minä ja mieheni erosimme 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. asuimme yhdessä ja kaikki oli muuten hyvin, mutta riitelimme jonkin verran. kyselin hänen menemisistään ja rakastaako hän minua vielä yms. annoin kuitenkin hänen aina mennä,en määräillyt.
viime viikonloppuna olimme juhlimassa ja kaikki oli hyvin kunnes tulimme kotiin. hän sammui ja minä suutuin hänelle kun noin pitää juoda. han sanoi että taitaa olla parempi erota.
kului viikko, se oli laimea,emme olleet enää läheisiä,emme rakastelleet kuin kerran. tämän viikon aikana mietiin omaa käytöstäni ja tajusin, että minä olen tämän aiheuttanut. päätin lopettaa kyselemisen (ja tiedän että pystyn lopettamaan sen) ja antaa hänelle enemmän aikaa omille jutuilleen ja minä enemmän omille jutuilleni.
nyt eilen hän keräsi tavaransa ja lähti. oli kyllästynyt riitoihin ja kyselemiseen.
sanoin, että suhteemme muuttuu jos jäät. ei uskonut sen muuttuvan. sanoo vain että on kyllästynyt,ei usko enää suhteeseemme.
nyt olen ihan rikki. pyysin saada näyttää, että suhteemme toimii kun minä muutan asennettani. ja todella tekisin sen jos hän tulisi takaisin. rakastan niin paljon.
onko mitään, mitä voin tehdä saadakseni hänet takaisin?
viime viikonloppuna olimme juhlimassa ja kaikki oli hyvin kunnes tulimme kotiin. hän sammui ja minä suutuin hänelle kun noin pitää juoda. han sanoi että taitaa olla parempi erota.
kului viikko, se oli laimea,emme olleet enää läheisiä,emme rakastelleet kuin kerran. tämän viikon aikana mietiin omaa käytöstäni ja tajusin, että minä olen tämän aiheuttanut. päätin lopettaa kyselemisen (ja tiedän että pystyn lopettamaan sen) ja antaa hänelle enemmän aikaa omille jutuilleen ja minä enemmän omille jutuilleni.
nyt eilen hän keräsi tavaransa ja lähti. oli kyllästynyt riitoihin ja kyselemiseen.
sanoin, että suhteemme muuttuu jos jäät. ei uskonut sen muuttuvan. sanoo vain että on kyllästynyt,ei usko enää suhteeseemme.
nyt olen ihan rikki. pyysin saada näyttää, että suhteemme toimii kun minä muutan asennettani. ja todella tekisin sen jos hän tulisi takaisin. rakastan niin paljon.
onko mitään, mitä voin tehdä saadakseni hänet takaisin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai siinä mitkään vakuuttelut auta, jos toinen on päätöksensä tehnyt. Ikävä kyllä.
Eli naiseni kanssa suhteemme loppui hieman samoissa merkeissä. Eli riideltiin jatkuvasti ja nainen jätti.
Kyseessä oli riitelytavaltaan kakaramainen yksilö.
Puuttui kehittävä tapa tehdä sitä.
Mieheni pyytäessä kolme vuotta sitten avioeroa 15-vuotispäivänämme, koin pienen kuoleman.
Enteitä oli ollut ilmassa, mutten reagoinut niihin. En niinkään surrut yksinjäämistä, vaan sitä kuinka erilaiset arvot meillä loppujenlopuksi oli avioliitosta. Suututti suunnattomasti.
Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja epäonnistuminen saa mielen apeaksi.
Mikä minä olen sinua neuvomaan, mutta kuitenkin...
Tuntuu kliseiseltä, mutta tunteitaan ei pidä käyttää mustasukkaisuuteen. Hukkaanheitettyä energiaa... Kysyit rakastaako hän sinua etc....
Miksi? JOS hän on sanonut rakastavansa sinua,
niin USKO siihen ja käyttäydy sen mukaisesti.
Raaka totuus on se, ettei toista ihmistä voi omistaa.
Näin minä selvisin pahimman yli. Kokeile, jos
tästä on apua...
1. Hyväksy tapahtunut. On tervettä surra menetystä ja vihata.
2. Pysähdy kuuntelemaan itseäsi. Mieti, mikä on
tärkeätä JUURI NYT.
3. Jos läheiset kyselevät, niin puhu tai ole puhumatta.
4. Varaa itsellesi aikaa ja anna lupa itsellesi itkeä.
5. Hemmottele itseäsi. Käy kampaajalla, herkuttele. Pidä kauneuspäivä.
6. Älä uskottele itsellesi, että juomalla tuska
helpottaa
ja sitten kaikkein tärkein....
ARVOSTA ITSEÄSI
kyllä mies sanoi mulle rakastavansa, silti kyselin. olin jostain syystä epävarma-varmaan siksi kun hänellä oli enemmän muuta tekemistä kuin minulla (kaverit, autot yms). nyt tajuankin, että taisin olla liian omistushaluinen, mikä sai hänet jättämään minut.
sanoin hänelle, että näen tilanteemme nyt ihan uusin silmin, en ole aiemmin nähnyt kuinka väärin toimin. tiedän, että pystyisin korjaamaan tilanteen (en yrittäisi omistaa enkä kyselisi turhista), mutta onko mitään toivoa vakuuttaa häntä, että pystyn muuttumaan (ja huom, en muuttuisi vain miehen takia, vaan jotta minun itseni olisi myös helpompi olla).
neuvosi ovat hyviä.. viinaa en ole koskaan juonut suruuni, ja ystävät ovat auttaneet, mutta yöt ovat niin kauheita. ja pitkin päivää tulee itkukohtauksia-olen sitten kotona tai vaikka kaupan kassalla..
Oma poikaystävä (tai nykyään sitten ex...) jätti eilen illalla. On niin yksinäinen olo. Kiitos "tuttu tunne" neuvoistasi. Ne jotenkin lohduttivat. Niiden höydyntäminen ei varmasti hetkeen aikaan tule onnistumaan, mutta pidän ne mielessä. En pysty vielä hyväksymään tapahtumaa, mutta pikkuhiljaa.. :)
tuohan on kuin minun kirjoitukseni, pelottavan samanlaista. niin ikävä tilanne..