Vanhemmistani eivat osaa vaitella. Se tuottaa heille selvaa tuskaa, mutta he eivat havaitse sita. He mieluummin pakenevat kuin vaittelevat. Kun on kiistaa he tuhlaavat rahaa. Kun on paha ongelma kuten kuollut mummo, he lentavat etelaan.
Kotona sailyy kuitenkin kaaos. He eivat osaa ratkaista ongelmia yhdessa. Syy on ilmeinen: he eivat osaa analysoida tilannetta. He eivat osaa edes keskustella. Kun yritan valoittoo tilanteen vakavuutta, he vetavat kaiken leikiksi. He laukovat hajanaisia ilmauksia TVsta. Nain he valttavat itse ongelmat.
Miten opetan naille tuittupaille uusia asioita? Ensiksi pitaisi opettaa heita analysoimaan tilannetta ja sitten vaittelemaan siita. Mutta miten?
Kotona sailyy kuitenkin kaaos. He eivat osaa ratkaista ongelmia yhdessa. Syy on ilmeinen: he eivat osaa analysoida tilannetta. He eivat osaa edes keskustella. Kun yritan valoittoo tilanteen vakavuutta, he vetavat kaiken leikiksi. He laukovat hajanaisia ilmauksia TVsta. Nain he valttavat itse ongelmat.
Miten opetan naille tuittupaille uusia asioita? Ensiksi pitaisi opettaa heita analysoimaan tilannetta ja sitten vaittelemaan siita. Mutta miten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan ne selvinneet tähänkin asti hengissä?
Ehkä he ovat kurkkuaan myöten täynnä väittelyä, valittamista, kaikkinaista ihmisten keskinäistä ja omaa ruikutustaan. Eivätkä halua puuttua siihen mitenkään.
He ovat todenneete että antaa elämän tulla semmoisena kuin on, he elävät virran ulkopuolella tyytyväisinä.
Eivät tietenkään sinulle viitsi sanoa että olepas lapsi hetki hiljaa ja rauhotu. Tietävät elämänkokemuksestaan että ei siitä ole mitään hyötyä, saat vain lisää höyryä ja pahimmassa tapauksessa suutahdat.
Omat vanhempani ovat tällaisia.
Kymmenen vuotta koitin ottaa puheenaiheeksi milloin minkäkin maailmaa koskevan seikan, ja vasta nyt olen ymmärtänyt että he eivät halua että jälkikasvusta tulee minkään asian fanaatikkoja. Koska sellainen päätyy ennemmin tai myöhemmin konfliktiin jonkun tai jonkin kanssa. Hekin elävät siis rauhaista eloaan ja heille tuottaa suurta henkistä tyydytystä ja positiivista mieltä vaikka pikkulintujen seuraaminen lintulaudalla.
Mihinkään sanailuun he eivät halua ryhtyä. Isä on lapsena sodan nähnyt ja hän ei halua minkäänlaista kränää mistään asiasta. Sen kyllä huomaa ilmeistaä ja eleistä jos oma paasaus kahvipöydässä asuntojen hinnoista, tekniikan kehityksestä tai terveellisestä ruokavaliosta ylittää sen kynnyksen kun he haluaisivat sanoa että riittää jo. Mutta eivät sano. Kun olen heidän aikuinen lapsensa jonka on aika oppia itse ja nähdä asiat laajemmin.
Vaikka joskus tuntuu että he eivät näe metsää puilta, niin todellisuudessa he näkevät sen mitä on puiden ja metsän takana ja odottavat kärsivällisesti koska minäkin hiffaan katsoa sinne kaukaisuuteen jossa ei enää metsällä ja puilla ole merkitystä.
Unohdin sanoa muutaman tarkean asian. He uhkaavat meita lapsia itsemurhalla.
On vaikea kasittaa miten asian voi antaa olla. Ongelma on se, etta heidan henkiset ongelmat muuttuvat pian koko perheen ongelmiksi.
En ymmartanyt lapsena kuinka isa manipuloi koko perhetta. Nyt ymmarran. Jos annan asian olla, tulee suurempia ongelmia.
On tosi hauskaa, kun vanhempani eivat ole itsekriittisia. Nain he ovat menettaneet suhteensa sukulaisiin ja naapureihin.
Pienestakin muutoksesta tulee kaaos. He ovat sairaita. Minun mielestani heidan sairautensa johtuu siita, etteivat he osaa neuvotella ja analysoida.
Jos valitan heista, en anna asiaa olla. Toisaalta etenkin isa nolaa koko perheen, jos liikumme yhdessa. Niin en tieda mita pitaa tehda.
Pakenenko kuin he? -Tuskin.
Mun vanhemmat vaikenivat aina kaikista ongelmista, mitään asioita ja tilanteita ei selvitetty, oltiin vain puhumatta, niin "ei ongelmia siis ole" - yksinkertaista. Ja valitettavasti näin ei ole kuitenkaan...
sukupolvea, jotka ovat oppineet vaan töllöttämään ruutua nurkassa puhumatta koskaan ongelmista tai asioista yleensä.
Pahaa jälkeä teki töllö tiettyyn sukupolveen, eikä ne koskaan oppineet puhumaan. Pehmensivät päänsä Ridgella ja Brookella, omat lapset saivat olla missä jamassa tahansa. Tai oma parisuhde.
Sarja kuin sarja. 50-70-vuotiaat töllää ruutua.
Ehkä meillä nettipolvella on taas sitten tämä nettikierre, ei päästä kotoa ulos, kun ruudun takana on mielenkiintoisempaa VÄITELLÄ! Ja DEBATOIDA tuiki tuntemattomien kanssa. Eikä istua hölmistyneenä soffalla katsomassa Brookea ja Ridgea :( !
muonalla.