Elikkäs siis uskon että en ole ainoa ja että muillakin naisilla on samallainen ongelma kuin minulla.Ongelma on siis se että mieheni ei ole järin innokas kotiaskareisiin.
Muutimme noin kuukausi sitten saman katon alle ja tiesin kyllä jo ennen sitä että hän ei ole yhtä ahkera kotitöissä kuin minä mutta hän oli silti sanonut minulle että kotityöt tehdään yhdessä eikä niitä jätetä vain toisen harteille.Mutta siihen tämä kyllä nyt on mennyt.Ainoat hommat mitä mieheni tekee aivan vapaa ehtoisesti on siivouspäivänä että hän kantaa matot pihalle ja tamppaa ne ja sitten hakee puita puuliiteristä päivittäin meillä kun on puulämmitys.Muuten minä teen kaiken muun.Jokainen voi itse miettiä mitä kuuluu normaalin parin kotiaskareisiin.
Asia ei huolestuttaisi minua muuten näin paljon mutta kun meille on tulossa reilun kuukauden päästä vauva ja mietin että jos sama peli jatkuu vauvan syntymän jälkeenkin ni en kyllä jaksa.Olen sanonut sen miehelleni mutta hän vain sanoo että ei tarviikkaan jaksaa.Eli toisin sanoen hän tarkoittaa että ei hän pakota minun tekemään kotitöitä ja ne voi vaan seistä paikallaan.Monesti kun sanon hänelle siitä että hän ei tee kotitöitä niin hän sanoo vain että: en minä ole käskeny sinun tehdä töitä täällää sinä teet niitä omaasta vapaasta tahdostasi.
En tajua miten se pitäisi sanoa.Aluksi huusin asiasta ja nalkutin.Sitten päätin lopettaa sen ja sanoin asiasta nätisti ja olen ollut sanomattakin ja odottanut ns.ihmettä mutta eipä ole tapahtunut.
Minun mielestäni suhde voi vaikka kaatua siihen jos toinen tekee kaiken ja toinen vaan lorvii.Siinä toinen uupuu ja kun se vauvakin on tulossa.Niin siksi huolestuttaa tämä tilanne.
Kiitos kun luitte tämän.
Auttakoon ken voi.
Muutimme noin kuukausi sitten saman katon alle ja tiesin kyllä jo ennen sitä että hän ei ole yhtä ahkera kotitöissä kuin minä mutta hän oli silti sanonut minulle että kotityöt tehdään yhdessä eikä niitä jätetä vain toisen harteille.Mutta siihen tämä kyllä nyt on mennyt.Ainoat hommat mitä mieheni tekee aivan vapaa ehtoisesti on siivouspäivänä että hän kantaa matot pihalle ja tamppaa ne ja sitten hakee puita puuliiteristä päivittäin meillä kun on puulämmitys.Muuten minä teen kaiken muun.Jokainen voi itse miettiä mitä kuuluu normaalin parin kotiaskareisiin.
Asia ei huolestuttaisi minua muuten näin paljon mutta kun meille on tulossa reilun kuukauden päästä vauva ja mietin että jos sama peli jatkuu vauvan syntymän jälkeenkin ni en kyllä jaksa.Olen sanonut sen miehelleni mutta hän vain sanoo että ei tarviikkaan jaksaa.Eli toisin sanoen hän tarkoittaa että ei hän pakota minun tekemään kotitöitä ja ne voi vaan seistä paikallaan.Monesti kun sanon hänelle siitä että hän ei tee kotitöitä niin hän sanoo vain että: en minä ole käskeny sinun tehdä töitä täällää sinä teet niitä omaasta vapaasta tahdostasi.
En tajua miten se pitäisi sanoa.Aluksi huusin asiasta ja nalkutin.Sitten päätin lopettaa sen ja sanoin asiasta nätisti ja olen ollut sanomattakin ja odottanut ns.ihmettä mutta eipä ole tapahtunut.
Minun mielestäni suhde voi vaikka kaatua siihen jos toinen tekee kaiken ja toinen vaan lorvii.Siinä toinen uupuu ja kun se vauvakin on tulossa.Niin siksi huolestuttaa tämä tilanne.
Kiitos kun luitte tämän.
Auttakoon ken voi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
katsoa vähän, että mitä oikeasti tarvitsee tehdä. Tarviiko kaikkia niitä asioita, joita teet, oikeasti tehdä, vai onko ne vain kotoa opittuja neurooseja. On hyvä oppia pieneen kaaokseen, silloin osaa ottaa elämän vähän rennommin.
Muistuu mieleen yksi (naispuoleinen) ystäväni, joka tuli kerran vuokrakämppääni, jossa olin asunut vasta kuukauden, ja kysyi nyrpeänä: "monta kertaa olet luutunnut täällä?". Katsoin häntä hetken hölmistyneenä ja räjähdin nauramaan. Sanoin että olen pari kertaa imuroinut. Luuttuaminen ei todellakaan ole jokaviikkoisessa rutiinissani.
Muutaman viikon nieleskeltyään, hän itsekin alkoi ottamaan vähän rennommin siivousneuroosinsa kanssa, ja totesi myöhemmin, että kuinka ihanaa oli kerrankin elämässään antaa siivousvietille vähän lomaa.
Ymmärrän sen, että jos vaatekaapin sisältö on makuuhuoneen lattialla ja tiskit tiskaamatta tai pyykit pesemättä, ni niitä tehdään päivittäin, mutta jos pitää imuroida tai luuttuu joka päivä, ni johan siinä tulee hulluks. Meillä on kerran viikossa siivoispäivä, jollon KUMPIKIN osallituu siivoukseen ja imuroidaan ja pyyhitään pölyt yms. Muuten päivittäin tiskataan ja pestään pyykkiä ja jos nyt kamala kaaos kämpässä on ni järjsestellään, kumpi kerkee/jaksaa.
No joo olen mäkin joskus joutunut miestä patistamaan, mutta aika kiltisti tuo mun kulta tekee ihan käskemättäkin :)
Mutta tosiaan. Ei kannata aina hössöttää ja olla puunaamassa jokapaikkaa, ku vois joskus oikeesti ottaa vaa rennosti ja kylmästi antaa villakoirien asustaa sohvan alla.
tilanne ystäväni kanssa kun itse muutin 100 neliön rivitalosta,41,5 neliöiseen kerrostaloasuntoon.
Hän tuli viikon päästä muutosta käymään ja tokaisi että onpa täällä sekaista! Viikko muutosta ja siinä sivussa kävin vielä töissä.
Joo,oli vähän sekaista kieltämättä!
ruuan laittoa ja siivoamista. Tiskata ja ruokaa tarvitse joka päivä, ei voinkiä. Siivota tarvitsee kerran viikossa tai kahdessa. Ihan helppoja juttuja minusta, tosin juoksen 12 min juoksucoopperissa yli 3000m, eli lapsiperheen pyörittäminen onnistuneesti vaati kovaa kuntoa.
t. 37v suurperheen iskä.
...niin asian eteen on tehtävä jotain itse. Yksinkertaisesti et saa toista vaivaantumaan samoista asioista kuin sinä, sillä niihin asioihin toinen ei vain panosta.
Tietysti voithan yrittää sanoa asioista ja sitten elät nalkuttavassa parisuhteessa.
Yksinkertaisinta siis: näet jotain mille pitää tehdä jotain, tee se itse.
Meillä mies aiemmin nalkutti jatkuvasti tavastani jättää kaapin ovet auki. Kuuntelin aikani nalkutusta ja sitten tein siihen lopun. Aloin nalkuttaa oven pielissä olevista likatahroista. "Huomaa: tuossa on taas likatahra, perkele, että se minua ärsyttää". Ei tarvinnut kauaa miehelle kakista niistä minua ärsyttävistä asioista sanoa, kun saatiin kunnon riita aikaiseksi ja sitten puhuttaessa sitä selväksi perustelin kantani: Jos meillä on tyylinä huomautella toisen ärsyttävistä tavoista, niin sitten se on meidän molempien tyyli, eikä sinun yksityisoikeus.
Nykyisin mies sulkee kaapin ovet minun perässäni ilman ilmoittamista. On lopetttanut myös huomauttelun "täällä pitäisi imuroida" kun tietää missä imuri sijaitsee, jos hänestä täällä pitää imuroida. Minä edelleen toteutan omia pikkuneuroosejani, sillä sormenjäljet kaappien ovissa ärsyttää suuresti. En tee uhrautumisestani (taas minä pyyhin...) numeroa, sillä miestäni ei yksinkertaisesti kiinnosta, jos jääkaapin ovessa on sormenjälkiä.
Et kertonut kuinka usein siivoat/siivoatte. Kerran viikossa? Useamminhan ei edes kannata siivota! Varatkaa yksi päivä viikossa jolloin pyyhitte pölyt ja imuroitte. Toinen pyyhkii pölyt ja toinen imuroi, ja sitten seuraavalla viikolla toisinpäin. Mattojen tamppaaminen on oikeasti aika vanhanaikaista (ja raskasta) puuhaa, joka on lähes hyödytöntä ja se kuluttaa mattoa. Nykyään on hyvät imurit jotka putsaavat matot tehokkaammin kuin tamppaaminen. Mattojen tuuletus on hyvä silloin kun on esim. kova pakkanen. Mutta kuitenkin, sinun kannattaa ihan opetella ottamaan iisimmin koska olet raskauden loppuvaiheessa, eli mikään stressi ei ole hyväksi. Ja sitten kun vauva on syntynyt, sinulla ei ole aikaa miettiä kodin kuuraamista. Ja kun lapsi kasvaa, koti on yleensä sen näköinenkin että siellä asuu lapsiperhe. Eli kannattaa jo nyt varautua henkisesti siihen että koti ei tule olemaan kiiltävässä kunnossa. Tämä ei tietenkään tarkoita että kodinhoito pitäisi jättää kokonaan hoitamatta ja että ei haittaisi jos miehesi ei auta! Ne hommat ilmamuuta pitää hoitaa yhdessä. Mutta tärkeysjärjestys ennen kaikkea :)
Sairastan masennusta ja kodin siisteys on mulle tärkeää(jos koti sotkunen en osaa rentoutua)Olen pyytänyt avokkiani USEASTI siivoamaan(edes omat jälkensä,mutta ei.Kunnes...Paloin loppuun,sain raivarin,itkin.
Avokkini on aina sanonut ettei hänen ole tarvinnut koskaan siivota,eikä hän koskaan tule siivoamaan,kun ei ole pakko.Mielestäni epäreilua.Jonkun on pakko,ja se joku olen sitten minä...
Kerroin hänelle,että hänen siivoattomuus tuntuu loukkaukselta minua kohtaa.Aivan kuin ei kunnioittaisi minua´ja kotiamme.
Tämän jälkeen avokkini on hiukan parempi tapaisempi.Välillä vien kädestä pitäen katsomaan aiheuttamaansa sotkua ja käsken siivoamaan.
Riidellessä siivouksesta olen monesti "kiristänyt" sillä että"okei lopetan sit ruuan laiton ja sinun pyykkien pesun", sais herra hoitaa asiat ihan ittekseen.
Miehille täytyy vaan tehdä selväksi asiat,vääntää rautalangasta.Suurin kohteliaisuus naiselle on muistaa sitä arkiaskareissa ja osallistua kodin siivoukseen ilman natinaa, vapaaehtoisesti.:)
kun toisaalta loukkaat miehen tapaa rentoutua pienessä kaaoksessa, sekä loukkaat hänen vapauttaan omilla pakkomielteillä.
Tosiasiahan on, että ei tässä ole oikeata tai väärää. Kummankin pitää vain yrittää löytää kompromissi.