Tuossa pari kuukautta sitten olin suht kriisissä sen kanssa että olen 22v sinkku(ja neitsyt) enkä oikein tiennyt mitä tehdä, tein paniikki hakujakin ympäriinsä mitä kaduin jälkeenpäin.
Noh pääsin kuitenkin siitä lopulta todella hyvin yli ja asennoidun taas siihen että kohtalo on kirjoitettu etukäteen enkä voi siihen vaikuttaa.
Kaikki hyvin, KUNNES, törmäsin sattumalta vanhempaan sukulais rouvaan kaupassa joka kysyi about heti onko minulla naista!! Ja siihen hajosin totaalisesti! Kädet oikein tärisi kun kannoin tihkusateessa ruokakassia kämpille päin.
Saa nähdä montako viikkoa nyt taas menee että saa rauhoiteltua itsensä että kyllä sen perheen voi perustaa vaikka 5-kybäsenä ja nainen ei ole välttämättömyys elämälle ja ehkä olisin sittenkin huono mies miksi pilata jonkun muun elämää jne jne...
Tapaan sukulaisia hyvin harvoin mutta kyllä sen arvaa mitä mummokin kysyy kun joskus tavataan mikäli vielä muistaa dementiassaan kuka olen.
Siskot joita minulla on vino pino eivät ole koskaan ottaneet asiaa esille. Äiti aina silloin tällöin marisee asiasta mutta ei hän ole niin painostava koska hänellä on kohta jo viides lapsenlapsi.
Faija joka ei ole sukua siskopuolilleni ei ole myöskään koskaan ottanut asiaa esille. Hän on jo eläkkeellä ja olen hänen ainoa lapsi. Hänen isänsä kuoli jo 50v sitten joten hän varmaan ymmärtää ettei luultavasti tule koskaan näkemään lapsen lastaan ellei nyt terveys ole hirmutasoa mitä epäilen. Mikäli hän nostaisi kissan pöydälle niin paineet nousisi kyllä punarajan yli. Onneksi hän ei sitä todella fiksuna tyyppinä tee.(ainakaan vielä)
Huhhuh kyllä hajottaa todella pahasti ja nenäliinaa kuluu. Ikää kohta sen verran että pitää jättää kaikki suku-jutut väliin, homoksihan sitä kohta luullaan kun ei naamakaan mikään huonoimpia ole :(
Noh pääsin kuitenkin siitä lopulta todella hyvin yli ja asennoidun taas siihen että kohtalo on kirjoitettu etukäteen enkä voi siihen vaikuttaa.
Kaikki hyvin, KUNNES, törmäsin sattumalta vanhempaan sukulais rouvaan kaupassa joka kysyi about heti onko minulla naista!! Ja siihen hajosin totaalisesti! Kädet oikein tärisi kun kannoin tihkusateessa ruokakassia kämpille päin.
Saa nähdä montako viikkoa nyt taas menee että saa rauhoiteltua itsensä että kyllä sen perheen voi perustaa vaikka 5-kybäsenä ja nainen ei ole välttämättömyys elämälle ja ehkä olisin sittenkin huono mies miksi pilata jonkun muun elämää jne jne...
Tapaan sukulaisia hyvin harvoin mutta kyllä sen arvaa mitä mummokin kysyy kun joskus tavataan mikäli vielä muistaa dementiassaan kuka olen.
Siskot joita minulla on vino pino eivät ole koskaan ottaneet asiaa esille. Äiti aina silloin tällöin marisee asiasta mutta ei hän ole niin painostava koska hänellä on kohta jo viides lapsenlapsi.
Faija joka ei ole sukua siskopuolilleni ei ole myöskään koskaan ottanut asiaa esille. Hän on jo eläkkeellä ja olen hänen ainoa lapsi. Hänen isänsä kuoli jo 50v sitten joten hän varmaan ymmärtää ettei luultavasti tule koskaan näkemään lapsen lastaan ellei nyt terveys ole hirmutasoa mitä epäilen. Mikäli hän nostaisi kissan pöydälle niin paineet nousisi kyllä punarajan yli. Onneksi hän ei sitä todella fiksuna tyyppinä tee.(ainakaan vielä)
Huhhuh kyllä hajottaa todella pahasti ja nenäliinaa kuluu. Ikää kohta sen verran että pitää jättää kaikki suku-jutut väliin, homoksihan sitä kohta luullaan kun ei naamakaan mikään huonoimpia ole :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet vielä nuori! Ei sinun vielä tarvitse ajatella parisuhdetta ja lisääntymistä vain siksi, että tunnet sen velvollisuutena. Tarvitseeko koskaan, kenenkään? Toivottavasti ei.
Kyllä joku fiksu tyttö vielä huomaa kypsyytesi ja kirjoituksestasikin ilmenevän kauniin ja herkän luonteesi ja korjaa tuollaisen kultakimpaleen kuleksimasta, itselleen.
Ei muuta kuin häntä pystyyn. Maailma on romantiikannälkäisiä naisia pullollaan.
On se vaan kumma, miten tuolla vanhemmalla sukupolvella on kamala pakkomielle saada nähdä jälkipolvensa onnellisesti naimisissa ja perheellisinä. ( niin niin, pelkkä avopuoliso/poika-/tyttöystävähän ei riitä) Äiti potee mummokuumetta,isovanhemmat kyselevät joka ikinen kerta, että jokos se sulhasehdokas on katsottu valmiiksi, kun serkuillakin sellaiset jo on... Ja vanhemmat jaksavat vihjata, että hekin tapasivat toisensa äidin ollessa saman ikäinen kuin itse olen nyt.
Ja minä kun en kuitenkaan ole vielä kahtakymmentäkään, tosin kotoa jo pois muuttanut, opiskelut aloittanut ja siltä kannalta katsottuna itsenäinen aikuinen.
Kai se sitten on jotenkin dramaattisen huono asia, ettei tähän ikään mennessä ole onnistunut hankkimaan ainuttakaan kunnollista suhdetta. Joskus se ahdistaa itseäkin, kun suurin osa kavereista ja ystävistä seurustelee suhteellisen vakituisesti, mutta toisaalta, minne tässä on kiire?
Mieluummin minä etsin sitä kunnollista, hyvää miestä, kuin jotakin väliaikaiskumppania, jonka voi asettaa näytille sukulaisia rauhoittamaan.
Et sinä ainoa ole.
Ja luulisi, että "vientiä" noinkin fiksulle ja kypsälle ihmiselle vielä löytyy. :)
Itse heitän aina tuollaiseen jotain takaisin, tai vastaan epämämääräisesti. En tosin ole sukulaisiin nykyään missään väleissä, mutta vanhemmat ovat ainakin oppineet olemaan kyselemättä. Kaveritkaan (pariutuneita) eivät asiasta höpötä, pointti on varmasti tullut selväksi. Tärkeintä on avoimesti antaa ymmärtää, että jotkut jutut on "vaan mun asioita", ja pehmeiten sen tekee huumorilla.
Niin, ja mikään ei ole nolompaa kuin itkua vääntävä mies, joten lopeta se.
>Niin, ja mikään ei ole nolompaa kuin itkua vääntävä mies, joten lopeta se.>
Jaa, eikös miehen nykyään ollut lupa näyttää tunteensa? Vai menikö se jo pois muodista?
Kuka sellaisiin asioihin lupaa kyselee, mutta turhaan vetistely on lapsellista. Märisemällä eivät ongelmat ratkea. Ymmärrän kyllä, että on herkkiäkin miehiä, eli ihan kuolemanvakavasti tuota loppukaneettia ei tarvitse ottaa.
(Tämä ei nyt sitten liity mitenkään alkuperäiseen postaukseen, eikä ole osoitettu sen kirjoittajalle:)
Tunteiden näyttäminen on ihan ok tietyissä tilanteissa, mutta itkevä mies kyllä näyttää _minun_ silmääni niin härskiltä, että hyi olkoon.
Onhan se totta, että sukupuolten väliset henkiset (ja mikseivät fyysisetkin) eroavaisuudet ovat suurelta osin tasoittumassa. Jostain syystä ihmisten on sitten seurattava tällaisia trendejä... huokaus...
Oli ihan pakko rueta kirjottamaan kun satuin lukemaan tuon sun tekstisi.
älä murehdi sukulaisistasi ( helppohan toisen on näin sanoa). Itse olen 18v nuori nainen, ja ollut sinkkuna kohta 2kk. jätin avomieheni/kihlattuni, vaikka meillä oli jo hääpäiväkin päätetty, ja lapset suunnitelmissa lähiaikoina.
olen onnellinen ja iloinen että jätin hänet.
vaikka perusluonteeltani olenkin läheisyyttä kaipaava ja kova halimaan =)..
no pointti on kuitenkin se, että aina ne jostakin valittaa noi ihanat "kanssaihmiset". kun aloin seurustella ex-siippani kanssa, kaikki valitti kun olin niin nuori ja pilaan elämäni. olisi pitänyt katsella maailmaa. ja nyt kun erosin, kaikki valittaa että, miksi erosin ja eikö olisi jo ollut aika "lisääntyä". ja kaiken huippu kun sukulaiset kyselee nyt koko ajan että, jokos sinulla on uusi mies?
älytöntä.
eli tavallaan ollaan kohtalotovereita =)..
ja tiedätkös mitä...?
minä ainakin arvostan miehessä sitä että, hänellä ei ole ollut miljoonia seksikumppaneita eikä kovin monia "suhteita" takana. se kertoo aika paljon ihmisen sitoutumis kyvystä ja nykyajan maailman menosta...
no nyt lopetan moralisoinnin ja toivotan sinulle oikein paljon onnea ja voimia tulevaisuuteen. ja olen 100% varma että joku tuollaisen "aarteen" vielä nappaa ja on ylpeä siitä =)..
p.s. mulle saa laittaa mailia jos tuntuu että, haluat kirjotella jonkun kanssa,
[email protected]
Olisikohan niin, että tällainen pariutumisasioiden kysely on jonkinlaista small talkia kun ei nuorelle sukulaiselle osata oikein muutakaan puhua.
Siispä hyökkäys on paras puolustus: Puhu ja kysele itse niin paljon, etteivät ehdi pohtia sinun pariutumisasioitasi.
Voin lohduttaa, että todennäköisesti tytöt vastaavassa tilanteessa ovat vielä kovemman tivauksen kohteena. Ensin kysellään, onko poikaystävää. Jos on poikaystävä, kysellään naimisiinmenoa. Jos ollaan naimisissa, kysellään lapsien tuloa. Sitten kun on lapsi, päivitellään, että kun tehtiin lapsi niin nuorena tai kuinka kasvatat sitä väärin tai milloin tulee toinen lapsi. Ja aina teet jonkun mielestä jotain väärin vaikka tekisit miten...
Jos sukulaisten juttuja ja vaatimuksia alkaa tosissaan ottamaan, hulluksi tulee. Ei muuta kuin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ja muista, ettei sinun tarvi totuudenmukaisesti vastata tai vastata yleensäkään. Käännä puhe näppärästi kysyjän omiin lapsiin. Ihmiset yleensä jaksavat kehua lapsiaan loputtomasti. Kun he pääsevät siihen aiheeseen, eivät he sinun asioitasi enää muistakaan... Onkin sitten toinen juttu, miten jaksat kuunnella heitä...
Kuten joku jo tossa mainitsi, niin hyökkäys on paras puolustus, eli kääntää sukulaisten tunkeilevat kysymykset niitä itseään vastaan. Itse aina vastasin sukulaisten nais-uteluihin, että "Ei näillä geeneillä mitään naisia saa". Eivätpä oo enää kyselleet, varsinkin kun tuo lause pitää sanalleen paikkaansa meidän suvussa.
Oikeestaan ihan säälittää useiden(ja niitä on paljon) sukulaisten lasten puolesta, kun ovat niin huonot geenit kantaakseen saaneet. Itsellänikin kaksi perinnöllistä sairautta, joten se on jo lähes täysin varmaa etten omia lapsia aijo hankkia(tosin ei sellaista mahdollisuutta tuskin ilmaannukkaan), joten eipähän ole siis paineita sen tulevan puolison hankkimisessa. Onneksi elämässä on muutakin. =)
Kyllä se joskus vielä onnistaa jos vaan jaksat yrittää. Itse olen aika pitkälti samassa tilanteessa kuin sinä.
Nyky-yhteiskunta on kyllä perseestä kun ei ole naisen lisäksi töitäkään... Eikä tämmöselle körttityyliin kasvatetulle ihmiselle ole oikein helppoa muuttaa käyttäytymistään naisen etsimiseksi. Eikä niitä sopivia ole sattunut kohdalle opiskelunkaan merkeissä.
Sen oon päättänyt että vielä pari vuotta katselen tilannetta ja jos ei korjaannu niin otan rugerin kaapista.