Hei!
Katsoin ykkösen Projektina keho -sarjan selluliitista kertovan jakson, koska olen kärsinyt aina muhkuraisista reisistä ja takamuksesta. Minun mielestäni kiinnostava asia hajosi ohjelmassa koko ajan käsiin.
Raakel Lignell oli kutsuttu mukaan vain selittämään, miten mukava on olla lihava, koska se todistaa että muut asiat ovat tärkeämpiä kuin se miltä näyttää (eli se joka tahtoo tehdä jotain lihavuudelleen, on pinnallinen ja tyhmä). Kehotutkija jankutti sinänsä oikein, että ruumiskuva saisi olla monipuolisempi eikä kaikkien tarvitsisi yrittää olla niin pieniä. Minusta on ookoo olla vähän pyöreämpi kuin laiha, mutta kaunis lihavuus ei totisesti ole sama kuin muhkuraisuus! Sama juttu naislääkärin kohdalla, joka toisti hapan ja kyllästynyt ilme naamalla, että selluliittia ei ole, kaikki muhkurat ovat vain lihavuutta. Eli kaikki rasvakudos on samanlaista.
Aika omituista puhetta. Raakelille sanoisin, että minulla on elämä täynnä kiinnostavia ja älykkäitä asioita, joita teen, enkä katso koko ajan peiliin, ja siitä huolimatta minulla on ollut aikaa ja motivaatiota laihduttaa pois lihavuus, joka on haitannut ainakin minun olemistani ja terveyttäni monella tavalla. Lääkärinaiselle sanoisin, että
silmillä näen ja kokemuksesta tiedän selluliittimuhkurat vähän erilaiseksi kudokseksi kuin muu rasvakudos. Mieheni on minua paljon rasvoittuneempi, omenalihava ja reisissäkin löytyy tavaraa, mutta hänellä ei ole yhtään muhkurarasvaa. Itselleni jää klönttejä vaikka kuinka laihtuisin ja treenaisin. Muussa osassa ruumista minulla on rasvaa, joka reagoi hyvin laihdutukseen ja liikuntaan, mutta muhkura-alueella, varsinkin reisissä, kipeä, kylmä, röhölöinen solukko istuu pirullisen sitkeässä vaikka olen normaalipainossa ja lihaksiakin löytyy. Ja saman tietää suunnilleen joka toinen nainen! Miksei tätä laajasti koettu ilmiö vain tyrmättiin puheella, että kaikki se on vain samaa rasvaa, ja laihduta laihduta?
En usko kosmetiikan ihmelupauksiin enkä taikahoitoihin. Omiin muhkuroihin on tehonnut parhaiten yhdistelmä liikunta ruokavalio kunnon uni kuivaharjaus hieronta tavalliset ja edulliset verenkiertoa parantavat hoitogeelit. Mutta kokemukseni mukaan kosmetologit ovat oikeammassa muhkuraisen rasvakudoksen erityisrakenteen suhteen kuin tällaiset nollalinja-lääkärit, jotka kieltävät kokonaan ilmiön olemassaolon. Minusta on haitallista, että lääkäri lääketieteen arvovallalla selittää, että selluliittiongelma on naisten omien korvien välissä. Sehän jättää heidät täysin kaupallisen kosmetologian armoille.
Mitä mieltä te muut olette?
Katsoin ykkösen Projektina keho -sarjan selluliitista kertovan jakson, koska olen kärsinyt aina muhkuraisista reisistä ja takamuksesta. Minun mielestäni kiinnostava asia hajosi ohjelmassa koko ajan käsiin.
Raakel Lignell oli kutsuttu mukaan vain selittämään, miten mukava on olla lihava, koska se todistaa että muut asiat ovat tärkeämpiä kuin se miltä näyttää (eli se joka tahtoo tehdä jotain lihavuudelleen, on pinnallinen ja tyhmä). Kehotutkija jankutti sinänsä oikein, että ruumiskuva saisi olla monipuolisempi eikä kaikkien tarvitsisi yrittää olla niin pieniä. Minusta on ookoo olla vähän pyöreämpi kuin laiha, mutta kaunis lihavuus ei totisesti ole sama kuin muhkuraisuus! Sama juttu naislääkärin kohdalla, joka toisti hapan ja kyllästynyt ilme naamalla, että selluliittia ei ole, kaikki muhkurat ovat vain lihavuutta. Eli kaikki rasvakudos on samanlaista.
Aika omituista puhetta. Raakelille sanoisin, että minulla on elämä täynnä kiinnostavia ja älykkäitä asioita, joita teen, enkä katso koko ajan peiliin, ja siitä huolimatta minulla on ollut aikaa ja motivaatiota laihduttaa pois lihavuus, joka on haitannut ainakin minun olemistani ja terveyttäni monella tavalla. Lääkärinaiselle sanoisin, että
silmillä näen ja kokemuksesta tiedän selluliittimuhkurat vähän erilaiseksi kudokseksi kuin muu rasvakudos. Mieheni on minua paljon rasvoittuneempi, omenalihava ja reisissäkin löytyy tavaraa, mutta hänellä ei ole yhtään muhkurarasvaa. Itselleni jää klönttejä vaikka kuinka laihtuisin ja treenaisin. Muussa osassa ruumista minulla on rasvaa, joka reagoi hyvin laihdutukseen ja liikuntaan, mutta muhkura-alueella, varsinkin reisissä, kipeä, kylmä, röhölöinen solukko istuu pirullisen sitkeässä vaikka olen normaalipainossa ja lihaksiakin löytyy. Ja saman tietää suunnilleen joka toinen nainen! Miksei tätä laajasti koettu ilmiö vain tyrmättiin puheella, että kaikki se on vain samaa rasvaa, ja laihduta laihduta?
En usko kosmetiikan ihmelupauksiin enkä taikahoitoihin. Omiin muhkuroihin on tehonnut parhaiten yhdistelmä liikunta ruokavalio kunnon uni kuivaharjaus hieronta tavalliset ja edulliset verenkiertoa parantavat hoitogeelit. Mutta kokemukseni mukaan kosmetologit ovat oikeammassa muhkuraisen rasvakudoksen erityisrakenteen suhteen kuin tällaiset nollalinja-lääkärit, jotka kieltävät kokonaan ilmiön olemassaolon. Minusta on haitallista, että lääkäri lääketieteen arvovallalla selittää, että selluliittiongelma on naisten omien korvien välissä. Sehän jättää heidät täysin kaupallisen kosmetologian armoille.
Mitä mieltä te muut olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Selluliitti on totta. Musta siihen on syynä se että kaikki työ on nykyään istuma- tai seisomatyötä. Ihmiset joko istuu tai seisoo kahdeksan tuntia päivässä. Ennen liikuttiin luonnollisesti töissä. Lääkärit voisi sanoa, miten tämä on vaikuttanut naisten takapuolen ja reisien verenkiertoon, mutta eihän ne sano, kun kaikki tahdotaan pitää kiltisti siellä näyttöpäätteen ääressä.
mitä se laite teki. Oliko se joku syväultra vai mikä se nyt oli.
Plastiikkalekuri vakuutti, että sillä on vaikutusta MUTTA henkilön pitää suorittaa vhh-dieettiä, jotta hajonnut rasva lähtisi pois kehosta, eikä vain siirtyisi reisistä vaikkapa vatsaan tai muualla oleviin rasvakudoksiin.
Itse olen laihduttantu ihan vhh:lla ja kyllä on reisistä lähtenyt rasvaa myös pois.
By the way. Ymmärrän, että lääkäri puhuu pelkästä rasvasta. Rasva on rasvaa. Selluliitti on aikatavalla kansankielessä oleva sana, eikä lääkärit mielellään sellaisia sanoja käytä.
No johan se kuulostaakin paljon hienommalta, kun puhutaan selluliitistä eikä rasvasta, joka on kertynyt ihan omien virheiden seurauksena. Kyllä ne kosmetologit osaa tuosta selluliitistä ottaa rahat pois tyhmiltä.
Mikäs oli se yksi lady siinä, kun oli sitä mieltä,etä ne selluliittivoiteet yms. ei auta, mutta pääasia, että tekee jotain omalle kropalleen; seki on parempi kuin koknaan hoitamatta jättäminen.
Ja jos Raakel Lignell hyväksyy itsensä, annetaan hänen hyväksyä. Hän on paljon muutakin kuin vain pyöreä. Hänestä voisi moni ottaa oppia.
Jos koet "selluliitin" ongelmaksi, eikös olisi fiksua ensin ottaa selville mitä se tarkoittaa ja kuunnella mitä asiantuntijat (esim. se lääkäri) sanoo, ennen kuin rupee kiukuttelemaan. Ja kulttuurintutkija ei todella "jankannut" vaan esitti ihan älykkäitä ajatuksia, joita sinunkin kannattaisi miettiä syvällisesti, mutta kun et halua hyväksyä tosiasioita.
Ohjelmassa esiintyneet tutkijat eivät tietenkään voi mennä kertomaan miten sellu saadaan pois jollain keinolla, jos ei ole olemassa ainuttakaan asiallista tieteellistä tutkimusta, joka todistaisi keinon tuloksekkaaksi.
Siksi selluhoitoja antavat vaan sellaiset tyypit, joita ei uskomushoidot häiritse ja jotka voivat ilman omantunnon tuskia rahastaa niillä, vaikka tuloksista ei ole mitään takuuta.
Sori kun esitin asiani vähän liian terävästi. Olen itsekin sitä mieltä, että nykyajan naisvartaloihanteet pitisi kyseenalaistaa ja painoindeksi ei ole mikään automaattinen terveyden ja normaaliuden mittari. Minusta vain tuntui, että ohjelmassa ihmiset puhuivat toistensa ohi eikä missään menty pintaa syvemmälle. (Tosin muutkaan sarjan ohjelmat eivät ole olleet erityisen analyyttisia, joten harmistuin turhasta, myönnetään.) Minusta lääkärit olisivat voineet käsitellä selluliittimyyttejä tarkemmin, pelkkä kielto ei vakuuttanut minua, ja olisin kovin mielelläni tullut vakuuttuneeksi, sillä mikä se parempi kuin että selluliitti olisi normaalia rasvaa, silloinhan sen voisi laihduttaa kokonaan pois. Lääkäreiltä olisi voinut kysyä, miksi monilla laihoillakin on "selluliittia", vaikka laihalla ei olettaisi olevan liikaa rasvakudosta. Tai miksi rasvaimu ei auta "selluliittityyppiseen" muhkurakudokseen vaan saattaa pahentaa sitä (näin sanovat plastiikkakirurgit, siis lääkärit, eivät kosmetologit, huom.), ja miten tämä sopii tasa-arvoisen rasvan teoriaan.
Enkä tahdo toki mollata Raakel Lignelliä. Hän on hauskan näköinen, fiksu ja lahjakas ihminen. Minusta vain tuntui, että hänen railakas asenteensa kätki jotain. Ulkokuorta ei saisi katsoa vaan ihmisen persoonaa, se on selvä. Mutta itse olin lihavana onneton. Ihmisten ennakkoluuloja ei saa millään pois, mutta ei se yksin vaivannut, vaan se, etten löytänyt itselleni vaatteita, että väsyin, hikoilin, läähätin, sain ihottumaa kun reidet hankasivat yhteen. En voinut liikkua kunnolla enkä tuntea olevani kotonani ruumiissani. Lihavuudessa on monia ikäviä puolia, ja siitä oli kiva päästä eroon. Ja huom jälleen: lihavuus ei ole sama asia kuin terve pyöreys. Olen edelleen vähän painoindeksin "lihavalla" puolella.