Jos saisi niin tekisin kaiken toisin, kuin mitä tein muutama vuosi sitten.
Olin juuri eronnut ja elämääni astui mies, joka vei ns. jalat alta. Minulla oli entisestä liitostani kaksi ihanaa lasta, jotka olivat ja ovat aina tärkeitä minulle.
En jostain syystä halunnut tuota miestä meille kotiin, en kuitenkaan ollut suhteesta niin varma ja myöhemmin se osoittautuikin fiaskoksi. No, jokatapauksessa silloin ensi huumassa tein niin, että joskus iltaisin,
pari kertaa viikossa, kun lapset nukkuivat (silloin 12 v. ja 10 v.) läksin tuon miehen luokse ja tulin kotiin takaisin ennenkuin lapset aamulla heräsivät. Mies asui parin talon päässä kadun toisella puolella. Tajuan näin jälkikäteen että syyllistyin heidän heittellejättöön, vaikka he eivät varmasti edes huomanneet mitä tein.
Vaikka olin kotona, en ollut läsnä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vaikka lapset olivat tärkeitä, niin kaipasin tuon miehen luokse ja olen varma että lapset jotenkin aistivat sen. Lasten isä otti lapsia harvoin luokseen ja käytin kaikki tilaisuudet hyväkseni ollakseni tuon uuden miehen kanssa yhdessä.
Suhde kuitenkin kaatui miehen uskottomuuteen ja silmäni aukesivat täydellisesti. Luonnollisesti olin todella maassa ja tunsin itseni petetyksi. Suurinta syyllisyyttä tunsin ja tunnen vieläkin, että tavallaan tein asioita lasten kustannuksella.
En kuitenkaan vielä osannut pysähtyä. Ensin avioero ja sitten tuo petollinen suhde saivat aikaan sen, että "tuska" piti hukuttaa johonkin. Kun en käytä alkoholia ollenkaan, aloin opiskelemaan. Opiskelin ylioppilaaksi iltalukiossa ja jatkoin siinä ohessa jatko-opintoja ammattiini. En siis taaskaan ollut lapsilleni läsnä siinä kotona.
Nuorempi lapseni joutui opiskeluaikanani koulukiusatuksi enkä ollut häntä siis iltaisin auttamassa kun apua oltaisiin tarvittu. Toki keskustelimme kotona, mutta tajuan senkin näin jälkeen päin, että kai se johtui minun opiskelusta että hän altistui kaikelle pahalle. Isompi ei ollut moksiskaan, hän on muutenkin ollut aina sellainen selviytyjä.
Nuorempi lapsi alkoi oireilemaan yhä voimakkaammin ja mukaan tuli alkoholikokeilut ym. huomionhaku. Riittävän monta lastensuojeluilmoitusta hänestä sitten johti sijoitukseen, josta hän nyt kuitenkin on pois pääsemässä. Tunnen vaan aivan mieletöntä syyllisyyttä ja ajattelen päivittäin, että kaikki on minun syytä kun tavallaan "jätin" lapseni... ensin tuon miehen ja sitten opiskelun takia.
Tehtyä ei tosiaan saa tekemättömäksi eikä tämä tänne kirjoittaminen varmaan mitään auta. Mitään sääliä en ole hakemassa vaan haluan kysyä, että onko teillä kenelläkään vastaavaa kokemusta ja kuinka olette pärjänneet soimaavan omantunnon kanssa?
Tehtyä ei saa
11
501
Vastaukset
- kaktus
mutta toisaalta sinulla on nyt asiat hyvin, et langennut alkoholiin ja jos oikein positiivisesti haluaa ajatella, opiskelustahan on vain hyötyä.
Lapsesi kärsi, sehän on selvä, mutta koska olet saamassa hänet kotiin, en usko mitään lopullisesti peruuttamatonta tapahtuneen.
Millä mallilla lapsesi alkoholin käyttö nyt on?
Juteltavaa teillä varmaan on paljon ja hän saattaa pitkäänkin olla katkera mutta sinä olet ainakin minun mielestäni hyvä äiti ja toivottavasti lapsesikin ymmärtää, että kaikki tekevät virheitä ja vääriä ratkaisuja joskus.
Kaikkea hyvää elämääsi jatkossa =)- huostien takia
Meillä ainakin ovat välit pysyneet lämpiminä ja hyvinä koko he-tin ajan. Ei huosta ole pystynyt niitä välejä rikkomaan.
- kaktus
tämä vertaistuki tällä palstalla, minulle kyllä vittuillaan minkä ehditään, mutta kun bioäiti kaipaisi tukea, ei ainuttakaan vastausta.
Se kertoo kaiken olennaisen suurimmasta osasta tästä porukasta.
Oma napa lähinnä ja minä, minä, minä ja minun kokemani vääryys, ei siitä riitä lohtua muille.- Helinä-keiju3
ja mikäs on lapsen rahoilla mällätessä_
"
Huostaanotetun omaisuus voi kutistua edunvalvonnassa
20.2.2009 22:00
A A
Jussi Pullinen
Helsingin Sanomat
Taantuma on sulattanut monen suomalaisen sijoitusomaisuutta viime aikoina vauhdilla. Osalla se on tapahtunut tietämättä ja ilman mahdollisuuksia vaikuttaa oman omaisuuden hoitoon.
Jotkut yleiset edunvalvojat ovat laittaneet päämiestensä rahoja sijoitusrahastoihin, joiden arvo on taantumassa laskenut.
Yleinen edunvalvoja on virkamies, joka hoitaa ihmisten asioita silloin, kun he eivät itse siihen kykene.
Valtaosa edunvalvonnan tarvitsijoista on vanhuksia, mutta joukossa on myös lapsia, kehitysvammaisia ja päihteiden käyttäjiä. Harvalla heistä on omaisuutta, mutta joukossa on myös varakkaita.
Lapsi voi joutua edunvalvontaan esimerkiksi huostaanoton jälkeen. Omaisuutta lapselle voi silloin tulla esimerkiksi perintönä isovanhemmilta.
Edunvalvojien pitää aina noudattaa päämiehen etua. Sijoittamisessa pitää kuunnella tämän tahtoa, mutta lapset eivät sitä osaa ilmaista.
Sijoitustavan voi valita melko vapaasti. Sijoittamista säätelee holhoustoimilaki, jonka mukaan ylimääräinen omaisuus on sijoitettava niin, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto.
Edunvalvojat tekevät taloudenhoidosta tiliä maistraateille. Niiden lupa tarvitaan lain perusteella lähinnä tavallista monimutkaisempien sijoitusrahastojen käyttöön.
Yleiset edunvalvojat ovat kaupungeissa usein juristeja, muualla esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä.
Sijoitustavat vaihtelevat alueittain tai jopa yleisestä edunvalvojasta toiseen. Moni suosii määräaikaistalletuksia.
"Meillä on periaate, että pääomaa ei saa riskeerata lainkaan. Osakkeisiin tai rahastoihin ei pääsääntöisesti tehdä uusia sijoituksia, jos niitä ei päämiehellä jo ole", Helsingin johtava yleinen edunvalvoja Tuula Eilittä sanoo.
Sijoitusneuvontapalveluja Helsingissä ei käytetä, vaikka hoidettavana voi olla jopa miljoonien omaisuus.
Vastaavasti esimerkiksi Lahdessa on nousukauden aikana sijoitettu rahastoihin.
Varoja on rahastoissa alle viidenneksellä niistä asiakkaista, joilla sijoituksia on, arvioi Lahden johtava yleinen edunvalvoja Sulevi Mikkonen. Tavallisesti rahastot ovat lain tarkoittamaa turvallista sijoittamista, hän sanoo.
"Tietysti se riippuu näkökulmasta. Ei tätä lamaa osannut moni ennakoida."
Tampereella käytetään pääasiassa sijoitusmuotoja, joissa pääoma on turvattu, johtava yleinen edunvalvoja Teemu Jokinen kertoo.
Sijoituksia tehdään lähinnä silloin, jos päämies on sitä aiemmin toivonut. Sijoitusneuvontaa käytetään silloin tällöin, jos omaisuus on suuri.
"Lain mukaan lähtökohta on, että turvataan päämiehen omaisuuden säilyminen riittävällä varmuudella. Laki ei edellytä tuoton maksimointia", oikeusministeriön hallitussihteeri Maaria Rubanin muotoilee.
Laki ei hänen mukaansa edellytä, ettei päämiehen omaisuus voisi koskaan vähetä.
Edunvalvojalta edellytetään, että omaisuus on sijoitettu lain suomilla tavoilla ja että se käytetään päämiehen tarpeisiin, hän kertoo.
Viime kädessä sijoituksen asiallisuuden ratkaisee oikeus.
Rubanin lupaa, että edunvalvojia koulutetaan vastaisuudessa myös sijoittamisessa.
Lisää aiheesta:
TIETOKULMAEdunvalvonnassa lähes 50 000 22:00
"
Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Huostaanotetun omaisuus voi kutistua edunvalvonnassa/1135243702789
Aloittaja on ihminen, nämä ammattiedunvalvojat, mitä ne onkaan. Kaktus mitä oot mieltä. - on tullut kitjoitettuakin
varmaan kymmeniä tänään ja se vie aikaa.
- kaktus
Helinä-keiju3 kirjoitti:
ja mikäs on lapsen rahoilla mällätessä_
"
Huostaanotetun omaisuus voi kutistua edunvalvonnassa
20.2.2009 22:00
A A
Jussi Pullinen
Helsingin Sanomat
Taantuma on sulattanut monen suomalaisen sijoitusomaisuutta viime aikoina vauhdilla. Osalla se on tapahtunut tietämättä ja ilman mahdollisuuksia vaikuttaa oman omaisuuden hoitoon.
Jotkut yleiset edunvalvojat ovat laittaneet päämiestensä rahoja sijoitusrahastoihin, joiden arvo on taantumassa laskenut.
Yleinen edunvalvoja on virkamies, joka hoitaa ihmisten asioita silloin, kun he eivät itse siihen kykene.
Valtaosa edunvalvonnan tarvitsijoista on vanhuksia, mutta joukossa on myös lapsia, kehitysvammaisia ja päihteiden käyttäjiä. Harvalla heistä on omaisuutta, mutta joukossa on myös varakkaita.
Lapsi voi joutua edunvalvontaan esimerkiksi huostaanoton jälkeen. Omaisuutta lapselle voi silloin tulla esimerkiksi perintönä isovanhemmilta.
Edunvalvojien pitää aina noudattaa päämiehen etua. Sijoittamisessa pitää kuunnella tämän tahtoa, mutta lapset eivät sitä osaa ilmaista.
Sijoitustavan voi valita melko vapaasti. Sijoittamista säätelee holhoustoimilaki, jonka mukaan ylimääräinen omaisuus on sijoitettava niin, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto.
Edunvalvojat tekevät taloudenhoidosta tiliä maistraateille. Niiden lupa tarvitaan lain perusteella lähinnä tavallista monimutkaisempien sijoitusrahastojen käyttöön.
Yleiset edunvalvojat ovat kaupungeissa usein juristeja, muualla esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä.
Sijoitustavat vaihtelevat alueittain tai jopa yleisestä edunvalvojasta toiseen. Moni suosii määräaikaistalletuksia.
"Meillä on periaate, että pääomaa ei saa riskeerata lainkaan. Osakkeisiin tai rahastoihin ei pääsääntöisesti tehdä uusia sijoituksia, jos niitä ei päämiehellä jo ole", Helsingin johtava yleinen edunvalvoja Tuula Eilittä sanoo.
Sijoitusneuvontapalveluja Helsingissä ei käytetä, vaikka hoidettavana voi olla jopa miljoonien omaisuus.
Vastaavasti esimerkiksi Lahdessa on nousukauden aikana sijoitettu rahastoihin.
Varoja on rahastoissa alle viidenneksellä niistä asiakkaista, joilla sijoituksia on, arvioi Lahden johtava yleinen edunvalvoja Sulevi Mikkonen. Tavallisesti rahastot ovat lain tarkoittamaa turvallista sijoittamista, hän sanoo.
"Tietysti se riippuu näkökulmasta. Ei tätä lamaa osannut moni ennakoida."
Tampereella käytetään pääasiassa sijoitusmuotoja, joissa pääoma on turvattu, johtava yleinen edunvalvoja Teemu Jokinen kertoo.
Sijoituksia tehdään lähinnä silloin, jos päämies on sitä aiemmin toivonut. Sijoitusneuvontaa käytetään silloin tällöin, jos omaisuus on suuri.
"Lain mukaan lähtökohta on, että turvataan päämiehen omaisuuden säilyminen riittävällä varmuudella. Laki ei edellytä tuoton maksimointia", oikeusministeriön hallitussihteeri Maaria Rubanin muotoilee.
Laki ei hänen mukaansa edellytä, ettei päämiehen omaisuus voisi koskaan vähetä.
Edunvalvojalta edellytetään, että omaisuus on sijoitettu lain suomilla tavoilla ja että se käytetään päämiehen tarpeisiin, hän kertoo.
Viime kädessä sijoituksen asiallisuuden ratkaisee oikeus.
Rubanin lupaa, että edunvalvojia koulutetaan vastaisuudessa myös sijoittamisessa.
Lisää aiheesta:
TIETOKULMAEdunvalvonnassa lähes 50 000 22:00
"
Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Huostaanotetun omaisuus voi kutistua edunvalvonnassa/1135243702789
Aloittaja on ihminen, nämä ammattiedunvalvojat, mitä ne onkaan. Kaktus mitä oot mieltä.>Yleiset edunvalvojat ovat kaupungeissa usein juristeja, muualla esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä. <
No toi nyt todella närästää, mikä antaa sosiaalityöntekijälle edunvalvojan pätevyyden, kun on kyse sijoitetuista rahoista, kyllä se pitää olla pankin oma asiantuntija tai muu pätevä sijoitusneuvoja. - palstalla olevien
lapset ovat otettu huostaan aiheettomasti eikä siksi ole vanhemmilla kokemuksia syyllisyydestä? Silloin on vaikea vertaistukeakaan antaa.
Minulla ei ole lapsia otettu huostaan mutta lähellä on ollut ja siksi olen päätynyt tätä palstaa seurailemaan. Meillä tilanne oli se että lapsi oireili koulussa kovasti, onneksi ennen vakavampia toimia tajusimme viedä lapsen yksityiselle neurologille ja saatiin sieltä diagnoosi. Tosin lapsen varhaislapsuudessa on ollut myös vanhempien asumusero jota on psykiatrian puolella aina tarjottu lapsen ongelmien syyksi ja olen siitä kantanut kovasti syyllisyyttä. Nykyään näen että vaikka se eroaika olisikin aiheuttanut lapselle jotain traumaa niin kaikki hänen ongelmansa ei ole kuitenkaan minusta johtuvaa. Tämä on helpottanut syyllisyyttäni kovasti ja myös keskusteluapu mitä hain kun lapsen ongelmat olivat suurimpia ja selvittämättä.
Uskoisin että aloituksen tehneelle äidillekin olisi tarpeellista käydä jossain (vaikka mielenterveystoimistossa) juttelemassa näistä asioista ja omasta syyllisyydentunteesta. Tehtyä ei tosiaan saa tekemättömäksi ja sen takia olisi tärkeä päästä irti "turhasta" syyllisyydestä. Kaikkea hyvää hänelle ja hänen perheelleen! - olla nykyisin siis ihan mitä
kaktus kirjoitti:
>Yleiset edunvalvojat ovat kaupungeissa usein juristeja, muualla esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä. <
No toi nyt todella närästää, mikä antaa sosiaalityöntekijälle edunvalvojan pätevyyden, kun on kyse sijoitetuista rahoista, kyllä se pitää olla pankin oma asiantuntija tai muu pätevä sijoitusneuvoja.vaan koulutukseltaan (70-80 % epäpäteviä sosiaaliviranomaisia) voi vastata
viranomaispäätöksellä sijoitettuna olevan lapsen JOPA miljoona omaisuudesta!
Onko kaikki kotona tämän maan kuntakentillä.......
Kuka valvoo tämän lapsen rahojen "sijoittajan" toimintaa ja toimia vai valvooko yhtään kukaan?
- ...................
Kaikkea ei anteeksi elämältään varmaankaan saa ja jos jää menneisyyttään murehtimaan ja märehtimään
ei tulevaisuuskaan tule olemaan sen kummempi.
Lapsi on siis palaamassa kotiinsa ja sinä jo kovasti häntä takaisin odotat.
Kuuntele, ole läsnä, ole aina lapsesi vierellä vaikka hänen tekonsa eivät aina olisikaan juuri niitä hyviä.
Lapsen on tärkeää tuntea olevansa vanhempiensa puolelta hyväksytty, rakastettu ja ennenkaikkea hänen omien vanhempiensa ihan oma lapsi. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Elämässä joutuu koville niin monien vaikeiden ja ikävienkin asioiden ja tapahtumienkin vuoksi. Lapsen vanhemmalle eletty elämä ja ikä tuo kokemusta, näkökulmaa menneeseen, tapahtumiin.
Lapsella kaikki se on vielä edessään.
Ole lapsesi vierellä vaikkei hän edes sitä itse ääneen vaatisi. Hänelle riittää tunnekin siitä että hänellä on aikuinen, joka on hänellä käytettävissään, jos tarve niin vaatii.
Jaksamisia elämän kamppailuissa. Syyllisyydenkin kanssa voi elää, mutta sen ei kannate antaa musertaa eikä viedä voimia. - sitä näkökulmaa,
että lapsesi olisi saattanut "oireilla" ja tehdä viinakokeiluja, vaikka olisit omistanut elämäsi täysin hänelle. Kyllä sekin on täysin mahdollista.
Asian yksi puoli on se, että me kasvamme toisaalta turhaankin syyllisyyteen. Kun vanhempia syytetään kaikesta, tuntee moni vanhempi syyllisyyttä asioista, joista ei oikeastaan tarvitsisi edes tuntea mitään syyllisyyttä, kuten ihan pelkästä työssä olostakin.
Henkistä poissa oloa on hyvin paljon kaikissa, myös ns. hyvissä perheissä. Mikähän aiheuttaakaan tehokkaammin henkistä poissaoloa kuin opiskelu! Ensin joutuu olemaan fyysisesti iltaisin pois kun käy iltakoulua, ja sen lisäksi viikonloppuisinkin on uhrattava aikaa lukemiseen. Oli niin tai näin, mutta koska olet noin herkällä omallatunnolla varustettu ihminen, niin todennäköisesti sinulla olisi syyllisyydentunteita, olisit tehnyt aikanaan niin tai näin.
Kolmas tilanne on sitten se, jossa ihmisen on pärjättävä aiheellisten syyllisyyden tunteiden kanssa. Juttelin äskettäin tukihenkilönä vanhempien kanssa, joilla oli aihetta syyllisyyteen. Lapset oli huostaanotettu, sen jälkeen saivat häädön, asuntoa ei ollut, eikä siinä kaikki, vaan koko kodin omaisuus häätöasunnosta lasten leluja ja omia vaatteita myöten jäi pelastamatta, he omistivat vain päällään olevat vaatteet. Ja kaikki omien väärien valintojen takia.
Isä sanoi vedet silmissä, että: "Ei sen näin pitänyt mennä, mutta kun ei hallittu enää tilannetta... Ja silti ei ketään muuta voi syyttää kuin itseä." Pohdimme alkuun tuttuja kliseitä, miksi jotkut eivät opi kuin kantapään kautta ja 'kun oikein huonosti menee, on vain yksi suunta eli ylös, koska huonommin ei enää voi mennä.' Syyllisyys oli niin suurta, että sitä voi melkein vierestäkin käsin kosketella. En tiedä heidän tämän hetkisestä tilanteestaan, eivät ole ottaneet yhteyttä, mutta syyllisyyttä on siis olemassa hyvin erilaista, mutta kaikissa niissä on yhteistä se, että kantajansa on sen kanssa vain jotenkin pärjättävä.
Yksi tärkeä voimavara on rehellisyys. Aiheetta itseään syyttävä tai syyllisyyttään liioitteleva ei ole rehellinen, lähtökohta toipumiselle on niin huono, että ammattiapua tarvitaan. Aivan sama tilanne on aiheettomassa toisten syyttämisessä - oli mikä vain tilanne, vaikka ei olisi kyse lapsistakaan - aiheettomasti toisia syyttävä on sotkeutunut omiin ongelmiinsa.
Toki todellinenkin syyllisyys voi musertaa ihmisen, on hyvä tuntea omat voimavaransa ja kun taakka tuntuu liian suurelle, on haettava ajoissa ulkopuolista apua tai vähintään joku luottohenkilö, jonka kanssa voi keskustella avoimesti tuntemuksistaan. Mutta viime kädessä toipumisen avain on omassa itsessä, hiljaa itsensä kanssa tehtävässä työssä.
Uskovaiset muuten sanovat, että Jumala voi parantaa kaikki haavat, myös syyllisyyden, mutta maailmankaikkeuden vastavoima, paholainen, yrittää syöttää ihmiselle syyllisyyttä vielä senkin jälkeen, koska sen tarkoitus on kaikella mahdollisella tavalla tuhota ihminen. Minusta siinä on totisinta totta se, että kun on tehnyt kaiken voitavansa asioiden muuttamiseksi, myöntänyt tilanteen rehellisesti, on turha jäädä elämään menneisyyden haavoihin ja ruokkimaan niitä, koska pahimmillaan ne tulehtuvat ja myrkyttävät elämäsi ja ympäristösi lopullisesti.
Aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa kirjan ja on kirjoitettukin monia hyviä teoksia. Yksi tulee mieleen, kirjan nimi on Häpeän monet kasvot, tekijää en muista, mutta löytyy kirjaston hakukoneelta tuolla nimellä.- en osaa neuvoa,
koska itselle se on vieras asia. Mutta kyllähän terve ihminen tietää syyllisyyden tunteen ihan normaalista elämästäkin.
Siksi on naurettavaa, että joku ehti jo tikkuilla syyllisyyden jonkinlaisiksi asiantuntijoiksi huostavanhemmat. Kuka tahansa terveesti itseään tunteva ihminen kyllä osaa vastata syyllisyyttä koskeviin kysymyksiin, jos vain halua on.
Yllä aihetta käsiteltiin jo aika tyhjentävästi, koska esille otettiin myös aiheeton syyllisyys ja toisten aiheetonkin syyttäminen. Myös huonosti kohdeltu lapsi voi tuntea syyllisyyttä ja häpeää siitä, että on niin arvoton, ettei ansaitse parempaa kohtelua. Hoitamattomana se kasvaa vihaksi ja aggressioksi, mikä pahimmillaan suuntautuu täysin viattomiin kohteisiin. Tästä palstalla on viime päivinä nähty jatkuvasti elävää todistusta.
Olen samaa mieltä kuin edellinen, että noin herkällä omallatunnolla varustettu ihminen tuntee todennäköisesti myös turhaakin syyllisyyttä. Sitä ei missään nimessä pidä liioitella tai ruokkia! Kohtuus ja realismi kaikessa muussakin, niin tässäkin asiassa.
Vanhempi lapseni ei aikanaan saanut turhapaikkaa heti kun lähdin töihin ja joutui perhepäivähoitajalle, jossa ei kuitenkaan yhtään viihtynyt. Myöhemmin selvisi, että hoitaja jätti tyylikkäästi kertomatta sen, että hän luki kaikki päivät ja lapset pärjäilivät keskenään, kuten parhaiten taisivat. Kun huomautin hänelle tyylin, ai sinä opiskelet, niin hän oli vain ylpeä siitä. Ja miten paljon tämänkin palstan herjaajissa on vuosien mittaan löytynyt juuri rahan perässä juoksemisen ja opiskelun ihailijoita, jotka ottavat aiheekseen toisten syyllistämisen jopa pienituloisuudesta! Joku taas meinaa musertua huonon omantunnon alle opiskelunsa takia, niin erilaisia me ihmiset olemme.
Oma murkkuikäiseni meinaa välillä iälleen tyypillisesti möksähtää omiin oloihinsa, jolloin ei haluakaan aikuisille kertoa kaikista ajatuksistaan. Ihan tervettä sinänsä, mutta viime viikolla lapsi taas innostui puhumaan ja totesi itse, että "Olipa kiva jutella tästäkin jonkun kanssa." Eikä lasta ilahduttaneeseen keskusteluun mennyt edes kovin paljon aikaa.
Varmasti siis myös vanhemman huonolle omalletunnolle ei parempaa lääkettä voi ollakaan kuin saada hyvä keskustelukontakti lapseen. Lapsen helpotus, ilo ja kiintymyksenosoitukset ovat parasta palkintoa kenelle tahansa vanhemmalle. Ja kannattaa muistaa, että murrosikä on sellainen tunne-elämän murrosvaihe, jota asiantuntijat pitävät hyvänä aikana paikata myös menneisyyden kasvatuskömmähdyksiä. Niitä on joka ikisen lapsen kohdalla, koska täydellistä vanhempaa ei ole olemassakaan koko tällä planeetalla!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692733
- 632664
- 681792
- 241627
- 201550
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91480- 151392
- 461234
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197