... jotka tietävät sinusta KAIKEN?
Montako luottoystävää sinulla on?
Heitä,
454187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
ei yhtään sellaista, joka tietäisi minusta kaiken. Minusta se ei ole tarpeenkaan.
että tietäisivät ne häpeällisimmät asiat itsestäsi.
tarpeen erikseen kertoa, elleivät itse sitten ole sattuneet näkemään ...
Kun muut ovat hyljänneet, hän muistaa muistuttaa säännöllisesti, että hän on olemassa. Hän tekee sen vanhanaikaisesti (siis romanttisesti) kirjeitse. Samoin kuin perintätoimistot. En ole enää vuosiin viitsinyt vastata heidän kirjeisiinsä ja joulukorttienkin lähettämisen heille lopetin viisi vuotta sitten. Mutta tärkeintä on että he muutaman kerran vuodessa muistuttavat olevansa ystäviä. Jokunen perintätoimistoista on jo luopunut ystävyydestään. Ovatkohan ne ressukat suuttuneet kun en ole vastannut. En tietenkään ole halunnut heille mitään pahaa, mutta kun en ole katsonut olevan pienintäkään aihetta niille vastailla. Siinäpä suunnilleen ystäväni ovatkin, ihan kiva sinänsä. He eivät tosin ymmärrä, että olen jo niin aikuinen ihminen, että pärjäisin yksin ilman heitäkin. Mutta ei minua ne kirjeet häiritse, vähiten masentavatkaan.
Vaikeinta olisi jos joutuisi jatkuvasti oikomaan
tietoja.
Pelkkä virheellisten tietojen kuunteleminenkin
on ahdistavaa. Vain hoitohenkilökuntaa esittävä
hölmö sakki voisi ahdistaa vielä enemmän.
Minullakin on muutama suhtkoht läheinen ystävä, muttei yhtään luottoystävää, jonka kanssa voisin jakaa arkeni. Kaikki ovat sen verran sidoksissa
omaan työhönsä, perheeseensä, harrastuksiinsa, ettei yhteistä aikaa ja jaettavaa taida enää yksinkertaisesti jäädä. Minä kuitenkin kaipaisin sellaista aika lailla.
Kaipaan nimenomaan ystäviä, joiden kanssa voisi puhua. Laskea hieman rimaa ja antaa sen pysyä siellä; ettei tarvitse suorittaa, olla mitään muuta kuin on. Miehillä uho, kunniakysymykset ja väärä miehisyys usein estävät tämän. Syyllistyn em. todellista kohtaamista vähentävään toimintaan itseki, mutta tiedostan sen ja pyrin kasvamaan sen yli. Elävä usko, filosofia ja psykologia auttavat aika lailla.
No ei yhtään. Muutenkaa hirveesti oo... vituttaahan se välillä....
en ole oikein tavannut sellaisia ihmisiä, jotka katson omaavan riittävän hyvän ymmärryskyvyn. :)
surulliselta, mutta tuskin on harvinaista.
ei ketään...
Pitkin elämää on välillä sattunut semmosia tempauksia, että kaikkea en välttämättä yhden ystävän haluaisi tietää, enkä halua ottaa riskiä että joku ystävä minut tuomitsisi menneisyydessä tekemäni virheen perusteella. On muutamia jotka tietävät paljon, mutta kerron eri tyylisiä asioita itsestäni eri tyylisille ihmisille. Tämä sopii minulle aivan mainiosti, koen ystävyyssuhteeni hyviksi ja olen onnellinen. Ei kaikkea voi yksi ihminen ymmärtää, en edes parisuhteissani ole itsestäni kaikkea paljastanut. Enkä usko tuntevani ketään jolla olisi niin täysin luottoystävä että tietäisi kaiken.
tiedä musta kaikkea. Lasten isä tietää aika paljon, muttei hänkään mua läpikotaisin tunne. Ystävät lapsuusajoista asti, muutama, tietävät hekin aika paljon, kuka mitäkin. Oma äiti tietää enemmän, kuin sen tarvitsisi tietää, mutta ei sekään tiedä kuka mä oikeesti olen. Kun taas tää "herra X".. musta tuntuu välillä, että se tietää musta enemmän kuin mitä edes tiedän sen tietävän ja enemmän, mitä itse itsestäni tiedän. Tuohon nyt on ihan looginen selityskin olemassa tietysti - Kai jokainen nyt kaltaisensa tuntee ja tietää.
Luottoystävä...Lasken tähän kuuluvaksi kaksi ihmistä.
ymmärtävinään*
pari-kolme erittäin hyvää ystävää. Yksi heistä tietää lähes kaiken, mutta kukaan ei taida tietää aivan kaikkea. On joitain asioita, joita en koe tarpeelliseksi kenellekkään jakaa.
tarpeelliseksi jakaa?
kaiken miesystäväni kanssa ja se riittää minulle.
En varsinaisesti mitään salaa ystäviltäni, mutta jos jotkut asiat ei tule koskaan puheissamme esille, en niitä myöskään itse esille nosta. Vaikka avoin olenkin, ehkä jotain haluan pitää ihan vaan omina tietoinani. Ei siihen sen ihmeellisempää syytä ole.
edes vaimoni ei tiedä kaikkea....
minä vielä vähemmän.
ei kuulu "kaikki" minusta.
Oikeastaan vain naiseni tietää minusta "kaiken". Tarkoitan, että en jaa kaikia seksuaalisia tuntojani ystävien kanssa, naiseni kanssa kyllä.
Mitään erityisiä salaisuuksia mulla ei olekaan. Puhun tunteistani ja asioistani melko avoimesti, jos tilanteeseen sattuu kuulumaan sellainen puhe. Sikäli kaikki tietävät musta "kaiken", mitä nyt sattuu esiin tulemaan, tuolla yhdellä rajoituksella.
En oikein tiedä, mihin asioihin tarvitsisin erikseen LUOTTOystäviä?
Kaksi kappaletta ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen.
loistotyyppi:),lapsuudesta saakka oltu ystäviä, tietää kaikki hämärimmätkin kuviot ja teot elämästäni,silti pitää:))
...
on muutama..mutta luulen ettei ole olemassa ketään joka tuntis ja tietäis ihan kaiken.
Lähimmäksi pääsee ehkä oma systeri.
Ei varmaankaan yhtään sellaista joka tietäisi ihan kaiken... ehkä mies on ainut. Tosi ystäviä ei taida enää ollakkaan...
Ei yhtään,joka tietäisi kaiken. Mahdanko tietää itsekkään...?
Kaiken tiedän vain itse.
80% tietää muutamat, esim. lapseni.
50% tietää jo kymmeniä, siis kaikki kaverini.
Olen realisti, en idealisti enää mistään.
Näin ainakin yksi mun persoonista uskoo...
Siis muutama, enempi naisia kuin miehiä... Siis ystävinä Naisia... niitä oikeita ystäviä...
muiden ei tarvitse. En ole ikinäni oppinut luottamaan toisiin naisiin.
Täytyy sanoa, että poikaystäväni on paras ystäväni. Hänelle uskon kaikki asiat. Ystäviä / kavereita on vähän ja kaikkien kanssa on niin eri jutut, ettei kukaan tiedä minusta kaikkea.
Poikaystäväni myös näkee kaikki puoleni; suhtaudun häneen samalla tavalla kuin ystäviin, perheenjäseniin ja rakastettuun. Myös hyvät ja huonot hetket hän näkee, enkä rajoita käyttymistäni hänen seurassaan. Itken, raivoan, hakkaan itseäni ja olen ilkeä, kuten kotona perheenjäsenille, joiden kanssa en tule toimeen. Tämän puolen kumoaa useimmiten syvä rakkaus ja halu olla hyvä; aivan kuten ystäville ja niille perheenjäsenille, joista välitän. Toisin sanoen sanoen uskallan olla ilkeä, mutta vältän sitä, koska kunnioitan poikaystävääni, kuten ystäviäni ja haluan olla tälle ihana.
Ei yhtään luottoystävää, olen 32v mies, etsin ystävää :)
Kaksi ja tietenkin puoliso.
Kukaan heistä ei ole ikinä pettänyt luottamusta. Olen näistä ihmisistä todella kiitollinen ja onnellinen :)
Monta itselläsi?
Luottoystäviä on siis yksi ja hän on kihlattuni. Luottoystävä on mielestäni sellainen, joka auttaa hädän hetkellä, on lojaali ja sellainen jonka kanssa tietysti kemiat pelaa.
Ei ystävyyttä mitata mielestäni sillä, kuinka palon toinen tietää toisesta. En tietysti väitä, että olisit suoraan näin väittänytkään, mutta halusin mainita asian.
Toki haluaisin löytää yhden tai kaksi(tai kehittää vanhaa ystävyyttä) tosiystävää vielä lisää, muttei niitä niin helposti löydä.
ikinä tule olemaankaan.Ystäviä myös nolla=)
Ei yhtään. Täällä kateus voittaa kiiman ja kiima vastuun.
ystäviä. En enää suostu puhumaan mistään luottoystävistä. Ainakin kaksi ihmistä tietää minusta kaiken sen saman minkä tiedän itsekin itsestäni. Tuohon kun pääsee niin ei enää ole vaatimassa keneltäkään erikseen luottamusta. Sen lisäksi on puolenkymmnetä muuta ihmistä jotka tietävät minusta paljon, mutta eivät tiedä kaikkea. Voin kyllä kertoa heillekin ihan mitä tahansa itsestäni. Kaikkea kun ei vain jaksa loputtomasti toistaa ja muutenkin olen vähemmän kontakteissa näiden jälkimäisten kanssa maantietellisistä syistä.
Miä on kokemukseni siitä että paljastaa kaiken itsestään jollekin toiselle ihmiselle? No ainakin se että vapautuu kaiken maailman roolinvedosta, esittämisestä ja pätemisen tarpeista. Oppii hyväksymääm itsensä kakkine hyvine- ja huonoinepuolineen. Voi nähdä elämän ja elää......
On varmaan hyvä, jos uskaltaa paljastaa kaiken itsestään. Mutta miksi pitäisi? Minä luulen, että minusta kukaan ei tiedä "kaikkea" - on asioita, jotka ovat niin kipeitä, että en halua niillä muita rasittaa. Ja toisaalta on myös niin, että luottamustani on käytetty väärin - minua vastaan, joten olen hyvinkin varovainen kertomaan mitään itsestäni. Siis olen varsin yksin - jopa vaarallisen yksin sanoi yksi selvänäkijä, jonka mielestä minut on jätetty aivan liian yksin ja ilman tukea tilanteissa, joissa tukea olisi todella tarvittu. Joten en todellakaan usko luottoystäviin tai luotettaviin ystäviin - aina on petoksen mahdollisuus. Voi vain turvata -itseensä.
Yksi. 1.
Hän on toista sukupuolta ja ollut ystäväni 22 vuotta. Olemme päivittäin ainakin kerran puhelinyhteydessä ja näemme nykyisin muutamia kertoja vuodessa.
Parempaa ystävää ei voi kukaan toivoa kuin hän ollut minulle.
Yksi... hän tietää kaiken, eikä oo pettäny luottamusta..hän on minulle melkein kuin sisko... :) todella läheinen ja tärkein ystävä..
Jos tarkemmin ajattelen että sellaista joka tietää minusta kaiken,niin ei yhtään.
Sillä kaikkea en kerro koskaan jotkut jutut on vain mua varten.
kertynyt vuosien aikana 1 ainut ystävä
kukaan ei tiedä minusta lähes kaikkea.Vaikka olen avoin en kerro ihan kaikkea ,olen varauksellinen vaikka osaan olla aika avoin ja aitokin ihmisenä.On vaan asioita joista en puhu.Olen lievästi koulukiusattu mutta mietinkin oliko se pojan ihastusta..se oli aika raakaa haukkumista.On siitä arvet jäänyt, kait juuri sekin että en ole läheisriippuvainen.Omat tunteet onko niitä??mietinkin usein.Ystäviä on ja puhutaan kaikesta.
No ei sitten yhtään ja hyvä niin!
kerro kellekään aivan kaikkea. Siitä ei seuraisi mitään hyvää..
en omista yhtään luottoystävää eli tosi ystävää.
jolle kertoisia aivan kaiken.