Mitä hemmettiä tehdä kun tyttö on 20 vuotias ja mies 36 vuotias.. minä olen se tyttö. Tiedetty toisemme jo monta kuukautta mutta haluttaisiin nyt enemmänkin. Kemiat pelaa ja kaikinpuolin mutta suhteen syventämistä rasittaa ikäero... Mitä ihmiset ajattelisi... Minun suku sen kokonaan kieltäisi ja saisin hullun leiman otsaan koko tuttavapiiriltä, mutta kun se mies.. mies on niin mahtava ihminen eikä toista samanlaista varmaan ikinä kohtaa. Salassa ollaan tapailtu, itketty tilannetta ja molemmat tahtoo edetä, mutta kaikki tuntuu niin toivottomalta... 16 vuotta... usein en voi olla ajattelematta että mies voisi olla melkeinpä oma isäni ikänsä puolesta. Mutta ollako valmis tulemaan sukunsa hylkäämäksi? tiedän että niin siinä tulisi käymään. Täältä ei mitään vastauksia saa, mutta mitä te ajattelisitte sellaisesta?
saamarin iso ikäero
20v ja 36v
354037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
että on iso ikäero ja en pidä soveliaana.
Yleensä tuollainen suhde on epätasapainoinen, hänhän voisi olla isäsi suorastaan.
Elämän tilannekin on erilainen.
Kuten itsekin toteat että sinä olet vielä tyttö ja hän mies.
Hän on 4 vuoden päästä 40. Haluatko 24-vuotiaana seurustella 40-vuotiaan kanssa?
Miettisit tulevaisuuttasi vähän pitemmälle.
Olen muuten mies ja vähän samassa tilanteessa. Ikäero ei ole ihan 16 vuotta mutta vaikka kuinka olisi ihania tunteita yms. niin täytyy olla realisti.
Vaikka kuinka ne kemiat pelais niin se ei tarkoita mitään. Suku, ystävät ovat sitten vielä erikseen.
Olisit nyt rehellinen itsellesi ja etsisitte molemmat ikäistänne seuraa enemmän. Näin aion tehdä itse.
20 v on kuitenkin jo reilusti täysikäinen ja lain mukaankin kykenevä päättään omista asioistaan. Jokaisen on itse elettävä oma elämänsä, ei siihen voi/saa muut vaikuttaa. Tietenkin löytyy ihmisiä joita moinen ikäero järkyttää, mutta mitä sitten?? Eihän kaikkia voi koskaan miellyttää. Saman ikäistenkin suhteista jotkut löytävät sanomista. Sellaiset ihmiset joiden oman elämän täytyy olla todella köyhää kun jaksavat vaivata päätään toisten elämillä... Jos kerta aitoa rakkautta löytyy ja molemmat ovat liikkeellä tositarkoituksella niin miksi heittää hukkaan moinen vain toisten ihmisten takia? Saattaa olla ettei vastaavaa tule enää koskaan... eläkää täysillä, huomisesta kun ei koskaan tiedä.
ovat syvemmällä kuin siinä että mitä muut sanoo.
Jos ei sitä ymmärrä niin ei ymmärrä.
Yksinkertaisesti 20 vuotias ei ole kovin kypsä ja 36 vuotias mies on vähän liian vanha tuon ikäiselle.
Moralisoinnit on sitten erikseen.
20-vuotias pilaa siinä elämänsä ja ihmisten elämäntilanne erilainen. Suhteella ei usein kovin iloinen tulevaisuus.
"Sellaiset ihmiset joiden oman elämän täytyy olla todella köyhää kun jaksavat vaivata päätään toisten elämillä..."
Tai sitten vain ovat huolissaan 20-vuotiaasta naisesta.
"Jos kerta aitoa rakkautta löytyy ja molemmat ovat liikkeellä tositarkoituksella niin miksi heittää hukkaan moinen vain toisten ihmisten takia?"
Jos tuo "aito rakkaus" perustuu sille että toinen on heiveröinen tyttö joka etsii "sijaisvanhempaa" miehestä joka voisi olla hänen isänsä niin siinä tuskin mitään oikeasti vakavahenkistä on.
"eläkää täysillä, huomisesta kun ei koskaan tiedä."
Hullun puhetta.
Varautukaa huomiseen niin nautitte oikeati elämästä täysillä ettekä vain hetken sekoiluista.
siltä että 20-vuotias ettii tosissaan jotain isän korvaajaa tuollaisissa tapauksissa.
Kuinkahan paljon sinulla on kokemusta asiasta vai onko niin, että vain luulet tietäväsi, kun todellisuudessa vain luulet?
kuusitoista vuotiasta pokaa on tässä maassa jo isä?
itse mutta ihan riittävästi on kokemusta ja myös nähtyä elämää.
Varmaan 45 vuotiaana miehenä haluat uskotella että tuollainen suhde toimii niille nuoremmille.
Poikkeuksiahan toki löytyy mutta enpä viitsi sanoa että tuo on hyvä ratkaisu kun toisin olen asian laidan nähnyt.
Itsekin olen siis jotain samankaltaista kokenut ja nähnyt ikäeron ongelmat.
Kerro anonyymisti mitä olet nähnyt. Kuten alempaa ketjusta selviää, minulla on asiasta ensikäden kokemusta.
Mistä helvetistä täällä joku voi määritellä ketä kukin saa rakastaa. Minä olen vähän sitä mieltä että sinun mielipiteesi johtuu kateudesta, kun omat suhde on päin p:tä saman ikäisenkanssa, ja luultavasti ns. Kulissi- juttu.
voi hitto vieköön! minä heitin nuorempana monta
hyvää tilaisuutta hukkaan (muissakin kuin parisuhdeasioissa) vaan sen takia, että mietin toisten mielipiteitä asioista. nyt yli 40 ja tullut tarve kokea se kaikki, mikä jäi noin helkutin typerästä syystä, kuin toisten sanomisista, kokematta. jumatsukka, että harmittaa. elämänihän on minun, ja teen siitä just sellaisen, mikä tuntuu hyvältä.
Ite olen 35v mies ja nainen jota tapailen on 25v ja mistään en huomaa tota ikäeroa mutta nainen ei halua suhdetta koska hänen mielestään olen liian vanha ja tuntuu pahalta, ei hän kehtaa sanoa musta edes parhaille kavereille minusta..joilleki 10v ikäero on jo tabu.
vuosien määrä ei tosiaankaan ole ratkaiseva. toisinpäinkään. itse olen tapaillut 15 v. nuorempaa miestä. enkä myöskään huomaa ikäeroa. itse olen hyvin säilynyt ja nuorekas. en yhtään syytä näe sille, ettenkö voisi tapailla itseäni esim. 10 vuotta nuorempia tai 10 v vanhempia miehiä. numeroita, numeroita, ei mitään muuta..
niin, mutta jossain vaiheessa ne numerot alkavat kyllä vaikuttaa elämään. Tiedän tämän vaikka tällä hetkellä elän onnelsta aikaa. Kohtasimme mieheni kanssa toisemme työpaikalla ollessani 25v ja mieheni 48v!!! Minulla oli edellisestä suhteesta 2 pikkuista jotka ovat miehelleni yhtä rakkaita kuin yhteinenkin lapsemme. Nyt siis olen 36 ja mieheni 59. Ikä eromme ei kyllä käytännön elämässä näy mitenkään. Päin vastoin miestäni luullaan toistuvasti 15 vuotta nuoremmaksi ikäänsä. Hän aina sanoo että se johtuu minun nuorentavasta vaikutuksestani. :) Mutta toki ymmärrän että kymmenen vuoden kuluttua ikäero alkaa väistämättä tuntua. Jos saan yli kaksikymmentä vuotta elää miehen kanssa joka rakastaa minua ja minä häntä ja jonka kanssa olen onnellinen mitä väärää siinä on? Tuhannet ovat onnettomia ikäisensä kumppanin kanssa. Ja onhan tämän maan julkkiksilla kolmenkymmenenkin vuoden ikäeroja.
Ja taas...
Tämä on nyt sitten tallennettu vakiovastaukseni ikäeroaiheeseen.
Minulla on kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa. Minä siis tiedän, en siis vain luule tietäväni. En puhu uskomuksista tai luuloista vaan omista kokemuksistani.
Olin pitkään avoliitossa itseäni 17 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kun salasuhteemme tuli aikanaan julki, se oli aikamoinen shokki läheisillemme. "Hänhän voisi olla isäsi", "Haluatko omaishoitajaksi?", "Hänhän on täysi pedofiili!". Hänen äitinsä kysyi joka kerta tavatessaan häneltä: "Joko pian eroatte?" Samainen noita kuiskasi minulle, että hänen tyttärensä jättää minut heti, kun on saanut minulta pari lasta.
Meille kahdelle ikäero ei ollut koskaan mikään ongelma. Meidän omassa arjessamme se ei tullut vastaan koskaan ainakaan negatiivisesti. Joskus tosin kiinnitimme huomiota siihen, että kävellessämme käsikkäin jotkut ihmiset katsoivat pitkään, mutta toisaalta tiesimme olevamme melko näyttävä pari mittasuhteiltamme.
Ystäväpiirimme eivät sekoittuneet, mutta siihen liittyi vähän muitakin ongelmia. Suuri osa omista ystävistäni oli ystäviä myös aiemman vaimoni kanssa enkä halunnut aiheuttaa vaikeita tilanteita kenellekään. Minä ystävystyin avopuolisoni yhden ystäväpariskunnan kanssa hyvinkin, muut jäivät aika etäisiksi. Ajan myötä ennakkoluulot tuntuivat karisevan monilta avopuolisoni ystäviltä. Mutta loppujen lopuksi tilanne ei eronnut aiemmasta yhtään. Parisuhteen myötä muut ystävyyssuhteet aina ohenevat muodollisemmiksi.
Seksi sujui mainiosti ja meistä kahdesta minä, selkeästi vanhempi, olin aina se aktiivisempi.
Aika on nyt jättänyt suhteemme. Ikäerolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Sittemmin tapasin naisen, johon kiinnyin tahattomasti hyvin syvästi, pikkuhiljaa. Hän oli minua yli 20 vuotta nuorempi. Tästä ei lopulta kuitenkaan tullut mitään. Uskoakseni suuri syy siihen oli hänen vanhempiensa leimaus. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut uskallusta lähteä ottamaan "riskiä". Sosiaalinen paine ja yleinen paheksunta oli liikaa. Ystävien vinot katseet, puheet selän takana, odotus siitä, että joku, jolla ei ole omaa kokemusta asiasta, saa sanoa: "Mitäs minä sanoin!", "Tuossahan ei nyt ollutkaan mitään järkeä!"
Ikäeroasian yhteydessä unohdetaan usein se tosiasia, että puolet avioliitoista päättyy eroon joka tapauksessa. Avoliitoista päättyy vielä suurempi osa. Ikäero ei tiettävästi korreloi, ainakaan negativiisesti, suhteen epäonnistumiseen. Jonkun pitäisi tutkia tätä asiaa huolella ja tieteellisesti.
Kun puhutaan onnellisesta avioliitosta ja etsitään esimerkkejä julkkiksista, niin ensimmäisenä mainitaan aina Hollywoodin unelmaliitto Humbrey Bogartin ja Lauren Bacallin välillä. Humbrey oli 45-vuotias, kun tapasi 20 vuotiaan Laurenin. On selvää, että tähtien elämällä ei ole juurikaan tekemistä tavallisten ihmisten arjen kanssa, mutta lähempääkin löytyy esimerkkejä. Paavo Lipponen on 26 vuotta vanhempi kuin siippansa Päivi ja Jari Kurri on 17 vuotta Vanessaansa vanhempi. Eräällä yrittäjätuttavallani on hyvin onnellinen avoliitto itseään 24 vuotta nuoremman naisen kanssa. Niin ja lisäyksenä tietysti se, että Saulin ja Jenin ikäerohan on 29 vuotta.
Tapasin muutama vuosi sitten ulkomailla kollegani, noin ikäiseni naisen, siinä 40...45, jonka mies oli 70 ja siis pitkästi jo eläkkeellä. Kysyin naiselta, eikö tilanne ollut vaikea. Hän vastasi, että hänestä oli ihanaa mennä kotiin valmiiseen ruokapöytään, kun mies oli vanhoilla päivillään innostunut kokkailemaan. Oli kuulemma muutenkin ihan mies vielä nivelvaivoista huolimatta. Sanoi, että hänen miehessään oli enemmän miestä kuin viidessä kolmekymppisessä, että hän ei vaihtaisi mistään hinnasta. Ainoa mikä häntä häiritsi, oli se, että asiasta aina kysyttiin. Pyysin anteeksi. Tuli sellainen tunne, että sen täytyi olla aitoa.
Kun olen näitä palstoja seurannut, olen kerrassaan kauhistunut, kuinka ihmiset kirjoittavat mielipiteitään faktoina. Yleensä kyse on pelkistä uskomuksista, luuloista. Niin kovin harvalla on omaa kokemusta asiasta. On niin helppo luulla tietävänsä, kun todellisuudessa vaan luulee. Ja sitten kun oikein moni luulee tietävänsä, niin siitähän vasta varmuus syntyykin. Tulee mieleen se hullu, joka 1500-luvulla luuli tietävänsä, että maa onkin pyöreä pallo eikä lättänä. Mitähän sekin oikein luuli.
Olisiko tämä nyt sitten jotain yleistä viisautta, mutta kyllä minusta on selvää, että mies kypsyy paljon hitaammin kuin nainen. 25-30-vuotias mies on sittenkin perin lapsellinen. Vasta yleensä lapsen syntymä, lainojen lyhennykset ja karu arki tekevät pojasta miehen. Ja kun se puolet liitoista päättyy, niin mies vapaana ollessaan katsoo asioita uudesta vinkkelistä, viisaampana ja osaa antaa nuorelle naiselle paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Loppujejn lopuksi se taitaa olla perin luonnollista. Miehen lisääntymisaika on käytännössä noin 15-65 välillä eli noin 50 vuotta. Naisen vastaava aika on 15-45 vuoden välillä eli 30 vuotta. Raskaus on nini paljon kuluttavampi naiselle kuin miehelle, että hedelmällinen aika jää väkisinkin lyhyemmäksi naisella. Miehen tehtävä on levittää perimäänsä ja naisen tehtävä on synnyttää perillinen. Sitä ei minkään poliittisen suunnan tasa-arvoilijat voi muuttaa.
olet niitä miehiä jotka tykkäävät nuoremmista neitokaisista ja toden totta, pedofilia epäilykset tulevat ensimmäisenä mieleen tuosta tai sitten halu elää ikuisessa nuoruudessa.
"Seksi sujui mainiosti ja meistä kahdesta minä, selkeästi vanhempi, olin aina se aktiivisempi."
Ei ole yllättävä tieto.
"Olisiko tämä nyt sitten jotain yleistä viisautta, mutta kyllä minusta on selvää, että mies kypsyy paljon hitaammin kuin nainen."
Ehkä sinä kypsyt, muut miehet eivät. :D
"Miehen tehtävä on levittää perimäänsä ja naisen tehtävä on synnyttää perillinen. Sitä ei minkään poliittisen suunnan tasa-arvoilijat voi muuttaa."
Menehän nyt ikäpoika joka etsii nuorta pimppaa vittuun selittämästä juttujasi. Ketä kiinnostaa?
Lahopää.
Etsiä itse pimp. Tuloksetta! Ja vituttaa ku toisilla töis mennä hyvin ! Tanan fatipää !
on 17 vuotta, meitä lapsia kuusi, avioliittoa heillä takana 46 vuotta. Lapsena ikäeroa ei ajatellut, nyt sen toki huomaa selvästi kun äiti on 65 ja isä yli 80, mutta - so what!
nykyisessä suhteessa pienempi,"vain" 7 vuotta. ;) Mies 38, minä 45. Ex-aviomiehen kanssa ero oli puoli vuotta. Nauttikaa ihmiset elämästä, älkääkä tuijottako ikää tms epäolennaista. Tärkeintä on rakkaus ja sielujen sympatia!
käytännössä ikäeroa.
Kyllä sitä ikäeroa on, käytännössä se näkyy arjessa aina jotenkin. Se toimii jos toimii ja jos ei niin ei. Meillä ei toiminut siinä vaiheessa kun mies tuli eläkeikään ja minä olisin ollut työssä aktiivinen. Ikäero 15 v. Lisäksi minulla alaikäinen lapsi joka ei ollut yhteinen.
eri asia kuin jos kyseessä on juuri teini-iästä selvinnyt 20-vuotias tyttö ja päälle 30 "aikuinen" mies.
Hieman eri juttu kuin vaikkapa lähemmäs 30 oleva nainen ja 40 vuotias mies.
17 vuotta vanhemman miehen kanssa ja asuimme 5 vuotta yhdessä. Erosimme ja olemme edelleen yhdessä ystävinä. Edelleenkin rakastan häntä. Oli eron jälkeen suhde samanikäisen miehen kanssa, joka päättyi yhtä myrskyisästi kuin oli alkanutkin. Meitä sitoo yhteen yhteiset jutut, puheenaiheet, musiikki ja eroottinen vetovoima. Melkein kaikki syyllistivät ikäerosta. Se olikin eromme päällimmäinen syy.
ihmisiä siitä mutta usein nuo suhteet vain perustuvat tietyille jutuille jotka eivät oikein kestä.
Minä olen kokenut tuon ulkopuolisten tuominnan ja tiedän tarkasti kuinka rasittavaa se on. Mieti miltä tuntuu, kun tytön äiti joka kerta kysyy, että koskas eroatte. Mies kestää tuon kyllä, mutta mites nainen, kun kuulee omalta äidiltään joka kerta saman asian.
50% parisuhteista kariutuu, niin avioliitoista kuin avoliitoista. Toisista kierroksista jopa suurempi määrä. Olen etsinyt tieteellsitä näyttöä sille, että ikäerolla olisi negatiivinen vaikutus suhteen kestoon. Sellaista en ole vielä löytänyt.
On niin helppo luulla tietävänsä, kun todellisuudessa vain luulee!
tiedät?
Luulottelet vain omien suhteiden tietämyksiesi varassa.
Kyllä se ikäero vaikuttaa MUUTENKIN kuin vain toisten tuomitsemisena.
Tietysti sinun kaltaiset nuoriin päin kallellaan olevat täällä jaksavat jankuttaa asiaa.
Muistutta noita "jos kemiat pelaa niin melaa mekkoon vain eikä iällä ole väliä" tyyppejä.
Kemialla tarkoitetaan tässä tapauksessa lähinnä paisuvaiskudoksen paisumista kun sopivan sopö ja nuori tyttö on kyseessä. Siinähän tulee ihan "isällinen" olo.
Olen nähnyt näitä suhteita ihan tarpeeksi läheltä ja itsekin ollut aikeissa mennessä sellaiseen mutta onneksi järki esti koska siinä se nuorempi pilaa herkästi elämänsä raakilesuhteeseen kun voisi elää todella täyttä elämää samaan aikaan oman ikäisensä kanssa.
jos homma ei toimi niin se siitä sitten,mutta miksi jättää tilaisuus käyttämättä.
Jos läheiset ja ystävät eivät hyväksy niin eivät ole tosiystäviä vaan ahdasmielistä sakkia.
Elä omaa elämääsi äläkä sukulaistesi.
Ja tarvitseeko aina ajatella että jos nyt alkaa olemaan jonkun kanssa yhdessä niin sitten ollaan loppu elämä yhdessä,
eihän sitä välttämättä heti tiedä ennen kuin oppii toisen tuntemaan oikeasti.
Eroja tulee oli ikäeroa tai ei.
Ja kumpi vaan voi kuolla kupsahtaa vaikka huomenna,
ei välttämättä juuri se vanhempi puoliso.
Kumpi vaan voi sairastua,
ei välttämättä se vanhempi puoliso.
Että en nyt kyllä lähtis miettimään että en voi seurustella vanhemman miehen kanssa jos joudun omaishoitajaksi 40:n vuoden päästä,
olenko itsekään silloin hengissä ja terveenä.
Ja eiköhän se tosirakkaus ole myös toisesta huolehtimista,hyvinä ja huonoina aikoina.
t.nelikymppisen miehen 22v morsian
kannata miettiä tätä päivää pidemmälle asioita.
20-vuotias voi seurustella vaikka 70-vuotiaan kanssa.
IKÄ ON VAIN NUMEROITA.
NAIKAA, NAIKAA ja täyttäkää maa.
Sillä oletteko yhtään yhtä kypsiä ei tietysti ole merkitystä, pääasia että kulli seisoo ja pimppa kostuu.
sehän se onkin elämässä pääasia..taidat itse olla hyvin kypsä ja aikuinen...niin no ehkä voi tätä päivää pidemmälle miettiä elämää,mutta en minä ainakaan jaksa päätäni vaivata ja stressata mitä tapahtuu kahdenkymmenen vuoden päästä.
Itse rakastunut melkein 15v vanhempaan. Minä-87 ja mies-72. Tällä hetkellä kuitenkin yritän elää minua 2v vanhemman miehenkanssa suhteessa, jossa voin pahoin! Olen jo melkein vuoden ajan kerännyt rohkeutta erota ja ottaa tuon vanhemman,Jota en saa mielestäni... Samat elämän arvot! Harrastaa, luotoilee ja tietty komea. Rakastuttiin molemmat jätin vaan tyhmä tilaisuuden käyttämättä, toivottavasti sen vielä saan.
Enää ei ole "ongelmaa(?)", mies kun päätti pohdintojensa jälkeen raa'asti katkaista aivan kaiken yhteydenpidon väliltämme lopullisesti, aivan liian hullua, sairastakin ehkä ja pilaisi kuulemma minun elämäni sellainen suhde..tiedä sitten. Hänelle sellainen suhde kuulemma kävisi paremmin kuin hyvin mutta minulle siitä kuulemma koituisi liikaa ongelmia tulevaisuudessa. Jokatapauksessa, murheen murtamaksihan tässä tuli eikä tiedä mitä tekisi.
... jos näin on niin sitten olen sitä mieltä että suhteessa on muutakin pielessä. Itse seurustelin itseäni 22 (!) vuotta vanhemman miehen kanssa, minä 25 ja hän 47. Ja täytyy sanoa että se oli ihan mahtavaa aikaa ja olin todella rakastunut. Hänella oli kaksi tytärtä joista toinen 17-vuotias, mikä tietysti aluksi tuntui ihan hullulta. Jännitin tapaamista tosi paljon mutta tulimme juttuun todella hyvin molempien kanssa. Etenimme vain miehen kanssa liian nopeasti ja aloimme puuhata yhteenmuttamista jo parin kuukauden jälkeen, jolloin minulle tuli olo että en ole vielä valmis sitoutumaan niin tiukasti johonkuhun. Ikäero tuo varmasti niitä haasteita ja ongelmiakin mutta se ei todellakaan ollut syynä miksi erosimme. Tästä on vuosi aikaa ja nykyään olemme hyviä ystäviä. Arvostan häntä ja hänen lapsiaan kovasti enkä tätä aikaa elämässäni vaihtaisi ikinä pois! Asioita ei kannattaisi olla turhan kärkkäästi tuomitsemassa jollei ole omaa kokemusta.
Jos TODELLA pidät tästä miehestä, arvostat, kunnioitat jne. niin itse otat yhteyttä ja pyydät että yritetään yhdessä, ja ihan julkisesti, vaikka yksi vuosi noin aluksi jos hirvittää. Minä en ollenkaan ymmärrä mitä kamalaa on 16 vuoden ikäerossa. Mistä ihmeestä voit tietää esim. äitisi reaktioista, hän saattaisi ihastua ikihyviksi mieheesi. Isäthän nyt aina ovat mustasukkaisia tyttäristään. Omilla vanhemmillani oli 10 v. ikäeroa, ja jostain syystä sekä suvussa että ystäväpiirissä on useita pariskuntia samanlaisella tai jopa äärevämmällä ikäerolla. Ainoat ongelmat alkavat sitten kun rakkaasi on n. 80-vuotias :) eli en hirveästi tänään surisi tuota.
Mielestäni lähipiirini vastaavat liitot ovat olleet keskimääräistä harmonisempia. Ainoa pikku kritiikkini kohdistuu sinun, tyttö 20 v. asenteeseen tyyppiä "mitä mun kaverit on tästä mieltä". Ole aikuinen, elä itse omaa elämääsi! Kaikki mahdollinen ulkopuolinen pulina johtuu kateudesta!
Onnea sinulle jos uskallat heittäytyä täysillä. Muista, elämä kantaa sitä joka uskaltaa sen varaan heittäytyä ilman pelkoa. Ja terkkuja kaverillesi: ei ole sairasta! Ennen vanhaan oli ihan normaalia että esim. leskimies nai itseään parikymmentä vuotta nuoremman tytön. Vieläkin sanoisin että mitä vanhempi henkilö, sitä paremmin hän teitä ymmärtäisi elämänkokemuksensa avulla.
Minulla ja miehelläni oli 29 vuotta ikäeroa, mies oli se vanhempi. 10 vuotta ehdittiin yhdessä olla, joista 7 vuotta naimisissa, ennenkuin tiemme yhtäkkisen kuoleman vuoksi erkanivat. Onneksi jäi ihana nuori poika.
Joo, olihan se oman kylän väelle ja joillekin sukulaisille vaikeaa aluksi ymmärtää, olkoonkin että mieheni ei näyttänyt ikäiseltään. Ihmiset tottuvat ja toisaalta, piti alussa oikein tosissaan miettiä että onko varma että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa erlämänsä miettiä. Olisin hänen kanssaan mieluusti koko elämäni viettänytkin.
Go for it! Elämä on liian lyhyt hukattavaksi muiden miettimiseen!
Ei tuo ikäero kuulosta kovin suurelta! Kuuntele mitä sydän sanoo sen annan sulle ohjeeksi. Jos teillä kemiat pelaa ja olette henkisesti samalla tasolla niin ei muuta kuin antakaa tunteiden viedä mukanaan. Jos mun elämäni mies olisi 16 vuotta vanhempi mua. Jos hän olisi rakastettava, ihana, luotettava puoliso ja kumppani niin olisin valmis hoitamaan hänet loppuun asti. Koskaan ei voi tietää huomisesta, täytyy elää tässä hetkessä. Ei sitäkään voi tietää vaikka sun oma terveys menisi ennenkuin sen miehen. Älä välitä sukulaistesi mielipiteistä. Elä omaa elämääsi. Elät itseäsi varten et muiden!
Surkeeta on kun ihmiset miettii niin että mitä muut ajattelee ja eihän me nyt voida kun muut kattoo että huhhuh.. Itse ainakin jos tapaisin itseäni 20kin vuotta vanhemman ihanan miehen niin antaisin vain täysillä mennä jos hän olisi mukana! Nauttisin siitä mitä hetkessä on, vaikkei sitä sitten kestäisikään jostain syystä. Ongelmia ikäero varmasti tuo mutta niitä tuo jokaikinen suhde erilaisia. Jos sydän sanoo tahdon niin ikä on yks hailee! Etenkin jos molempien sydän tahtoo! Unohtakaa muiden mielipiteet! Teidänhän elämä tämä on. Et kai tahdo katsoa myöhemmin elämääsi taaksepäin ja katua ettet antanut teille edes tilaisuutta. Ikäerot ei meinaa mitään! - on mun VAHVA mielipide.