Olen " ei toivottu " miniä ja mieltä on osoitettu kaikella tavoin. Ei anoppi ole suoraan silmilleni uskaltanut hyppiä mutta kaikenlaisia letkauksia kuulee sen harvan kerran kun olemme siellä käyneet. Lapseemmekin (3) eivät osanneet käyttäytyä, alle 6v. kaikki, sillä anopin mielestä "lapset saavat näkyä mutta ei kuulua".
Kateellinenkin oli, mieheni osti joululahjaksi minulle kullatun rannerenkaa, näytti kyllä aidolta. Ja sekös kismitti, ei mennyt kuukauttakaan kun anopilla oli myös kultainen rannerengas kädessä, sanoi ; Marja (ei oikea nimi)siis mieheni sisko tämän osti minulle. Ja tälle siskolle kertoi mieheni ostaneen. Rakensimme talon ja teimme kumpainenkin kovasti töitä, suorastaan piti vähän kaikesta pihistellä.
Anopin ensivierailulla saimme neuvon. Kiittäkää jumalaa että olette saaneet tälläisen talon. Myöhemmässä vaiheessa kun velkataakka ei enää pahasti painanut, ostimme paremman auton ja moottoriveneen. Ja anoppi melkein itkua väänsi ja sanoi....Aina teillä kaikki onnistuu.
Tämä kaikki tapahtui jo muutam kymmen vuotta sitte ja appivnhemmat lepäävät jo haudassa
Kateellinenkin oli, mieheni osti joululahjaksi minulle kullatun rannerenkaa, näytti kyllä aidolta. Ja sekös kismitti, ei mennyt kuukauttakaan kun anopilla oli myös kultainen rannerengas kädessä, sanoi ; Marja (ei oikea nimi)siis mieheni sisko tämän osti minulle. Ja tälle siskolle kertoi mieheni ostaneen. Rakensimme talon ja teimme kumpainenkin kovasti töitä, suorastaan piti vähän kaikesta pihistellä.
Anopin ensivierailulla saimme neuvon. Kiittäkää jumalaa että olette saaneet tälläisen talon. Myöhemmässä vaiheessa kun velkataakka ei enää pahasti painanut, ostimme paremman auton ja moottoriveneen. Ja anoppi melkein itkua väänsi ja sanoi....Aina teillä kaikki onnistuu.
Tämä kaikki tapahtui jo muutam kymmen vuotta sitte ja appivnhemmat lepäävät jo haudassa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi hyvänen aika tuota ihmismielen pienuutta. Appivanhemmat on kuolleet aikoja sitten, ja vielä vaan jaksetaan vatvoa anopin sanomisia ja tekemisiä. Säälittävää.
näillä palstoilla, ei täällä mitään "parasta ennen"-leimoja kysellä. Unohdatko sinä muka oman elämäsi tapahtumat heti kun x vuotta on kulunut.
Totta kai saa. Enhän minä sitä kritisoinut. Säälittävää sen sijaan on se, että ihmisen pitää vielä kantaa mielessään katkeruutta anopille vuosien takaisista teoista, jopa vielä silloin kun anoppi on jo haudassa. On sääli ihmistä, joka ei voi elää omaa elämäänsä vaan kaivelee toisten ikivanhoja tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Sellaiselle ihmiselle ei voi muuta kuin sanoa, että olisikohan jo aika hankkia ihan oma elämä.
Valitettavasti en pysty anteeksi antamaan enkä unohtamaan näitä sanomisia koskaan, niin kipeää ne teki. Anoppini ilmoitti minulle vielä että hänellä on vihan tunne lapsiamme kohtaan, ainoat lapsen lapset jotka hänellä on. Miehenikin suorastaan pelkäsi häntä, ei uskaltanut sanaakaan sanoa vastaan.
Oman itsesi vuoksi sinun pitäisi löytää keino irrottautua tuosta. Tuollainen kaunaisuus vanhoja asioita kohtaan tekee ihmisestä sairaan. Olet ihan yhtä sairas kuin anoppisi. Mene vaikka terapiaan. Tuo nykyisyytesi on elämän tuhlausta.
sielulleen...
Eivätkä nämä kateelliset hirviöt ollenkaan huomaa, että tekevät käytöksellään hallaa myös pojalleen ja lapsenlapsilleen.........
Voimia sinulle jaksaa. Taidan tietää miltä sinusta tuntuu: itse ole 16 vuotta kuunnellut ilkeyksiä ja vihjauksia sopimattomuudestani heidän pojalleen ja tälle tilalle. Ei ole helppoa. Turha on niiden kitistä ja kommentoida, jotka eivät ole itse kokeneet.
Hyväksyntää olen hakenut, en ole sitä saanut: tuloksena työuupumus ja masennus. Nyt kohta vuoden poissa töistä ja painajaisunet jatkuvat. Mahdollisesti olen saamassa terapiapäätöksen. Katkeraksi en halua tulla, oman elämäni jo haluaisin.
Voimia sinulle!