei kai hänen päässään voi totaalinen black out olla?
Hänelläkin oli omat syynsä toimia niin kuin toimi. Humalassahan ihminen usein kohtaa totuuden itsestään - tai ainakin eräänlaisen version siitä - kun järki ei pelaa ja estot ovat poissa. Hän voisi vaikka aloittaa puhumisen kertomalla näistä syistä arastelematta. Totuus ei tapa ketään, tietämättömyys kuristaa hitaasti.
Selvästikin hän haluaa hyväksyntää ja pönkitystä egolleen. Myönnän, että olen itse niin vahva ja täynnä selkeitä visioita, että saatan olla kaikessa tietäväisyydessäni pelottava. Väliin huomaan itsessäni perfektionistin oireita, eikä se kai ole hyväksi. Ehkä valtasuhteemme ei ole tasapainossa.
nainen tässä sentään ollaan. Kyllä Siperia ja 20 vuotta opettaa... Eli en kai haluaisi mokoman episodin jälkeen heittää ihan oikeasti näitä vuosia pöntöstä alas, kun kaikki muukin tähän astinen on voitettu. Sitäpaitsi olen niin laiska ja suoraan sanottuna mukavuudenhaluinen, etten haluaisi alkaa etsimään miestä ja rakentamaan uutta. En silti kiellä, etteikö mielikuvitus väliin tekisi sellaisiakin kepposia.
Pitää miettiä, olisiko avioliitto olemassa puoleltani tavan ja tottumuksen vuoksi vai rakkaudesta. Se ässä pitää nyt kaivamalla kaivaa jostain.
Jotain konkreettista odottaisin mieheltä. Anteeksipyyntöjä on tullut riittämiin. Vakuutteluja rakkaudesta. Varmasti täysin aitoja. No, hän ehdotti hotelliviikonloppua yhdessä, mutta minä tietysti kieltäydyin seurasta. Vielä se ei vain luonnistuisi. Turha maksaa siitä ilosta, että saa hotellihuoneessa selvitellä välejä.
En voi olla ajattelematta, että jos mieheni olisi selkärankaisena tullut kanssani ajoissa nukkumaan, minulle olisi edelleen sisko olemassa. Episodia ei olisi sattunut, olisin saanut säilyttää mielikuvan siskostani.
Kaikesta huolimatta olen oikeasti hyvin surullinen myös siskoni puolesta.
anteeksi, mitäs sun paimentolaisuskonto sanoo anteeksi antamisesta.
Musta tuntuu, että mä atte noudatan paremmin raamatun positiivisia juttuja kuin paimentolaisuskikset itse. Ne onkin matkittu tästä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalaisuus#Jalo_kahdeksanosainen_polku
olla, mies ei yksinkertaisesti tiedä, mitä sanoisi saadakseen sinut rauhoittumaan.
Ei hän raukka ymmärrä, että totuutta haet. Mitäs sitten, kun sen totuuden saat? Mies kiroaa lopun ikäänsä, miksi meni sen kertomaan (meinaan, tunnut aika ärhäkältä luonteelta)
Ihmeellinen ajatus, että on noloa, että eroa on haettu "näin lapsellisessa tilanteessa." Mitä lapsellista siinä on verrrattuna eron syyhyn?
Ei normaali, normaaleilla tunteilla varustettu ihminen voi tuollaista antaa anteeksi ikinä. Jos tuohon suhteeseen jää, se tapahtuu häpeästä, pelosta, yksin jäämisen pelosta, muutoksen pelosta jne. Ei mieheen voi enää ikinä luottaa. Jos on valmis pettämään vaimoa vaimon siskon kanssa, on hirviö. Imartelu tai himo ei ole tekosyy. Ihminen hallitsee himonsa jos ymmärtää, että se on ainoa mahdollinen, järkevä, oikea ratkaisu. Humalassa tai ei. Eihän sitä ketään tapakaan vain siksi, että on humalassa. Ei toista saa pahoinpidellä, vaikka on humalassa. Eikä pettää toista hänen siskonsa kanssa.
Siskoon ei voi koskaan enää luottaa samoista syistä. Jos yrittäisin vietellä oman siskoni miehen, joutuisin varmasti tekemään henkilökohtaisen ratkaisun. En voisi elää itseni kanssa.
Mies on pahoillaan, koska hän ei suunnitellut, että tässä kävisi näin. Hän oli ajatellut, että kaikki nukkuvat ja teko jää salaisuudeksi. Hän ei halua, että hänen elämänsä mullistuu, hän ei halua vaikeita tilanteita, häpeää ja selvittelemistä. Siitä hän on pahoillaan, ei muusta. Aidosti empaattiselle ihmiselle koko asiaa ei olisi edes tapahtunut. Hän olisi ajatellut asiaa jo etukäteen.
Miksi aina petoksen ja törkeyden uhriksi joutunutta syyllistetään? Reagoi muka liian voimakkaasti, pitäisi olla järkevä, pitäisi olla kohtuullinen, hallita tunteensa, miettiä loppuun asti, antaa lapsille hyvä malli jne jne. Olivatko mies ja sisko järkeviä, kohtuullisia, hallitsivatko tunteensa ja himonsa, miettivätkö loppuun saakka, antoivatko hyvää mallia? Miksi yksin jääneen, petetyn, loukatun pitäisi jaksaa olla kohtuullinen?
äläkä sekoile täällä mistään uskonnosta, ei liity aiheeseen....
karmaisevan totuudenmukaiselta. Juuri tuosta varmaan on kysymys. Mies on pahoillaan siitä, että jäi kiinni, enemmän kuin siitä mitä teki? On varmaan mukavuudenhaluinen niin kuin vaimokin ja haluaisi roikkua vanhassa, kuitenkin hurvitellen silloin kun tilaisuus tulee. Jos hän olisi aidosti empaattinen ja vaimoaan rakastava, hän olisi perääntynyt tilanteessa ja toivottanut hyvät yöt. Oli sentään perheen yhteisessä kodissa ja vaimo nukkui saman katon alla.
Ilmeisesti naisen määritelmä odottamisesta on erilainen.
Oletko valmis odottamaan mieheltä vastauksia?
Sinulla on täysi oikeus purkaa pahaa oloasi ja suuttumustasi.
Mutta älä odota silloin vastauksia, niiden aika on sitten joskus tulevaisuudessa kun pystyt asialliseen keskusteluun...
Jossittelu on turhaa, tapahtunutta ei saa tekemättömäksi.
Mieti ennnemmin mitä itse haluat tulevaisuudeltasi...
Luuletko miehen pystyvän hahmottamaan ja analysoimaan tuolla tavalla omia syyllisyydentuntojaan?
Helppoahan se on jälkeenpäin viisastella, miten olisi pitänyt toimia...
sitä alkuperäisen sepittämää stooria, niin siellähän rouva jossain vaiheessa oli syvästi rakastunutkin johonkin ulkopuoliseen. Siellä oli jo aiemminkin pikku pettämisiä ym. Eli sitä samaa saastaa, mihin törmää monessa suhteessa. Yhdessä silti pysyttiin ja pidettiin kulissia yllä. Nyt sisko sitten rikkoi rajat, jotka olivat jo hiukan hämärtyneet.
Jos tämä alkuperäinen tosiaan olisi niin hyveellinen, kuin antaa ymmärtää, niin hän ei koskaan edes olisi vilkuillut muita rakastumiseen asti. Vilkuillahan aina saa, ei sen kummempaa.
Niin, ja tämä rouva miettii jo uuden miehen etsimisen Vaikeutta: myöntää itsensä laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi, ei haluaisi alkaa etsiä uutta suhdetta. Äkkiäpä tulikin mieleen etsiä se uusi tilalle, vaikka ystävänpäivästä ei ole kulunut viikkoakaan. Juttu ei oiekin pysy koossa!
vastauksia loppua elämääni. Tuntuu siltä, että jos mies ei osaa nyt avautua, hukkaan hänen kanssaan elämäni, sillä tätä menoa myös seuraava hairahdus hänen puoleltaan tulee. Entä sitten kun olen jo vanha ja rupsahtanut ja tulee uusi episodi? Ei silloin niitä ottajia ole enää tungokseksi asti. Nyt voisi vielä olla viimeiset hetket löytää mies rinnalleen?
Mitäkö haluan elämältäni? Haluan tasaista arkea yhdessä toisen aikuisen kanssa jakaen. Haluan miehen jonka tiedän arvostavan minua ja olevan lojaali kaikissa elämän käänteissä.
Nuoruuteen kuuluu hairahtelu, kokeilu ja tempoiluistaan oppiminen. Näin nelikymppisenä haluaa jo rauhoittua ja nauttia tähän astisista saavutuksistaan, vaikka paljon on vielä edessä ja kokemattakin. Haluan iloita elämästä ja jakaa ajatuksiani aikuisen miehen kanssa. Miehen, joka on henkisesti läsnä ja kykenevä itsensä ilmaisuun.
on just tällaisia faktaa vastaa kinaavia.
Kuten edelliset viestit osoittavat, paimentolaisuskovaisten hermo on todella tiukassa, heti tulee henkilökohtaisuuksiin menevää kun puhuu yleisellä tasolla. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
teet jotain tyhmää, esim laiminlyöt lastesi valvonnan ja jotain ikävää tapahtuu heille. Älä anna itsellesi anteeksi vaan ristiinnaulitse heti itsesi.
Sulla on pakkomielle.
En kuulu minkäänlaiseen uskontokuntaan enkä
-lahkoon, eikä kiinnosta keskustella avioliittopalsoilla mistään uskonasioista....
Jos sulla olisi edes jotain faktaa heittää...
( aiheeseen liittyvää )
mutta kuten todettu, en ole koskaan humalassa.
Mustavalkoisuus kuuluu nuoruuden idealismiin. Kun elämänkokemusta karttuu, muuttuu paljon raadollisemmaksi. Huomaa, että harmaan eri sävyjä onkin valtavasti. Vastaavasti taas niitä läpeensä pahoja tai pelkästään kirkasotsaisesti hyviä asioita onkin tässä maailmassa erittäin vähän jos ollenkaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että aloittaja teki lapsellisti faxatessaan eropaperit. Ja sisko oli edesvastuuton hutsu-typerys, aviomies taas housunsepalustaan seuraava narri. Ja siskonmiehelle jäikin tarinan machon sankarin rooli (kilpakosiaa turpiin ja perään oikeaoppinen anteeksipyyntö).
Viihdyttävä tarina kaikenkaikkiaan, mutta ei mielestäni anna aihetta monen elämän rikkirepivälle avioerolle. Mutta ihmiset tekevät niinkuin haluavat tehdä... aina.
Olen samaa mieltä lapsellisuudesta.
Tarina on varsin mielenkiintoinen ja en ryhdy tässä pohtimaan sitä, kuinka totuudenmukainen se on, mielenkiintoista pohdittavaa se kuitenkin antoi.
Mikäli alkuperäisen ongelman tiivistäisi, silloin kyse on pususta, joka on annettu humalapäissään vaimon siskolle. Konkreettisestihan muuta ei ole tapahtunut. Jos tämän tyyppinen toiminta johtaa avioeroon, silloin voidaan puhua varsin hyvin dramaattisesta liioittelusta, vaikka kuinka hyvätasoinen päivällistarjonta on pohjana.
T&arinan avaamiseksi, sitä tulisikin lähestyä hieman toisesta näkökulmasta. Kyseessä on sisarkateus. Mikäli pohtii tilannetta tästä näkökulmasta, reaktiot voi hyvinkin ymmärtää. Ilmeisesti (nuorempi) sisar pyrki testaamaan viehätysvoimaansa ja onnistuikin siinä kohtuullisen hyvin. Toisen sisaren tunteet kuohahtivat, koska nyt käsiteltiin lapsuuden kilpailutilanteita ja unohdettuja tunteita. Miehestä tulikin yllättäen korvike taistelusta vanhempien huomiosta. Mies tunteineen onkin sivuseikka, joten avioeroilmoituksen tekeminen on ymmärrettävää. Ilmoituksella kostetaankin sisarelle, hän on tehty tarinan konna ja syntikuormaa lisää tietenkin toisen avioliiton rauniot -kosto on tehokas.
Koska miehen asema on alunperin ollutkin statistin rooli, hänen toiminnallaan ei ole juurikaan merkitystä -ei enää. Eräs tapa kenties olisi mahdollinen, se olisi sisarusten nostaminen arvioitavaksi siten, että (nuoremman) sisaren viehätysvoima tulisi täysin mitätöidyksi, näin avioliitto voisi pelastua. Muistamattomuus on huonoa taktiikkaa.
Ihmisten toiminta on harvoin, jos koskaan rationaalista ja hyvin helposti tulee tehtyä ratkaisuja, jotka ovat omaa etua vastaan.
Myös siinä mielessä, että mielikuva triangelidraamsta antaa automaattisesti ymmärtää, että hetkellisesti aisankannattajaksi jäänyt vaimo on se vanhempi ja viehättävyydessään kakkossijalle jäävä osapuoli. Totuus on kuitenkin juuri päinvastainen. Mutta onko aina niin itsestäänselvää, että petetty on ruma ja tavallaan sitä kautta mies hakee hehkeämpää lohduttajaa ulkopuolelta?
Olen siskoksista nuorempi, menestyneempi ja myös standardikauneuskäsityksien mukaan viehättävämpi. Jo lapsena koin saavani erityishuomiota tiettyjen lahjakkuuksieni ansiosta. Tämän kirjoitan silläkin uhalla, että joku kokee lauseen itsetehostukseksi tai narsistisuudeksi.
Itse näkisin tilanteen niin päin - ja siihen väitteeni siskon tuhoamishalusta myös perustui - että hän kokee jollain asteella alemmuutta ja sitä kautta halusi todistaa itselleen, että pystyy vamppaamaan itselleen "palkintosaaliin" siskonsa nenän edestä. Näin episodi, paitsi että aiheuttaa siskolle normaalia häpeää (toivottavasti), antaa myös vahingoniloista tyydytystä, sillä hän on omasta mielestään todistanut itselleen olevansa ainakin jollain asteella siskonsa veroinen.
En ottanut lainkaan kantaa siskosten väliseen viehätysvoiman eroihin. Viehätysvoima ei ole iästä kiinni ja siskosten välinen ikäero on harvoin niin suuri, että voisi ajatella nuoremmuusetua.
Veikkaukseni sisarusten ikäerosta näin päin johtui siitä yksinkertaisesta asiasta, ettei vanhempi sisko lähtisi näin kisailemaan, hänen ei oikeasti tarvitsisi sitä tehdä, mikäli kyse on puhtaasti sisarkateuden pohjalta toimimisesta. Tietenkin, kyseessä voi olla myös vanhempi sisar, mutta silloin tilanne olisi hieman erilainen.
Mikäli tilannetta ajattelee avioliiton kannalta, silloin myös sinun kirjoituksesi perusteella voidaan ajatella miehen roolin olleen lähinnä esineellinen. Eroprosessin alulle saattamisessa tämä näkökulma on aika oleellinen, se on sitä etenkin miehelle.
mies on todellakin esineellistetty. Palkintopokaaliksi, kuten jo kirjoitin.
Mutta mitä tarkoitit viimeisellä lauseellasi, että eroprosessin kannalta miehelle juuri tuolla äskenmainitulla esineellistämisellä on merkitystä? Toki esineellistäminen on loukkaavaa - statistin rooliin jääminen - mutta itse tilanteessa mies koki varmaan itsensä vahvasti toimijaksi.
Miehen toiminta on ollut katalysaattorina sellaiselle prossille, johon hän ei ole voinut vaikuttaa ja josta hän ei voinut edeltä käsin tietää. Kyseessähän oli harmiton ja varsin tavallinen kännisen sekoilu, näitä oikeasti humalapäissä tapahtuu usein.
Minun on vaikea kuvitella edes sitä, että mies olisi kokenut itsensä vahvaksi toimijaksi edes pusu tilanteessa, niin paljon houkuttelua hän tarvitsi. Näin miehenä voisin kuvitella tekeväni aivan samoin, syynä olisi silloin se, että pyrkisin säilyttämään kerjäävän naisen kasvot, humalassa voisin varsin hyvin kuvitella sen tarpeelliseksi. Miehen on yllättävän vaikea kieltäytyä avoimesta pyynnöstä, se on jotenkin rakennettu länsimaisen miehen roolimalliin.
että herrasmies antaa aina naiselle, ettei naiselle tule paha mieli? Onko tämä mies siis herrasmies, kun vastaavasti toimiva nainen olisi nimitykseltään huora?
Monesti nainen esineellistetään ja hänet laitetaan mieluusti sivustakatsojan rooliin. Toimiva ja ohjaileva nainen koetaan aggressiiviseksi, miehen paikan ottajaksi. Nyt kuitenkin käännät vanhanaikaiset roolijaotukset päälaelleen, kun tavallaan puolustat miehen toimintaa prosessin passiivisena sivustaseuraajana? Eikö etenevään kommunikointiin tarvita aina kaksi osapuolta?
En aivan noin tarkoittanut, mutta on totta, että miehen on rooliodotuksien mukaisesti vaikeampi kieltäytyä avoimesta kutsusta kuin naisen. Ravintolassa tämä on helposti nähtävissä, mikäli mies ei halua lähempää tuttavuutta, hän on hyvin nopeasti homo ja vastenmielinen tyyppi muutenkin. Naisten on vaikeampi kestää seksuaalista torjuntaa kuin miesten.
Mikäli pidetään keskustelu yleisellä tasolla, niin paljon kohua aiheuttanut Härkösen kirja > Ei kiitos< ei olisi herättänyt lainkaan mielenkiintoa, mikäli subjektina olisi ollut mies.
Toimiva ja aggressiivisesti etenevä nainen ottaa miehen roolin, roolivaihdosta seuraa luonnollisesti rooliristiriita ja se on tässä tapauksessa usein ongelmana. Mies, ollessaan passiivisena sivustaseuraajana, nähdään kuitenkin toimijan roolissa. Naisen vastaavassa tilanteessa koettaisiin lähentelevän miehen uhrina.
Etenevään kommunikointiin tarvitaan kaksi, vonkaamiseen ei tarvita kuin yksi aktiivinen tekijä, tämän varmaan olet kokenut itsekin. Mikäli juovuksissa touhutaan, voidaan kyseenalaistaa myös etenevän kommunikoinnin käsite.
mukava ihan vaikka periaatteesta "huudattaa" ja väittää vastaan, mutta täytyy todeta, että kirjoitit et niin vähänkään ja asiaa.
Jos Härkösen kirjassa subjektina olisi ollut mies (ja vielä kirjailijana mies), olisi kirja teilattu vihaisin sanankääntein machoiluksi. Naislauma olisi syönyt poloisen kirjailijan elävältä.
Myös tuo juovuksissa "etenevän kommunikoinnin" kyseenalaistaminen suorastaan viihdytti mielikuvana!
No, on se hyvä, kun jaksaa nauraa taas.
>Ei normaali, normaaleilla tunteilla varustettu >ihminen voi tuollaista antaa anteeksi ikinä.
Noi voivoi. Ei ole näköjään ihmisillä oikeita ongelmia, kun mokoma kännipussailu nousee elämää suuremmaksi kriisiksi. Sekä tuolta kommentoijalta että aloittajalta puuttuu suhteellisuudentaju.
Aloittaja, eroa vaan ja jää liottamaan itseäsi pyhässä vihassasi loppuikäsi.
Kuka niille lapsille mahtoi eniten aiheuttaa tuskaa? Hehän olivat nukkumassa eivätkä olisi tienneet kujertelusta mitään ellet sinä olisi ryhtynyt riehumaan. Vaikka tietäisivätkin, se tuskin suuresti heitä kiinnostaisi. Avioero ja aikuisten riita ovat paljon rankempi juttu heille. Mutta sinähän et lapsista välitä, vain itsestäsi.
Komensit siskosi ja miehesi huoneisiinsa, eivätkä he totelleet. Sinua taitaa eniten vihastuttaa se että komentelusi ei tehonnut. On se rankkaa, voi voi.
aiheuttavat huonoa fiilistä, joka purkautuu esim mene hoitoon kehoituksina netissä.
että mielestäsi aloittaja on tässä tapauksessa avioeron alullelaittaja.
Minun mielestäni se on kyllä aloittajan mies. "Kännipussailu" ei ole aikuisten juttuja, aikuinen osaa ottaa vastuun teoistaan.
vastaavaan tilanteeseen: ihmiset, joista toinen on puolisosi ja toinen verisukulaisesi, alkavat selkäsi takana kännipäin lässyttää ja lääppiä toisiaan. Sulla on ilmeisesti aikas "laaja" käsite sukulaisrakkaudesta, jos tuollaisen hyväksyt silmää räpäyttämättä... Tai sitten olet jo itse käynyt kokeilemassa siippasi sisaruksia..?
>>>Sulla on ilmeisesti aikas "laaja" käsite sukulaisrakkaudesta, jos tuollaisen hyväksyt silmää räpäyttämättä... >>>
Ahaa, vaihtoehtoja on siis vain nämä kaksi: joko hyväksytään "silmää räpäyttämättä" tai sitten katkaistaan välit lopullisesti ja otetaan avioero.
No olkaa onnellisia mustavalkoisessa maailmassanne.
Normaalilla suhteellisuudentajulla varustetut ihmiset kykenevät keskustelemaan ja antamaan moiset törppöilyt anteeksi. Varsinkin jos ovat itsekin aiemmin olleet rakastuneita johonkin muuhun. Se tuota aloittajaa taisikin tuossa kirpaista: alkoi kaduttaa kun ei sitten ollutkaan vaihtanut miestä kun olisi ollut tilaisuus.
Tuossa jonkun kirjoittama analyysi sisarkateudesta oli varsin osuva. Taisivat molemmat siskokset taantua lapsen tasolle. Kuten totesin, miehen kannalta varmaan on paras päästäkin moisesta eroon.
Mielenkiintoista ettet kommentoinut ollenkaan tuota kysymystäni että mikä niiden lasten kannalta mahtoi olla ikävintä. Sen sijaan esitit perättömiä luuloja minun omista väleistäni kuviteltuihin sisaruksiini tai kälyihin tai lankoihin.
suhteen alussa keskusteltu, että kuinka TÄSSÄ suhteessa toimitaan. Mielestäni se on normaalia ja järkevää, että kummatkin tietää suhteen pelisäännöt.
Meillä ei kumpikaan hyväksy pettämistä ja seuraukset(=ero) ovat kummankin osapuolen tiedossa.
Se on totta, että lapset kärsivät erossa.
Myös se on totta, että lapset kärsivät vanhempiensa huonosta liitosta.
Älä viitsi pitää lapsia vähä-älyisinä kuvittelemalla, että he eivät huomioisi äidin/isän pahaa oloa.
P.S. En muuten ollut tuo, jolle vastasit.
siivoomis ja kokkaamis-asia liittyi tarinaan?
Koitit tehdä itsestäs pyhimyksen?
Onneksi muistit kehua itseäs kokoajan tarinan edetessä..
että kun sisko yritti kaikkensa ja tämän sai palkaksi!
Sinä olet varsinainen idiootti!! Kehtaatkin loukata ja lyödä lyötyä! Älä aloittaja välitä tämän ääliön kaltaisista viesteistä. Stemppiä sinulle! taistelen itsekin tällä hetkellä samankaltaisten asioiden parissa. Tosin oma mieheni jäi kiinni tekstiviestien lähettelemisestä. Lähetteli seksiehdotuksia kännipäissään meidän yhteisille tutuille ja varmasti myös muille joita minä en tunne. Onneksi yksi heistä oli riittävän hyvä ystävä ja kertoi minulle. Sitä tosin taitaa tehdä kaikki nykypäivänä. Tuntuu että uskollisuus on pois muodista. On paljon "trendikkäämpää" panna kaikkea mikä liikkuu ja jos se sattuu olemaan puolison kaveri, niin vielä parempi.
naisista useita. Uskovaiset koska elävät saduissa, niin todellisuus hämärtyy ikävin seurauksi. Eipä siis ole ihme että tässä paimentolaisuskovaisten maassa joka toinen liitto päätyy eroon ja vielä suuremmassa paimentolaisuskovaisten maa on koko ajan globaalissa sodassa, nyt Irakissa ja Afganistanissa.
Eläköön uskonnot ja uskovaisuus.
Monesti kun on ollut vaikeuksia, olen koittanut ajatella "globaalisti". Suhteuttanut omia ongelmiani muiden suurempiin ja huomannut olevani jopa onnekas. Oikeastaan ongelmien suhteuttaminen on ollut ainoa keino selviytyä voittajana ja jatkaa matkaa. Tärkeintä on sopeutua, tulematta kyyniseksi.
Asiathan olisivat esimerkiksi omalla kohdallani nyt paljon huonommin, jos mies toteaisi siskoni merkitsevän hänelle oikeasti jotain. Päinvastoin hän vakuuttaa rakkauttaan ja haluaan jatkaa yhdessä hamaan vanhuuteen. Uskon häntä.
Toisaalta mies on ollut houkuteltuna heikko ja vietävissä. Milloin hän lankeaa seuraavaksi? JOS hän ei puhu ja avaudu, tämä tulee varmasti jossain vaiheessa taas tapahtumaan. Ei siskoni kanssa, mutta naisiahan maailmassa riittää. Kestänkö tätä ajatusta?
Sinun miehellesi tekstiviestien lähettely on varmaan ollut peliä, jolla hän on hakenut jännitystä ja hyväksyntää. Sitä samaa mieheni koki ystävänpäivänä siskoni kanssa. Onneksi tosiystäväsi kertoi sinulle asiat niin kuin ne ovat. Ystävyyteen ei kuulu asioiden salaaminen sen varjolla, että "joku saattaisi loukkaantua".
Uskon, että te selviätte kriisistänne. Suhteuta ongelmiasi muiden ongelmiin joko lähipiirissäsi tai laajemmin. Kuulostaa ulkokultaiselta, mutta usko minua, se on loppujen lopuksi todellakin ainoa keino selviytyä hajottamatta ja repimättä kaikkea jo rakennettua alas.
Nyt joku toteaa, että mikäs minä olen neuvomaan, kun eropaperit on jo itselläni faksattu eteenpäin. Tulevan 6 kk:n aikana mitä tahansa saattaa tapahtua. On tärkeää, että mies havahtuisi nyt ihan oikeasti miettimään ja TOIMIMAAN avioliittomme hyväksi.
olin 18 vee ja kihloissa, kihlattuni isosisko diskossa alkoi kännissä suutelemaan mua. Kerroin kihlatulle mitä tapahtui ja elämä jatkui ennallaan. Olivat edelleen saman katon alla asuvia ja toisten kanssa toimeen tulevia siskoksia ja minä edelleen kihloissa.
Relaa vähän.
jos tuollainen toiminta on mielestäsi hyväksyttyä millään tasolla? Uskomatonta...
lisäksi nippa nappa täysikäisten teinien sekoilu diskossa on "vähäsen" eri asia kuin se, että aikuinen nainen alkaa siskonsa kodissa vietellä tämän miestä! Jestas, mitä arvostelukyvyn puutetta tuolta aiemmalta kommentoijalta!
puuttuu, yksi pusu on teidän mielestä merkittävämpi kuin tuuliajolle heitetyt lapset.
Varmasti tekopyhät naikkoset joskus olette parisuhteessa vlkuilleet muita esim naisten lehdistä Patrick Dempsey:tä ja vastaavia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Patrick_Dempsey
Voi taivas että olet tyhmä!
tai ymmärrätkö lukemaasi laisinkaan???
Aloittajan tarina oli vähän enemmän kuin yksi pusu, senkin pösilö! Pitäisikö lapsien kasvaa kodissa, jossa isä antaa itselleen erivapauksia vehtailla lasten tädin kanssa????
Mikä hemmetin pusu? Jos tuohon teinien diskonuolemiseen viittaat, niin ei siinä kyllä lapsia ollut tuuliajolle jäämässä! Asiatonta touhua joka tapauksessa, ja aivan turhaa vedota alkoholin osuuteen asiassa. Jos on niin saakelin kehno viinapää, että se pistää vieraita lähentelemään, pitää osata olla ilman viina.
herneen nenäänsä. Sitä se uskovaisuus teettää, kaksinaismoralismia, suhteellisuuden tajun menetystä sotia ja väkivaltaa.
on toki tervetulleita, mutta älkää alkako haukkumaan ketään kirjoittajista typeriksi idiooteiksi. Osoitatte sillä vain oman itsenne henkisen tilan. Jos tällä 18 v:lla diskopussailu meni tuosta vaan olankohautuksella ohi ja hyväksytty juttu, niin okei, se on hänen ratkaisunsa. Voi olla hyväkin ratkaisu. Who know?
Mutta sama ei päde kaikkiin.
Siis antakaa kaikkien kirjoittajien tuoda oma mielipiteensä esille ilman loukkauksia ja ivailuja, kiitos. Erialaiset mielipitett piristävät tätä foorumia, sinun mielipiteesi ei kuitenkaan ole sen parempi kuin minunkaan. Tasaveroisia ollaan.
elävät eri maailmoissa, toinen saduissa ja toinen reaalimaailmassa, joten ei olla aivan tasaveroisia.
Minäkin osallistun vielä tämän sadun rakentamiseen...
Olisiko käynyt niin, että sait mitä mainioimman tekosyyn päättää kulahtanut avioliitto?
Mitäs tässä nimittäin oikeasti onkaan käynyt: aviomiehesi on "kännissä kuin käki" (omat sanasi) suudellut humalaista naista, joka sattuu olemaan sinun siskosi. Miehesi on tehnyt syrjähypynkin aiemmin, ehkä useammankin, mutta olet jaksanut antaa anteeksi. Nyt ei jaksaminen enää riitä, koska nainen oli tällä kertaa sinun siskosi. Sinun. Miehellesi hän on vain tuttu nainen, muista se. Jos tilalla olisi ollut joku muu keimaileva ja imarteleva nainen, miehesi olisi kännispäissään vastannut myös hänen suudelmaansa. Todellinen lojaaliuden rikkoja ja loukkaaja tässä jutussa on sisaresi. Hän rikkoi siskojen välisen luottamuksen ja ylitti sen tietyn rajan.
Mitä sinä teet? Faksaat eropaperit keskustelmatta asiasta ensin miehesi kanssa. Viileää ja analyyttista, juu.
Kerrot, että takana on 20 vuotta avioliittoa ja koet olevasi nainen parhaassa iässä. Eikö tässä olisi siis mitä mainioin tekosyy saada elämään uutta potkua. Viimeinkin oikeutus lähteä etsimään piristystä.
Jos sinä todella rakastaisit ja haluaisit miestäsi ja haluaisit varjella perhettäsi, tietenkään et suutuspäissäsi lähettäisi mitään eropapereita!
ja aloittaja oli vielä uhrannut itsensä ja valinnut perheen vaikka oli ollut syvästi rakastunut toiseen (varattu kenties?) mieheen. Siis jos sen takia että mies pussasi tai melkein pussasi, (ehtikö?) kun oli kumartunut siskon puoleen. Jos ap olisi seurannut tilannetta pidemmälle olisihan mies suukon jälkeen sanoa toisen olevan kaunis viehättävä ja mukava mutta hän on vaimonsa mies ja hyvää yötä, nähdään aamulla.
ja ylireagoiva kännissä, eihän siinä mitään tapahtunut, miehesi ja systerisi pitivät seuraa toisilleen.
Kyllä sun eroosi on syyt syvemmällä. Teillä jo ongelmia ennestään, joista et kertonut ja tästä sait lopullisen syyn eroon...
on kuin jostain Harlekiini pokkarista.....
Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, sillä ihminen ei kaikessa erinomaisuudessaan ole kuitenkaan mitenkään rationaalinen eläin.
Monenlaista tapahtumaa mahtuu matkaani, jotka kuultuasi ihmettelisit uudestaan kirjoitanko totta vai leikinkö tarinakertojaa.
Sen olen tähän ikään oppinut, että kaikelle voi jälkikäteen jos ei nauraa, niin ainakin hymähtää. Mikä on surullista niin se, että elämässä tapahtuvien asioiden vuoksi osa tärkeistä ihmisistä putoaa matkastani pois, niin kuin nyt siskoni.
Sitä koittaa suojella itseään ja myös perhettään. Kriisien jälkeen rengas perheen ytimen ympärillä yleensä vain tiukentuu ja ajaa muut kauemmaksi. Ehkä niin käy lopulta tässäkin tapauksessa.
onko siskollasi ja miehelläsi ollut sutinaa jo aiemmin?
Tuo sanonta ISOveli, antaa viitteitä siitä, että sängyssäkin olisi oltu...?
Hyvä ystäväni kutsui kerran krokettipelin yhteydessä vaimoani PIKKUputtaajaksi, Vaimoni kun on aika timmi sieltä, antaa tämä kyllä aiheen epäillä että jotain on ollut. Panen eropaperit maanantaina vetämään.
pakko nauraa :)
ollut tuhoon tuomittu, kun kumpainenkin on jo tahoillaan jollaan tasolla pettänyt luottamuksen.
Turha enää kitistä,kun paskat on jo housuissa.
Parasta pistää hopiat jakoon, ja alkaa railakas sinkkuelämä.
eniten lähinnä vihaajaa itseään. Negatiivinen energia kalvaa ja tuhoaa, tekeen kyyniseksi ja katkeraksi. Haluaisinko tuhota itseäni sisältäpäin? Mennä kohti rumuutta? En. Viikon jaksoin vihata, mutta sitten halusin jo viimein valita valon puolen.
Eihän tapahtuma ikinä unohdu, mutta pyrin sen tietoisesti siirtämään ajatuksistani kauemmaksi. Psyyke on fysiikkaa paljon voimakkaampi, itsesuggestiolla siirtää vaikka vuoria.
Nyt on aika katsoa taas eteenpäin ja perheenä tiivistää rivejä. Akanat ovat tippuneet joukosta.
Pyysin miestä kirjoittamaan A4:n paperiarkille 5 hyvää ja 5 huonoa puolta seuraavista aiheista: avioliittoni, vaimoni. Kirjoitin toki itsekin.
Oli yllättävää miten paljon hyvää löytyi. Löytyi toki paljon huonoakin, mutta niihin pyrimme löytämään lääkityksen.
Jos olen rakentanut 20 vuotta taloa, niin en aio pilkkoa sitä polttopuiksi tuosta vain.
Sovimme mieheni kanssa, että alamme harrastaa yhdessä säännöllisesti liikuntaa kuutena päivän viikossa. Suunnittelemme kevääksi lähtöä Eurooppaan viikonloppureissulle. Harrastimme hyvää sovintoseksiä.
Illanviettoa en tule enää järjestämään siskon perheelle, mutta ajatus anteeksiannosta kytee jo päässä. Tosin en usko, että sisko häpeältään tulee ottamaan pitkiin, pitkiin aikoihin yhteyttä. Sydänystäväksi en häntä myöskään enää kelpuuta.
Entä sitten avioeropaperit? No, ne tulevat aikoinaan postilaatikkoon josta siirrän ne mappi ö:hön. Erohan ei astu voimaan, ellei sitä harkinta-ajan jälkeen laita erikseen vireille.
The Case is closed.