Mistä tunnistaa huonon kitaran?

Aluksi, itse olen soittanut kitaraa n. 1v ja ensimmäinen ja yhä kitaranani on jonkinlainen Fenderin halpa kopio mikä tuli 400e "alottelijanpaketissa", ja tässä kitara oli paska jo uutena. Kielet rätisivät helvetisti, minkäänlaista puhdasta soundia ei niistä irti saanut, eli aloittelijan paketit kusee. Tosin elektroniikkapuoli toimi täysin, ja kitaraan sai n80e hyvän kaulan vaihdettua mikä toimi hyvin.

Jos haluat kerralla hyvän kitaran, sanoisin että osta suoraan vähän ammattitasoisempi kitara, ei pakettikitaroita missä tulee yleensä paska vahvistin ja jonkinlainen viritin

siitä voi olla hyötyä. Ainakin osa kaupan kitaroista on ihmevireessä. Edellisten kokeilijoiden viritysten jäljiltä. Mikä löysän letkeänä ja mikä kireänä kuin mikä.

Virityksen jälkeen kitaran pitäisi kuulostaa kitaralta. Jos ei, niin huono soundi löytyi.

Sähköisissä ja akustisissa on jotain eroja mutta perusjuttuja on, eli jos kitara kuulostaa omaan ja kaverin makuun liian tukkoiselta tai vastaisesti liian diskanttiselta, se on sitä.
Kannattaa huomioida sekin että pari muuttujaa tässä on. Huonosti säädettynä kitara ei kuulosta hyvältä. Samoin tehdaskielten tarkoituksena on pitää kaula jännityksessä ja todistaa ostajaehdokkaalle että kitara toimii kuin oikea kitara. Kielet ehtivät jo lyhyessä ajassa kuoleentua kun jengi käy rasvasilla sormillaan soittelemassa Autumn Leavesia. Kuitenkin hyvä kitara erottuu huonosta myös näiden muuttujien takaa.

kysymys!? Siis jos mietitään, että mun pitäis kertoa kokemattomalle, miten erottaa hyvän kitaran huonosta. Homma voi olla hyvin fiilispohjainen juttu kokeneellekin soittajalle.

Esimerkiksi Gibson Les Paulin voisi kuvitella olevan sellainen sähkökitaran laadun referenssipeli(monellehan se sitä onkin?!). Soi pitkään ja täyteläisesti...niin akustisesti, kuin vahvistimenkin kautta. Jopa kokematon soittaja voi tunnistaa sen "laadun".
Homma ei kuiteskaan ole ihan näin yksiselitteinen ja esim. se toinen kuuluisuus, eli Fender Stratocaster on soinniltaan ihan toista maata! Siinä ei edes tavoitella sitä samaa täyteläistä ja sustainrikasta sointia, mitä LP:ssa!
Les Paul -tyyppisissä kitaroissa ero on ehkä selkeemmin havaittavissa.
Itse vaihdoin aikoinani ihan hyväksi havaitun japsistraton amerikkalaiseen stratoon ja huomasin oikeestaan vasta kotona(kun kitara oli jo vaihdettu), miten paljon paremmin amerikan versio soi entiseen verrattuna. Soitan paljon kämpilläni ihan akustisesti, ilman vahvistinta ja siksi tarvittiin tuttu ympäristö, ennekuin pystyi todella toteamaan toisen kitaran paremmuuden.

Dave Lindholm, joka on vissiin lähes koko pitkän uransa soittanut pääsääntöisesti stratolla, oli sokkotestaajana jossain kitara-alan julkaisussa. Testattavana oli nimenomaan stratocaster -tyyppisiä kitaroita. Tais mestarillakin mennä jossain vaiheessa pasmat sekaisin, sillä Dave valkkas muistaakseni voittajaksi kaikkein halvimman(tosi"halpis"), stratokopion:D