Tapasin eilen eräässä tilaisuudessa suunnilleen ikäiseni naisen. Taisin ihastua häneen hiukan. Muistan kuinka naisen puhuessa ajattelin miltä tuntuisi hiukan halia tuota tyttöä. En muista, minkä väriset hiukset tai silmät hänellä oli. En muista millainen hänen äänensä oli. Muistan vain hänen olemuksensa. Toisin sanoen, en ihastunut pinnallisiin seikkoihin vaan ihmiseen. Jotain, mitä teille naisille ei voi ikinä käydä.
tätä ei naiselle voi tapahtua
meikä.
111280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oikein mukavaa että koit tuollaisen tunteen mutta mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että se olisi jollakin tapaa sukupuolirajoittunut?
***
jolla on vähänkään kokemusta naisista ja vähänkään analysointikykyä, tietää, että nainen ei ihastu mieheen ihmisenä, vaan ihastuu niihin hyötyihin mitä nainen saa miehestä. Naistenmiehet ovat usein myös hyviä myyjiä; tavaroita ostaessa miehetkin ajattelevat yhtä pinnallisesti ja itsekeskeisesti kuin miten naiset ajattelevat hankintojaan aina, oli sitten kyseessä uusi käsilaukku tai uusi mies.
tristar kun naiset on tunnetusti helvetin pinnallisia..
Ehkä joku kaunis päivä vielä tapaat ihan oikeankin naisen.
***
varmasti pinnallisiakin anisia löytyy. En vian ymmärrä mikä into ap:lla on tunkea ihmiset, yksilöt samaan muottiin, omaamaan samoja ominaisuuksia, mielipiteitä tai käytösmalleja... sukupuolen eprusteella? En vain ymmärrä.
En tiennytkään olevani pinnallinen. Hitsi, hauska kuulla totuuksia itsestään täysin tuntemattomilta?
***
ja tiedät miten meille, ja kaikille naisille maailmassa voi käydä ja ei voi käydä.
Olen mykistynyt.
oot ainutlaatuinen. Kun ei muille voi käydä mitään mitä sulle käy.
Mä sanoisin kyllä ihan toisin päin, että miehet ihastuu aina pinnalisesti... Ite en oo varmaan kertaaka ihastunu yleisen mielipiteen mukaiseen komeaan mieheen...
Siis mihin sinä varsinaisesti ihastuit? Olemukseen? Vai ehkä mielikuvaan?
On sulla kyllä huono muisti, jos et muista hänen hiustensa väriä. Muistatko mitään hänen ulkonäöstään? Mistä tunnistat tytön jatkossa? Meinaatko että se olemus (mikä sitten onkaan) vaan erottuu muista? Tuleeko erilaiset halivibat kuin muiden kohdalla?
Myönnän, mulle ei ole koskaan käynyt noin. Muistan ihmisten ulkonäön ja usein äänen, ei se tarkoita että ihastun niihin ominaisuuksiin. En kyllä pidä itseäni sen perusteella pinnallisena.
Näköaistillahan tehdään havaintoja ympäristöstä siinä missä kuuloaistilla kuullaan. Olisi ollut ehkä aidompaa rakkautta, jos et olisi kuullut etkä nähnyt tätä ihmistä. Ainoastaan olisit telepatialla ottanut kontaktin ja teidän henget olisi keskustelleet keskenään.
naisellekin.
Piti ihan vastata nyt, kun mulle nimittäin kävi melkeinpä juuri noin tässä joku viikko sitten.
Oltiin kaverin kanssa baarissa, ja siellä oli mies jonka heti huomasin. Muistan vain hänen olemuksensa kun hän seisoi. Ja hänen katseensa. Ja tavan miten hän oli ja puhui, äänen siis kyllä muistan, olemuksen lisäksi.
Mutta varsinaisesti ulkonäöstä en juurikaan muista mitään.
Kaverini kommentoi hänen pukeutumista ja ulkonäköä jälkeenpäin, mutta minä en pystynyt osallistumaan keskusteluun, kun ei ollut oikein mitään mielikuvaa!
Se vain, että siinä miehessä oli jokin, mikä vetosi minuun.