olemme olleet erään tytön kanssa hyviä ystäviä jo muutamia vuosia(minä poika), mutta ystävyytemme muuttui hieman etäämmäksi vuosisitten, koska hän muutti toiselle paikkakunnalle. viimeksi kun tapasimme päätimme hieman juhlia ja kaikki meni ihan kivasti, mutta olimme paljon läheisimpi mitä koskaan ikinä puhuimme syvällisesti ja no emme sentään menneet sänkyyn, mutta lähellä sekin oli.. mutta en haluaisi mitenkään pilata ystävyyttämme minkään virheen takia.. mutta onko kellään kokemuksia siitä, että ystävistä tulee enemmänkin, kuin vain ystäviä? ja toimiiko nuo jutut yleensä?
mutta kiitos jo etukäteen.. onhan tämä hieman epäselvästi kerrottu, mutta toivottavasti tajusitte, mitä yritän kerto/kysyä..
mutta kiitos jo etukäteen.. onhan tämä hieman epäselvästi kerrottu, mutta toivottavasti tajusitte, mitä yritän kerto/kysyä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi ei toimisi. Ystävyydestä voi kehittyä erittäin hyvä suhde. Parisuhteen yksi kulmakivi on se, että puoliskot ovat myös toistensa ystäviä! Ainoa ongelma siinä on se, että suhteen kariutuessa menee se ystävyyskin.
Ihan mielenkiinnosta olisi mukava kuulla, onko kenenkään ystävyyssuhde kestänyt sitä, että ollaan menty sänkyyn.
päivisin. Nainen ja mies voivat olla ystäviä, mutta vain päivisin. Iltaisin ja öisin siihen ystävyyteen tulee jo väkisinkin jotain muuta mukaan.
..tuota juuri eniten pelkäänkin, että vaikka olemme hyviä ystäviä, silti suhde ei ole ihan täydellinen ja se saattaa hajota ja silloin on taas yksi ystävä vähemmän. ja toisekseen, jos menen joskus kysymään, että voisimmeko olla enemmänkin, niin seuraukset saattavat olla samat.. ehkä vain on sitten parempi olla "vain" ystävä ja viettää yhteistä aikaa vain päivisin..
Olen kokenut parin viime vuoden aikana samankaltaisuuksia, kuin sinä.
Erona tosin on, että minun tapauksessani ei ole vielä treffejä ollut, mutta mailien-,/kirjeenvaihto on ollut melko vilkasta (hetkittäin) nyt on ollut syystä tai toisesta (jota en tiedä) hiljaisempaa.
Ja yhtäläisyydet jatkuvat siltä osin, että myöskään minä en ystävyyden"-menon" pelossa uskalla kertoa mistään vahvemmista tunteistani.
Ja olen muutenkin melko arka ja muiden määräilyyn taipuvainen .
Liekö syy olemattomassa itseluottamuksessa vai siinä, etten halua riidellä niin annan periksi?
Tai ehkä vähän kumpaakin...?
Siis menin ja ihastuin/rakastuin nais kaveriini(itse olen mies) pitkään useamman kuukauden keräsin rohkeutta kertoa asia ja sitten kerran sen kerroin. no ystäväni ei oikein osanut siihen sanoa mitään vaan asiasta puhuttiin mutta hänen mielipide jäi auki. tunteeni eivät ole muuttuneet ja ystäväni kanssa olemme siitä välillä puhuneet, mutta mikä tärkeintä ystävyytemme ei siitä kärsinyt mitenkään ehkä vain parani kun olin rehellinen... mutta jokaisen on tehtävä päätöksensä itse koska kaikki eivät välttämättä suhtaudu asiaan noin. pitää vain miettiä mikä on tärkeintä ja miten hyvin ystävän tuntee ja sen jälkeen päättää miten toimii... ja sekin että jos tulee jotain enemmän mutta kuitenkin ero niin ei se vältämättä ole ystävyyden loppu, mutta meitä ihmisiä on moneksi. Mutta ystävyys on aika hyvä pohja suhteelle kun sitä jo tuntee toisen. selitimpä sekavasti...