Haluaisin kuulla kokemuksia ns. nettisuhteista ulkomaalaisten kanssa. Eli suhteista joissa ei ole vielä tavattu naamatusten. Eli minkä maalaisen kanssa olette yhteyksissä ja kauanko olette pitäneet yhteyttä? Itse olen kohta vuoden verran pitänyt yhteyttä tiiviisti tanskalaiseen mieheen ja toivottavasti tapaaminen tapahtuu tämän vuoden puolella. :)
"nettisuhde"
..............
9969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen noin vuoden verran kirjoitellut erittäin ahkerasti eräälle kiinalaiselle miehelle, joka tosin asuu amerikassa. Täytyy tunnustaa, että olen aikaisemmin ollut hieman ennakkoluuloinen, mutta aktiivinen ajatustenvaihto osoitti luulot turhiksi ja kas kas vain -miten tässä nyt kävikäään :) Valokuvat on näytetty, mutta tapaamiseen muutaman vuoden sisällä en usko. Olen vielä nuori enkä halua viettää koko elämääni tietokoneen ääressä, vaikka haluaisin hurjasti uskoa johonkin yhteiseen tulevaisuuteen. Mahdotonta tai ei, haluan oppia rakastamaan häntä todellisuudessa. Sinun tilanteesi on aavistuksen helpompi; onhan "nettirakkaasi" lähempänä Suomea kuin minun omani. Mitä mieltä olet omasta tilanteestasi ja sen vakavuudesta? Olisi myös mukavaa saada mielipiteitä myös omaan tilanteeseeni :)
No meidänkin juttu on tavallaan aika "vakavaa" ja tavallaan ei. Paljon ollaan käytetty webbikameroita ja käyty henkeviä ja vähemmän henkeviä keskusteluja. Mukana on myös omistushaluisuutta/mustasukkaisuutta jota ilmenee huomattavasti enempi tämän miehen puolelta. Ollaan sovittu että tämä on ns. nettisuhde mikä meillä nyt on ja molemmat tiedetään että aina on se mahdollisuus olemassa että jompi kumpi meistä törmää "siihen oikeaan" kotimaassaan. Mutta toisaalta kumpikaan meistä ei etsi kumppania tällä hetkellä joten sen turvin voimme keskittyä toisiimme. En oikeastaan ole ajatellut mitenkään tulevaisuutta sen pitemmälle. Olen miettinyt että jos joskus näkisimme livenä niin sitten varmaan pystyisi vähän paremmin analysoimaan tilannetta ja voisihan se olla että kaikki "taika haihtuiskin" sen näkemisen jälkeen. :D Vaikka hän on kaukana ja tavallaan "vieras" ihminen niin silti antaa hurjasti valoa ja voimaa elämään ja ehkä sitä kuitenkin sisimmässä elättelee toivetta että jos kuitenkin joskus tästä tulis jotain vakavampaa vaikka toisaalta ajatus tuntuu aika mahdottomalta. Mutta aika näyttää.....
Tapasin kiinalaisen mieheni netissä ja pidimme reilun vuoden verran yhteyttä netissä, ennenkuin tapasimme ja matkustin Kiinaan. Seuraavan kerran lähdin Kiinaan 3 kuukaudeksi mieheni luo ja nyt olemme asuneet yhdessä vuoden verran samankaton alla. Joten kyllä sitkeys palkitaan ja jos on tosimielellä liikkellä:)
miehesi tänään, onko hän samanlainen kuin aiemmin netissä?
Itse pidän tiiviisti yhteyttä netin kautta kiinalaiseen mieheen, hän on oikein ystävällinen ja kiltti. Onko se tyypillistä kiinaisilta miehiltä?
Asutteko nyt kiinassa vai suomessa?
Minun "mieheni" sanoo, että kun minä tulen kiinaan niin kaikkien katseet kääntyy vaaleuteni ja kauneuteni ansiosta, että hän on heikkona minun suuriin sinisiin silmiini.
Kiinalaiset miehet haluavat pohjoismaalaisen naisen juuri vaaleuden ja silmien vuoksi ja asiallisen ja rauhallisuuden vuoksi.
En vain tiedä uskallanko edetä hänen kanssaan.
Kuvan jo netissä, mutta lähdin toki varauksella matkalle tapaamaan häntä. Mieheni on kohtelias ja ystävällinen, sekä tykkää tehdä kotitöitä.Nyt kun olen raskaana ja saamme lapsen keväällä, mieheni on tehnyt lähes kaikki kotityöt, etten rasittaisi itseäni liikaa. Asumme Suomessa.
Kiinalaiset ihailevat vaaleaa ihonväriä.
Viimevuoden keväänä sain ystävältäni erään turkkilaisen miehen msn-osoitteen ja se oli menoa sitten:) Juttelimme päivittäin illasta aamuun mesessä kaikesta maan ja taivaan välillä, kemiat synkkas tosi hyvin ja sitten myös soiteltiin ja kirjoitettiin kirjeitä. Tutustuin hänen perheeseen myös mesen avulla. Olin aivan rakastunut. Suunnittelimme että menen hänen luoksensa heti kun täytän 18v. Välillä kaikki tuntui aivan mahdottomalta mutta aina kun kuulin hänen äänensä puhelimessa, sain toivoa. Kaikki oli raastavaa, ajattelin jatkuvasti kuinka monta kuukautta ja päivää tulee olemaan ennen kuin tapaamme.. jos edes tapaamme.. mutta sitten tapasin aivan ihanan pojan täällä suomessa, omalla paikkakunnallani, ja rakastuin häneen ja seurustelemme nykyään. Eli pistin välit poikki tähän kaukorakkauteeni. Vaikka se tekikin kipeää. Olen vielä todella nuori, erittäin kokematon ihmissuhteissa, miksi vielä pitäisin toivoa yllä tähän nettisuhteeseen. On paljon ihanampaa kun on oma kulta jota voi nähdä ja jonka tuntee oikeasti. Millään ei voi tietää toisesta mitään ellei häntä ole nähnyt kertaakaan oikeassa elämässä. Mutta olen kuullut erittäin paljon onnistumisia tässä että tapaa netissä jonkun ulkomaalaisen ja sitten myöhemmin ovat nähneet ja jopa jo naimisissa. Onnea teille!!
järkevä tyttö teit hyvän päätöksen.
oliko helppo "päästä eroon" turkkilaisesta? Meinaan vaan kun kuulee näitä juttuja että ne tarraa niinku takiaiset. :)
Itsekkin olen onnekseni ajautunut niinsanottuun 'netti-ihastumiseen'.
Viimevuonna rupesin selailemaan aktiivisesti erästä maailmanlaajuista keskustelusivustoa mahdollisten ystäväsuhteiden toivossa. Sivua tuli jummattua noin kuukaudenpäivät, kun yllättäen eksyin erään Korealaisen pojan profiiliin. Kyselin sitten tylsyyksissäni pojan kuulumisia, täysin tietämättä mihin siitä päästäisiin.
No, juttu kulki yllättävän hyvin, keskusteltiin sitten siinä niitä näitä ja loppujen lopuksi poika kysyi, omaisinko meseä/msn-osoitetta.
Annoin sitten meseni ja rupesimme juttelemaan päivittäin välillä ofline-viesteillä, sillä aikaero on tunnetusti melkoinen.
Koko yhteisen aikamme olen ollut aivan pökerryksissäni, sillä pojan luonne ja tavat vetivät mukaansa heti ensimmäisillä viesteillä, pidin häntä jo aivan alussa merkittävän ystävällisenä.
Kai se sitten on sellaista 'rakkautta ensisilmäyksellä'-tyylistä.
Olemme jo nyt miettineet, josko poika toteuttaisi pitkäaikaiset suunnitelmansa ja lähtisi Suomeen pariksi viikoksi. Kaippa tässä nyt vähän nopeasti edetään, mutta minkäs teet.
Herra ties, vaikka täsät kehkeytyisi jotakin suurempaa, sillä vaikka välimatka välillä oikein itkettää, jaksaa silti muistaa kuinka ihana ihminen siellä toisessa päässä oikein onkaan