Täällä on eräs jonka hermot ovat nyt todella koetuksella. Minulla on naispuolinen ystävä, jonka uteliaisuudella ja juoruilunhalulla ei näy olevan minkäänlaista rajaa. Ilmeisesti joku "perusroti" puuttuu täysin.
Olemme tunteneet jo vuosia, ja hyviäkin puolia tässä naisessa toki on. Mutta nyt viime aikoina on alkanut taas nostaa päätään tämä rasittavan tungetteleva toisten asioiden tonkiminen.
Aina hänen seurassaan saadessani tekstarin tai puhelun, hän kysyy, kuka se on ja mitä asiaa. Jos en vastaa, inttää, että kuka se on? Nykyisin en sano sanaakaan hänen kyselyynsä vaan naputtelen viestini välittämättä hänen kysymyksistään. Koska eihän hänelle hyvänen aika kuulu minun yhteydenpitoni!
Sitten sai hiljattain tietää, että olen tapaillut erästä miestä. No, eikös tämäkin pitänyt laulaa jollekin kaverilleen ja vielä toki arvuutella hänelle minun "suhteeni" tilannetta ym. Ei voi olla vatvomatta minun asioita.
Nyt olen sanonut hänelle nätisti, että minun yhteydenpitoni ym. ei hänelle kuulu, mutta hän vain nauraa ja sanoo että hän nyt vain on utelias luonne ja aikoo olla jatkossakin! Häntä vain asiat kiinnostaa.
Tekisi mieli ärähtää kun ei nätti puhe auta. Argh. Mitä tekee ystävällä johon ei voi luottaa?
Olemme tunteneet jo vuosia, ja hyviäkin puolia tässä naisessa toki on. Mutta nyt viime aikoina on alkanut taas nostaa päätään tämä rasittavan tungetteleva toisten asioiden tonkiminen.
Aina hänen seurassaan saadessani tekstarin tai puhelun, hän kysyy, kuka se on ja mitä asiaa. Jos en vastaa, inttää, että kuka se on? Nykyisin en sano sanaakaan hänen kyselyynsä vaan naputtelen viestini välittämättä hänen kysymyksistään. Koska eihän hänelle hyvänen aika kuulu minun yhteydenpitoni!
Sitten sai hiljattain tietää, että olen tapaillut erästä miestä. No, eikös tämäkin pitänyt laulaa jollekin kaverilleen ja vielä toki arvuutella hänelle minun "suhteeni" tilannetta ym. Ei voi olla vatvomatta minun asioita.
Nyt olen sanonut hänelle nätisti, että minun yhteydenpitoni ym. ei hänelle kuulu, mutta hän vain nauraa ja sanoo että hän nyt vain on utelias luonne ja aikoo olla jatkossakin! Häntä vain asiat kiinnostaa.
Tekisi mieli ärähtää kun ei nätti puhe auta. Argh. Mitä tekee ystävällä johon ei voi luottaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielenkiintoinen tuo tapa oikeuttaa oma huono käytöksensä "kun mä nyt vaan oon tällänen". Yksikin neiti ilkeili ja piikitteli, tunki nenäänsä muiden yksityisasioihin ja selitti, että kun hän nyt vaan on tämmöinen vähän vittumainen.
Että mitäkö tekee ystävällä johon ei voi luottaa? Ei yhtään mitään. Eikä se enää mikään ystävä ole, tuttava/kaveri/whatever. Ne ihan oikeat ystävät eivät ole sensaationhaluisia juoruilijoita, vaan kunnioittavat toisten rajoja ja yksityisasioita.
Mitä voit tehdä? Olet ottanut asian esille, heikoin tuloksin. Voit ottaa käyttöön järeämmät aseet, mutta muista, etteivät ihmiset mielellään luovu tavoistaan, joudut useamman kerran perustelemaan kantasi, ja tekemään selväksi että olet tosissasi. Myös terävällä ja napakalla äänensävyllä. Mieti etukäteen mitä sanot ja kuinka puolustat kantaasi.
Voit ottaa hieman etäisyyttä, vähentää yhteydenpitoa ja etäännyttää tätä kaverisuhdetta, kerrot vain yleisluontoisempia asioita ja sujuvasti sivuutat kaikki yritykset kalastella lähempiä tietoja. Viimeinen vaihtoehto on välien lopullinen katkaisu.
Oletko keskustellut muiden ystäviesi kanssa, joutuvatko he samanlaisen käytöksen kohteeksi, kuinka he siihen suhtautuvat, häiritseekö se heitä? Mikäli teitä on useampia, jotka kokevat samaa, kannattaisi ehkä ottaa isommalla porukalla tämä puheeksi, ja miettiä toimintatapoja. Yksityisasioiden utelu ainakin vähenee, kun useampi puuttuu huonoon käytökseen.
Omalla kohdallani tulee piakkoin kolmisen vuotta, kun katkaisin välit bestikseeni. Mukavan ihmisen huonot puolet kärjistyivät, ja pian olimmekin tilanteessa, jossa toisella oli vähän enemmän oikeuksia "mä nyt vaan saan tehä tälleen". Otettuani asian lopulta esille, alkoi suostuttelu, manipulointi, näennäinen katumus, kiukuttelu, syyllistäminen... Kun yksi keino ei tepsinyt, siirryttin kovempiin otteisiin. Välillä heittäydyttin mukaviksi ja muistutettiin, miten kivaa on vuosien mittaan ollut - seuraavaksi oltiinkin jo syyllistämässä ja ilkeilemässä.
Kolmisen kuukautta tein välienkatkaisua, ennenkuin lopullisesti onnistui. Oma päätökseni piti (vaikkakin kuuntelin olisiko bestikseni OIKEASTI ymmärtänyt käytöksensä ja OIKEASTI pyytänyt anteeksi), suurin ongelma oli, kuinka saada tämä menemään jakeluun lopullisesti myös bestikselle.
Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin, toivotan onnea. Ihmissuhteet harvoin ovat helppoja.
Utelias luonne - kiss my ass! Ystävääsi vaivaa käytöstapojen puute eli jotain jäi aikoinaan kotona opettamatta ja tulokset ovat nyt näkyvissä ja "nautittavissa". Sinun ei ole mikään pakko vastata ystäväsi uteluihin, vaan voit sanoa hänelle napakan ystävällisesti ettei asia kuulu hänelle ja jatkaa seuraavaan asiaan. Jollei tämä tehoa, niin voi jatkaa astetta reippaamalla otteella ja sivuuttaa utelut kylmästi ja olla kuin et niitä edes kuulisi. Tai voit kysyä viileän asiallisesti miksi hän utelee asioitasi ja miten hän luulee, että asia kuuluu hänelle. Kaikissa tapauksissa annat rivien välistä kuulua (ja mieluiten vielä eleillä tehostaen) kuinka säälittävää on kun aikuisilla ihmisillä ei ole käytöstapoja ja miten huonot kotiolot ja puutteellinen kasvatus heijastuvat aikuisikään asti. Ja lopuksi, jos mikään ei tehoa ja käytöstavat ja luottamus ovat vallan hakusessa, niin mitä teet moisella ystävällä? Onko tuollainen henkilö edes ystävä? Itse ainakin edellytän ystäviltäni käytöstapoja ja luottamusta.