Jos nuorella naisella on jokin krooninen sairaus esim. diabetes, epilepsia, sydänvika, reuma, astma jne., niin kuinka monelle miehelle se on turn-offi?
Entäpä rumat leikkausarvet?
Sairaudestani kertominen uudelle miestuttavuudelle on aina hyvin vaikea paikka ja samaten alastomana olo leikkausarpien takia:S
Entäpä rumat leikkausarvet?
Sairaudestani kertominen uudelle miestuttavuudelle on aina hyvin vaikea paikka ja samaten alastomana olo leikkausarpien takia:S
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eiköhän noi ole kuule sivuseikkoja, kun se Rakkaus elämääsi pulpahtaa. Sinänsä hyvä kusettaja-indikaattori moinen.
Sulla on sittenkin SYDÄN!
Oot hyvin haluttava, ei se haittaa. Tuu syliin...
"Sinänsä hyvä kusettaja-indikaattori moinen."
Mitä meinaat?
Pelkän pillun (tai munan) perässä juoksijat kaikkoavat saman tien asian kuultuaan.
on niin päin että pelkän pillun perässä juoksijoita ei yhden illan takia joku diabetes tai epilepsia paljon kiinnosta....
nimim. MMiehen todelliset motiivit ja tavoitteet. :) Ei, mutta ei nuo ainakaan minua haittaisi. Mulla on astma... huolitko mua? ;)
kiinnostais noin vähäpätöset asiat miehessä kuin mitä tää alottaja tässä luetteli. Sitäpaitsi joko mulla on krooninen tupakkayskä tai sitten mullakin on astma. Aika usein saa nimittäin aamuyöllä herätä hirveeseen yskimiseen. Mulla oli sellanen pyöree juttu josta imasin ja se auttoi tasan tunniks ja sitten alkoi taas. Mulla ei ole ollut sitä enää aikoihin. Pitää vissiin hommata lisää.
tuberkuloosia kuitenkaan. :) Aika ärsyttävä sellainen kröhä kyllä on. Ei oo keuhkoillekaan kovin hyväks, kun yskittää koko ajan...
entä jos olisi syöpä, ms, hiv, hepatiitti jne. Kelpaisko?
Pieniähän ne viat ovat toisaalta, ei minua haittaisi yhtään itseänikään, jos miehellä olisi jokin krooninen sairaus:) Omalla kohdallani on n. 20 %:n mahdollisuus, että mahdollinen jälkikasvu saa saman vian, mutta lapsia tahtoisin. Kummatkin vanhempani olivat terveitä, joten kyllähän terveillekkin sairaita syntyy siinä missä sairaille terveitä. Jotkut miehet ei ehkä halua lapsia sairaan kanssa.
Miehiä vedän kyllä puoleeni ihan liikaa, koska olen hmm.. tosi viehättävä (vihaan itsekehua!). Siltikin olen ollut hyvin vähän miesten kanssa ja vasta nyt 25-vuotiaana alan hyväksyä itseni tällaisena kuin olen ja pystyn ehkä nyt jo jonkin sortin suhteeseen:) Hyvä mieskin kiikarissa:) Mutta vielä en ole asiasta uskaltanut hiiskua.. täytyy tutustua paremmin.
"hiv, hepatiitti"
No, tuosta voi miettiä, olisko ollut sata vuotta sitten järkevää harrastaa seksiä tuberkuloosipotilaan kanssa. Henki lähtee, mutta saattoi olla sen arvoista.
Kelpuutetaan me. Sairaudet on osa elämää, enkä ole vielä täysin terveen naisen kanssa ollut. On muuten kaikilla pitkillä suhteillani ollut astma, paha allergia tai jotain sen tapaista.
Leikkausarvet on myös vaan osa sun elämää. Ei ne ole ensisijainen huomion kohde, ei hyvässä eikä pahassa.
Mikään noista mainituista ei olisi ongelma.
HIV olisi koska lasten saanti on minulle tärkeää.
hiv äidin lapsi ei ole saanut tartuntaa ja siitä kiitos lääkkeiden.
Yksi vauva sai äidiltään hi-viruksen mutta tauti todettiin raskauden aikana.
puhumattakaan ahvenanmaalaisesta, joista kolmanneksella on piilevänä Lymen tauti, se tarttuu ja tappaakin hyvässä lykyssä.
Heillä on kehittynyt immuunisuoja tautia vastaan(yleisyyden takia), joten eivät itse sairastu.
ratkaisee..puhumattakaan jos oikeesti rakastaa toista niin ei nuo estä elämästä,ja kaveri joka arpia pelkää joutaa mememään mamin helmoihin!
seksuaaliseen kiinnostavuuteen vaikuta. Ei myöskään mielenkiintoiseen persoonaan (ainakaan toivottavasti).
Mutta sitte tulee tämä asian järjellinen pohdinta. Myönnettävähän se on, että pidempää suhdetta etsiessä myös näitä järkiseikkoja tulee ajateltua. Ainakin mulla.
Pelkät fyysiset ulkonäköön vaikuttavat pikkuseikat tai pientä hankaluutta aiheuttavat asiat ei ole esteitä.
Mutta jos aletaan puhua elämää lyhentävistä tai merkittävästi sen laatua huonontavista seikoista, niin kyllähän se epäilys tulee mieleen. Joka ei tätä myönnä, niin valehtelee.
Eiköhän ne turn-offit ole aivan muualla, kuin diabeteksessä tai leikkausarvissa. Tosin luonnetta ei juuri kirurgialla ja ihmevoiteilla parannella. Mutta joo, kyllä sellainen itsesääliin sekoittunut epävarmuus voi olla luontaantyöntävää. Tosin jotkut haluavat paapoa sellaisiakin.
jonkun epilepsian kertomisessa nyt voi olla? Eikös siitä pidäkin kertoa jotta toinen tietää mitä tehdä jos tulee kohtaus. Aika outoa ajattelua sinulta. Itse en ole hävennyt omaa epilepsiaani millään tavalla, eikä kukaan ole edes antanut syytä.
http://www.iltasanomat.fi/naiset/kauneus.asp?id=1644966
Huippumalli haussa -ohjelmaan on hänkin päässyt kuitenkin.
mallikuvat photoshopataan joten oikean ihon kunnolla ei ole niin suurta merkitystä kuin luulisi.
ihastunu johonkin, niin en kai mä siitä nyt lakkaisi tykkämästä jonkun pikkujutun takia.
Ymmärrän, että se on varmaan naiselle vaikee paikka näyttää joku arpi, mutta silloinhan se kannatta näyttää, kun se toinen näkyy vielä niiden ihastumisen ruusunpunaisten lasien läpi.
Harvan äijän kroppakaan on mikään kreikkalaisen jumalan esikuva. Äijät ei vaan tee omasta kropastaan virheineen niin suurta ongelmaa, kuin naiset oman päänsä sisällä.
Arvet ja muut ei-perinnölliset vammat ovat ihan OK. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Onhan joillain urheilijoillakin kroppa arpien peitossa, kun loukkaantumisia on tullut ja niitä on leikelty.
Vaikea perinnöllinen sairaus voi tosin olla kova paikka lapsia haluavalle miehelle. Toisaalta, läheskään kaikki miehet eivät edes halua lapsia. Kyllä siitä sairaudesta kannattaa kuitenkin aika pian kertoa. Ei mene kummankaan aikaa hukkaan. Ihastunut mies on tietysti myös suvaitsevaisempi tällaisissa asioissa.
Minkä tyyppinen sairaus sulla sitten on?