Avioliitto on joutunut aikamoiselle karille. Ei mitään dramaattista, mutta tunteet toista kohtaan ovat vähintään hukassa. Mistä siis apu? Vai heitetäänkö vain hanskat tiskiin? Kyselen nyt, minkälaisia kokemuksia teillä on avioliittoleireistä tai parisuhdeterapiasta? Onko niillä tarjottavaa ihmisille, jotka eivät ole uskovaisia - epäilyttää siis seurakunnan tarjonta. Tai ei ainoastaan epäilytä, vaan olen varma siitä, jos terapia perustuu johonkin uskontoon, tulos meidän kannaltamme ei voi olla hyvä - ellemme sitten löydä yhteistä säveltä huumorista asian tiimoilta...
Avioliittoleiri/pariterapia
lotusse
133771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
aikovat laimeta, kelaan päähän ne pirteet, joihin aluksi ihastuin. Täten fiilis on melkein koko ajan kuin ensirakastuneella.
ihan kuin suoraan oppikirjoista! Jes, voipi auttaakin tai sitten ei. Ellei auta, sitten ollaankin jo pahemmassa pulassa.
Alkuperäiselle: kristillisistä leireistä yms. ei ole kokemuksia, mutta muutamaa terapeutti-istuntoa seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että ne ovat ihan tyhjän kanssa. Tietysti tilanne ratkaisee ja istunnossakävijöiden tausta, halu muuttaa tilannetta ja muu sellainen. Kun itsellä oli vain ulkopuolisen osa, niin juttu ei tuntunut toimivan. Jotenkin en luottanut tuloksiin, koska toinen osapuoli oli selvästi vastahakoinen ja katkeroitunutkin monien umpisolmujensa suhteen.
En tiedä näiden istunnossakävijöiden nykyisyydestä mitään, joten en voi mennä sanomaan terapian vaikutuksista heihin ja heidän tilanteeseensa.
Ehkä itse vain olen enemmänkin toiminnanihminen, kuin ajatuksen tasolla asioihin paneutuva...
Yhdellä avioliittoviikonloppuleirillä osallisena olen ollut, mutta silloin ei ollut omassa suhteessa mitään "kränää" tai vinossa, joten se oli vain mukava yhdessäolon viettomahdollisuus. Nautittiin toisistamme ja yhteiselosta muiden kanssa ja keskityttiin omiin asioihin yms. Oli se mukavaa, oli rentoutunut olo ja keskittyi ihan eri tavalla omaan siippaan jonkin aikaa. Tilanne normalisoitui taas aikanaan, joten voisi ajatella uutta "tekohengitysviikonloppua" :)
Molempien pitäisi haluta muutosta omaan tilanteeseen, jos toinen vain haluaa, niin ei se paljon auta, eikä tule toimimaan.
Kristillisillä avioliittoleireillä kyllä käsitellään asioita siitä lähtökohdasta, että Jumala on säätänyt avioliiton. MUTTA kaks kummaa: kristillisen katsomuksen perusasiat kuten rakkaus, huomioiminen, anteeksianto, kunnioitus toimivat avioliiton korjaamisessa tehokkaimmin! Lisäksi kristillisessä työssä - toisin kuin valitettavan usein ei-kristillisissä terapioissa - pareja ei kehoteta eroamaan enennkuin vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona.
Mutta asiaan: avioliittoleireillä käy ihan kaikenlaiset parit uskontokunnasta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. Pääpainohan on avioliittoasioissa, ja ammattilaispariskunnat haluavat ennen kaikkea auttaa avioliiton korjaamisessa eivätkä niinkään oikeaoppiseen uskoon kääntymisessä. Kyllä niillä on paljon kokemusta vaikkapa ateistiparien kanssa työskentelystä, joten olkaapa huoleti.
Älä tuomitse kristillistä avioliittotyötä pelkkien epäilyksien takia. Kannattaa kokeilla!
Meistä ei kumpikaan siis ole uskossa emmekä ole menneet naimisiin kirkossa, joten tuo Jumalan säätämä avioliitto -lähestymistapa ei tunnu meille oikealta. Nuo mainitsemasi arvot ovat kyllä toki hyviä ja niiden avulla varmaan avioliiton karikoita voi jo lähtökohtaisestikin vältellä ja hyvässä tapauksessa myös korjata, mutta eiväthän ne kristillisen katsomuksen yksinomaisuutta ole, vaan ihan yleisesti tavoiteltavia ominaisuuksia.
Itse pidän nimenomaan ohjenuoranani olla tuomitsematta yhtään mitään ennen omakohtaista kokemusta, mutta meillä toinen osapuoli ei suhtaudu kirkkoon ja kristillisyyteen ainoastaan välinpitämättömästi (kuten minä, ja todellakin ihan omakohtaisen tutustumisen jälkeen) vaan voimakkaan kielteisesti, joten voi olla, ettei mikään seurakunnan tms. kirkkoon liittyvän tahon järjestämä leiri tule kysymykseenkään. Tuosta oikeaoppisuuskommentistasi minäkään en kyllä pitänyt, koska pidän omaa maailmankatsomustani minulle oikeana.
Oikeaoppisuudella tarkoitin nimenomaan kunkin ihmisen objektiivista käsitystä yleismaailmallisesti ottamatta kantaa siihen, onko sen ja sen parisuhdeterapeutin henkilökohtaisen teologian oikeellisuus oikeaoppista universaalisti ajatellen. Parisuhdeterapeuttejahan on niin luterilaisia, helluntailaisia kuin ateistejakin. Riippumatta terapeutin näkökulmasta tai teologiasta, on hänellä varmasti annettavaa kenelle tahansa, jolla on halu parantaa avioliittoaan, vaikka avun tarvitsija ei jakaisi samaa henkilökohtaista elämänkatsomusta.
En usko puolisosi negatiivisen suhtautumisen kristillisyyteen olevan ongelma niin kauan, kuin hänelle ei ole ongelmana perusarvot kuten vain esimerkkinä mainitakseni anteeksianto ja kunnioitus. Kunnon kokeneet kristilliset avioliittoterapeuttipariskunnat ovat todellakin kokeneita ja ammattiataitoisia ja tottuneet auttamaan erilaisia pareja teologisesta katsantokannasta riippumatta.
Päätellen kirjoituksesi syvällisyydestä uskoisin, että te olette riittävän fiksuja käymään läpi myös kristillisen tahon järjestämän avioliittoleirin esimerkiksi. Leireillä on seminaarityyppisiä opetustuokioita, joissa käydään läpi avioliiton toimivuuden perusperiaatteita kuten sukupuolien erilaisuus, puolisoiden tarpeet ja ihmisen psyykeen (tai sielun) toimivuusperiaatteet parisuhteessa. Tämän lisäksi on useissa tapauksissa ryhmäkeskusteluja ja lisäksi ehkä kaikkein parhaana yksityiskeskusteluja terapeuttipariskunnan tai terapeutin kanssa.
Katselin TV:stä vuonna 2002 dokumenttia, joka juurikin seurasi suomalaista kristillistä avioliittoleirityötä, ja siinä kaksi pariskuntaa oli uskaltautunut TV-kameroiden ääreen terapiasession ajaksi (nämä sessiot siis kahden kesken terapeuttipariskunnan kanssa). Kumpikaan näistä pariskunnista ei omannut mitään kristillistä elämänkatsomusta, ja he mainitsivatkin asiasta keskustellessaan terapeuttipariskunnan kanssa. Kuitenkaan tämä eri elämänkatsomus ei heitä näyttänyt mitenkään haittaavan ja he saivat apua ongelmiinsa. Ongelmat olivat aika pahjoja (yhtään väheksymättä teidän ongelmianne - niistähän en sen enempää tiedä).
Juuri kesällähän oli iltamedian lööpeissä juttu pariskunnasta (en tiedä olivatko julkkiksia kun en julkisuutta seuraa), joka oli selvinnyt jopa pari vuotta jatkuneesta uskottomuudesta kristillisen avioliittotyön avulla. Lehtijutussa käytiin niin ikään läpi sitä, että ateistinenkin pariskunta saa kyseisestä terapiamudodosta kyllä apua.
Rohkeasti vain kokeilemaan! Kyllä kristillinen avioliittoterapia toimii kenelle tahansa. Kannattaa muistaa ennen kaikkea se, että jos teologisuus ahdistaa, siitä saa aina avautua suorapuheisesti terapeutille, ja hän ottaa sen huomioon ja se, että kaikki me ihmiset kuitenkin olemme psyykeltämme varsin samanlaisia riippumatta elämänkatsomuksesta. Ei pelkoa! Aikuisiahan tässä ollaan!
Me ollaan käyty seurakunnan ylläpitämässä perheasiainneuvottelukeskuksessa eräänlaisessa parisuhdeterapiassa. Voin todella lämpimästi suositella sitä, en tiedä olisimmeko enää yhdessä ilman sitä. Toiminta on ilmaista, eikä siellä puhuta millään tavoin uskonnosta.
Eli kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla. Siinähän ei voi menettää mitään.
Loistavaa palvelua ja apua. Ei mitään hyssyttelyä, eikä uskontoon viitattu mitenkään. Autettiin vain keskustelemaan.
Me menimme vain liian myöhään ja terapeutti kysyikin miksi annan mieheni kohdella minua noin? Lopulta erosimme, mutta jäi kuitenkin hyvä olo, koska kaikki keinot kokeiltiin. Eron jälkeen ei jäänyt katkeruutta vaan toveruus.
Nim. 23v naimisissa
perheasiain neuvontaa. Se on ilmaista tai ainakin lähes ilmaista, mikäli mukaan tulee ruoka ja kahvit (maksavat kotioloissakin). Ei sanaakaan uskomiseen liittyvää asiaa, sillä kirkko haluaa auttaa kokonaisvaltaisesti ihmistä, ei ismejään tyrkyttäen. Kummallista, että joku voikin näin ahtaasti asiaa ajatella. Pelottelu on eritoten väärää asennetta aiheuttavaa. Rohkeutta mukaan lähtemiseen ja sitten kertomaan muillekin hajoamispisteessä oleville, miten apu toimi.
Ollaan oltu vaimon kanssa syvässä kriisissä jo vuoden.
Yhtä hyvää viikkoa kohden tulee kaksi riidan täyteistä takas.
Ollaan käyty perheneuvolassa puhumassa suhteestamme ja itselleni jäi ainakin se maku että minä olisin syyllinen ongelmiimme vaikka minä ja vaimonikin sen tietää että hänen epärehellisyytensä ajattaa meidät aina riitaan.
"Mitä sinä voisit tehdä toisin ja mitä plaa plaa plaa"
Ei toiminu meillä.
Nyt maanantaina seuraava aika ellei vaimo ole sitä jo perunut sillä tilanteemme meni jo niinkin pahaksi että muutin pois yhteisestä kodistamme ja hankin työn uudelta paikkakunnalta.
Tilanteen ollessa kriittinen soitimme aikaa myös seurakunnalle ja vaadimme pääsyä mitä pikimmiten puheille.
Yritystä ja halua oli molemmilla.
Vastaus oli että ei saa aikoja jos tilanne ei ole akuutti. "Onko se akuutti?" kysyttiin kolme kertaa. "Ette te nyt niin vaan eroa. Kysyn vielä onko tilanne akuutti?" Räjähdin ja huusin että (anteeksi kielen käyttöni) mutta tunkekaa se akuuttinne perseeseen ja suljin puhelimen. Tästä ei akuutista tilanteesta on nyt tuloksena mahdollinen avioero että kiitos satakunnan seurakunnan toiminnalle puhelimessa. Liekkö apua ollu paikanpäälläkään mutta mene ja tiedä.
Tietysti ne siellä seurakunnassa joutuvat hillitsemään jonoja. Eiköhän se ollut sinun raivosi, mikä aiheutti sen, ettette saaneet apua. Mitä voisi tehdä toisin -kysymys tuli minullakin mieleen.
Tuota vaimon epärehellisyyttä pääsisitte puimaan kyllä seurakuntien järjestämillä avioliittoleireillä. Harmi vaan että leirejä ei ole kovin usein. Niihin ei tarvita edes akuuttiutta, vain vähän rahaa ja tahtoa, ja niissähän käy myös sellaisia pareja, joilla ei mitään suurempia ongelmia olekaan.
vähään aikaan ollaan oltu vaimon kanssa samaa mieltä oli juuri tuo puhelu jonka vaimo myös kuuli.
Puhelu kesti varmaan reilu viisi minuuttia eikä minun huutamisella ollut siinä mitään tekemistä.
Akka pälätti aikansa päivän selviä asioita ja hoki tuota akuuttia kun oli niin tietävinään että emme ole kriisissä.
Meneehän siinä hermot kun ei uskota että meillä todellakin ON avioliitto repeämis pisteessä.
Ei niin akuuttina pariskuntana voisimme kierrättää mahd avioero paperit kyseisen "akuutin" akan kautta ja sanoa että ei tässä tämän akuutimpaa enään.
kehään!
Jos riita-asianne koskee epärehellisyyttä, se on todella puhumalla pariterapiassa käsiteltävissä oleva asia!
Eli sinnikkäästi hakekaa yhdessä apua!
Syyttely ei puolin eikä toisin tässä auta, vaan yhteinen asioiden sinnikäs käsittely!
Parempi on todellakin korjata rikkoontunutta liittoa kuin aloittaa kaikki alusta! Ihmisen kasvustahan avioliitossa on kyse, sillä mikä muu ihmissuhde vaikuttaisi niin paljon puurtamista erilaisten asioiden eteen ja tunteiden ja asenteiden muovautumista kuin tämä! Siinä vaaditaan MOLEMMILTA parisuhteen hoitamista omalta osaltaan ja juuri noilla avioliittoleireillä ja pariterapiassa tähän toimintaan saa kumpikin tarvittavia työkaluja, koska mies ja nainen OVAT erilaisia ja tarpeet ovat erilaiset. Moni pari on leireillä alkanut tajuamaan omaa ja toisen käytöstä ja saanut konkreettisia toimintamalleja tehdä asioita uudella tavalla!
Sitten vielä sokerina pohjalla:
Kun pari on selvinnyt vaikeasta kriisistä, sitä seuraa usein valtaisa onnen ja ilon aika, ja sitä kannattaa tavoitella, YHDESSÄ!
Satsatkaa positiiviseen palautteeseen toisillenne! Etsikää toinen toisenne parasta!
Uskon, että selviätte, jos vain TAHDOTTE! Nyt tarvitaan sitä avioliittovihkimykseessä luvattua tahtoa rakastaa vastamäessä, myötämäessähän se on helpompaa.
Mies, vastamäet ei Sinua lannista!
Älä luovuta kisaa kesken! Tavoittele voittoa!
Etsikää apua! Liian monet parit katuvat eroaan muutaman vuoden kuluttua, mikäli eroon johti arjen ryydyttävyys eivätkä väkivalta tai riippuvuudet. Kun on solmuja, niin itse saimme apua Kataja ry:n Solmuja suhteessa kurssilta. Olimme itse ryhmässä, jossa oli 3 muuta paria. Miten tärkeää oli kuulla muilta vinkkejä miten he olivat selvinneet ja tuntui kovin luonnolliselta kertoa omista asioista luotettavassa porukassa. Suurin osa asioista käytiin kuitenkin vain oman kumppanin kanssa. Nykyään Solmuja suhteessa- kurssin voi käydä myös vain terapeutin kanssa., eikä ryhmässä. Saimme hyviä työkaluja, joilla uudetkin solmut on ollut helpompi käsitellä. Kyllä kannattaa hakea apua.
Lisätietoja mm. www.parisuhdekurssi.fi