Kalevala. En tiedä moniko teistä kyseistä kirjaa joko osittain tai kokonaan lukenut. Ne, ketkä lukeneet, mitä mieltä olette siitä, eroaako Kalevala jotenkin muista kansalliseepoksista ja millä tavoin?
Sankarieepos ...
persona-non-grata
33499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kalevalan, mutta en mitään muuta kansalliseeposta, niin en osaa sanoa. Mutta eikö aina säännöllisin väliajoin väitetä, että Kalevala on ihan täysin plagioitu muista kirjoista?
Yleensä kansalliseepoksissa kuvataan ulkonaisia menestyksiä, valloituksia ja miesten mahtia. Kalevalassa on taas keskitytty enemmänkin ihmisen sisäisiin maisemiin. Jännää on se, miten isähahmot ja miehiset auktoriteetit ylipäänsä loistavat eepoksessa miltei kokonaan poissaolollaan.
on Kreikan kansalliseepos.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Odysseus
Kalevalaa ei meillä koulussa käsitelty, Odysseus kylläkin.
Kalevala mitä tunnemme, on muunneltu alkuperäisestä tarinasta enemmän ja vähemmän.
Esimerkiksi Aino ei hukuttautunut vaan hirttäytyi helmiinsä.
Koska hukuttautuminen tuntui säädyllisemmältä itsemurhalta, mitä hirtäytyminen.
Toinen moite on tämä:
Kalevala kasattiin kiireellä ja paljon hyvää materiaalia jätettiin pois ja huonoa tekstiä roikkumaan painomusteen huumaan.
Mikäli ajattelette joskus kirjoittaa Kalevalan ekstiä, sääntönä on "Kahdeksan tavua per rivi".
Ai niin, en muista, että olisin lukenut Kalevalan kokonaan, vaikka vanhempani sen aikoinaan ostivat.
Tiedä sitten kenellä ky. kirja on tänä päivänä.
ilmeisimmin yhdistetty piirteitä viidestä (?) eri kansanrunosta. Ja onnettoman kohtalonsa saanut lievennetyssä muodossa Katri-neidon ja ja Riion-pojan runoista, joissa nuori Katri neito hirttäytyi aidan orteen.
mahtaa olla vaikutusta kiertävien kaupustelijoiden tarinoista otettua kerrontaa kansalliseepoksiin?
Tai yleensä leiritarinoihin, joista sitten kerätään kansalliseepos.
ja erityisesti kansanrunoudessa, jotka ovat molemmat monitasoisia ilmiöitä, on melko suurikin osuus esim. kiertävien kaupustelijoiden kertomista tarinoista. Uskoakseni.
kannesta kanteen kirjana ei liene kummoinenkaan lukukokemus. Sehän on muisttin merkittyä laulua.
Kova kokemus oli viime kesänä, kun poikieni kansaa istuin leirissä Viljakansaaressa ja laulettiin Kalevalaa nuotiolla :-) Siinä olis Väinö kääntynyt haudassaan, jos olis kuullut. Taisi niin tehdäkin.
Hoilattiin epävireisesti vuonossa menemään, ison vuoren alla: tuli räiskyi, aurinko paistoi vuoren laen mäntyihin. Kuikka huusi. Hieno meininki.
laulumaan Kalevalaa... Oli ilmeisesti yläasteen open mielestä hauska vitsi laulaa kolme kaksoistuntia Kalevalaa! :) Koirien Kalevala on parempi!
että sinä jouduit laulamaan sitä; minä sain tehdä sen. Se vaikuttaa aikas paljon.
Lähinnä sitä, millaisesta näkökulmasta käsin aihetta tarkastelee:).
ps. oletko sattumoisin lukenut Mika Waltarin:"Sinuhe Egyptiläistä"?
Kalevalaa ihan vaan siitä näkökulmasta, kuimka se elää mulle. Kirjoitettuna se on mulle tylsä: laulettuna se herää henkiin.
Sinuhe egyptiläisen olen toki lukenut pariinkin kertaan, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla viitisentoista vuotta. Muistan tyylin ja sielun, en tarinaa kovinkaan hyvin. Mitä siitä?
oli jotenkin mieleenpainuva lukukokemus. Se piti minua alusta loppuun otteessaan. Jälkeenpäin olen lukenut sen muistaakseni kahdesti.
Minusta Kalevala on lähinnä nuoruusikäisten miesten ja naisten sisäistä itsenäistymiskamppailua pois hallitsevan ja ylivahvan äidin mahdista.
Sen sijaan olen sen läpi laulanut monta kertaa kanteleellani säestäen.
...
...
sitä, uskoisko vai ei:). Voipi olla tottakin. Hämmensit nyt vähän ... että tuollaisiakin taitoja vielä?:)
kiirehdin hieman asioiden edelle. Varasin juuri äsken kunnankirjastosta Kalevalan. Kirjauduin ensi syksyksi kansalaisopiston puutyökurssille tavoitteenani rakentaa kantele. Kaivelen tässä joku päivä esiin vanhan musiikkikoulukirjani, josta sitten nuotit opiskelen.
Koskaan kun ei voi tietää, josko joku Aino sattuu harhailemaan karjalan laulumaille, niin olisihan se nastaa kun itse Väinämöinen harmaine partoineen kannon nokassa istuisi ja laulaisi Kalevalaa kanteleella säestäen. Vois vaikka vaikutuksen tehdä:)
tietää, joten sihen on hyvä varautua:) ... entäpä, jos Väinämöinen ei olisikaan vielä siihen mennessä ehtinytkään riittävästi valmistautua?
Sitten viihdyttäisin Ainoa muulla tavoin. Meillä karjalaisilla on tuo luovuus hallinnassa:)
Supliikki pelaa ja sitä rataa ...
Karjalaiset miehet ovat hyvin kysyttyjä. Ne on niin lapsenmielisiä, siksi niistä tykätään tai sitten ei. Leikkimielisyytensä taustalla on kuitenkin aina totinen torvensoittaja, joka suhtautuu elämään hyvinkin vakavasti.
sitten Joukahaistakin "hätyyttelemässä", ei vain järin innokkaalta vaikuttanut. Meni Aino pois haavojansa nuolemaan:(. Olkoon joutava turpakarva ...
Joo-o, mitenköhän on:). Pitänee jonain päivänä katsastaa sen paikkansapitävyys.
Ettei vain olisi ollut vaka vanha väinämöinen, itkijä iänikuinen.
Katsoa saa, muttei koskea (lue kosketella) on vanhan väinämöisen sananparsi:)
että poikkeus vahvistaa säännön:)
keskittyy etupäässä siihen, miten löytäisi neidon, joka suostuisi kosintaansa. Tässä hän ei kuitenkaan koskaan onnistu ... tarun mukaan:).
......
Ei pidä aina taruihin uskoa. Totuus on taruakin ihmeellisempi.
otan kaiken niin tosissani:).
Mitä pahaa on Ainoissa jos tosissaan ottavat. Ottaahan vaka vanha Väinämöinenkin tosissaan. Ei elämällä pidäkään leikkiä. Tosissaan se on otettava, vaikka huumorin pilke simäkulmassa onkin. Elämästä on revittävä irti niin paljon kuin siitä on otettavissa. Mitäs elämää se semmoinen on, jos tyytyy tyhjänpäiväisyyteen ja turhautuneisuuteen.
Se elämä, joka meille on annettu on ainutlaatuinen ja siitä pitääkin ottaa kaikki hyvä irti, mikä otettavissa on. Ei tänne pelkästään suremaan ole tultu.
Vaka vanha väinämöinen tuudittaa sinut höyhensaarille lauluillaan.
Hyvää yötä. Kauniita unia ja väinämöisen kuvia:)
ja kauniita unia:).