Mitä mieltä olette?
Onko äidinrakkaus ehdotonta?
persona-non-grata
611874
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Näin meillä.
mielestäsi ehdotonta?
sanoo kun mun olis pitänyt olla poika 12 vuotiaasta lähtien jotta äitini hyväksyis mut. Kasvatan munat ittelleni niin palataan asiaan.
Eikö ne jo ole sarjoissa, joten mitäs niitä enää kasvattamaan. Kunhan vain odottelet, että ne laskeutuvat jalkojen väliin.
joku kehtaa ihmetellä mitä mä teen miehen logiikka palstalla :D
Aika turha syyttää lasta semmoisista, mitä on tapahtunut ennen tämän syntymää.
mutta se nyt on narsisti se ihminen että jos mä tästä yhtäkkiä mieheksi muuttusinkin niin sen jälkeen se keksis taas jotain muuta. Mun veljet se hyväksyy ja on tehnyt selväks koko suvulle muulle maailmalle ettei siedä mua ollenkaan. Jos se ite esim tekee jonkun tyhmän jutun niin se soittelee sukulaisille ja sanoo että se olen MINÄ joka on tehnyt sen tempun jonka ite teki. Ja soittelee vielä niin että mä kuulen sen puhelun. Koita nyt sitten tollasen kans olla tekemisissä tappamatta sitä siihen paikkaan.
Ootko veljiäs vanhempi/perheen vanhin lapsi?
kuopus.
yllättävää. Ei näköjään kaikkea voi ennustaa. *tahtoo antaa rakkautta* Ei se äitis välttämättä veljistäs sen enempää tykkää. Ehkä se antaa kaikille sellaisen kuvan itsestään, että olis perheen huonoin lapsi?
omat problematiikkansa suhteessa itseensä. Onko sinulla mahdollisesti tietoa siitä, miten omaa äitiäsi on kohdeltu lapsena omassa perheessään? Onko hänet hyväksytty tyttönä ja naisena ehdottomasti sillä tavoin, jotta hänen ei olisi tarvinnut ansaita äidinrakkautta?
eräät sisarukset, joille heidän äitinsä oli jokaiselle antanut erikseen ymmärtää olevansa juuri se hänen suosikkinsa sisarusparvesta. Hänen rakkain lapsensa. Kun äiti kuoli ja sisarukset (jo aikuiset) puhuivat asioista keskenään ja tämä pulpahti myös mieleen, niin tulikin selville se, ettei kukaan heistä lopulta äidille sen erityisempi ollutkaan, kuin muutkaan sisarukset.
ämmästä jotain tolkkua saa niin sen se on tehnyt harvinaisen selväks että se rakastaa mun veljiä muttei mua. Oon tuhat kertaa istunut nuorempana sen ja sen siskojen seurassa jossa se on ihan suoraan sanonut asian. Lisäks sen elämäntehtävä on yrittää rikkoa mun ja mun veljien välit.
Oletko itse äiti vai luitko kirjasta?
veikkaan. Muuten se sinun uni meni taas viidennelle sivulle, niin unohdin vasta siihen.
Kai siinä oli ihan vaan kyse siitä, että halusit saada munaa, tai mitä nyt sitten siinä saitkin. :D Eli aika yksinkertainen juttu.
5 siskoa ja 2 veljeä. Meidän perheessä mä olen ainoa tyttö ja se on sanonut että rakastaa mun veljiä mutta ei mua koska inhoaa mua ja olen "xxxxx" sekä "xxxxx" ja katuu kun ei tehnyt aborttia jne jne...
ihmismielen syvyyksistä tietämään:).
että peräti psykiatrian sh se siellä leikkii kaikkitietävää.
unen. Yleensä en niihin sen kummemmin huomiotani kiinnitä, tuo jäi vain mieleen sen erikoisesta asetelmasta johtuen:).
se sieltä kurkistelee? *kutikuti*
merkityksellisyyttä. Ja kaikkitietäväkään en ole. Kukaan ei voi olla.
Aatami..missä sun viikunanlehtesi on?
maahan, kun "järkytyin" sinut nähdessäni. Ei kai tässä muu taas auta alkaa köyrimään niin armottomasti.
Äitien ja tyttärien välit ovat hurjan usein aika ristiriitaiset. Jospa äitisi peilaakin itseään sinun kauttasi ja se, mitä hän näkee ei miellytä.
Tää on aivan täyttä paskaa kaikki.
nuuskutteluasi.
ole psykiatrisella alalla töissä
niin sinun sijassasi pitäisin melko etäiset suhteet omaan äitiini:). Sanotaan näin, että siinä tapauksessä äitisi ei ole oikeastaan edes ansainnut sinun rakkauttasi. Viittaan sillä myös raamatun kymmeneen käskyyn ja yhdestoista pitäisi olla niin, että kunnioita myös lapsiasi ...
"jos oletetaan kertomasi olleen tosi"
mitään tekemistä. Kaikkiko palstalla kirjoitettu pitäisi uskoa ihan "tuost noin"? Voisit itsekin osallistua keskusteluun muulla tavalla, kuin toisia nälvimällä ... käyttää siihen kuluvan energiasi johonkin rakentavampaan, järkevämpään ja hyödylliseen toimimiseen:).
Sivusta: sä olet kyllä dazu todella Outo!;D
Ei pahalla. En halua loukata.:)
on hankkiutunut.
kuitenkin suhteessa jälkikasvun käyttäytymiseen, etc.?
näin olevan.Tai oikeastaan uskon vanhempien rakkauden lapsiinsa,lapsenlapsiinsa,lastenlastenlapsiinsa olevan ehdotonta.
Tulee tässä mieleen,että raamatusta usein hääpareille luettu kohta:"Kaikki se kestää,kaikki se peittää,kaikki se kärsii..." voitaisiiinkin lukea kastetilaisuudessa.Olisi varmaan enemmän totta!
Jotkut äidit rakastavat itseään. Jotkut äidit ovat narsisteja. Missä on ns. normaali äiti. Mikä motiivi on tehdä lapsi.
Tällainen ihminen käyttää lapsiaan hyväkseen. Esim. pilaa näiden elämää, jotta oma elämä näyttäisi suhteessa paremmalta ja arvokkaammalta.
Ihminen ei kykene ehdottomaan rakkauteen.
..........
Mitä tarkoittaa agape(ako)?
Ajattelin, että olisit voinut viitata tuolla kommentillasi myös siihen suuntaan, kun sanoit, ettei kukaan ihminen pysty tuohon ehdottomaan rakkauteen.
Jos olen sitä mieltä ettei ihminen kykene ehdottomaan rakkauteen niin se ei tarkoita sitä että jumalallista rakkautta olisi olemassa.
Mun henkilökohtainen mielipiteeni on sellainen, että mä en pidä sun tyylistäs keskustella, nimimerkki "persona-non-grata".
Sä esität usein yhden lauseen aloituksia havaintojeni mukaan. Itsestäsi kerrot hyvin harvoin tarkemmin mitään. Sun mielipiteissäsi on mielestäni jotakin hyvin kylmältä kalskahtavaa välillä, mutta älä ollenkaan(!) loukkaannu siitä, että minä näin sanoin, koska tämä on vain minun oma mielipiteeni ja sinulla on olemassa laajempikin lukeva yleisö, mikä sinun ehdottomasti kannattaa muistaa.:) Mitään sinua vastaan mulla ei sinänsä ole. Joitakin ihan hyviäkin huomioita sulla on joskus ollut.
En voi vastata noin niinsanotusti yksitavuiseen kysymykseen, kuin tämän ketjun aloituksessasi on. Jos vastaisin aloituksesi kysymykseen "kyllä", sulkisin pois valtavan määrän teoreettisia ulottuvuuksia ja jos taas vastaisin kysymykseesi "ei", asia paitsi olisi samoin kuin em. vastausvalinnan kohdassa, myös antaisin sinulle sen lisäksi ajatuksellisen vallan muokata minun mielipidettäni sellaisten ajatustesi mukaan, mitä sinä et minulle aloituksessasi ollenkaan ole vaivaantunut tarkentamaan ja minkä esittämäsi pohjalta en voi tietää, että mitä sinä edes kysymykselläsi olet hakenut.
Pitkän teoreettisen pohdinnan laatimisen yhden lauseen kysymykseen taas kokisin itseäni alentavana, joten sen jätän väliin.
En ole kovin hyvä joko-tai -ajattelussa, sori.;)
ja sanoa myös se, onko jokin asia mielestään paska juttu:). Eipäs ketjussa näy kuule yhtään pelkkää kyllä tai ei vastausta:). Ei kannata etukäteen aliarvioida vastaajan kykyä omaan älylliseen ajatteluun kysymystä koskien ...
Sun asiasi ei ole aliarvoida mun mielipiteen ilmaisuani. Keksit päästäsi, jos väität, että minä tuossa muka aliarvoin vastaajien kykyä vastaamiseen. Minä puhuin SINULLE ja puhuin OMASTA mielipiteestäni.
mitenkään tarkoitettu sinulle henk.kohtaisesti.
*Virn virn* vain sinnekin... Sun ei tule olettaa mun ilmaisustani mitään sellaista, mitä siinä ei näy.;) (Vinkki!)
pysymään, en jatka enää keskustelua kanssasi. Saivartelulinjalle turha lähteä.
eeweetä:
Se ei oo kiinnostunu ihmisistä viestien takana, mutta syyttää sua nyt siitä, ettet kerro itsestäsi mitään.
Se haukkuu sun tapaasi keskustella, mutta sen tapaa ei saa kommentoida.
Se toistelee lakkaamatta "ei henkilökohtaisesti" ja sen viesti on henkilökohtaisuuksia täynnä.
Se haluaa aina vaan puhua itse asiasta, mutta sen keskustelut menee poikkeuksetta saivarteluksi. Erityisesti silloin ku toinen on esittäny jonku pointin, jota se ei voi kiistää, se rupee puhumaan epäolennaisuuksista.
Se ei anna ihmisten tehdä oletuksia rivien välistä, mutta itse tekee susta ja sun koulutuksesta oletuksia ja vielä hyvin halventavaan sävyyn.
Ja sit se vielä ihmettelee, miksei sitä täällä puolusteta, kun joku sille suuttuu ja kutsuu tilanteita palstavainoksi.
Ja tästäkin viestistä se tulee uhkaamaan tekevänsä tutkintapyynnön, kun sen henkilöä kohtaan näin törkeästi hyökätään.
Ja sit se vielä olettaa, että tämän viestin on kirjoittanut se sama mustanikki, joka on sitä vuosia vainonnu.
Ja sit se tietty kirjoittaa vielä yhden PS:n sanojansa vahvistamaan.
Mut sit se ei enää ehdi keskusteleen, ku se on jo myöhässä jostain tapaamisesta. Tai ainakin sillä on joku tosi tärkee raportti kirjoitettavana.
Mä en tiedä, että kenestä sinä tuossa puhut, mutta sen voin sanoa, että ainakaan tässä keskustelussa ei ole puhuttu mistään koulutuksista jne. halaistua sanaa. Ainakaan minä en ole puhunut sellaisista.
Ainakin itse kerroin tossa suoraan ketjun aloittajalle oman mielipiteeni, lähinnä hänen tän ketjun sanomaansa liittyen. Tosi epämiellyttävä ilmiö on tollaiset sotkeutujat, joilla ei ilmeisesti näy olevan mitään ketjun asiaan liittyvää sanottavaa.
Vai oliks sulla joku pointtikin muka, keskustelussa todella sanottuun liittyen? En tiedä, mitä sinä vastaajista luulet, mutta oudosti kirjoitat.
Mä olen toki pahoillani, jos mielipiteestäni tuossa loukkaannuit, vaikken kylläkään mielestäni mitään erityisen loukkaavaa edes sanonut, vaan ainoastaan ilmaisin sulle oman mielipiteeni-joskin, hmh, aika äärirehellisesti. Itse ainakin arvostan rehellistä mielipiteen ilmaisua.:) Mä myös perustelin, miksen osannut kysymykseesi suoraan sanoa mitään.
En sinänsä halunnut sinua loukata ja ilmaisinhan muistaakseni sentään senkin, että on sulla joskus joitakin hyviäkin kommentteja tms. huomioita mielestäni ollut. Melko vähän olen sun juttujasi kuitenkin lukenut. Anteeksi, jos olin kärkevä.
Voin yhä vielä lisää valottaa, miksi koin vaikeaksi vastata tämän ketjun aloituksen kysymykseesi. Ensinnäkin: yhden lauseen kysymys tapaan "Onko äidinrakkaus ehdotonta?", kuten aloituksesi aihe tässä ketjussa meni, pakottaisi mut ensin kyselemään useamman vastakysymyksen aiheesi tarkentamiseksi, ennen kuin osaisin sitä edes lähteä pohtimaan. Koskei näillä palstoilla aina voi edes sitä tietää, että saako aloituksia koskeviin kysymyksiinsä edes vastauksiakaan, kaiketi siksi joskus koen melko rasittavanakin edes lähteä keskusteluun ns. siltä linjalta...Olen myös ainakin siltä kantilta kohtelias ( tai edes yritän olla), että jos esittäisin vastakysymyksiä jonkun minulle aihesisällöltään epäselvästä aloituksesta, kokisin vähän velvollisuudekseni olla koko ajan odottamassa vastauksia kysymyksiini. Ja sitä mä en tee. Usein puuhailen välillä ihan muutakin, vaikka mulla kone ja joku keskustelupalsta siinä auki olisikin.
Jokainen toki tyylillään, mutta itse pidän antoisimpana sellaisia aloituksia, joissa on jokin sen tyylinen alustus, että voin kirjoittaa viestiin mulla siihen virinneet ajatukseni ja palata katsomaan viestiketjua vaikka vasta pidemmänkin ajan päästä. Ilman erityisiä tarkentavia kysymyksiä. Hyvää keskustelua, joskus jopa ihan filosofistakin, voi kyllä joskus (vaikkakin minun mielestäni harvemmin) viritä vaikka parinkin lauseen aloituksista, mutta mä henkilökohtaisesti olen aika harvoin keskustelupalstalla ns. sen tyylisen keskustelun fiiliksellä. Johtunee ehkä osin siitäkin, etten tunne palstakirjoittajia henkilökohtaisesti.
Jatka kuitenkin aloittaja ihan omalla linjallasi. Älä piittaa jokaisesta kriitikosta.;) Meitä ihmisiä mahtuu moneen junaan.
tapanani masentua kritiikistä:). Ihmeen hyvää ja laajaa keskustelua silti muutaman sanan alun alkuunlähdöstä virisi:).
Hyvää maanantaipäivää sinulle!:)
En ole koskaan asettanut ehtoja rakkaudelle.
Lapsiani rakastan ilman ehtoja.
Mitä itse kukin sitten sillä ymmärtää on asia erikseen, joskus rakkaus kyllä nuorten kanssa on "koetuksella" ;)
Elämässä on erilaisia vaiheita, nuoresta aikuisesta on myös osattava päästää irti, ilman että rakkaus häviää.
rakastaa kaikkia tismalleen yhtä paljon, kuten monen äidin suusta kuulee sanottavan? Vai onko se niin, että rakkaus lapsiin on erilaista, ja jokaista rakastaa omalla tavallaan? Lapsethan ovat kaikki erilaisia yksilöitä ja suhde heihinkin on omanlaisensa jokaiseen.
puolestani, toisten äitien tunteista en voi sanoa.
Kyllä, rakkaus on erilaista eri lapsiin, mutta onko se enemmän tai vähemmän onkin jo eri juttu.
Ei sellaista vaakaa tai mittaria ole,
jolla rakkauden määrää voisi mitata, siksi luulen, että sanotaan "rakastavansa tismalleen yhtä paljon".
kaikilla olla. Ehdollinen rakkaus on yksi vanhimmista kasvatuskeinoista. En ole huomannut että se olisi poistunut käytöstä.
saattaa toimia uhkailumuotona, mutta rakkautta ei poista se, että lapsi ei tottele.
Pettymykset, suuttumiset, vihastumiset on ohimeneviä käsiteltäviä tunteita, ei oma rakkauteni ainakaan ole vähentynyt, vaikkei se oma "liha&veri" kuuntele.
Suutun kyllä ja olen temperamenttinen, mutten uhkaa rakkauden menettämisellä.
ilmaista myös omat tunteensa sallivassa ja avoimessa ympäristössä, ilman paheksuntaa ja vähättelyä, ja tavalla joilloin lapsi ymmärtää olevansa rakastettu ja hyväksytty tunteinensa kaikkinensa. Se tekee olosta turvallisen.
Ei arkielämä ole useinkaan pumpulia ja makoisia paloja.Laitetaan rajoja ja otetaan yhteen.Haetaan kotiin selviämään ekoista känneistä,setvitään juttuja poliisiasemalla.
Lapsellakin on lupa erehtyä ja lyödä päätänsä seinään,mutta kyky myös oppia erehdyksistään.
Väitellään politiikasta,homoista, luonnonsuojelusta.Ollaan oikeassa ja väärässä vuorollaan.Ei sitä usein tajuta rakkaudeksi,aikuisiksi kasvaneina ovat kertoneet,että ne oli tärkeitä juttuja -ettei vanhemmat karanneet tilanteista.(Vaikka varmaan niinkin tuli joskus tehtyä-ei aina jaksa kukaan.)
Kiitti "persoona" mielenkiintoisesta avauksesta ja hyvää yötä!
ketjun alkua, siellähän näitä samoja asioita jo oli käsitelty, eri sanoilla, tulipahan toistoa :)
Raskauden jälkeinen masennus. Johtuukohan se siitä ettei pysty kokemaan ylimaallista rakkautta vastasyntynyttä lastaan kohtaan? Kun senhän pitäisi olla itsestäänselvää?
elää kuvitelmissaan myös myytti siitä, että äitiys olisi jotenkin elämän onnellisinta aikaa. Kun se osoittautuukin toisenlaiseksi ja samalla miettii omia riittämättömyyden ja alemmuuden tunteitaan,etc masentuu. Eikä ole sitten enää voimia jakaa rakkauttaan ja hoivaansa lapseen.