Jo toisen kerran joudun kokemaan jättämiseksi tulemisen. Viime kerrasta on niin monta vuotta, että en muista miten siitä selvisin. Nyt tämä tuntuu todella pahalta. Miten ihmeessä saisin päähäni jotain muuta, kun entisen suhteen pyörittelemistä, kun ei se kuitenkaan enää auta.
Koko ajan ajattelen ja mietin, että soittaisinko ja pyytäisin, että hän ottaisi minut takaisin vai pystynkö olemaan niin luja, että annan ajan kulua edes kuukauden ja katson sitten, että tuntuuko yhtään paremmalta. Ja hänellähän oli jo toinen valmiiksi katsottuna, että tämäkin ajatteleminen on turhaa!!!
Koko ajan ajattelen ja mietin, että soittaisinko ja pyytäisin, että hän ottaisi minut takaisin vai pystynkö olemaan niin luja, että annan ajan kulua edes kuukauden ja katson sitten, että tuntuuko yhtään paremmalta. Ja hänellähän oli jo toinen valmiiksi katsottuna, että tämäkin ajatteleminen on turhaa!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni vähän samankaltainen tilanne joitain kuukausia takaperin. Itsellä myös edellisestä jätetyksi tulemisesta oli vuosia vierähtänyt. Nyt tuntui kuin maailma olisi romahtunut ja ajatukset pyöri koko ajan suhteen ympärillä.. Mutta yllättävän nopeasti se myös meni ohi, kun vain alkoi tekemään asioita joista saa lohtua ja joihin voi ajatuksensa upottaa. Itselleni näitä asioita olivat musiikki ja liikunta. Paras tapa on keskittyä hetki itseensä, omaan terveyteen ja kuntoon.
Ei kannata soittaa ja pyytää takaisin ottamista. Vaikka takaisin otettaisiinkin, voisiko todellista luottamusta toiseen enää koskaan olla? Sisimmässään vain pelko, josko hän jättäisi uudelleen.. Jokaiselle löytyy joku joka rakastaa aidosti.
pari kk alkaa kohta olla täynnä, pikku hiljaa alkaa välillä päivä paistamaan tähänkin risukasaan. Onhan se inhottavaa käydä ne surun ja eron tunteet läpi, mutta sen jälkeen on vaan uutta edessäpäin. Liikunta on minuakin auttanut paljon ja opiskelen työn ohella, se tuo mielenkiintoa elämään eri tavalla. Vaikka kuinka tutut tolkuttaa, että unohda jo, niin ei se ole yksoikosta, tunteita ei voi noin vaan taikoa pois. Parasta lääkettä on aika, aika parantaa haavoja pikku hiljaa. Ja jos eksällä on ollut jo uusi katsottuna, niin voin vaan sanoa, että sen nopeammin eroaa siitäkin, sillä pitäähän hänenkin ne erojutskat käsitellä. Samat ongelmat vaan toistuu siinä seuraavassakin suhteessa, jos käsittelee eronsa hyppäämällä seuraavaan.
Vasta 11 päivää takana ja sitä kieltämättä miettii keinoja miten pääsisi hengestään helpoiten, kyllä niin raastavaa tuskaa on.
Pyysin päästä takaisin heti, tietysti vastaus oli, että nyt ollaan toisen kanssa ja katotaan sitten jos tämä suhde ei toimi niin sitten..ehkä palaa. Lähestymiskiellollakin jo uhkaili :(
Odotan sitä vihan tunnetta, mutta sitä ei ole vielä tullut, rakastan häntä nyt ja aina, mitä vaan antaisin jos palaisi.
Lähti mitään ilmottamatta, mitään sanomatta toisen naisen matkaan ja sille tielle jäi..
Ikävä on helvetillinen,mutta minkäs teet!
Mietin kanssa, että voiko suhteesta toiseen hyppääminen onnistua onnellisesti tai sitä, että mitähän siitä seuraa. Itseltäni se ei onnistuisi, ehkä tunnevammaselta exavoltani..
JAKSAMISTA!!!
Ihanko tyhjästä se jättäminen sitten tuli? Oletko ollut rasittava ja nalkuttava ämmä, jonka kanssa yhteiselo oli yhtä riitelemistä?
Sama tunne täällä. Mullakin pyörii kokoajan vieläkin ex mielessä (jätti pari kuukautta sitten) Olin jo unohtanut kuinka kauheita sydänsurut on. Mutta kun niistä on selvinnyt aiemminkin niin miksei nytkin.
Mä edelleen odotan melkein päivittäin (typerää), että ex soittais ja muuttais mielensä. Mutta kun ei muuta. Ei soita ei tekstaa ei mitään. Parempi kyllä varmaan ettei ole yhteyksissä niin jos pääsis joskus yli siitä.
voimia sinulle.. erot ovat aina vaikeita, mutta mielestäni lopullinen ero on kaikkein paras.. Miehet kylläkin minesti tätä välttävät.. Taitaa ollA pimpin hakua... Mutta, jos homma ei tosiaan toimi, niin kyllä sitä itse tietää mitä silloin pitää tehdä..