Vaikka olen nuori ja en ole vielä edes harkinnut suhdetta, olen tuuminut, että mahtaisinko kelvata kellekään?
Olen 168 cm pitkä, painan 48 kg, harrastan hölkkää, ja ekologisuus, luonto ja eläimet ovat lähellä sydäntäni. Olen laktovegetaristi. Minulla on ruskeat hiukset ja siniset silmät. Olen uskollinen, enkä suutu koskaan, ainakaan millekään elävälle. En juoruile, en juo, polta, hypi kylällä tai käytä huumeita. Siinäpäs olisi plussat.
Olen lähes pakkomielteinen vartaloani kohtaan ja olen terveysintoilija. (anoreksiaa/ortoreksiaa ovat joskus väittäneet) Lisäksi olen toivottoman ujo. En voi edes katsoa kunnolla vieraita ihmisiä silmiin tuntematta ahdistavaa oloa. (Niin sattuu joskus käymään jos esim. ohikulkijat rupeavat haukkumaan ja muutenkin nuoruus haavoitettu useaan otteeseen. Itsetuntoni on siis sileäksi suomeksi paskana. Toivoa onko?
Olen 168 cm pitkä, painan 48 kg, harrastan hölkkää, ja ekologisuus, luonto ja eläimet ovat lähellä sydäntäni. Olen laktovegetaristi. Minulla on ruskeat hiukset ja siniset silmät. Olen uskollinen, enkä suutu koskaan, ainakaan millekään elävälle. En juoruile, en juo, polta, hypi kylällä tai käytä huumeita. Siinäpäs olisi plussat.
Olen lähes pakkomielteinen vartaloani kohtaan ja olen terveysintoilija. (anoreksiaa/ortoreksiaa ovat joskus väittäneet) Lisäksi olen toivottoman ujo. En voi edes katsoa kunnolla vieraita ihmisiä silmiin tuntematta ahdistavaa oloa. (Niin sattuu joskus käymään jos esim. ohikulkijat rupeavat haukkumaan ja muutenkin nuoruus haavoitettu useaan otteeseen. Itsetuntoni on siis sileäksi suomeksi paskana. Toivoa onko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Lisäksi olen toivottoman ujo. En voi edes katsoa kunnolla vieraita ihmisiä silmiin tuntematta ahdistavaa oloa."
Tämän perusteella sinua voi olla aika vaikea lähestyä.
Kuinkas nuori oikein oletkaan?
Iän myötä tuo ujous varmaan hellittää vähän.
Tuon kirjoittamasi perusteella kelpaisit kyllä oikein hyvin. Oon itse lähes samanlainen, mutta miespuolinen. Anorektikko tosin en ole, ortorektikko luultavasti.
kelpaat.
Ongelma on tuossa vain tuo ujous.
"En juoruile, en juo, polta, hypi kylällä tai käytä huumeita. Siinäpäs olisi plussat."
Miehillä nuo samat ominaisuudet kuuluevat sitten miinuksiin.
En ehkä uskaltaisi suin päin kiintyä liiaksi sellaiseen, joka ehkä kuihtuu pois. Mielummin pitäisin etäisyyttä.
Kavereita kannattaa kuitenkin hankkia. Ehkä sitten johonkuhun heistä lähennytkin. Ystävien kanssa ajanvieton myötä tuntisit ehkä olosi hyväksytymmäksi ilman pakkomielteistä syömisten vahtaamistakin, koska todellisuudessa se vain taitaa etäännyttää muista...
Sanotaan, että pitäisi olla hyvä ja armollinen sisäiselle lapselleen, jotta se voi kypsyä onnelliseksi. Oletko tätä näkökulmaa koskaan pohtinut?
Minusta et kyllä oikein täsmennä minkään syömishäiriön ilmentymiä, olet laiha mutta.... tuo nyt ole niin laiha; oma naisystäväni samaa pituusluokkaa ja 2kg enemmän. Terve, positiivinen ja urheilullinen. Kuitenkin olin sanomassa että syömishäiriöiset eivät yleensä edes hae rakkautta (haluavat olla yksin häpeässään) että jos tunnet tuollaisia niin se on parantumisen tai itsesi huijaamisen merkki. Nykyään anoreksia varsinkin on joku muotisairaus että sitä melkein kun halutaan itselleen! Mene psykologille, muuten ei mahdollista kun ajattelet itsekkin maalaisjärjellä: miten henkilö joka ei osaa edes rakastaa itseään voisi rakastaa tosissaan jotain muuta?