useammassakin viestiketjussa puhutaan ns patologisista pettäjistä eli pettäjästä joka ei vaan pysty olemaan uskollinen yhdelle ihmiselle.
Pettää pelkän seksin, jännityksen tai jonkun muun epämääräisen syyn takia eikä kuviossa ole minkäänlaisia tunteita näitä sivusuhteita kohtaan.
Minua mietityttää ja vähän ihmetyttääkin muutama seikka, olisi kiva saada selvennystä asiaan, eli
a)Jos, sanotaan nyt mies, on patologinen pettäjä, eikö tämä ole selvinnyt jo seurusteluaikana ja jos ei niin miksei? Seurusteluaikanahan pitäisi ihmisen luonteeseen ja elintapoihin juuri tutustua eikä hypätä suoraan avioon. Mielestäni kyseinen piirre ihmisessä on melko hallitseva ja luulisi että jo seurusteluaikana olisi edes viitteitä ko ominaisuudesta ilmentynyt. Tai sitten jos tämä pettämisen tarve kehittyy vasta myöhemmin, mikä sen laukaisee eli mistä se johtuu?
b)Jos on selvinnyt tai on ollut ainakin epäilyksiä moisesta piirteestä, miksi petetty on yleensäkään mennyt naimisiin moisen häntäheikin kanssa? Onko kyseessä se ainainen klisee että nainen kuvittelee muuttavansa miehen?
c)Miksi kyseinen patologinen pettäjä menee naimisiin ja vakuuttaa rakkauttaan siihen toiseen jos on alusta saakka valehdellut ja tietää jo etukäteen että valhe ja loukkaaminen jatkuu? Rakkauden merkkihän olisi se ettei aja toista tähän ahdistavaan kuvioon eli tekee heti selväksi että ei pysty olemaan uskollinen.
d)Onko petetyn helpompi selittää itselleen pettäjän uskottomuus sillä että sen on pakko saada vierasta kuin se että sillä pettäjällä on jotain tunteita sitä kakkosta kohtaan tai että omasta liitosta puuttuu jotain? Miten se käytännössä ilmenee että käryn käydessä kyseessä on ns patologinen pettäjä? Siitäkö että petetty sanoo ettei se merkinnyt mitään vai siitä että pettäjä lupaa lopettaa mutta ei sitä kuitenkaan tee?
Olisi kiva saada näihin kysymyksiin jotain mielipiteitä, kun tuntuu kuitenkin että asiasta jotain tietoa täällä on kun tästä monet kirjoittavat.
Pettää pelkän seksin, jännityksen tai jonkun muun epämääräisen syyn takia eikä kuviossa ole minkäänlaisia tunteita näitä sivusuhteita kohtaan.
Minua mietityttää ja vähän ihmetyttääkin muutama seikka, olisi kiva saada selvennystä asiaan, eli
a)Jos, sanotaan nyt mies, on patologinen pettäjä, eikö tämä ole selvinnyt jo seurusteluaikana ja jos ei niin miksei? Seurusteluaikanahan pitäisi ihmisen luonteeseen ja elintapoihin juuri tutustua eikä hypätä suoraan avioon. Mielestäni kyseinen piirre ihmisessä on melko hallitseva ja luulisi että jo seurusteluaikana olisi edes viitteitä ko ominaisuudesta ilmentynyt. Tai sitten jos tämä pettämisen tarve kehittyy vasta myöhemmin, mikä sen laukaisee eli mistä se johtuu?
b)Jos on selvinnyt tai on ollut ainakin epäilyksiä moisesta piirteestä, miksi petetty on yleensäkään mennyt naimisiin moisen häntäheikin kanssa? Onko kyseessä se ainainen klisee että nainen kuvittelee muuttavansa miehen?
c)Miksi kyseinen patologinen pettäjä menee naimisiin ja vakuuttaa rakkauttaan siihen toiseen jos on alusta saakka valehdellut ja tietää jo etukäteen että valhe ja loukkaaminen jatkuu? Rakkauden merkkihän olisi se ettei aja toista tähän ahdistavaan kuvioon eli tekee heti selväksi että ei pysty olemaan uskollinen.
d)Onko petetyn helpompi selittää itselleen pettäjän uskottomuus sillä että sen on pakko saada vierasta kuin se että sillä pettäjällä on jotain tunteita sitä kakkosta kohtaan tai että omasta liitosta puuttuu jotain? Miten se käytännössä ilmenee että käryn käydessä kyseessä on ns patologinen pettäjä? Siitäkö että petetty sanoo ettei se merkinnyt mitään vai siitä että pettäjä lupaa lopettaa mutta ei sitä kuitenkaan tee?
Olisi kiva saada näihin kysymyksiin jotain mielipiteitä, kun tuntuu kuitenkin että asiasta jotain tietoa täällä on kun tästä monet kirjoittavat.
Vastaukset 33
Vanhimmat
sinullekkiin.
Jos tarkoitat tuossa alhaalla olevaa "nyt kertoo pettäjämies" niin sieltä ei selviä yhteenkään kysymykseeni minkäänlaista vastausta, eihän siinä ole muuta kuin kaksi toinen toistaan luuserimpaa miekkosta (jos edes ovat miehiä) selittävät miten vaimo on täydellinen mutta pillua vaan pitää saada.
Jos taas tarkoitit jotain muuta niin missä semmoinen on? Suurin osa kysymyksistäni oli lähinnä näiden patologisten pettäjien paremmille puoliskoille.
Minun mieheni aloitti pettämisen toisen lapsen syntymän jälkeen. Seurusteluaikana ei ollut mitään viitteitä, naimisiin meno aikana ei ollut mitään viitteitä, kun ensimmäinen lapsi syntyi ei ollut mitään viitteitä asiasta.
Toisen lapsen syntymän jälkeen miehen käytös minua kohtaan jotenkin muuttui mutta mitään pettämiseen liittyvää en osannut arvata, periaatteessa meillä oli kaikki hyvin, olimme toki väsyneitä kahden pienen lapsen vanhempia, seksiä ei ollut juurikaan, taloprojekti oli päällä, mies vaihtoi työpaikkaa ja työpäivät oli pitkiä.
Vuodet kuluivat syntyi kolmas ja neljäs lapsi, elämä oli ihan hyvää normaalia arkea, riitoja oli, väsymystä, seksiä oli aika vähän ja elämä oli melko tylsää.
Mies mahdollisti pettämisen koulutus ja työ reissuilla, hän oli välillä 400km:n päässä koulutuksissa, siellä hänellä oli näitä yhdenillan juttuja, minulla ei heränneet epäilyt, koska miehellä ei ollut mitään salattavaa kotona, kaikki tapahtui toisella puolen suomea 3-4 kertaa vuodessa.
Sitten mies teki virheen, oli lähdössä työreissulle ja oli siltä paikkakunnalta etsinyt netistä seuraa. Miehen deitti-ilmo oli jäänyt koneelle auki.
Mies tunnusti juttunsa, kertoi kaiken ja niitä yhdenillan juttuja oli ollut yli kymmenen. Siinä minä olin neljän pienen lapsen kanssa, eikä hajuakaan miten mennä eteen päin, erota vai ei?
Nykytilanne on se että tapahtuneesta on kaksi vuotta aikaa. Yhdessä ollaan edelleen. Parisuhdeterapiassa käydään, mies käy yksilöterapiassa, asiat on puitu kokonaan. Meillä on asiat ihan hyvin.
En usko että mies pettää enää, nyt joku ajattelee että ompas tyhmä nainen, mutta molemmat kävimme niin rankkoja asioita läpi pettämisen tultua ilmi että tuskin mies uudelleen tahtoo kokea sen helvetin.
Minä en ollut syyllinen pettämiseen, mutta olen hyväksynyt syyt mitkä siihen johti, asia ei enää minua satuta, ja molemmat huolehtii parisuhteen hyvinvoinnista.
Mies muutti myöskin omaa käytöstään, hän ei halua lähteä enää viihteelle yksin, hän on lyhentänyt työpäiviään, viettää aikaa perheen kanssa, koulutusreissuja ei enää usein ole ja jos on niin mies yleensä järjestää lapset hoitoon ja varaa useaksi päiväksi hotellihuoneen ja sinne mennään yhdessä, ei siksi että voisin estää häntä pettämästä vaan siksi että se olisi meille yhteinen miniloma tai romanttinen pidennetty viikonloppu. Yhteistä omaa aikaa ilman lapsia.
Kun pettäminen selvisi se oli kuin elämäni olisi romahtanut, pitkään mietin eroa, vuokrasin itselleni asunnon ja olin muuttamassa pois, kuitenkin päätimme selvittää asiat ja yrittää yhdessä, olimme sen velkaa lapsillemme. Nyt meillä on hyvä ja ihana suhde, vielä en ole katunut että kuitenkin yhdessä päätimme yrittää.
Se on täysin selvää että jos mies vielä pettää niin meidän homma on ohi. Mies tietää sen, ja se on hänen valintansa kumpi on tärkeämpää vieras pi**u vai vaimo ja perhe. Hän itse on vastuussa omista valinnoistaan en minä.
vastauksestasi. Sinun tapauksessasi onneksi miehesi ei kuitenkaan tainnut olla patologinen pettäjä (koska tilanteenne on nyt tuo) vaan yksinkertaisesti varmaan haki vain jännitystä rutiininomaiseen elämäänsä ja ehkäpä nuo kaikki asiat joita kerroit (lapset, taloprojekti, elämän arkipäiväistyminen) vaikuttivat siihen että halusi vielä edes salaa olla se "villi ja vapaa".
On ilo kuulla että saitte asianne järjestykseen.
tosiaankin siis vaikka en puolustele miehen tekoja niin miehen kanssa asioista puhuttaessa on seuraavat asiat nousseet esiin.
-seksin vähyys
-arjen pakeneminen
-jännityksen hakeminen
-oman viehätysvoiman testaaminen/itsetunnon pönkitys
-on kokenut olleensa ulkopuolinen perheessä kun minulla oli vain lapset ja koti, mies oli perheen elättäjä.
-pettämisen helppous, "ei vaimo saa tietää kun kaikki tapahtuu niin kaukana"
- ja ei ollenkaan yllättävää että miehen isä on tälläinen tapapettäjä ja äiti on ollut kynnysmattona 40vuotta.
Mieheni sanoo yrittäneensä lopettaa monta kertaa, tehneensä sen päätöksen että ei enää, kuitenkin se itsepetos on iso voima, "eikai se yksi kerta haittaa" "jos vielä tämän kerran, kun kukaan ei saa tietää" Vasta kun totuus tuli julki hän joutui kohtaamaan itsensä ja tekonsa, kun hän näki kaiken sen tuskan ja epätoivon, kun hän tajusi menettävänsä minut, vasta silloin hän pystyi pettämisen lopettamaan, tietysti terapia sekä minä olemme tukena olleet. Tieto siitä että jos kerrankin vielä näin käy menettää kaiken, on myöskin hyvä jarru.
Ei tuo ole mielestäni mitään miehen tekojen puolustelua, pikemminkin suhtautumisesi on ihailtavaa. Olet rajat asettanut hänelle eli hän tietää ettet ole anteeksiantoautomaatti, mutta pystyt kuitenkin analysoimaan ja tavallaan ymmärtämään syyt jotka hänen käytökseensä johtivat.
Luulen että tuo on ainoa suhtautumistapa jonka kautta saa suhteen vielä toimivaksi. Olet myös selkeästi miettinyt omalta kohdaltasi mikä voisi olla toisin ja irrottautunut hiukan tuosta perinteisestä "maailman paras äiti ja perheenemäntä" roolista ja otat teille sitä yhteistä aikaa niillä pitkillä viikonlopuilla joista kerroit.
Toivon todella sydämestäni sinulle ja liitollenne kaikkea hyvää. On mukava huomata että maailmassa on vielä ihmisiä joilla on todellakin ymmärtäväisyyttä ja todellista tahtoa hoitaa suhdettaan puolison epätäydellisyydestä huolimatta.
hienoa että annoit toisen mahdollisuuden.itse petettynä tiedän miten vaikeaa se on.maailma meni sirpaleiksi kun sain tietää.itsekin mietin eroa,mutta tässä olemme ja siitä on kolme vuotta.täällä aina mollataan naisia jotka jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen mutta jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.hyvää jatkoa teille
otsalohkossa, että olen patologinen pettäjä? Eihän sitä ihmistä opi tuntemaan kun ajan saatossa ja ovat kuleemma helvetin hyviä esittäjiä.. Hyvä jos sä koet heti tietäväs ihmisestä kaiken..
Patologinen pettäminen on osa antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä (APD) kärsivien ihmisten "taudin kuvasta" eli kyvyttömyys uskollisuuteen.
Muita tuntomerkkejä on mm kykenemättömyys toimia yleisten moraalisäännösten tai lakien mukaan, muiden hyväksikäyttäminen ja jatkuva valehtelu oman hyödyn tai nautinnon vuoksi, yleinen vastuun pakoilu, ärtyneisyys ja mahdollinen agressiivisuus, katumattomuus ja kykenemättömyys ymmärtää toisten loukkaantumista tai sitä että kohtelee muita epäkunnioittavasti jne.
Jos seurustelee tällaisen henkilön kanssa, tuskin sitä otsaan pitää piirtää vai tekeekö rakkaus niin sokeaksi?
Tuskin kukaan nykyaikana kahden viikon seurustelun jälkeen papin pakeille menee joten kyllä nyt jokainen hiukan sentään tulevaa siippaansa tuntee tai ainakin olisi syytä tuntea.
oletko katkera kakkonen
Patologista eli sairaalloista pettämisestä tekee se, että pettäjä ei kykene lopettamaan toimintaansa vaikka hänelle koituu siitä haittaa ja suuria ongelmia mm. ihmissuhteisiin tai talouteen. Se siis voi olla addiktio, joka on kehittynyt ilman persoonallisuushäiriötäkin.
Riippuvuuden muodostumiseen vaikuttaa yksilön oma alttius yleensä sekä elämän kokemukset. Eli asiaan kuuluu usein myös mm. päihderiippuvuus, peliriippuvuus tai työnarkomania.
Persoonallisuushäiriöön, eli kuten kuvasit narsismihäiriötä, puolestaan ei ole hoitoa. Nämä henkilöt toimivat usein niin, että aluksi he antavat itsestään aivan toisenlaisen (päinvastaisen, hänhän on miltei ”rukousvastaus”) kuvan. Sitä ei todellakaan voi toinen huomata, etenkin kun häntä manipuloidaan jo tällöin. Tätä vaihetta voi kestää kuukausiakin. Ehkä jälkikäteen sitten vasta havaitsee missä toinen ei toiminut ihan oikein.
Yleensä se todellisuus (helvetti) paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun ”uhri” on saatu nurkkaan/nalkkiin. Tarkoittaa että jotenkin narsistin hallintaan. Se voi olla avioliitto, mutta myös avoliitto. Nämä usein erittäin älykkäät ihmiset osaavat manipuloida toista niin, että suhteesta irti pääseminen vaati muiden apua, yksin siihen ei kykene.
Päinvastoin kuin täällä väitetään, nämä eivät ole niin yleisiä kuin haluttaisiin uskoa. Useimmiten on kyse enemmän tapapettäjästä, eli ihmisestä joka on oppinut käyttämään seksuaalista pettämistä keinona ratkaista omia tai parisuhteen ongelmia. Se voi liittyä opittuun tai vaikka omaksuttuun arvomaailmaan (kuten mm. machous). Häneltä voi jopa puuttua muiden rakentavimpien ratkaisunmallien osaaminen, ja sitä voi terapiassa opetella. Aikaa se kuitenkin vie.
Eli kyllä todellakin voi olla tilanne, että se pettäjä pystyy olemaan tietyn aikaa ihan ok, ja sitten kun se hankala paikka tulee, pettäminen alkaa. Se voi olla ihan vaan vaikka lasten syntymä, stressi, riidat jne.
Joillakin pettämisen ajatukset tulevat kun elämä vain soljuu harmaana ja on tylsää. Yhdessä on voitu viettää monia vuosia jo. Mikäs sen helpompaa kuin hakea jännitystä, elämän makua tai muutosta toisen ihmisen kautta, eli seksisuhteen avulla. Tätähän tarjotaan joka puolella!
mä olen elänyt tämmösen ihmisen kanssa ja mua otti pannuun, kun toi ap kirjoitti, että miks jotkut menee naimisiin tämmösen henkilön kanssa.
No tiedän siitä ihan tarpeeks ja jätän ton typeryksen mielipidekyselyt omaan arvoon.
MIksköhän esim narsistien uhreille ja patologisille pettäjille, joka sisältää tietenkin myös sen patologisen valehtelun, niin on niin paljon tukiryhmiä ja puhutaan paljon miten vaikee niistä on päästä irti ja kaikkea, Miksköhän, ei ole tainnut ap:n kohdalle sattua tämmöstä tapausta ja sen kyllä huomaa. Mulla muuten on sarvet nyt päässä:)
Jos on rotia tula väittämään, että se pitäis huomata tietyssä ajassa jne, niin ei tiedä paskaakaan. Ovat helvetin hyviä esittäjiä ja puhujia ja saattaa mennä vuosoa, ennenkiun toinen rupee huomaamaan, että jotain on pielessä ja senkin narsisti, johon kuuluu juuri toi patpet saa vielä uhrinsa uskomaan, että vika on siinä uhrissä, ei hänessä, he ovat mestarillisia ja älykkäitä ja osaavat vedättää ihmisiä. Voivat olla jopa uhaksi ja jossain vaihessa ovatkin. Harrastavat kiristystä.
Nää on hyviä keksimään valheita ja ovat vakuuttavia. Yleensä lähipiiri syyttää sitä toista eikä usko moista puppua jne..
Mä toivon että aloittaja tapaa vielä semmosen:)
tunnistanu näitä piirteitä, ei voinu ymmärtää eikä uskoa että toinen vois vessa reissulla baarissa hoitaa hommat, varsinkin kun en ole koskaan ollu mikään omistushaluinen/mustasukkainen ihminen.
Pikkasen kyllä ihmetytti aina se kotiutuminen kun piti saada aina joku kähinä päälle kun kotiin tultiin tai sitten iski yllättäen valtaisa humala joka vei tajun. Ei ainakaan mua sellainen sammumisen rajamailla oleva nainen kiihota sitten pätkääkään joten rauhassa sai aina nukkua baari-illan jälkeen.
No jokainen mokaa jossain vaiheessa ja meillä se moka tuli valitettavasti liian myöhään: pari lasta, aamen ja plottis päälle.
Nää on niin taitavia että kertoilee satujaan ihan eri tilanteissa tavalla jotka voi yhdistää omassa mielessään "parhainpäin" siis aikaisemmasta elämästään eikä tajua kiinnittää huomiota todellisiin tapahtumiin juuri sillä hetkellä kun ne omien silmien edessä tapahtuu. Ajattelee vain että noinhan se on kertonu hommien ennenkin sujuneen.
Löin nyrkkiä pöytään ja toin epäilyni julki.
Katsotaan mihin homma kehittyy.
Eli ei näitä pitkään, kenties joka suhteessaan pettäneitä ihmisiä voi rakastuneena tunnistaa. totuus paljastuu vasta kun he tekevät jonkin virheen petosreissuillaan.
sitten lopulta narsisti tai ei sitä en kommentoi, koska mun mielestä kotisykolookit tekee sen tiaknoosin vähän heppoisin perustein.
Muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä valehtelun taitavuudesta, niin kuin tossa pari pykälää aiemmin kirjoitin.
Itsestäni on joskus jopa tuntunut siltä että jos vaimo näyttäis mulle valkoista liinaa ja kysyis kohta että minkä värinen se oli niin sais mut vakuuttumaan että väärin muistin-musta se oli.
Ja jos ei onnistuis, eli on jotain faktaa, niin ei kun sitten silmille ja syytteleen.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?????
En kuvannut narsismihäiriötä vaan todellakin antisosiaalista persoonallisuushäiriötä (APD/ASPD) johon narsismi yhtenä oireena saattaa kuulua (ei kylläkään välttämättä).
Uskon ja tiedän kyllä miten hyvin tämänkaltainen piirre ihmisessä jää huomaamatta (omassa lähipiirissäni yksi diagnosoitu tapaus).
Mutta kun kuitenkin tosiasia on se että tämä persoonallisuushäiriö esiintyy vain noin kolmella prosentilla ihmisistä, kyselen asiaa koska nimenomaan usein käytetään sanontaa "patologinen pettäminen" tapauksissa jotka ovat vain ihan elämäntilanteen tuomia juttuja.
Olet täsmällisen oikeassa siinä että sairaalloinen pettäminen on pettämistä jota ao petturi ei pysty itse hallitsemaan, kyseessä ei ole tapa vaan toimintamalli joka kuuluu petturin perusluonteeseen. Siksipä ihmettelenkin miten seurusteluvaiheessa jo kumppani ei näe edes viitteitä epänormaalista käyttäytymisestä.
Todellakin nimimerkkini mukaisesti, kyselen asioita täysin syyllistämättä ketään mistään asiasta.
oli aluksi kun mentiin naimisiin tosi mustasukkainen, ja jopa omistushaluinen, enkä olisi voinut kuvitellakaan, että hän joskus pettäisi minua. Eikä kyllä ollutkaan sitä vaaraa, että olisi pettänyt moneen vuoteen, mutta näköjään ihminen voi muuttua, joko hyvään tai huonoon suuntaan.
Vaimoni valitettavasti muuttui tuohon jälkimmäiseen suuntaan, enkä voi sanoa, että kun mentiin naimisiin niin olisi ollut minkäänlaisia merkkejä jostain patoloogisesta pettäjästä, joka hänestä kuitenkin tuli.
Sanoisin tuohon väittämään että eikö sitä huomaa seurusteluaikana tai suhteen alussa, niin ei todellakaan hänessäkään ollut minkäänlaisia merkkejä uskottomuudesta vaan oli jos nyt sanoisin niin lähes uskollisuuden perikuva, mutta kuten totesin, niin ihminen voi myös muuttua tosi huonoon suuntaan.
Ei ole hyvä kiihtyä asiasta noin paljon, laitahan nyt ne sarvet piiloon.
Tapanani ei ole aloittaa minkäänlaista sanasotaa ihan näin yleisistä asioista, on vain mukava kuulla muiden ihmisten kannanottoja itseä kiinnostavista ja koskettavista aiheista.
Kuitenkin kun olen mielestäsi typerys, en tiedä asiasta mitään, vähättelet sanomisiani, tiedät itse asiasta paljon paljon enemmän kuin minä tai periaatteessa kukaan muu jne, mieleeni tulee ilkeä ajatus narsistin tuntomerkeistä...
ihan tavallisista ihmisistä niin, ei se niin helposti näy.
Rakastunut tietenkin pyrkii näkemään asioiden paremmat puolet, se kuuluu asiaan. Eiköhän jokainen selitä itselleen parhain päin nekin merkit, joita mahdollisesti näkyy. Muut sen sijaan voivat nähdä ne merkit jo alkuun. Niitä vain ei arvaa sanoa, ettei olisi se pahan ilman lintu. Toisaalta voivat ne muutkin erehtyä. Toisaalta rakastuneilla on voimaa niin paljon, ettei sitä koskaan tiedä, jos vaikka se toisikin muutoksia tullessaan.
”… ei ole tapa vaan toimintamalli joka kuuluu petturin perusluonteeseen.” tätä en nyt oikein ymmärrä? Mikä on perusluonne? Tämä ei oikein ole minkään tieteen tuntema, vaan kansaomainen paketti mikä sisältää ihan mitä halutaan. Tarkoitatko riippuvuuteen altista luonnetta? Miten erotat tavan ja mallin toimia, nehän ovat yksi ja sama asia!
Eihän se käytös tarvitse olla epänormaalia, kaikki voi kulkea ihan normaaliuden rajoissa. Erojahan meissä on. Eroja moraalissakin voi olla, se mikä on itselle ok, on toiselle ”sairasta”. Joillekin avoin avioliitto toimii parhaiten, joillekin se on painajaista. Mikä toiselle on pettämistä, ei toiselle vielä ole.
En osannut ehkä esittää asiaani oikein järkevästi mutta tarkoitin lähinnä esim sitä että
tapanani (huonona sellaisena) on aina ajaa hiukan ylinopeutta, tiedän että se on väärin, pystyisin hyvin olemaan tekemättä sitä, mutta kun en ole koskaan siitä mitään seurauksia joutunut kantamaan, en oikeastaan välitä siitä, se on minun tapani, olen siis tapaliikennesääntöjenrikkoja.
Jos taas ylinopeuden ajaminen olisi minulle ainoa oikea toimintamalli, se kuuluisi minun persoonallisuuteeni (häiriö), en pystyisi itselleni mitään vaan seurauksista välittämättä jatkaisin vaikka jäisin kiinni tai tapahtuisi jotain muuta, silloin kyseessä olisi patologinen ylinopeuden ajaminen.
Perusluonteella tarkoitin lähinnä sitä että jokaisella ihmisellä on persoonallisuutensa, joku on äkkipikainen, toinen taas rauhallinen ja kumpikaan ei ole opittu tapa vaan kuuluu ihmisen persoonallisuuteen.
Tätä lähinnä tarkoitin, jos nyt tämä mitään selvensi:).
heti syyllistämässä:).. Niinhän ne narskut ja patologiset tekee ja haluavat olla aina muuten oikeessa ja keksiä aina viimeisen sanan:) No ihan sama mulle!
Pidetään vaikka niin, että kaikki, jotka ovat olleet nimenomaan naimisissa sellasen kanssa niin syy on heidän, kun eivät huomanneet. Tää neiti näpsäkkä varmasti huomais, eikä häntä jymäytettäis.. Kaikki uskoo ja sä olit ihan oikeessa
vähän selveni. Tämä on hiustenhalkomista, mutta älä suutu... jooko?
Mutta jos tarkkoja ollaan, tapa on yksi malli toimia. Normaalisti meillä on erilaisia vaihtoehtoja toimia, riippuen yksilöstä. Yksi ainoa malli ei tee patologista, sillä jos ajattelet vaikka eri uskontojen, etenkin fundamentalististen, siellä ei ole usein tarjolla kuin yksi tapa. Toimintamalli on siis opittu/opetettu, tavalla tai toisella, mutta eri persoonallisuudet muodostavat jokainen oman tyylinsä toimia.
Patologinen tuosta ylinopeudesta tulisi, jos tämä henkilö olisi toistuvasti saanut rangaistuksia, ajanut havereita ja jopa menettänyt ajokorttinsa, mutta ei voi olla ajamatta ja kovaa, sillä se pelkästään tuo hänelle hyvän olon tunteen. Se on hänen toimintamallinsa saada hyvää oloa, sen hän on oppinut. Se että hän jopa itseään vahingoittaen tekee tuota, on se häiriintynyt osa.
Perusluonteella tarkoitat varmaan temperamentteja?
Hiusten halkomista tai ei mutta osasit asian tuoda julki selkeämmin kuin minä, ainoa asia jossa olen eri mieltä on tuo että patologiseksi asian tekee se että on jäänyt kiinni ja tästä huolimatta jatkaa toimintaansa.
Mielestäni ei ole kyse siitä jääkö kiinni vai ei, esim kleptomaani tai pyromaani saa nautintoa toiminnastaan jäävätpä kiinni tai ei, kyseessä on tietynlainen vallantunneja molemmissa, sanotaan vaikka että on kyse kyvyttömyydestä vastustaa omien tarpeidensa tyydyttämiseksi tehtyä aktia.
En myöskään tarkoittanut, kuten sanoit, yhtä ainoaa kulttuurin tai esim uskonnon tarjoamaa mallia joka todellakin on jo lapsena opittu malli. tarkoitin lähinnä henkilön itsensä mielestä AINOAA OIKEAA toimintamallia joka tähtää hänen hyvinvointiinsa ja mielihyväänsä.
ja vielä, miksi ihmeessä suuttuisin, keskusteluhan on vasta silloin hyvää jos siinä esiintyy erilaisia näkökantoja ilman että puututaan kenenkään älykkyysosamäärään:)
Miettisin kyllä kahdesti, että kenellä täällä on "narskun" piirteitä... =D
Tästä oikeastaan kuultaa läpi se, että sinua on todella voimakkaasti syyllistetty siitä, ettet ole kyennyt huomaamaan puolisosi pettämistä edeltä käsin. Niin voimakkaasti puolustaudut jo ilmaisematonta syytöstä varten.
Ei sellaisia henkilöitä tarvitse ottaa todesta, jotka luulevat itse kykenevänsä näkemään toisista millaisia he ovat, esim. tulevako he joskus pettämään. Se on omaa itsetunnon pönkitystä ajatella, että parin valinnassa on kyse erityisestä älykkyydestä tai viisaudesta.
Tosiasiassa meillä on mahdollisuudet 50/50, eli puolet arvauksista ja oletuksista menee oikein ja puolet väärin. Joillakin käy hyvä ”tuuri”, joillakin se on huonompi.
Älä turhaan suutu, hukkaat energiasi. Näiden ärsyttäjien tarkoitus (kerran sitä –aina sitä, oma moka jos kohdellaan väärin jne.) on vain suututtaa sinut, ei niinkään ilmaista itseään.
Ei millään pahalla, mutta kyllä narsismin merkit ihmisessä on täysin näkyvissä, jos niitä osaa tulkita oikein. Se vain on niin, että narsistit ovat kovin viehkoja ihmisiä puhumaan toisen ympäri ja - mikä tärkeintä - myös kovin rakastettavia. Harva muu kuin rakastunut menee narsistin koukkuun. Olen tämän nähnyt läheltä, koska paras ystäväni tuppaa aina rakastumaan vain narsisteihin. Tai muihin luonnehäiriöisiin :D. Aivan alkujaan ystäväni kertoi mitä ihmeellisempiä tarinoita eräästäkin miehestä. Kun neuvoin häntä unohtamaan koko tyypin, niin sanani olivat kuin ilmaa. Se on kummallista, sillä minun ja ystäväni kommunikaatio pelaa muuten erittäin hyvin. Tämän ko. narsistin kaverit kyllä tunnustivat myös epäilevänsä suurta osaa miehen jutuista valheiksi. He olivat hänen kanssaan, koska tämä oli muutoin (musiikki) erittäin lahjakas. Kuittasivat valheet sanomalla "ne on niitä villen juttuja" tai muuta vastaavaa.
Se mitä tässä yritän selittää on että on ihan jokaisen päätettävissä mitä uskoo ja mitä ei. Myös sisintään täytyy kuunnella aina. Siitä, että on alkanut kaveeraamaan tai peräti rakastetuksi narsistin kanssa, voi silti "syyttää" ihan itseään: Kukaan ei pakota olemaan kenenkään kanssa vastoin ao:n tahtoa. Sitten on vielä suhtautuminen narsistiin. Narsisti ei ole syntynyt narsistiksi eikä ole valinnut (sairasta) tapaansa toimia: Hän ei vain osaa mitään muuta. Aivan sama kun skitsofreenikot kuulee olemattomia ääniä voisi sanoa "v**u sä oot pimee kun kuulet liikaa". Ei skitsofreenikkokaan niitä ääniä ihan tahallaan kuule.
Olen sun kanssa suhteellisen samaa mieltä tosta että kun ihminen rakastuu, ei näe rakastetussaan niitä narskun piirteitä.
Olen kanssa ihan tästä läheltä seurannut miten kaikki muut kyseisen narskumiehen tuntevat näkevät ne ominaisuudet ja hiukan huvittuneena suhtaudumme juttuihinsa ja käytökseensä.
Ainoa kuka hänessä ei näitä piirteitä näe on tuore vaimonsa. Jo heidän seurusteluaikanaan (helppo tietty sanoa) olisi monen monta kertaa pitänyt hälytyskellojen soida, mutta tämä nainen selitti kaiken aina jollain ihme keinolla parhainpäin kun itsekin yritin saada hänen silmiään auki.
Rakkaus ilmeisesti on todellakin sokea ja vieläpä kuuro joten ei ehkä vaan näe sitä asiaa ennenkuin vasta sitten kun se suurin huuma menee ohi.
millään pahalla mutta:
”…narsismin merkit ihmisessä on täysin näkyvissä, jos niitä osaa tulkita oikein.”
”Harva muu kuin rakastunut menee narsistin koukkuun.”
Näistä päättelen, ettet ole tainnut tavata varsinaista persoonallisuushäiriöistä ihmistä? Jopa asiantuntijoilla on vaikeuksia kyetä diagnosoimaan tällaista persoonaa. Tuon tulkinnan oppii vain, kun on riittävästi viettänyt aikaa näiden ihmisten kanssa.
Usein ensimmäinen merkki on, että tällaisien ihmisien läheisyydessä tunnet omituista syyllisyyttä tai puolustautumisen tarvetta, vaikkei siihen ole mitään syytä. Samalla koet että se toinen on todella hieno ja hyvä tyyppi. Tämä piirre voi hämätä työpaikoillakin kuukausia. Harvoin työkaverit tai työnantaja on kai rakastuneita?
”…että on ihan jokaisen päätettävissä mitä uskoo ja mitä ei…”
Narsistilla ei ole ystäviä, eikä kavereita, hänellä on vain hyväksikäyttösuhteita, mutta hän esittelee monet ystävinään. Narsistin ”valheet” ovat sellaisia, ettet niitä tunnista valheiksi. Et sinä saa häntä kiinni kovin helposti. Et ehkä edes huomaa, milloin asia kääntyy päinvastaiseksi, ehkä jälkeenpäin ihmettelet sitä.
Narsisti kykenee manipuloimaan todella laajan piirin, ihan viranomaisista ja asiantuntijoista lähtien. Ihan siksi, että hän on erittäin looginen ja uskottava. Nämä tulevat ilmi vasta ajan kuluessa, kun esim. itse olet kuullut ne erilaiset tulkinnat tavattuasi kyllin monta hänen manipuloimaansa ihmistä.
”Kukaan ei pakota olemaan kenenkään kanssa vastoin ao:n tahtoa.”
Paitsi että narsistista eroaminen on vaikeaa, siinä voit olla jopa henkeäsi kaupan. Eroon tarvitset tukea monelta taholta sekä hyvin usea joutuu käymään terapiaan selvitäkseen itse henkisesti suhteesta. Ettei se mikään leikin asia ole! Työpaikoilla on kyllä pakko, joten monet uhrit lähtevät itse töistään taloudellisten vaikeuksienkin uhalla.
Nuo kuvaamasi ”narsistit” taitavat siis olla vain miehiä, jotka ovat kypsymättömiä ja käyttäytyvät huonosti (vaikka tuo Peter Pan syndrooma?). Näiden miesten arvomaailma ja asenteet ovat vain kehittymättömiä (machous?). Näitä tarinaseppoja kyllä löytyy ihan normaaleistakin miehistä.
Uskon että heidät kyllä voi tunnistaa, tosin nuoruus ja/tai kokemattomuus tietysti vaikuttaa. Nämä tyypit taas saattavat jossain vaiheessa vaikka kasvaakin aikuisiksi, se on taas heistä itsestään kiinni.
sama kuvio meillä, sillä erotuksella että meillä alko suhde pikkasen "hämärissä" oloissa.
Vuoden päivät kaikki menikin ihan ok mutta sitten alkoi ilmeisesti sama ralli kuin aiemminkin.
Vaimolleni tapahtui varmaan joku työtapaturma ja meni perkule oikeesti rakastuun minuun.Sitten kun se arki alkoi meilläkin niin olikin helppo alkaa torjuun arkea aiemmin hyväksi havaitulla tavalla.
Omien kokemusten pohjustamana olenkin valmis uskomaan hokeman "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa"- taitaa pätee joka asiaan-.
On vaan niin tuskanen päästä asioista täyteen varmuuteen kun ne tapahtuu aina ainakin 150km päässä kodista.
itellä oli melkein sama tilanne ex-vaimon kanssa.
Tietenkin osa pettää heti -> kenkää.
Sitten joidenkin ihmisten ratkaisu suhteen ongelmiin ja kriiseihin on pettäminen. Tätä on kyllä todella hankala nähdä ennenkuin näitä kriisejä tulee. Todelliset kriisit tulevat yleensä vasta 2-5v kuluttua seurustelun aloittamisesta, eikä kaikista reissuista edes jää kiinni.
seksiriippuvainen tuttava. Se onkin jännää... nimittäin näin heti, että tuon harrastukset ovat viina ja seksi. Se paljastuikin pikkuhiljaa, kun mies selitteli liikaa ja - kuten hän sanoi - näin hänen lävitseen. Kukaan muu ei ollut sitä tähän asti tehnyt, mutta minä olenkin täysin eri planeetalta kuin tämä mies ja hänen kaverinsa...
Hänen uskomattomat kertomukset kaikista naisistaan, existään, kaikenkirjavista pikasuhteista... Nyt hänellä ei ole vakkarisuhdetta 1. kertaa yli 20 vuoteen, mutta pyörittää molempia exiä (jotka haluavat lähinnä seksiä...). Mies tuntuukin uskovan, että hän on taivaan lahja maailman kaikille naisille - naiset eivät yksinkertaisesti PÄRJÄÄ ilman häntä. Sinänsä muuten ihan herttaista :).
No, jokatapauksessa alan aina miettiä tuon miehen seurassa mikä on uskottomuutta ja mikä ei. Missä menee raja. Kun näkee miehen pakonomaisen seksin tarpeen, tasapainottumuuden yms. voi sanoa, ettei hänellä ole mitään rajoja. Normaalilla ihmisellä ne on jossain! Siksi hän yrittääkin salata kaikin keinoin seksiriippuvuutensa, peittää itsensä. Oikeastaan melko kammottavaa elämää.
että ihminen, jolla on vastustamaton halu käydä vieraissa, on seksiaddikti eli riippuvainen seksistä, jossain muodossa tai monimuotoisesti.
Lyhyt lainaus:
"Häpeä on tunnistettavissa sisäisen arvottomuuden tunteeksi tai tunteeksi ettei ole koskaan ollut riittävän hyvä. Seksiriippuvaiselle joka käyttää aikaa, rahaa ja energiaa prostituoituihin ja "hierojilla" käynteihin, joka masturboi kerta kerran jälkeen pornoa hyväksi käyttäen, häpeä muodostuu tunteiden salaiseksi kätketyksi ytimeksi, joka aikaa myöten tuhoaa ihmissuhteet, uran, talouden ja lopulta itsetunnon."
Tunnen yhden miehen, joka on täyttää seksiriippuvuuden monet muodot. Niihin kuuluu myös sairaalloinen läheisriippuvuus. Hän sanoi, ettei ex-vaimonsa tiedä hänen taipumuksestaan. En ole tavannut hänen exvaimoaan, mutta mitä suuremmassa määrin myös hän on jollaintavalla (seksi)riippuvainen entisestä miehestään. Lisäksi on käsittämätön molemminpuolinen mustasukkaisuus existä; ex ei missään tapauksessa saa nähdä tai tietää mitään menneistä eikä olevista (eikä tulevista) seksi- tai muistakaan kumppaneista. Hänen elämänsä keskittyy vain siihen, mistä löytäisi uuden ja taas uuden seksikumppanin. Tämä on tuhonnut jo hänen läheisimmät ihmissuhteet ja ison palan urastaan.
Vielä lainausta:
"Salailu on seksiriippuvuuden tunnusomaisin merkki. Salaillessaan ja piilotellessaan seksuaalista käyttäytymistään ja sen todellista luonnetta addikti joutuu puolustautumaan, välttelemään, hakemaan käytökselleen olemattomia oikeutuksia ja ajautuu näin yhä syvemmälle valheiden verkkoon. "
Eli valheiden verkko senkun tihenee, ellei kumppani tajua kysymyksen olevan ollenkaan hänestä, vaan kumppanista, hänen sairaalloisesta käyttäytymismallista. Pointti koko hommassa on se, että "pakonomaisesti uskoton" puoliso pitäisi saada ohjatuksi hoitoon, joka on kallis ja kestää vähintään kaksi vuotta. Voisi melkein sanoa, että seksi on vielä usein pahempi riippuvuus kuin alkoholismi. Ja parisuhteessa olevan on punnittava kestääkö olla suhteessa seksiaddiktin kanssa, vai onko erottava.
Vastaus noihin kysymyksiisi löytyy ihmisen riippuvuussuhteista. Esim. alkoholisti kieltää riippuvuutensa. Samoin on seksinnälän laita; vaikka ihmisen elämä menee pelkästään seksin ajatteluun, kummpaneiden pyydystämiseen yms. niin hän kieltää sen tultua ilmi. Ja koska hän ei itse myönnä riippuvuutta itselleen tai häpeää sitä, se salataan muilta.