Se jokin ihmisessä

kenties...

ympäristöön, itseensä ja muihin ihmisiin. Sillä tavoin ajattelisin. Hyvin lähellä kyllä tuota karismaa, mutta aina se ei ole niin, että karismaattisiin rakastuttaisiin, "se jokin" taas on mielestäni piirre, johon rakastutaan. Se asenne, "se jokin" luonnollisesti vaihtelee eri ihmisillä, toiselle "se jokin" ei ole toiselle sitä. Jos ihminen ei tajua/usko että hänessä on se jokin, sitä ei myöskään ole. Jos sen tajuaa ja löytää itsestään, se on:) Kun löytyy ihminen, joka myös arvostaa juuri "sitä
jotain", niin..:)

tähän ei ole oikeaa vastausta.

Ensikontakti on eri, mitä tuottaa lähempi tutustuminen.

Lähtisin siitä, miten katsoo itseään ympäröivää elämää.

se on jokin valovoimainen karisma, joka vaan on, saa päät kääntymään ja ihmiset lumoutumaan. Myös empaattisuus on asia, joka vetää puoleensa, luotettavuus.

Ulkoisesti kiinnostava ihminen.
Tärkeintä tässä tietty on sellanen ryhti ja tietty itsevarmuus miten ihminen liikkuu, lähinnä siksi että se kertoo siitä kuinka sinut on itsesnä kanssa ja miten itsensä kokee suhteessa ympäristöönsä. Ei niinkää kyse ole ulkonäöstä vaan siitä olemuksesta, kuinka sen ruumiinsa kantaa

Johtaja on aina johtaja.

Sit seuraavaks tulee eteen ne ominaisuudet jotka tekee ihmisestä kiinnostavan ja sen seurassa pitäs viihtyä. Eli tää kemia, se tulee taas siitä sosiaalisesta statuksesta, onko paljon kavereita, pitkästyykö ihmisen seurassa, löytyykö yhteistä säveltä ja tuleeko yhteistä juttua. Myös huumorintaju vaikuttaa.

Sit kolmas juttu on seksuaalinen jännite. Tässä tapauksessa sopivat jutut sopivat katseet, molemmin puoleinen kiinnostustoisiin. muuttaa potentiaalisen "kaveruuden" joksikin muuksi.

Se on jonkinlaista mystistä vetovoimaa, jonka syytä ei näe päällepäin. Joissain ihmisissä sitä on, joissain taas ei. Multa se jostain syystä puuttuu täysin.

(oikeastaan mä käytän sitä sanaa siksikin, etten välitä tarkemmin pohtia mitä kaikkia vikoja minussa on...:) )

Enkä mä valittanut, kunhan totesin. ;)