miten moni avoeroa miettivä on tässä maagisessa iässä itseni lisäksi?
En tiedä yhtään mitään enään. Mies on ja kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta silti vain ahdistaa. Lisäksi olen ihastunut toiseen. Miten kauan tämä kriiseily oikein kestää ja miten lievittää oireita?
En tiedä yhtään mitään enään. Mies on ja kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta silti vain ahdistaa. Lisäksi olen ihastunut toiseen. Miten kauan tämä kriiseily oikein kestää ja miten lievittää oireita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niitä kriisejä riittää. Seuraava on 40-kriisi, sitten 50-villitys, sitten 60-kriisi jonka jälkeen on vitsit vähissä kun ei enää säkä käy.
Itse olen kyllä jo vanhempi mutta kokemuksesta tiedän. Laita asiasi tärkeysjärjestykseen ettei tarvi myöhemmin katua.
Täällä on ainakin yksi kohtalotoveri. Tuntuu että suhde ei vain yksinkertaisesti anna minulle sitä mitä tarvitsen ja olenkin erosta nyt ruvennut puhumaan. Mietityttää vaan niin hirveästi että jos se sitten jälkeenpäin kaduttaakin?!
Mies on minulle kiltti ja rakastaa varmasti omalla tavallaan, fiksu, ehdottoman luotettava ja hyvin toimeentuleva, hoitaa raha-asiansa ja kaikki käytännön asiat hyvin.
Huonoja puolia taas jokaviikonloppuinen ryyppäys ja baarissa käyminen, ainakin toisena päivänä ellei molempina. Vaikka joskus oikein anelen että älä kiltti lähde niin pakko on lähteä, tappiin asti ja pää jäässä kotiin.
Toinen erittäin paljon minua vaivaava asia on miehen puhumattomuus, emme kommunikoi. Yhtään. Mistään. Minä tätä kaipaisin erittäin paljon mutta mies ei yksinkertaisesti osaa. Hän ei myöskään tunne mitään äärimmäisiä tunteita koskaan, elämä tällaisen kanssa on aika harmaata, minä kun olen herkästi innostuva, suuren mielikuvituksen omistava tuuliviiri.
Näiden asioiden johdosta eivät sänkykamarihommatkat oikein luista, vaikka eivätpä ne missään vaiheessa mitenkään ylettömän kiihkeitä olleetkaan.
Lähteä vai jäädä? Suo siellä vetelä täällä? Argh.
sydäntäsi. Kirjoituksessasi oli paljon tuttua. Elin itse vielä vuosi sitten samantyyppisessä suhteessa, jossa en ollut onnellinen. Mietin asioita todella kauan joka kantilta ja päädyin siihen, ettei meitä oltu tarkoitettu toisillemme.
Keskustelimme asiat läpi ja yritin saada myös toisen ymmärtämään tilanteen ja miten hullua olisi jatkaa onnettomina lopun elämää, kun molemmat voisivat tahoillaan olla onnellisempia jonkun toisen kanssa tai vaikka yksinkin. Tällä hetkelä olen yksin ja onnellisempi kuin aikoihin. Tulevaisuus edessä, vaikken mikään nuori enää olekaan. Asiat järjestyy kyllä jos jaksaa uskoa parempaan:)
noihinki asioihin vaikuttaa tosi paljon LAPSET eli ainakin mun mielest kannattaa käyttää ns. harkinta aikaa ennen kuin lyö mikään lukkoon....