Onko miniän oma äiti

Totta kai naisen oma äiti on rakkaampi ja hänet tuntee hyvine ja huonoine puolineen täydellisesti. Miehen äiti on joku täysin vieras, jonka mies on tuonut häiritsevän lähelle miniän perhettä omine kummallisine vaatimuksineen ja ehdotuksineen.
Mutta muistettaneen kuitenkin se, että lapsi on myös miehen lapsi ja miehelle on hänen äitinsä se rakas, oma äiti, jolle hän mielellään soisi oman lapsensa hoitamisen oikeuden tarpeen niin vaatiessa.

kyllä löytyy!

Mulle oli anoppi tärkeä ihminen ja hänelle olisin lapseni antanut hoitoon, jos se olisi ollut mahdollista - en lapsuuskotiini.

Löysin anopista sellaisen aikuisen ihmisen, johon voin luottaa.

Omien lasteni suhteen näyttää olevan sekä - että, kuka on mitenkin. Suotakoon jokaiselle valinnanvapaus tässä asiassa! Jos joku tykkää enemmän anopista kuin äidistään, se on hänen asiansa (onnensa?).

om äiti on aina oma äiti...Eiköhän anopille se oma poikakin ole tärkeämpi kuin miniä. lapsenlapset molemmille tärkeitä.

vanhempien tärkeys sama kuin lastenhoito ??

Sinun kohdalla ainakin tuo väite pitää paikkansa : omille vanhemmillesi veisit lapsen hoitoon - appivanhemmille et.

Ja syy on ...??

Ihan sama kummat vanhemmat on ns tärkeämpiä. Varmaan se eniten vaikuttaa,kummat on lähempänä. Toiset taas eivät piittaa kauheasti olla enää mummoilemassa,kun omat kakarat on saatu maailmalle. Joskus on mukava nähdä. Toiset taas tuppautuvat liikaa lastensa elämiin. Sekään ei ole soveliasta. Kumminkin on mukava,jos edes toiset isovanhemmat asuvat niin lähellä,että joskus hädän tullen voivat olla avuksi.

Noin omalta kohdaltani vastaan, että tietenkin omat vanhempani ovat minulle tärkeämpiä kuin miehen vanhemmat. Olen siinä onnellisessa asemassa, että välit omiin vanhempiin ovat aina olleet kunnossa, juttua riittää ja välittämistä samoin.

Kun aikanaan opin tuntemaan miehen vanhemmat, niin nuorena ja hupsuna ajattelin, että voisihan sitä saada anopista toisen vanhemman aikuisen naisen siihen oman äidin rinnalle. Toisen, johon voisi luottaa ja turvautua, kun itsellä elämänkokemusta vielä oli niin kovin paljon vähemmän. No, ei toteutunut, koska anoppini on hyvin etäinen. Häneen ei ole helppo tutustua eikä hän päästä ketään lähelleen, "ystävystymään".

Niin, tottakai omat vanhempani ovat säilyneet minulle tärkeämpinä. Mutta erityisesti saatuani itse hiukan lisää sitä kaipaamaani elämänkokemusta, olen pitänyt hyvin tarkkaan huolta, että myös appivanhemmat otetaan lukuun. He ovat silti miehen vanhemmat, eikä minulla pokeri riittäisi vaatimaan, ettei heidän kanssaan olla tekemisissä. Tai että edes itse jättäytyisin pois tapaamisista, vaikkei mitään sydänystäviä ollakaan. En pystyisi sanomaan miehelleni, että "vain minun vanhemmat otetaan lukuun, koska he ovat minulle tärkeitä, mene sinä tapaamaan niitä vanhoja harakoita vanhempiasi, jos tykkäät". Ei tässä mitään ihmeellistä ole, että oma äiti on tärkeämpi, mutta siinä on, jos ei pysty käsittämään, että toisenkin vanhemmilla on arvonsa.

Se riippuu tietysti siitä, kummat isovanhemmat ovat läheisempiä ja kenen kanssa tullaan paremmin toimeen. Ei väliä, ovatko äidin vai isän. Jos toiset ovat mukavia ja toiset hankalia niin se vaikuttaa, ei se, kenen vanhempia he ovat

Meillä ainakin on näin. Johtuen siitä, että omat vanhempani osaavat käyttäytyä, eivätkä alennu parjaamaan toisia koko ajan. Kyllähän sellaisessa seurassa viihtyy luontaisesti paremmin.

Mieheni on äitini kanssa niin läheinen, että pystyy myös keskustella hänen kanssaan omista vaikeistakin asioistaan, mitä ei voi oman äitinsä kanssa kuulemma tehdä.

Minä tulen paremmin toimeen anoppini kanssa kuin oman äitini :) Ja vaikka anopilla on jo ikää n.20v enemmän kuin omalla äidilläni, on anoppi ensimmäinen vaihtoehto jos lapsi pitäisi hoitoon vähäksi aikaa saada.Ja siellä poikakin viihtyy paaaaljon paremmin. Ja anopin kanssa pystyy keskustelemaan ilman että hän vetää heti omat ongelmansa mukaan. Oma äitini niin tekee, vaikka puheenaiheemme ei edes koskisi lähellekään häntä. Tottakai pidän äidistäni ja kuuntelen häntä. Mutta tuskin ikinä saadaan läheisiä välejä.
No asiaan vaikuttaa kyllä sekin että on hyvää vauhtia alkoholisoitumassa. Ei lapsiaansa kuuntele tippaakaan. Joten olen nähnyt parhaaksi että poika on enemmän miehen äidin kanssa kuin minun äidin. Häntä kyllä näkee, mutta en halua että saa joitakin vaikutteita asiasta.

Kerrankin jätin siksi aikaa pojan äitini kanssa että käyn kaupassa. Kun tulin takaisin, niin oli korkannut kaljapullon! Siinä vaiheessa minulle riitti ja sanoin selvällä suomen kielellä että kun poika on täällä, alkoholia ei sitten oteta tippaakaan! En voi oikein luottaa hänen sanaansa, joten en sitten poikaa sinne hoitoon vie.

Se yhteinen historia nääs..