Jos tuntuu ettei välitä missä toinen menee kun se ei vastaa esim puhelimeen tai kun toisesta ei kuulu hetkeen, niin eikö enää rakasta? tarkoittaako se sitä että on luopunut/päästänyt toisesta irti eikä enää rakasta sitä toista?
jos ei tunne mitään..
köppäänen
6819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko sinä se "puhelimen vahtija" ja jatkuva "perään soittelija"...??
Oletkos tajunnut, että ihminen tarvitsee myös VAPAUTTA! (jopa SILLOINKIN vaikka seurustelisi!)
Ei sitä aina voida "käsikynkässä kyhnätä"...on vain suhteelle(kin) terveellistä, että molemmat osapuolet tapaavat ihan omia YSTÄVIÄÄNkin silloin tällöin ja jopa jatkuvasti.
ystäviään, niin eihän siinä jouda seurustelemaan. Eli ehkä kannattaakin elellä sinkkuna.
Edellinen vastaaja ei varmaan osannut ihan asennoitua asemaasi, mutta minä luulen ymmärtäväni paremmin, mitä tarkoitat. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että onko tämä tietynlainen välinpitämättömyys viimeinen osoitus siitä, että miehen ja naisen, pariskunnan, välinen rakkaus on kadonnut. Nimittäin minä en rehellisesti sanottuna välitä tippaakaan, kuka miehelleni soittaa, missä hän on tai kenen kanssa. Olen huomannut olevani täysin rehellisesti myös sitä mieltä, etten kokisi itseäni lainkaan loukatuksi, vaikka hänellä olisi seksisuhde johonkuhun muuhun. Eiköhän tämä kerro jo jotain tilanteesta... No, nyt taisi mennä jo asetetta alkuperäisen kirjoittajan tarinaa pidemmälle.
Jos ei tunne mitään, voi miettiä, miksi on sen toisen kanssa. Mitä minä tästä saan? Miksi minulle on sama, vaikka menettäisin tämän ihmisen elämästäni?
Ehkä vastaukset auttavat ja antavat osviittaa siitä, pitäisikö minun ollakin yksin tai jonkun toisen kanssa, josta oikeasti välitän.
joskus tuntuu että tilanteeseen on vaan joten jäänyt.. ja onko se sitä ettei välitä, pitääkö kaikki laittaa menemään josko sitten huomaa että välittikin? Vai onko se vaan pitkässä suhteessa tulevaa tilaa molemmille, kun ei enää koko ajan tarvi kiehnata yhdessä?
Meillä kumpikin ollaan mustasukkasia mutta luotetaan kumpikin toisiimme. On vuorotyöt sekä kumpikin tarvitsee myös omaa tilaa ja aikaa vaikka näemme 2-3 kertaa viikossa. ( asumme omassa huushollissa kumpikin )
Sekin tiiän että sussuni käy bubissa vaikka ei sitä kerro suoraan mutta pitää sitä olla omaakin elämää vaikka seukataan , enemmän ehkä minä naisena toivoisin suoruutta vaikka mikä olisi mutta mies taas kokee sen " äidin vahtimisena " siksi en tivaile enkä kysele :))
En halua olla äiti 2:nen vaan nainen myös omilla ehdoillaan , joten ei mikään suhde taida olla ruusuista vaikka siltä näyttäisi ?