hyvää ja positiivista voisi hiljalleen kuolla pois ja tilalle pikkuhiljaa hiipisi katkeruutta ja riittämättömyyden tunnetta jos pelkästään tuolta treffeiltä minäkuvaani muodostaisin. Ne harvat aloitteet mitä tulee tehtyä kun usein jäävät vaille vastausta niin olisi varmaan aika turhauttavaa jos olisi kaikkialla samoin, sinä koetat luoda kontaktia mutta kukaan ei olisi kuulevinaan, vähän saattaisi siepata terveelläkin itsetunnolla varustettua kaveria.
Onneksi kuitenkin ollaan keväässä, nuoret naiset ja vähän vanhemmatkin naiset hymyilevät ja hyväksyvät, jotkut varmaan tahtoisivat tutustuakin, vaikeeta vain usein tietää ovatko jo varattuja. Se mikä tuolla trefeillä on hyvää on se että on kait periaatteessa tarkoitettu tutustumiseen ja parinhakemiseen mutta ei kait sitä niin hirveän vakavasti kannattaisi naistenkaan ottaa ja jättää automaattisesti vastaamatta jos nyt joku juttu ei sovi niihin omiin tiukkohin raameihin, kannattaisiko joskus kokeilla vastata ihan ystävällisesti vähän niin kuin jutustelumielessä niin saattaisi vaikka jotain mukavaa pikkuhiljaa kehittyäkin?
Onneksi kuitenkin ollaan keväässä, nuoret naiset ja vähän vanhemmatkin naiset hymyilevät ja hyväksyvät, jotkut varmaan tahtoisivat tutustuakin, vaikeeta vain usein tietää ovatko jo varattuja. Se mikä tuolla trefeillä on hyvää on se että on kait periaatteessa tarkoitettu tutustumiseen ja parinhakemiseen mutta ei kait sitä niin hirveän vakavasti kannattaisi naistenkaan ottaa ja jättää automaattisesti vastaamatta jos nyt joku juttu ei sovi niihin omiin tiukkohin raameihin, kannattaisiko joskus kokeilla vastata ihan ystävällisesti vähän niin kuin jutustelumielessä niin saattaisi vaikka jotain mukavaa pikkuhiljaa kehittyäkin?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Saman kokenut, mutta vaan täältä toisen sukupuolen kannalta. Mukavalta tuntuva mies ottaa yhteyttä ja aletaan kirjoittelemaan. Kirjoitat hänelle aina heti vastauksen ja näet hänen käyneen useaan otteeseen sivuillansa, mutta et saa vastausta edelliseen viestiisi. Mitäpä siitä, en ehkä olekaan niin kovin kiinnostava, kun hän väittää sitten loppujenlopuksi.
Toivoisinpa vaan, että laittaisi viestin ettei ole enää kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia. Olen kyllä aivan täynnä näitä miehiä ja treffejä. Profiili taitaa poistua tänään. Ehkä hankin elämän.
elämä netin ulkopuolelta, katsellaan ympärille kaupassa, kirjastossa, kaupungilla ja hymyillään.
Vaikka eihän aina tiedä kuka on vapaa mies ja kuka ei, mutta eihän se hymy hukkaan mene.
Olisikin kiva jos kaikilla vapailla olisi jokin merkki rinnuksissaan :) Mutta eipä ole ei
Iloista ja aurinkoista kevättä jokaiselle ja hymyillään kun tavataan
Voihan siinä säkällä käydä niinkin että siinä hymyillessä ja pällistellessä jompikumpi jopa rikkoo sen hiljaisuuden muurin ja kysyy vaikka jotain tyhmää "Ootko vapaa" tms. ja siitäpä se saattaa juttu lähteä luistamaan jos on luistaakseen :)
kuulostaa kyllä aika uskaliaalta, mutta hui, voishan sitä joskus kokeilla.
..pistän kyllä vähintäänkin pullakahvit samantien lähimmässä kahvilassa, ehkä voidaan syömäänkin siltä seisomalta lähteä jos sattuu nälättämään.
hymyillä kovasti vastaan niin.... ja minä sitten muistan tuon lupauksen :)
..kuin hangon keksi jatkossa tuolla kaupungilla, tuu nykäseen hihasta jos en muuten tajua et sinähän se siinä ;)
nykin hihasta ja oon kuin Naantalin aurinko :)
..varmat tuntomerkit, sattuis vielä sama kaupunki :)
Ai, hitto kun mä nauroin oikeesti täällä kun luin teidän keskustelua :) ja ajattelin että noi ei varmaan oo vielä kerenny kuviaan vaihtamaan :)) ...meinaan kun noin jo kahvillekkin :)) Täälläkun puhutaan yleisesti että kuvan lähettämisen jälkeen loppuu myös viestittelyt Hehhe
..ihan yleinen ongelma tuolla treffeissä että ollaan niin helkkarin tosissaan ensin ja sitten jos vaikka se kuva ei miellytäkään niin pelästytään niin paljon että yhteys katkeaa, varsinkin naiset taitavat olla usein turhan arkoja niin että yhtäkkisellä katoamisellaan pilaavat hyviäkin saumoja.
Minä en niin rumaa ihmistä ole nähnytkää etteikö kahvilla voisi käväistä ja jos on hymyileväinen nainen kyseessä varmasti kehtaa käydä ihan missä vaan, eihän se kahvittelu vielä seurustelulupaus ole, jatkostahan on tarkoitus sopia siinä kupposen äärellä jos näyttää että hyvin viihtyy molemmat.
Ottakoot ihmiset "tosissaan" jos tahtovat, minä lakkasin jo aikoja sitten liian nipottamisen elämässä yleensäkin. Uskokaa pois, on paljon helpompi olla kun ei liikaa mieti turhanpäiväisiä asioita joihin ei voi vaikuttaa.
ei ainakaan Hanko eikä Naantali :)ole mun kaupunkeja... mutta haittaako se vaikka hymyilis väärässä kaupungissa, vastaan hymyilijähän ja hiasta nykäisijä voisi olla se oikea
Kahvillahan voi käydä koska vaan hyvässä seurassa.
Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ja joskus sitä voi tehdä jotakin yllättävää, vaikka hymyillä vastaantulijalla ja nykäistä hihasta häntä.
*vink* Hymyile sinäkin, kuin Hangon keksi tai Naanatalin aurinko, tiedä vaikka joku nykäisee sinuakin hihasta :)
..cityni ole kumpainenkaan noista :)
Oikeastaanhan se on hyvä jos jää kaupungit arvoitukseksi, vaikkei sattuiskaan sama olemaan niin asettaa meille molemmille paineita hymyillä mahdollisimman monelle vastaantulijalle kun eihän sitä tiedä vaikka... :)
..jos jos jonakin päivänä ihan kaikki ihmiset joutuis hymyilemään tuolla mennessään, saattais edesauttaa parinmuodostusta :) Eipä taida toteutua, ollaan me niin synkkää kansaa :(
Hymyillään me ainakin vaikka edes vähänkin (alkuun pitää vähän varoa etteivät vie hoitoon) jospa se leviäis niin kuin flunssa :)
Hoitoon joutumista on paras varoa ;)
Minä ainakin toteutin tuota hymyilyä eilen kassajonossa, hmmm... hihasta en kyllä ketään uskaltanut nykäistä :) Mutta sain minä useankin hymyn takaisin.
Siitä se lähtee :) Olispas kiva olla näkemässä kun hymyilet :) ja jos en säikähtäis niin hymyilisin kyllä takaisin. Itse huomannut että jos töiden jälkeen niin kuin tänään menee kauppaan ei muista/jaksa niin pal hymyillä kuin viikonloppuisin, tämä ahdas työorientoitunut yhteiskunta imee meistä ilon pois :) Tulis vaan lama ja lomautukset niin mua varmaan vaan hymyilyttäs enemmän mut kyllä yritän aina muistaessani vetää suupieltä virneeseen :)
Eihän se aina töiden jälkeen hymyilytä, ajatukset on vielä työpöydän ääressä, mutta kun hetken huokaisee ja käy vaikka lenkillä, niin olo on niin paljon leppoisampi että hymyily on helppoa.
Hymyillään kun tavataan :)
Jää nähtäväksi meneekö silloin kylmät väreet selkäpiissä kun kumpainenkin kohdattassa ihmetellään mistähän minä tuon ihmisen tunnen kun noin kivasti hymyilee ja niin tutulta vaikuttaa :D
jossakin, kun vähiten odottaa... voi hymy yllättää
Olisihan se hauskaa kun tunnistaisi ihmisen alitajuisesti, hymyn ja kirjoittelun perusteella.
Aurinkoisia hymyjä :)
..siltihän voi joskus tulla ihmeellinen tuntuma asioista, rouva fortunalla saattaa olla yllättäviä kortteja takataskussaan joita sitten huvituksekseen heitelee meidän ihmisten poluille :)
huomaan, kiinnitän enemmän huomiota muihin ihmisiin liikkuessani kaupungilla, katson ihmisiä kasvoihin ja hymyilen. Liekkö kaikki näiden kirjoitusten syy ja seuraus :)
..vastata tuohon sun viimeismpään, oli kuulemma viestin hierarkia liian pitkällä mut naputtelen tähän vastausta siihen eli:
Aikas mukavaa jos sai tämä ketju aikaan sen että jossain kaupungeistamme liikkuu ainakin yksi hymyileväinen suloinen nainen näin kevään kynnyksellä, tulkoon vaan räntää taikka rakeita, sinusta ja muista kaltaisistasi me pojat kyllä tiedetään että kesä tulee aivan varmasti :)
Taidanpa itsekin käväistä huomenna aamupäivällä keskustassa kävelyllä, katselen silmiin ja hymyilen paljon, toivottavasti eivät naiset kovin paljoa säikähdä :)
muutama muukin olisi lukenut tämän ja innostunut huomaamaan hymyn voiman :)
..näkyy olleen kurkistajia :) Eiköhän osa hoksaa että kun näkyy noin hyvin toimivan virtuaaliset niin ei kait se kovin vaarallista ole livenäkään toisinaan hymyillä, ihan vaikka tuntemattomillekin :)
kevään tehdessä tuloaan ja auringon paistaessa onkin helppo hymyillä.
Mitään ei mene rikki vaikka hymyilisikin vastaantulijoille ja sille myrtsinassullekin, joita on niin paljon tuolla liikenteessä, hyvällä tuurilla saat hymyn tarttumaan hänenkin kasvoille :)
Ja kaikki kurkkijat hymyillään kun tavataan :)
Enpä tiedä. Itse olen päätymässä siihen, että sen "oikean" taidan löytää aivan tuolta live-elämän puolelta. Netissä taitaa olla niin paljon valehtelevia tai muuten elämäänsä salailevia miehiä.
Aivan yhtä hyvään lopputulokseen taidan päästä kun lähden viihteelle...iltaa istumaan ja tanssiravintolassa viihtymään.
Viimeisin nettideittini (pian olemme 4 kk yhdessä olleet) valehteli ensin siviilisäätynsä, ikänsä ja ehkä jotain muuta siinä "ohessa". Ihastuin, rakastuin. Ja koska mitään varmuutta yhtä suurista tunteista en häneltä saa, taidan tehdä temput ja katsella tässä ohessa miehiä live-elämästä... Elämä on. Se ottaa ja antaa :)))
vaikeaa sitoutua yhteen ihmiseen.
Tai no sun tapauksessa, sulle on valehdeltu ja sillä selvä, ei armoa tuollaiselle.
"Se mikä tuolla trefeillä on hyvää on se että on kait periaatteessa tarkoitettu tutustumiseen ja parinhakemiseen mutta ei kait sitä niin hirveän vakavasti kannattaisi naistenkaan ottaa ja jättää automaattisesti vastaamatta jos nyt joku juttu ei sovi niihin omiin tiukkohin raameihin,"
No eikös tuo mene juuri toisinpäin. Ainakin itse en ota vakavasti nettideittailua ja siksi nainen saa minulta hylsyn hyvin kevyin perustein. Jos ottaisin vakavasti, jokainen potentiaalinen kumppani pitäisi tutkia läpikotaisin.
Livenä sitä kyllä yleensä viitsii antaa toiselle mahdollisuuden eikä heti heittää kirvestä kaivoon jos joku kohta ei mätsää.