saisiko sitä raiskaajille suunniteltua lääkettä.

joskus esim opiskellessa on helvetin hankalaa jos näköpiirissä pyörii pyöreätakamuksisia kauniita naisia. ja niitähän pyörii :D

Tekisikö sellainen pilleri testotasoille jotain? Niiden nimittäin soisi pysyvän samana, mutta kaikkien seksuaalisten ja sosiaalisetn tarpeiden soisi sammuvan ikiajoiksi.
Se olisi kuin paratiisi: voisin lipua läpi kaupungin ja päivien haaskaamatta ajatustakaan asioihin jotka ovat saavuttamattomia ja suunnata senkin energian johonkin hyödylliseen. Mielestäni yhteiskunta kiduttaa yksinäisiä tahallaan - Aamulehden Valo- tai Sunnuntailiitteessä taisi olla juttua moisesta lääkkeestä... tai jostain vastaavasta. Haastattelussa lääkeyhtiön edustaja totesi ettei sellaista saisi tavallisille ihmisille tehdä koska kyseessä ei ole sairaus. Ilmeisesti herra lääketehtaan edustaja ei ole koskaan joutunut kokemaan vaimokullan työmatkaa pitempää yksinäisyyttä. Siitä näkökulmasta on toki ilmeisen mahdotonta käsittää miten kenellekään yksinäisyys voi olla ongelma.
Oikeastaan vituttaa todella lujaa että jokainen muu sairaus ja poikkeama on saanut yleisen hyväksynnän yksinäisyyttä ja parisuhteisiin kelpaamattomuutta lukuunottamatta - nämä kun kantavat vielä luuserin ja tahallisen häviämisen leimaa eikä sellaisille paskapäille mitään apua tai helpotusta tule suoda - lusmuilevat perkeleet tahallaan ja valittavat tyhjästä.

Huvittavinta oli että viimeaikaisten ammuskelutapausten jälkeen ei kiinnitetty niissäkään lähellekään niin suurta huomiota ja vaivaa mahdollisten sosiaalisten ongelmien ratkaisuun kuin aseiden kieltämiseen. En toki väitä ettäkö herrat Auvinen ja Saari olisivat tulivoimaan rakkaudenpuutteessaan turvautuneet, mutta yksinäisyyttä sekin osaltaan lieni sävyerostaan huolimatta.

Ihmettelen suuresti yhteiskunnan haluttomuutta päästää lukuisat pariutumiskelvottomat yksilöt kärsimyksistään kemian keinoin - minkä pitäisi olla hyvinkin mahdollista ilman huomattavia sivuvaikutuksia.
En vain keksi muuta syytä tämän epäkohdan ignooraamiseen kuin silkan sadismin ja välinpitämättömyyden. Miltä tuntuisi jos sanottaisiin että ADHD-lapset ovat ilkeyttään kurittomia tai että pyörätuolissa istuvat itsekurittomat laiskurit? Se on nimittäin sama kuin sanoisi että yli 10-vuoden yksinäisyys on vain omasta tahdosta kiinni.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000041648948