Lapsi?

Meillä ei oikeastaan ollut ekoja treffejä vaan tutustuminen ja yhteen kasvaminen oli pitemmän ajan prosessi. Ja vaikka ekat treffit olisi olleetkin, harvapa siinä vaiheessa ymmärtää miettiä lapsia. Siinä vaiheessa on vähän muut asiat mielessä...

Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. Sanoit juuri oikeita asioita, niitä joita halusin kuullakin. Yritän tässä psyykata itseäni lapsikannalle. Onko se itselleen valehtelua? Kyynisenä itsenäni epäilen myös, että useat vanhemmat selittävät asiat itselleen parhain päin. Ihmismielellä on taipumus sopeutua tilanteisiin - keinolla millä hyvänsä. Toisaalta ei siinä ole sinänsä mitään pahaa; se on vain selviytymiskeino. Ympäristöä se paremminkin saattaa häiritä: tuntuu, että joskus lapsipariskunnat katsovat lapsettomia ylenkatseisesti alaspäin. "Meillä on lapsi, te ette tiedä elämästä ja sen ihanuudesta mitään." Käperrytään itseensä. Sitäkään en haluaisi itselleni.

nimim_mies kirjoitti:

Meillä ei oikeastaan ollut ekoja treffejä vaan tutustuminen ja yhteen kasvaminen oli pitemmän ajan prosessi. Ja vaikka ekat treffit olisi olleetkin, harvapa siinä vaiheessa ymmärtää miettiä lapsia. Siinä vaiheessa on vähän muut asiat mielessä...

Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. Sanoit juuri oikeita asioita, niitä joita halusin kuullakin. Yritän tässä psyykata itseäni lapsikannalle. Onko se itselleen valehtelua? Kyynisenä itsenäni epäilen myös, että useat vanhemmat selittävät asiat itselleen parhain päin. Ihmismielellä on taipumus sopeutua tilanteisiin - keinolla millä hyvänsä. Toisaalta ei siinä ole sinänsä mitään pahaa; se on vain selviytymiskeino. Ympäristöä se paremminkin saattaa häiritä: tuntuu, että joskus lapsipariskunnat katsovat lapsettomia ylenkatseisesti alaspäin. "Meillä on lapsi, te ette tiedä elämästä ja sen ihanuudesta mitään." Käperrytään itseensä. Sitäkään en haluaisi itselleni.

Lue lisää

Niin, ei ehkä ekoilla treffeillä, mutta pian seurustelun alussa kuitenkin. Kyllä sitä yleensä on jokin mielipide asiasta jo silloin. Ja kyllähän asioista pitää voida puhua, muuten ne jää vaivaamaan tai aiheuttaa myöhemmin ongelmia.

Teidän tilanteessa ei oikein voi muuta, kuin miettiä, millaista se elämä lapsen kanssa tulisi olemaan ja oletteko te yhdessä siihen valmiita. Punnita asioita ja katsoa kummalle puolelle vaaka kallistuu. Älä valehtele itsellesi, vaan mieti, mikä sinua eniten lapsissa pelottaa ja ota asioista selvää. Tuntuu, että pelkäät lapsia jostain syystä, joka ei ehkä kuitenkaan ole täysi peruste lapsettomuuteen.

Eli halusi pysyä lapsettomana ei ole niin perusteellinen kuin monilla eli ehdoton ei. Pelkäät väsymystä ja rasittavia lapsia. Et kuitenkaa pelkää rasittavaa parisuhdetta tai työtä?

Juu ja ei lapsi tee kenestäkään parempaa kuin toisesta, kuten ei parempi palkkainen työkään tai mersu :) Jotkut vain luulee niin.

nimim_mies kirjoitti:

Meillä ei oikeastaan ollut ekoja treffejä vaan tutustuminen ja yhteen kasvaminen oli pitemmän ajan prosessi. Ja vaikka ekat treffit olisi olleetkin, harvapa siinä vaiheessa ymmärtää miettiä lapsia. Siinä vaiheessa on vähän muut asiat mielessä...

Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. Sanoit juuri oikeita asioita, niitä joita halusin kuullakin. Yritän tässä psyykata itseäni lapsikannalle. Onko se itselleen valehtelua? Kyynisenä itsenäni epäilen myös, että useat vanhemmat selittävät asiat itselleen parhain päin. Ihmismielellä on taipumus sopeutua tilanteisiin - keinolla millä hyvänsä. Toisaalta ei siinä ole sinänsä mitään pahaa; se on vain selviytymiskeino. Ympäristöä se paremminkin saattaa häiritä: tuntuu, että joskus lapsipariskunnat katsovat lapsettomia ylenkatseisesti alaspäin. "Meillä on lapsi, te ette tiedä elämästä ja sen ihanuudesta mitään." Käperrytään itseensä. Sitäkään en haluaisi itselleni.

Lue lisää

Olen turhankin nuori vastaamaan tällaiseen juttuun, mutta ihailen kovasti kantaasi! Rakastat vaimoasi kovasti ja ajattelet paljon hänen tunteitaan. Nostan hattua tuollaisille ihmisille.

ei kannata tähän maahan lapsia tehdä.Täällä ei ihmisiä kannusteta jaksamaan vaan lamautetaan ja lannistetaan.Kivahan lapset on ja se tekee perheestä oikean perheen mutta on ajateltava mikä heidän elinmahdollisuudet on läpi viedä elämänsä.On ilmastomuutokset ja pitäi elää vain työlle koko ikänsä eli politikot paasaavat että eläkeikä nostetava aina 75 vuoteen asti.Empä haluais olla nyt semmoistakaan perilliselleni.

muuttaa ajatusmaailmaa.en minäkään ole aikaisemmin ollut mitenkään erityisen lapsirakas,muiden lapsia kohtaan.mutta oman pikku pojanpalleron kanssa ne kuolat ja huutamiset ja kakkavaipatkaan ei haittaa yhtään.miten sitä voikin rakastaa niin paljon jotain kuin minä rakastan omaa pikku poikaani.hän on minun elämäni tärkein ihminen,hänen takiaan jaksan ja teen mitä tahansa.

nimim_mies kirjoitti:

Meillä ei oikeastaan ollut ekoja treffejä vaan tutustuminen ja yhteen kasvaminen oli pitemmän ajan prosessi. Ja vaikka ekat treffit olisi olleetkin, harvapa siinä vaiheessa ymmärtää miettiä lapsia. Siinä vaiheessa on vähän muut asiat mielessä...

Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. Sanoit juuri oikeita asioita, niitä joita halusin kuullakin. Yritän tässä psyykata itseäni lapsikannalle. Onko se itselleen valehtelua? Kyynisenä itsenäni epäilen myös, että useat vanhemmat selittävät asiat itselleen parhain päin. Ihmismielellä on taipumus sopeutua tilanteisiin - keinolla millä hyvänsä. Toisaalta ei siinä ole sinänsä mitään pahaa; se on vain selviytymiskeino. Ympäristöä se paremminkin saattaa häiritä: tuntuu, että joskus lapsipariskunnat katsovat lapsettomia ylenkatseisesti alaspäin. "Meillä on lapsi, te ette tiedä elämästä ja sen ihanuudesta mitään." Käperrytään itseensä. Sitäkään en haluaisi itselleni.

Lue lisää

Olen nuori nainen ja jo pitkään ajatellut, ettei minusta äitiä tule (samoja mielikuvia lapsista kuin sullakin). Olen monella tapaa "mammapersoona" ja tulen lasten kanssa hyvin toimeen, minkä vuoksi lapsikielteisyyttäni on kummasteltu paljon. En vain voi sietää rääkyviä ja huonosti käyttäytyviä lapsia, joista näkee jo kolmivuotiaina, että seuraavat 15 vuotta tulee olemaan vanhemmilleen yhtä helvettiä.

Pikku hiljaa olen kuitenkin alkanut näkemään lapsissa jotain hyvää ja suloista, tavannut jopa mukavia ja ihania lapsia, jotka eivät vain huuda ja vaadi koko ajan. Olen myös kieroutuneesti ajatellut, että haluaisin näyttää maailmalle kuinka oikeilla kasvatusmetodeilla lapsista saisi hyvätapaisia ja kuuliaisia - ehkä se kuuluisa biologinen kello heräilee...

Mutta asiaan... Minun mielipiteeni vanhemmuuteen koki käännekohdan (olen edelleen ei-kannalla, mutta en enää niin jyrkällä), kun luin jostain, että ihminen, joka ei hanki lapsia tekee biologisen itsemurhan, katkaisee suvun, elämän... Elämän antaminen ja lahjoittaminen eteen päin lienee jollain tavalla "elämän tarkoitus". Miksi meille muuten olisi annettu intohimo naisen ja miehen välille ja toisaalta sietokyky elää "alamittaisten" räkänokkien kanssa? ;)

Onnea matkaan, toivottavasti löydätte kumpaakin tyydyttävän ratkaisun... On ihailtavaa, että yrität kuitenkin löytää sen, vaikka tilanne on kimurantti. :)

nuori nainen kirjoitti:

Olen nuori nainen ja jo pitkään ajatellut, ettei minusta äitiä tule (samoja mielikuvia lapsista kuin sullakin). Olen monella tapaa "mammapersoona" ja tulen lasten kanssa hyvin toimeen, minkä vuoksi lapsikielteisyyttäni on kummasteltu paljon. En vain voi sietää rääkyviä ja huonosti käyttäytyviä lapsia, joista näkee jo kolmivuotiaina, että seuraavat 15 vuotta tulee olemaan vanhemmilleen yhtä helvettiä.

Pikku hiljaa olen kuitenkin alkanut näkemään lapsissa jotain hyvää ja suloista, tavannut jopa mukavia ja ihania lapsia, jotka eivät vain huuda ja vaadi koko ajan. Olen myös kieroutuneesti ajatellut, että haluaisin näyttää maailmalle kuinka oikeilla kasvatusmetodeilla lapsista saisi hyvätapaisia ja kuuliaisia - ehkä se kuuluisa biologinen kello heräilee...

Mutta asiaan... Minun mielipiteeni vanhemmuuteen koki käännekohdan (olen edelleen ei-kannalla, mutta en enää niin jyrkällä), kun luin jostain, että ihminen, joka ei hanki lapsia tekee biologisen itsemurhan, katkaisee suvun, elämän... Elämän antaminen ja lahjoittaminen eteen päin lienee jollain tavalla "elämän tarkoitus". Miksi meille muuten olisi annettu intohimo naisen ja miehen välille ja toisaalta sietokyky elää "alamittaisten" räkänokkien kanssa? ;)

Onnea matkaan, toivottavasti löydätte kumpaakin tyydyttävän ratkaisun... On ihailtavaa, että yrität kuitenkin löytää sen, vaikka tilanne on kimurantti. :)

Lue lisää

Lainasit kirjoitusta, jonka olit nähnyt: "...ihminen, joka ei hanki lapsia tekee biologisen itsemurhan, katkaisee suvun, elämän... "

En oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta se on selvää, etten ole samaa mieltä tuon ajatelman kanssa. En tosin ole koskaan ymmärtänytkään suvun jatkamisen tärkeyttä, joten voin siinä mielessä olla hyvinkin ymmärtämätön puhumaan asiasta. Mutta ehkä ajatukseni kuitenkin tuo yhdenlaista näkökulmaa asiaan. Se jää jokaisen itsensä päätettäväksi.

Biologinen itsemurha on mielestäni hyvin omituinen käsite, sillä meidän jokaisen sukujuuret jatkavat kyllä eloaan jossain sukuhaarassa: siskon- tai veljenlapsissa, serkuissa tai vaikkapa pikkuserkuissa. Eikä sillä mielestäni ole merkitystä, että tuo sukuhaara voi olla hyvinkin kaukainen sinulle eikä perimässä välttämättä ole paljonkaan tekemistä sinun kanssasi. Ai miksi sillä ei ole merkitystä? Siksi, että suoraan sinusta polveutuvassa jälkeläisessäsi on noin puolet sinun geenejäsi. Hänen jälkeläisessään ehkä keskimäärin 1/4 ja hänen jälkeläisessään keskimäärin 1/8. 7/8 osaa lapsenlapsestasi on jo jotain aivan muuta kuin sinua... Joten kyllä ne sinun (ja kaikkien muidenkin) geenisi hyvin nopeasti hiipuvat muutenkin, vaikka jatkaisitkin sukua. Enkä tarkoita tätä mitenkään vähättelevästi tai ilkeästi, näin se vain menee. Elämä jatkaa kulkuaan, muodossa tai toisessa - myös muodossa ja toisessa.

Ihmisiä on muutenkin maapallolla paljon, aivan liiankin kanssa jo nyt, emmekä me taatusti kuole sukupuuttoon koska muutama meistä jättää lisääntymättä. Ennemmin kuolemme sukupuuttoon sen takia, että lisäännymme liikaa ja lukumäärällämme aiheutamme ekokatastrofin ja teemme maapallosta elinkelvottoman...

Sitä paitsi ainakin minä olen yrittänyt keksiä pääni puhki edes yhtä ainutta asiaa, joka olisi maapallolla paremmin ihmisen takia. Toistaiseksi en kuitenkaan ole sellaista löytänyt. Joten tuskin olisi maapallolle ihan hirveä menetys, vaikka ihmiset kuolisivatkin sukupuuttoon.

Mutta kertokaa vapaasti, jos tulee mieleen asia, joka olisi paremmin maapallolla ihmisen myötä.

JannaS kirjoitti:

Lainasit kirjoitusta, jonka olit nähnyt: "...ihminen, joka ei hanki lapsia tekee biologisen itsemurhan, katkaisee suvun, elämän... "

En oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta se on selvää, etten ole samaa mieltä tuon ajatelman kanssa. En tosin ole koskaan ymmärtänytkään suvun jatkamisen tärkeyttä, joten voin siinä mielessä olla hyvinkin ymmärtämätön puhumaan asiasta. Mutta ehkä ajatukseni kuitenkin tuo yhdenlaista näkökulmaa asiaan. Se jää jokaisen itsensä päätettäväksi.

Biologinen itsemurha on mielestäni hyvin omituinen käsite, sillä meidän jokaisen sukujuuret jatkavat kyllä eloaan jossain sukuhaarassa: siskon- tai veljenlapsissa, serkuissa tai vaikkapa pikkuserkuissa. Eikä sillä mielestäni ole merkitystä, että tuo sukuhaara voi olla hyvinkin kaukainen sinulle eikä perimässä välttämättä ole paljonkaan tekemistä sinun kanssasi. Ai miksi sillä ei ole merkitystä? Siksi, että suoraan sinusta polveutuvassa jälkeläisessäsi on noin puolet sinun geenejäsi. Hänen jälkeläisessään ehkä keskimäärin 1/4 ja hänen jälkeläisessään keskimäärin 1/8. 7/8 osaa lapsenlapsestasi on jo jotain aivan muuta kuin sinua... Joten kyllä ne sinun (ja kaikkien muidenkin) geenisi hyvin nopeasti hiipuvat muutenkin, vaikka jatkaisitkin sukua. Enkä tarkoita tätä mitenkään vähättelevästi tai ilkeästi, näin se vain menee. Elämä jatkaa kulkuaan, muodossa tai toisessa - myös muodossa ja toisessa.

Ihmisiä on muutenkin maapallolla paljon, aivan liiankin kanssa jo nyt, emmekä me taatusti kuole sukupuuttoon koska muutama meistä jättää lisääntymättä. Ennemmin kuolemme sukupuuttoon sen takia, että lisäännymme liikaa ja lukumäärällämme aiheutamme ekokatastrofin ja teemme maapallosta elinkelvottoman...

Sitä paitsi ainakin minä olen yrittänyt keksiä pääni puhki edes yhtä ainutta asiaa, joka olisi maapallolla paremmin ihmisen takia. Toistaiseksi en kuitenkaan ole sellaista löytänyt. Joten tuskin olisi maapallolle ihan hirveä menetys, vaikka ihmiset kuolisivatkin sukupuuttoon.

Mutta kertokaa vapaasti, jos tulee mieleen asia, joka olisi paremmin maapallolla ihmisen myötä.

Lue lisää

Totta ja komppaan monilta osin, mutta toi minustakin ihmeellinen käsite, oli se, joka sai kuitenkin mut ajattelemaan asiaa uudestaan. :) Se tuntui niin karmaisevalta "biologinen itsemurha"... Eihän se ole kuin käsite, mutta pisti miettimään.

KLN kirjoitti:

ei kannata tähän maahan lapsia tehdä.Täällä ei ihmisiä kannusteta jaksamaan vaan lamautetaan ja lannistetaan.Kivahan lapset on ja se tekee perheestä oikean perheen mutta on ajateltava mikä heidän elinmahdollisuudet on läpi viedä elämänsä.On ilmastomuutokset ja pitäi elää vain työlle koko ikänsä eli politikot paasaavat että eläkeikä nostetava aina 75 vuoteen asti.Empä haluais olla nyt semmoistakaan perilliselleni.

Lue lisää

On muuten hasssua miten vapaaehtoista lapsettomuuttaan saa perustella joka käänteessä. On tullut monenlaista kommenttia asiasta, mm. olen itsekäs, kun en halua lapsia. Mitä itsekästä siinä muka on, jos asiaa rupeaa oikein kunnolla ajattelemaan? Maailma on nyt jo pahassa jamassa. Me emme siitä niinkään paljon kärsi, mutta miten on asiat 40 vuoden päästä, kun nykyiset lapset ovat aikuisia? Maailmassa on jo liikaa ihmisiä. En omalta osaltani siinä asiassa tahdo sitä kuormittaa. Joten miksi pitää perustella lapsettomuutta, eikö ennemmin pitäisi perustella sitä miksi haluaa lapsia? Itse en ole äidillinen tyyppi. Tulen kyllä lapsien kanssa hyvin toimeen, mutta en näe söpöjä lapsia ympärilläni. Olen tyytyväinen elämään näin. En tarvitse mitään täyttymystä lapsesta. Lapset eivät ole elämäni tarkoitus. Onneksi nykyinen mieheni on samaa mieltä, joten asiasta ei tarvitse kättä vääntää.

se oma lapsi kirjoitti:

muuttaa ajatusmaailmaa.en minäkään ole aikaisemmin ollut mitenkään erityisen lapsirakas,muiden lapsia kohtaan.mutta oman pikku pojanpalleron kanssa ne kuolat ja huutamiset ja kakkavaipatkaan ei haittaa yhtään.miten sitä voikin rakastaa niin paljon jotain kuin minä rakastan omaa pikku poikaani.hän on minun elämäni tärkein ihminen,hänen takiaan jaksan ja teen mitä tahansa.

Lue lisää

Mitä jos se oma lapsia ei muuta ajatusmaailmaa?? Eiköhän tässä maassa ole jo tarpeeksi lastenkodeissa lapsia, joiden vanhempien ajatusmaailma ei selkeästikään ole muuttunut. Otetaan missi Elina Nurmesta (vai mikä se nyt oli) mallia. "En nauttinut hänestä enää" juu voi sen palauttaa..

ei??? kirjoitti:

Mitä jos se oma lapsia ei muuta ajatusmaailmaa?? Eiköhän tässä maassa ole jo tarpeeksi lastenkodeissa lapsia, joiden vanhempien ajatusmaailma ei selkeästikään ole muuttunut. Otetaan missi Elina Nurmesta (vai mikä se nyt oli) mallia. "En nauttinut hänestä enää" juu voi sen palauttaa..

Lue lisää

puolestani.

"Vaimosi joko täytyy hyväksyä se asian ettei teille tule lapsia (niinhän sellaistenkin täytyy jotka ovat syystä tai toisesta lapsettomia), mutta helppoa se ei ole."

Tuosta tekstistä minulta jäi toinen asia sanomatta :) Eli vaimosi täytyy joko hyväksyä tilanne ettei teille mahdollisesti tule lapsia, TAI teidän suhde kärsii siitä ja teille tulee ero. Mutta kannattaa sinunkin miettiä olisiko lapsen hankkiminen niin kamalaa. Mieti sen asian plussa puolia eikä vain negatiivisia puolia. Kyllä, lapsi paskantaa, mutta niinhän me aikuisetkin! Vauva itseskelee vain pienen ajan elämästään. Eka vuosi on rankin. Tietysti lapset itkevät helposti pienissä asioissa, mutta ei kai se niin kamalaa ole? Se on heidän tapansa ilmaista itseään. Mutta se on totta että oli lapsi kuinka "helppo" hoitoinen tahansa, se on aina haasteellista eikä kuitenkaan helppoa :) Kyllä siinä kysytään hermoja ja viisauttakin.

... kirjoitti:

"Vaimosi joko täytyy hyväksyä se asian ettei teille tule lapsia (niinhän sellaistenkin täytyy jotka ovat syystä tai toisesta lapsettomia), mutta helppoa se ei ole."

Tuosta tekstistä minulta jäi toinen asia sanomatta :) Eli vaimosi täytyy joko hyväksyä tilanne ettei teille mahdollisesti tule lapsia, TAI teidän suhde kärsii siitä ja teille tulee ero. Mutta kannattaa sinunkin miettiä olisiko lapsen hankkiminen niin kamalaa. Mieti sen asian plussa puolia eikä vain negatiivisia puolia. Kyllä, lapsi paskantaa, mutta niinhän me aikuisetkin! Vauva itseskelee vain pienen ajan elämästään. Eka vuosi on rankin. Tietysti lapset itkevät helposti pienissä asioissa, mutta ei kai se niin kamalaa ole? Se on heidän tapansa ilmaista itseään. Mutta se on totta että oli lapsi kuinka "helppo" hoitoinen tahansa, se on aina haasteellista eikä kuitenkaan helppoa :) Kyllä siinä kysytään hermoja ja viisauttakin.

Lue lisää

Minun mielestäni taas asia on juurikin niin että vaimosi on todellakin hyväksyttävä mielipiteesi, tai sitten vaihtoehtona on jotkin muut menettelyt, kuten ero jne.

Missään tapauksessa en suosittelisi sinun psyykkaavasi itseäsi haluamaan lapsia. Se on sikäli ikävää, että vaikka onnistuisit siinä, niin aina kalvaa mielessä että halusinko sitä oikeasti kuitenkaan. Mun mielestä itselle valehtelu kun ei kannata koskaan, valehtelet siinä myös puolisollesi ja sekin on varma tapa pistää kaikki paskaks jos ei heti ni myöhemmin sitten... Mitä lapsen oikeuksiin tulee, niin jokaista lasta pitäisi kahden vanhemman haluta, sitä varmaan aika turha selitellä enempää.

Näin mä ajattelen, mut vittuuks mä tiedän, ei mulloo lapsia...

Tuota ihan vaan tähän kommenttina, vaikka en jaksanutkaan loppuun asti lukea (oli ehkä hieman liian pitkä viesti).

Ensinnäkään nainen ei tarvitse miestä siittämään, sen voi tehdä yksinkin klinikalla. Ja nainen voi myös adoptoida yksin eli ei tartte sitä miestä siihenkään.

Lisäksi sitä ei tarvitse yh-äitinä elää vuokraslummissa. Sitä voi lastenkin kanssa edetä uralla ja matkustaa.

Nää vaan kerron, jos et tiennyt. Ja ei se lapsi naisen älykkyystasoa laske, olet ehkä pyörinyt väärissä piireissä (=joissa sitä järkeä ei ole ollut ennen lapsiakaan).

Niin ja jos ajattelee aina, että enpä tee lapsia, koska siitä voi tulla se leukemiaa sairastava, koliiikkivauva tai nuorisorikollinen, ei kait sitä voisi tehdä muutakaan elämässä. Sunkin mies voi kuolla huomenna tai sairastua syöpään. Säkin voit saada hiv:n ja ei sun kannata sinne matkallekaan lähteä, kun siellä voi astua myrkkykalaan ja menettää jalan.

Ja mikä oikeus sulla on arvostella lapsia tekeviä? Eihän suakaan olisi, jos ei joku olisi sua tehnyt. Oliko äitisikin itsekäs? Eihän täälläkään kukaan arvostele sitä, joka ei tee lapsia. Sehän on valinta. Ja ilman lapsia me kuollaan sukupuuttoon, mikä voi tietty olla hyväkin jokun mielestä.

Lapset on ihana asia ja niiltä oppii hyvin paljon itsestään ja elämästä. Eikä ne hylkää vanhempiaan vanhanakaan, jos on niihin hyvät suhteet aikoinaan luonut. Mutta missään tapauksessa lapsia ei tarvitse tehdä, jos ei halua, mutta miksi niitä pitää vihata?

Muttamuttamutta kirjoitti:

Tuota ihan vaan tähän kommenttina, vaikka en jaksanutkaan loppuun asti lukea (oli ehkä hieman liian pitkä viesti).

Ensinnäkään nainen ei tarvitse miestä siittämään, sen voi tehdä yksinkin klinikalla. Ja nainen voi myös adoptoida yksin eli ei tartte sitä miestä siihenkään.

Lisäksi sitä ei tarvitse yh-äitinä elää vuokraslummissa. Sitä voi lastenkin kanssa edetä uralla ja matkustaa.

Nää vaan kerron, jos et tiennyt. Ja ei se lapsi naisen älykkyystasoa laske, olet ehkä pyörinyt väärissä piireissä (=joissa sitä järkeä ei ole ollut ennen lapsiakaan).

Niin ja jos ajattelee aina, että enpä tee lapsia, koska siitä voi tulla se leukemiaa sairastava, koliiikkivauva tai nuorisorikollinen, ei kait sitä voisi tehdä muutakaan elämässä. Sunkin mies voi kuolla huomenna tai sairastua syöpään. Säkin voit saada hiv:n ja ei sun kannata sinne matkallekaan lähteä, kun siellä voi astua myrkkykalaan ja menettää jalan.

Ja mikä oikeus sulla on arvostella lapsia tekeviä? Eihän suakaan olisi, jos ei joku olisi sua tehnyt. Oliko äitisikin itsekäs? Eihän täälläkään kukaan arvostele sitä, joka ei tee lapsia. Sehän on valinta. Ja ilman lapsia me kuollaan sukupuuttoon, mikä voi tietty olla hyväkin jokun mielestä.

Lapset on ihana asia ja niiltä oppii hyvin paljon itsestään ja elämästä. Eikä ne hylkää vanhempiaan vanhanakaan, jos on niihin hyvät suhteet aikoinaan luonut. Mutta missään tapauksessa lapsia ei tarvitse tehdä, jos ei halua, mutta miksi niitä pitää vihata?

Lue lisää

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Viestisi alkoi ihan perustellusti, mutta mitä ihmettä sitten tapahtui! En jaksanut lukea kokonaan, mutta sen jälkeen, mitä luin, olen jokseenkin tyrmistynyt. Mistä tuollainen vimma ja paatos kumpuaa jonkin sellaisen asian tiimoilta, johon EI ole ryhtynyt ts. miksi joku jaksaa noin loputtomasti miettiä asiaa, jonka kanssa ei tarvitse elää. Tässä tapauksessa lapsen. Minä en ole halunnut lapsia, mutta en minä siitä nyt noin suurta numeroa ole itselleni tehnyt! En halua lapsia, that's it. Muut tehköön miten haluavat. Sinuna kävisin juttelemassa tunteistasi jonkun ammattilaisen kanssa.

ihana elämä ilman lapsia kirjoitti:

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Lue lisää

Niin, ihan aluksi, en ole vauvakuumeessa, eikä minulla ole lapsia. En ehkä niitä edesä koskaan saa, eikä se haittaa, jos niin käy.

En myöskään ole aivopessyt ketään ja olen nimenomaan sanonut, että lasta ei pidä tehdä, jos sitä ei halua, oli mies tai nainen. Tasa-arvoisuus tässäkin asiassa. Mutta olen sitä mieltä, että ellei halua lapsia, kannattaa tehdä sterilisaatio, jotta ei tule vahinkoja ja kerto jo seurustelun alkuvaiheessa, ettei lapsia halua. Reilua itseä ja muita kohtaan.

En ole huomannut mitään mememe tai minäminäminä -asenteita lapsiperheellisissä enempää kuin muissakaan. Sitä paitsi perheitä on nykyään yhä vähemmän. Valtaosa suurten kaupunkien väestä asuu yksin tai kaksin. Olen enemmänkin kuullut marinaa sinkkujen taholta, kun pakkauskoot ovat liian suuria ja lomia ei saa silloin kun tahtoo.

Ei se minun mielestäni ole perheellisen syy, että työpaikalla jaetaan lomat epäoikeudenmukaisesti. Epäkohdita kannattaa kertoa luottamusmiehelle tai vastaavalle taholle. Ja jos lapsi sairastuu, niin ikävä kyllä sitä pitää jonkun hoitaa. Hoidettiin kai sinuakin pienenä, kun olit sairas, vai eikö? Sairasta lasta ei saa viedä hoitoon.

Ja, jos et tiennyt, niin ne on lapsiperheet, jotka ovat köyhimpiä Suomessa, ei sinkut. Ja montakohan lapsetonta juoppoa elää valtion tuella, aika monta. Joten kannattaako näitä alkaaa vertaamaan.

On ihan ok olla vela, mutta lapsenteko on perusvietti ja geeneissä. Sitä ei tosin ole kaikilla, eikä tarvitsekaan olla. On ihan hyvä, että kaikki ei geenejään levittele. Eihän kaikilla ole sukupuoliviettiäkään ja elävät ihan onnellisina ilman seksiä koko elämänsä. Hekin voisivat kyseenalaistaa tämän seksiä tursuavan yhteiskunnan ja sanoa seksiä harrastavista ihmisistä: ne on vaan niin minäminäminä...

ihana elämä ilman lapsia kirjoitti:

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Lue lisää

toi teksti on kyllä niin totta, vaikka aika kärjistettyä joissain kohdin..
sisarellani on kaksi lasta, mutta ei lainkaan omaa elämää!ja hän kuvittelee että minun elämäni on tosi helppoa?!opiskelen kaksoistutkintoa ja elämäni opiskelijana on muka todella helppoa.

olen 23- vuotias nuori nainen ja todellakaan en suunnittele "hankkivani" lapsia.vaikka miesystäväni tykkääkin pikkuisista ja hieman jo suunnitteleekin meille omaa pikkuista, niin itse en halua lasta, se on kuitenkin se äiti joka hoitaa KAIKEN. tälläkin hetkellä minä hoidan suurimman osan kotitöistä, ja siihenkö vielä lapsi kirkumaan..no can do!

ja tuohon ap:en tekstiin että kannattaa todella miettiä mitä myös itse haluaa elämältä, se lapsi kuitenkin tulisi olemaan elämässänne sen ainakin 30v..kunnes aika teistä jättää.keskustelkaa naisenne kanssa siitä vanhemmuudesta tai käykää perheneuvolassa "ottamassa selvää" realiteeteista, koska useimmilla tuntuu olevan "ruusunpunainen kuva" perhe-elämästä, ja kun kaikki ei sitten menekään oletetusti niin kirotaan sitä "perhehelvettiä" ja petetään puolin jos toisin..
ja sen lapsen toivomisen pitää lähteä ihan teistä MOLEMMISTA!ei sen pidä mennä niin että nainen päättää että "nyt meille tulee lapsi koska mä haluan"ja mies vain mukailee, niinkuin täällä kovasti jotkut ehdottelevat, että "mieti asiaa"ja "oisko se lapsi muka niin kauhea".

eli keskustelkaa ja ottakaa selvää asioista ennen varsinaista päätöksentekoa.
eihän niitä eläimiäkään hankita kevein perustein, miksi sitten ihmislapsia.

ja muille kirjoittajille vielä. vaikka teillä joillakin on geeneissänne se että "halutaan lapsia" niin antakaa tilaa myös tuolle toiselle vaihtoehdolle, VAPAAEHTOISELLE LAPSETTOMUUDELLE!kaikki eivät halua lapsia, kaikki eivät koe lapsia lahjana, kaikki eivät pidä lapsista niin paljon että oman haluaisi,joillekin lapsi tulisi olemaan se "elämän pilaaja" ja "riesa".
muistakaa arvostaa myös mentaliteettia;"lapsi on kiva kun se ei ole oma".
ja ihan tiedoksi kaikki sinkut eivät ole juoppoja ja itsekkäitä, osa opiskelee ja tekee töitä ja menestyy urallaan.
opetelkaa äidit ja isät arvostamaan myös sinkkujen elämäntapaa, niinkuin hekin jaksavat kuunnella iänikuisia oman lapsen "kehumis- ja ihastelupuheita"ja "milloin sulle tulee pikkuinen"-puheita tai "et sä voi tietää mitään kun et ole äiti"- sanontoja.

ihana elämä ilman lapsia kirjoitti:

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Lue lisää

Säälin sinua vilpittömästi, että elämässäsi on noin paljon vihaa ja katkeruutta. Samalla pelottaa, minkälainen tämä maailma on, kun ihmisillä on niin vähän ymmärrystä toisiaan kohtaan ja kaikesta on tehtävä valtataistelu. Todellinen hengen sivistys ja kaikkien ihmisten arvostus ja kunnioitus (eniten melkeinpä oman itsen kunnioitus ja arvostus) ei voisi koskaan tuottaa tuollaista tekstiä. Olen pahoillani puolestasi ja toivon, että löydät paikkasi tässä sairaassa maailmassa. Voimia sinulle, pieni ihminen!

itsekkyyttä vaan valinta kirjoitti:

toi teksti on kyllä niin totta, vaikka aika kärjistettyä joissain kohdin..
sisarellani on kaksi lasta, mutta ei lainkaan omaa elämää!ja hän kuvittelee että minun elämäni on tosi helppoa?!opiskelen kaksoistutkintoa ja elämäni opiskelijana on muka todella helppoa.

olen 23- vuotias nuori nainen ja todellakaan en suunnittele "hankkivani" lapsia.vaikka miesystäväni tykkääkin pikkuisista ja hieman jo suunnitteleekin meille omaa pikkuista, niin itse en halua lasta, se on kuitenkin se äiti joka hoitaa KAIKEN. tälläkin hetkellä minä hoidan suurimman osan kotitöistä, ja siihenkö vielä lapsi kirkumaan..no can do!

ja tuohon ap:en tekstiin että kannattaa todella miettiä mitä myös itse haluaa elämältä, se lapsi kuitenkin tulisi olemaan elämässänne sen ainakin 30v..kunnes aika teistä jättää.keskustelkaa naisenne kanssa siitä vanhemmuudesta tai käykää perheneuvolassa "ottamassa selvää" realiteeteista, koska useimmilla tuntuu olevan "ruusunpunainen kuva" perhe-elämästä, ja kun kaikki ei sitten menekään oletetusti niin kirotaan sitä "perhehelvettiä" ja petetään puolin jos toisin..
ja sen lapsen toivomisen pitää lähteä ihan teistä MOLEMMISTA!ei sen pidä mennä niin että nainen päättää että "nyt meille tulee lapsi koska mä haluan"ja mies vain mukailee, niinkuin täällä kovasti jotkut ehdottelevat, että "mieti asiaa"ja "oisko se lapsi muka niin kauhea".

eli keskustelkaa ja ottakaa selvää asioista ennen varsinaista päätöksentekoa.
eihän niitä eläimiäkään hankita kevein perustein, miksi sitten ihmislapsia.

ja muille kirjoittajille vielä. vaikka teillä joillakin on geeneissänne se että "halutaan lapsia" niin antakaa tilaa myös tuolle toiselle vaihtoehdolle, VAPAAEHTOISELLE LAPSETTOMUUDELLE!kaikki eivät halua lapsia, kaikki eivät koe lapsia lahjana, kaikki eivät pidä lapsista niin paljon että oman haluaisi,joillekin lapsi tulisi olemaan se "elämän pilaaja" ja "riesa".
muistakaa arvostaa myös mentaliteettia;"lapsi on kiva kun se ei ole oma".
ja ihan tiedoksi kaikki sinkut eivät ole juoppoja ja itsekkäitä, osa opiskelee ja tekee töitä ja menestyy urallaan.
opetelkaa äidit ja isät arvostamaan myös sinkkujen elämäntapaa, niinkuin hekin jaksavat kuunnella iänikuisia oman lapsen "kehumis- ja ihastelupuheita"ja "milloin sulle tulee pikkuinen"-puheita tai "et sä voi tietää mitään kun et ole äiti"- sanontoja.

Lue lisää

Ja enpä tässä kommentoi omaa tekstiäni enpä enpä... näkyy aika selvästi. no omapa on asias pelle

???????????????????????????... kirjoitti:

Ja enpä tässä kommentoi omaa tekstiäni enpä enpä... näkyy aika selvästi. no omapa on asias pelle

???mitäpä tuo nyt tarkoittaa..??

Jees, nyt täällä puhutaan asiaa! Todellakin tällainen "no kun se nyt kuuluu asiaan" -sikiäminen pitäis olla lailla kielletty! Kaiken maailman alemmat sosiaaliluokatkin kehtaavat vain lisääntyä ja lisääntyä ja vieläpä elvistellä sinkuille säälittävällä perhe-elämällään. Voi hitto kun joku sun kaltaises tyyppi olisi ollut kertomassa nämä asiat jo sun vanhemmillesi!!!!!!!

???????????????????????????... kirjoitti:

Ja enpä tässä kommentoi omaa tekstiäni enpä enpä... näkyy aika selvästi. no omapa on asias pelle

mitäköhän vikaa tekstissäni mahtoi olla?
sekö että en halua omia lapsia, vai se että mielestäni molempien suhteen osapuolien tulisi haluta sitä lasta?

mielestäni viestissäni ei ollut mitään loukkaavaa, saati "pellemäistä" jos kehoitan ottamaan asioista selvää, ja keskustelemaan, sillä niinkin tärkeä päätös kuin "lapsenteko" ei voi mennä ohituksella tai vain mukaillen toisen tahtoa.

ja ärsyttää oikeasti lukea täältä miten lapsettomia sinkkuja parjataan täällä sen takia koska eivät halua lasta..vapaaehtoisesti lapsettomathan ovat itsekkäitä juoppoja jotka eivät koskaan aikuistu, ja muuten vain outoa porukkaa, koska eivät toteuta toisten tahtoa..

kaikki nyt ei vaan tykkää lapsista, sori vaan jos se sinua loukkaa.

lapsettomuus ei haittaa kirjoitti:

mitäköhän vikaa tekstissäni mahtoi olla?
sekö että en halua omia lapsia, vai se että mielestäni molempien suhteen osapuolien tulisi haluta sitä lasta?

mielestäni viestissäni ei ollut mitään loukkaavaa, saati "pellemäistä" jos kehoitan ottamaan asioista selvää, ja keskustelemaan, sillä niinkin tärkeä päätös kuin "lapsenteko" ei voi mennä ohituksella tai vain mukaillen toisen tahtoa.

ja ärsyttää oikeasti lukea täältä miten lapsettomia sinkkuja parjataan täällä sen takia koska eivät halua lasta..vapaaehtoisesti lapsettomathan ovat itsekkäitä juoppoja jotka eivät koskaan aikuistu, ja muuten vain outoa porukkaa, koska eivät toteuta toisten tahtoa..

kaikki nyt ei vaan tykkää lapsista, sori vaan jos se sinua loukkaa.

Lue lisää

Niin siis viestihän ei ollu sulle, vai oliko? Oliko? No oli oli, ja sinne uppos! Päätä nyt jo pelle tykkäätkö lapsista vai et.

as i thought kirjoitti:

Niin siis viestihän ei ollu sulle, vai oliko? Oliko? No oli oli, ja sinne uppos! Päätä nyt jo pelle tykkäätkö lapsista vai et.

??varmaan jos saisit selville IP osoitteet ap:en viestistä ja minun viestitstäni niin huomaisit että olemme kaksi eri kirjoittajaa.

mutta ei voi mitään..jokaisella on omat oletuksensa ja mielipiteensä..eräillä ei ole kumpaakaan vaan haluavat häiriköidä muita kirjoittajia.
eli mitäpä jos menisit töihin ja kasvaisit aikuiseksi.

ihana elämä ilman lapsia kirjoitti:

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Lue lisää

siis positiivisessa mielessä. Tai oikeastaan molemmat kirjoituksesi. Olen itse myös lapseton, mutta erittäin lapsirakas myöskin. Rakastan lapsia, mutta en kovinkaan monia lasten vanhempia, koska osa lapsen saaneista ihmisistä muuttuu radikaalisti eikä aina hyvään suuntaan. Itse en ole tällaisesta farmari-auto, omakotitalo jne. perheestä, vaan minulla on aika boheemit, toisiaan rakastavat vanhemmat. He ovat hankkineet lapsia, koska rakastavat lapsia ja toisiaan. Heille ei kyse ole ollut koskaan sellaisesta sosiaalisesta pakosta hankkia lapsia vaan omasta halusta. Ehkä siitä syystä en ole koskaan ajatellut asiaa niin, että minun pitäisi väkipakolla hankkia lapsia. Ja toisekseen olen saanut vanhemmiltani niin paljon rakkautta, että kykenen olemaan onnellinen ilman tuota perisuomalaista unelmaakin.

"Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON. "
Niin totta monien kohdalla. Lisäksi tunnen joitakin ihmisiä, jotka jaksavat jatkuvasti kertoa, kuinka paljon onnellisempia ovat kun on lapsia ja miten elämä oli ennen niin tyhjää. Ensinnäkin lapsiko se pelastaa tyhjän elämän? Jos ei osaa olla elämäänsä tyytyväinen ilman lasta-ei sitä osaa olla lapsenkaan kanssa. Ja toisekseen kun ihminen on oikeasti onnellinen ei sitä tarvitse todistella vaan se näkyy ihmisestä-hän loistaa.

as i thought kirjoitti:

Niin siis viestihän ei ollu sulle, vai oliko? Oliko? No oli oli, ja sinne uppos! Päätä nyt jo pelle tykkäätkö lapsista vai et.

"nyt punnitaan teidän suhde" ja "huomaa ettet lukenut"
eivät siis ole minun kirjoittamiani.
jos sinulla olisi sisälukutaitoakaan niin se olisi sinulle ilmiselvä asia että kyseessä on 2 eri kirjoittajaa.
jo tekstien erilaisuus paljastaa aika paljon..
toinen kirjoittaa kilometrin mittaisia "teesejä"
minä taas kirjoitin vain melko lyhykäisesti ja neuvoen ap:etä.
toisaalta ei voi mitään että et kestä vapaaehtoista lapsettomuutta, saati sitä että jotkut ihmiset voivat olla oikeasti samaa mieltä.

mitäpä jos siis menisit häiriköimään muualle.

ihana elämä ilman lapsia kirjoitti:

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Lue lisää

Outoa sanoa, että "en pidä suuresta osasta lapsiperheellisiä". Miten sinä voit niputtaa suuren osan lapsiperheellisiä samaan pinoon? Tunnetko sinä henkilökohtaisesti suuren osan lapsiperheellisistä? "Entitlement attitude". Kerrot lukevasi näistä asioista englanninkielisiltä sivustoilta. En tunne kyseisiä sivustoja, mutta tulee mieleen, onko tällainen attitude kaikki kulttuuri- ja yhteiskuntarajat ylittävä? Onko suomalaisillakin lapsiperheillä tällainen attitude, ja miten se käytännössä tulee esiin? Mitä tarkoitat asenteella minä-minä-minä, me-me-me? Miten lapsiperheet osoittavat tätä asennetta enemmän kuin kuka tahansa ihminen (joka luontaisesti pyrkii oman ja läheistensä etujen ajamiseen)?

Työnantajat perinteisesti preferoivat naimisissa olevia, perheellisiä työntekijöitä. Vaikka tällainen ajattelutapa on lähtökohtaisesti perusteeton ja epäoikeudenmukainen, ilmeisesti perheellisten katsotaan olevan jotenkin vakaampia, kenties vähemmän innokkaita vaihtamaan työpaikkaa. Niin tai näin, sairastuvia lapsia on ollut aina, ja silti työnantaja preferoi potentiaalisen räkätautisen lapsen vanhempaa palkatessaan uutta työntekijää. Nimittäin on niin, että perhetilanteesta huolimatta joillakin ihmisillä on tapana olla poissa töistä useammin kuin muilla. Ilmeisesti lapset eivät tässä asiassa ole liian suuri riski rekrytoijan näkökulmasta. Joku on aina poissa, ja silloin muut tekevät työt. Itse en olisi, enkä ole, sellaisen työnantajan palveluksessa, joka jatkuvasti vaatisi minulta myönnytyksiä pelkästään sillä perusteella, että olen lapseton.

"En voi mennä töihin, kun olen perheellinen." "En voi mennä opiskelemaan, kun olen perheellinen." Mitä nämä esimerkit ovat? Kenenkään ei tarvitse mennä opiskelemaan, jos opiskelu ei ole sydäntä lähellä. Moni perheellinen etsii työtä. En ymmärtänyt tätä esimerkkiä.
"Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin." Oletko perustanut oman lapsettomuusvalintasi jonkin marginaaliryhmän heikolle esimerkille? Toivottavasti et. Kuinka moni kotona loisiva on todellisuudessa millään tavalla etuoikeutettu? Käsittääkseni ehdottomasti suurin osa ihmisistä ylipäänsä (perheellinen tai ei), ei mahdu määritelmän "etuoikeutettu, joka loisii kotona" sisään.

Seuraavaksi sanot, että normaalit lapsiperheet ovat asia erikseen, ja jatkat, että harvassa ovat tapaukset, joissa lapset on tehty "oikeista syistä". Kaksi asiaa: miten ollaan yhtä aikaa normaali ja harvassa? Toisekseen, mitkä voivatkaan sinun näkökulmastasi olla ne sallitut, oikeat syyt tehdä lapsia?

Syyt lapsen tekoon? "Koska muillakin on, koska jotkut sukulais-cow't (heittomerkki, ei kaksoispiste, by the way) ovat myös lapsia tehneet ja painostavat." Painostusta voi saada osakseen; siitä ei tarvitse välittää, kun on sinut oman valintansa kanssa. Voihan asian kertoa niille sukulaisillekin - en halua lasta. Mutta miksi ihminen yleensä lisääntyy? Koska se on eläimen tehtävä. Sinäkin olet nisäkäs, ja huolimatta ihmiskunnan degeneroitumisesta ja yleisestä rappiosta, tämä perusvietti ihmisessä on. Siksi muut lisääntyvät. Kaikkien ei tarvitse. Muissakin eläinryhmissä on yksilöitä, jotka eivät lisäänny. Sinua luulisi kyllä harmittavan se seikka, että monet sellaiset ihmiset, jotka mielestäsi ovat jotenkin huonompia (älykääpiöt, jotka elävät jossain vaaleansinisen unen ja kakka-oksennuksen välimaastossa) - niin, ne "suuri osa lapsiperheellisistä, joista et pidä" - lisääntyvät ja sinä et. Heidän geeninsä jatkavat eteenpäin, eivät sinun.

Maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä. Meillä täällä hyvinvointiyhteiskunnassa on vara valita olla lisääntymättä. Toisten ihmisten kadehtiminen, pilkkaaminen ja syrjintä on silti turhaa. Se, että ihminen on sinut itsensä ja oman päätöksensä kanssa, antaa rauhan.

lukea loppuun asti viestiäsi, mutta yksi lause pomppasi silmilleni: "Sinä kuulostat ja oletkin varmasti erittäin hyvä mies vaimollesi. Hulluhan hän on, jos lähtee siksi että et halua lasta."

Eli miehellä on oikeus olla hankkimatta lasta ja samalla oikeus päättää asiasta naisen puolesta. Nainen sitten taas on "hullu", jos hän päättääkin toimia oman halunsa mukaan.

Aika puolueellista ja epäloogista, sanoisin.

Lapseton filantrooppi kirjoitti:

Outoa sanoa, että "en pidä suuresta osasta lapsiperheellisiä". Miten sinä voit niputtaa suuren osan lapsiperheellisiä samaan pinoon? Tunnetko sinä henkilökohtaisesti suuren osan lapsiperheellisistä? "Entitlement attitude". Kerrot lukevasi näistä asioista englanninkielisiltä sivustoilta. En tunne kyseisiä sivustoja, mutta tulee mieleen, onko tällainen attitude kaikki kulttuuri- ja yhteiskuntarajat ylittävä? Onko suomalaisillakin lapsiperheillä tällainen attitude, ja miten se käytännössä tulee esiin? Mitä tarkoitat asenteella minä-minä-minä, me-me-me? Miten lapsiperheet osoittavat tätä asennetta enemmän kuin kuka tahansa ihminen (joka luontaisesti pyrkii oman ja läheistensä etujen ajamiseen)?

Työnantajat perinteisesti preferoivat naimisissa olevia, perheellisiä työntekijöitä. Vaikka tällainen ajattelutapa on lähtökohtaisesti perusteeton ja epäoikeudenmukainen, ilmeisesti perheellisten katsotaan olevan jotenkin vakaampia, kenties vähemmän innokkaita vaihtamaan työpaikkaa. Niin tai näin, sairastuvia lapsia on ollut aina, ja silti työnantaja preferoi potentiaalisen räkätautisen lapsen vanhempaa palkatessaan uutta työntekijää. Nimittäin on niin, että perhetilanteesta huolimatta joillakin ihmisillä on tapana olla poissa töistä useammin kuin muilla. Ilmeisesti lapset eivät tässä asiassa ole liian suuri riski rekrytoijan näkökulmasta. Joku on aina poissa, ja silloin muut tekevät työt. Itse en olisi, enkä ole, sellaisen työnantajan palveluksessa, joka jatkuvasti vaatisi minulta myönnytyksiä pelkästään sillä perusteella, että olen lapseton.

"En voi mennä töihin, kun olen perheellinen." "En voi mennä opiskelemaan, kun olen perheellinen." Mitä nämä esimerkit ovat? Kenenkään ei tarvitse mennä opiskelemaan, jos opiskelu ei ole sydäntä lähellä. Moni perheellinen etsii työtä. En ymmärtänyt tätä esimerkkiä.
"Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin." Oletko perustanut oman lapsettomuusvalintasi jonkin marginaaliryhmän heikolle esimerkille? Toivottavasti et. Kuinka moni kotona loisiva on todellisuudessa millään tavalla etuoikeutettu? Käsittääkseni ehdottomasti suurin osa ihmisistä ylipäänsä (perheellinen tai ei), ei mahdu määritelmän "etuoikeutettu, joka loisii kotona" sisään.

Seuraavaksi sanot, että normaalit lapsiperheet ovat asia erikseen, ja jatkat, että harvassa ovat tapaukset, joissa lapset on tehty "oikeista syistä". Kaksi asiaa: miten ollaan yhtä aikaa normaali ja harvassa? Toisekseen, mitkä voivatkaan sinun näkökulmastasi olla ne sallitut, oikeat syyt tehdä lapsia?

Syyt lapsen tekoon? "Koska muillakin on, koska jotkut sukulais-cow't (heittomerkki, ei kaksoispiste, by the way) ovat myös lapsia tehneet ja painostavat." Painostusta voi saada osakseen; siitä ei tarvitse välittää, kun on sinut oman valintansa kanssa. Voihan asian kertoa niille sukulaisillekin - en halua lasta. Mutta miksi ihminen yleensä lisääntyy? Koska se on eläimen tehtävä. Sinäkin olet nisäkäs, ja huolimatta ihmiskunnan degeneroitumisesta ja yleisestä rappiosta, tämä perusvietti ihmisessä on. Siksi muut lisääntyvät. Kaikkien ei tarvitse. Muissakin eläinryhmissä on yksilöitä, jotka eivät lisäänny. Sinua luulisi kyllä harmittavan se seikka, että monet sellaiset ihmiset, jotka mielestäsi ovat jotenkin huonompia (älykääpiöt, jotka elävät jossain vaaleansinisen unen ja kakka-oksennuksen välimaastossa) - niin, ne "suuri osa lapsiperheellisistä, joista et pidä" - lisääntyvät ja sinä et. Heidän geeninsä jatkavat eteenpäin, eivät sinun.

Maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä. Meillä täällä hyvinvointiyhteiskunnassa on vara valita olla lisääntymättä. Toisten ihmisten kadehtiminen, pilkkaaminen ja syrjintä on silti turhaa. Se, että ihminen on sinut itsensä ja oman päätöksensä kanssa, antaa rauhan.

Lue lisää

Minäkään en ymmärrä tuon aiemman kirjoittajan katkeruutta lapsiperheellisiä kohtaan.

Enkä sitä, että olisi olemassa ne salaperäiset oikeat syyt.

ihana elämä ilman lapsia kirjoitti:

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Lue lisää

Ellien vapaaehtoislapsettomien palstaa lukeneena sinulle on varmaan tuttua käsite "hurmosmamma"? Et varmaan itse tajua, mutta kirjoitustesi perustella sinä olet "hurmosvela". En huomannut kenenkään tässä ketjussa kritisoineen veloja kuten sinä kritisoit lapsiperheitä. Paasaat lapsiperheiden kamaluudesta juuri samoin, kuin "hurmosmammat" elleissä paasaavat velojen kamaluudesta. En jaksa ymmärtää...

Minä en halua lapsia ja minustakin on ihmisen perusoikeus olla niitä haluamatta ja olla myös tekemättä, jollei halua. En kuitenkaan osaa nähdä lapsitoivettakaan sen itsekkäämpänä tai pakkomielteisempänä asiana kuin toivetta lapsettomuudesta. Enkä katso lapsia haluamattomana oikeudekseni mennä muiden puolesta määrittelemään sitä, mitkä ovat "oikeita syitä" haluta lapsia ja hankkia niitä. Ihan samoin en pidä siitäkään, jos lapsia haluava rupeaa velojen puolesta määrittelemään "oikeita syitä" olla haluamatta lapsia.

Sorry, mutta en vain tajua mistä oikein kumpuaa tällainen paasaus lapsiperheitä vastaan. Ikäänkuin oma velaus saisi voimaa muiden mustamaalauksesta. Mutta kevään odotusta sinne vaan. Minä jatkan ihanaa elämääni ilman lapsia, ja toivon kaikille lapsiperheille yhtä ihanaa elämää lastensa kanssa.

Olipa ihan silkkaa asiaa. On se hyvä että joku uskaltaa kirjoittaa noin suoraan (tai helppohan se täällä on kasvottomana) mutta joka tapauksessa. Itsekästä on niin usein se lapsen hankinta, että ihan hirvittää. Entä ne lasten oikeudet yksinhuoltaja-hirviö-äitien maailmassa???

itsekkyyttä vaan valinta kirjoitti:

toi teksti on kyllä niin totta, vaikka aika kärjistettyä joissain kohdin..
sisarellani on kaksi lasta, mutta ei lainkaan omaa elämää!ja hän kuvittelee että minun elämäni on tosi helppoa?!opiskelen kaksoistutkintoa ja elämäni opiskelijana on muka todella helppoa.

olen 23- vuotias nuori nainen ja todellakaan en suunnittele "hankkivani" lapsia.vaikka miesystäväni tykkääkin pikkuisista ja hieman jo suunnitteleekin meille omaa pikkuista, niin itse en halua lasta, se on kuitenkin se äiti joka hoitaa KAIKEN. tälläkin hetkellä minä hoidan suurimman osan kotitöistä, ja siihenkö vielä lapsi kirkumaan..no can do!

ja tuohon ap:en tekstiin että kannattaa todella miettiä mitä myös itse haluaa elämältä, se lapsi kuitenkin tulisi olemaan elämässänne sen ainakin 30v..kunnes aika teistä jättää.keskustelkaa naisenne kanssa siitä vanhemmuudesta tai käykää perheneuvolassa "ottamassa selvää" realiteeteista, koska useimmilla tuntuu olevan "ruusunpunainen kuva" perhe-elämästä, ja kun kaikki ei sitten menekään oletetusti niin kirotaan sitä "perhehelvettiä" ja petetään puolin jos toisin..
ja sen lapsen toivomisen pitää lähteä ihan teistä MOLEMMISTA!ei sen pidä mennä niin että nainen päättää että "nyt meille tulee lapsi koska mä haluan"ja mies vain mukailee, niinkuin täällä kovasti jotkut ehdottelevat, että "mieti asiaa"ja "oisko se lapsi muka niin kauhea".

eli keskustelkaa ja ottakaa selvää asioista ennen varsinaista päätöksentekoa.
eihän niitä eläimiäkään hankita kevein perustein, miksi sitten ihmislapsia.

ja muille kirjoittajille vielä. vaikka teillä joillakin on geeneissänne se että "halutaan lapsia" niin antakaa tilaa myös tuolle toiselle vaihtoehdolle, VAPAAEHTOISELLE LAPSETTOMUUDELLE!kaikki eivät halua lapsia, kaikki eivät koe lapsia lahjana, kaikki eivät pidä lapsista niin paljon että oman haluaisi,joillekin lapsi tulisi olemaan se "elämän pilaaja" ja "riesa".
muistakaa arvostaa myös mentaliteettia;"lapsi on kiva kun se ei ole oma".
ja ihan tiedoksi kaikki sinkut eivät ole juoppoja ja itsekkäitä, osa opiskelee ja tekee töitä ja menestyy urallaan.
opetelkaa äidit ja isät arvostamaan myös sinkkujen elämäntapaa, niinkuin hekin jaksavat kuunnella iänikuisia oman lapsen "kehumis- ja ihastelupuheita"ja "milloin sulle tulee pikkuinen"-puheita tai "et sä voi tietää mitään kun et ole äiti"- sanontoja.

Lue lisää

Tämäkin teksti niin TOTTA :) Aivan samaa mieltä, mutta en tajua miksi niin vaikea joidenkin ymmärtää.

totta :) kirjoitti:

Tämäkin teksti niin TOTTA :) Aivan samaa mieltä, mutta en tajua miksi niin vaikea joidenkin ymmärtää.

Ihmiset joilla on lapsia luulevat olevansa parempia kuin he, joilla ei ole lapsia. Valitettavasti näin ei silti ole. Ihmiset, joilla on lapsia eivät osaa arvostaa erilaisuutta.

No johan oli. :D Ei oikeen tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa, mutta hyvä juttu että olet itse tyytyväinen lapsettomuuteesi! :D Älä hankikkaan lapsia, voisi tuo mustaakin mustempi kuvasi vanhemmuudesta vaikka muuttua.. Olen itse yksinhuoltaja (lapsella ei ole isä- henkilöä lainkaan) ja silti matkustelen, käyn töissä (ei, en TODELLAKAAN elä sinun kustannuksellasi!:D), tapaan ystäviä (ja kyllä, osaan puhua muustakin kuin kakkavaipoista ja päiväunista!), pidän "hauskaakin" toisinaan ("hauskaan" EI sisälly epämääräisten "siittäjäJormien" raahaaminen kotiin!) ja siltikin väitän että pidän hyvän huolen pikkuisestani. Katsos kun lapsen voi ottaa mukaan yllättävän useaan paikkaan, lapsen kanssa voi tehdä hirmuisen paljon asioita eikä ollenkaan oo "pallo jalassa" fiilistä! Paljon riippuu vanhemmasta/vanhemmista, asenne ratkaisee kuinka vaikeaa ja kauheaa ja monimutkaista elämästään lapsen kanssa tekee. :D En ollenkaan väitä että lapsen kasvatus, yksin tai yhdessä, olisi "piece of cake", tai että kaikkien pitäisi lapsia maailmaan pukata. Mutta jos lapsia haluaa ja niitä saa, enempää ei voi keneltäkään vaatia, kuin että tekee parhaansa. Toiset onnistuvat siinä paremmin kuin toiset. Pahoja ja kamalia asioita tapahtuu, on aina tapahtunut, eikä se katso sitä onko lapsia vai ei ja kuinka ne mahdolliset lapset on kasvatettu. Lapsen saaminen on aina tavallaan riski, se ottaa paljon, antaa paljon mutta lopputuloksesta ei voi olla ikinä ihan varma. :D On jokaisen itsensä päätettävä haluaako/uskaltaako sen riskin ottaa. Ja oli tämä yksilön päätös mikä hyvänsä, sitä pitää kunnioittaa. :)

Muttamuttamutta kirjoitti:

Tuota ihan vaan tähän kommenttina, vaikka en jaksanutkaan loppuun asti lukea (oli ehkä hieman liian pitkä viesti).

Ensinnäkään nainen ei tarvitse miestä siittämään, sen voi tehdä yksinkin klinikalla. Ja nainen voi myös adoptoida yksin eli ei tartte sitä miestä siihenkään.

Lisäksi sitä ei tarvitse yh-äitinä elää vuokraslummissa. Sitä voi lastenkin kanssa edetä uralla ja matkustaa.

Nää vaan kerron, jos et tiennyt. Ja ei se lapsi naisen älykkyystasoa laske, olet ehkä pyörinyt väärissä piireissä (=joissa sitä järkeä ei ole ollut ennen lapsiakaan).

Niin ja jos ajattelee aina, että enpä tee lapsia, koska siitä voi tulla se leukemiaa sairastava, koliiikkivauva tai nuorisorikollinen, ei kait sitä voisi tehdä muutakaan elämässä. Sunkin mies voi kuolla huomenna tai sairastua syöpään. Säkin voit saada hiv:n ja ei sun kannata sinne matkallekaan lähteä, kun siellä voi astua myrkkykalaan ja menettää jalan.

Ja mikä oikeus sulla on arvostella lapsia tekeviä? Eihän suakaan olisi, jos ei joku olisi sua tehnyt. Oliko äitisikin itsekäs? Eihän täälläkään kukaan arvostele sitä, joka ei tee lapsia. Sehän on valinta. Ja ilman lapsia me kuollaan sukupuuttoon, mikä voi tietty olla hyväkin jokun mielestä.

Lapset on ihana asia ja niiltä oppii hyvin paljon itsestään ja elämästä. Eikä ne hylkää vanhempiaan vanhanakaan, jos on niihin hyvät suhteet aikoinaan luonut. Mutta missään tapauksessa lapsia ei tarvitse tehdä, jos ei halua, mutta miksi niitä pitää vihata?

Lue lisää

"Ja ilman lapsia me kuollaan sukupuuttoon"

Mieti miten paljon ihmisiä maailmassa on, miljardi tolkulla. Ihan varmasti ihmiset jatkossakin hoitavat lisääntymistä niin ettei ihmiset kuole sukupuuttoon. MAAILMASSA ON IHAN LIIKAA IHMISIÄ!!! Ei maapallo kestä tällaista menoa.

Ihan eri tilanne olisi jos maapallolla eläisi vain 500 miljoonaa ihmistä eli vajaa 10% nykyisestä. Olisihan tuo 500 miljoonaa iso määrä ihmisiä, sata kertaa suomen ihmisluku!!!!

itsekkyyttä vaan valinta kirjoitti:

toi teksti on kyllä niin totta, vaikka aika kärjistettyä joissain kohdin..
sisarellani on kaksi lasta, mutta ei lainkaan omaa elämää!ja hän kuvittelee että minun elämäni on tosi helppoa?!opiskelen kaksoistutkintoa ja elämäni opiskelijana on muka todella helppoa.

olen 23- vuotias nuori nainen ja todellakaan en suunnittele "hankkivani" lapsia.vaikka miesystäväni tykkääkin pikkuisista ja hieman jo suunnitteleekin meille omaa pikkuista, niin itse en halua lasta, se on kuitenkin se äiti joka hoitaa KAIKEN. tälläkin hetkellä minä hoidan suurimman osan kotitöistä, ja siihenkö vielä lapsi kirkumaan..no can do!

ja tuohon ap:en tekstiin että kannattaa todella miettiä mitä myös itse haluaa elämältä, se lapsi kuitenkin tulisi olemaan elämässänne sen ainakin 30v..kunnes aika teistä jättää.keskustelkaa naisenne kanssa siitä vanhemmuudesta tai käykää perheneuvolassa "ottamassa selvää" realiteeteista, koska useimmilla tuntuu olevan "ruusunpunainen kuva" perhe-elämästä, ja kun kaikki ei sitten menekään oletetusti niin kirotaan sitä "perhehelvettiä" ja petetään puolin jos toisin..
ja sen lapsen toivomisen pitää lähteä ihan teistä MOLEMMISTA!ei sen pidä mennä niin että nainen päättää että "nyt meille tulee lapsi koska mä haluan"ja mies vain mukailee, niinkuin täällä kovasti jotkut ehdottelevat, että "mieti asiaa"ja "oisko se lapsi muka niin kauhea".

eli keskustelkaa ja ottakaa selvää asioista ennen varsinaista päätöksentekoa.
eihän niitä eläimiäkään hankita kevein perustein, miksi sitten ihmislapsia.

ja muille kirjoittajille vielä. vaikka teillä joillakin on geeneissänne se että "halutaan lapsia" niin antakaa tilaa myös tuolle toiselle vaihtoehdolle, VAPAAEHTOISELLE LAPSETTOMUUDELLE!kaikki eivät halua lapsia, kaikki eivät koe lapsia lahjana, kaikki eivät pidä lapsista niin paljon että oman haluaisi,joillekin lapsi tulisi olemaan se "elämän pilaaja" ja "riesa".
muistakaa arvostaa myös mentaliteettia;"lapsi on kiva kun se ei ole oma".
ja ihan tiedoksi kaikki sinkut eivät ole juoppoja ja itsekkäitä, osa opiskelee ja tekee töitä ja menestyy urallaan.
opetelkaa äidit ja isät arvostamaan myös sinkkujen elämäntapaa, niinkuin hekin jaksavat kuunnella iänikuisia oman lapsen "kehumis- ja ihastelupuheita"ja "milloin sulle tulee pikkuinen"-puheita tai "et sä voi tietää mitään kun et ole äiti"- sanontoja.

Lue lisää

tarkennusta:oletko parisuhteessa(miesystävän mainitset) vai sittenkin SINKKU,kun sinkkuutta lopussa niin kovasti puolustelet.jos asia on itelle selvä ei sitä tarvii niin kovasti puolustella muille.

ihana elämä ilman lapsia kirjoitti:

Kuka sanoo että vihaan lapsia? Sanoin että pidän lapsista kovasti, suorastaan RAKASTAN lapsia MUTTA EN PIDÄ SUURESTA OSASTA LAPSIPERHEELLISIÄ. Miksikö?

Koska on tuo entitlement attitude. Kaikki mulle ja minäminä koska minä olen pungertanut sen lapsen niin minäminä ja meme. Te lapselliset ette näe kuinka paljon te kuormitatte työpaikoilla lapsettomia koska meillä ei vissiin ole mitään elämää niin ihan sama olla joulu juhannus pääsiäinen ja kaikki illat ja viikonloput tekemässä töitä kun teillä on se pyhä perhe.

Aivan niin kuin lapsettomalla ei olisi perhettä, elämää, ihmissuhteita. Juhlapyhiä yms. Mutta ei. Jos te näkisitte itsenne tältä puolen niin tajuaisitte. Puhumattakaan siitä kuinka paljon olette pois töistä ihan siitä syystä että jollakin valuu räkä nenästä ja se pitää äitylin pyyhkiä. Kiva. Sillä välin joku muu tekee teidän työt.

Ja sitten se toinen ressukkaporukka loisii kotona verorahoilla niin siinäpä sitä on taas yhteisvastuuta kerrakseen. Taas se laulu alkaa:

Se ja tämä ei sovi koska olen "perheellinen", en voi mennä töihin kun olen perheellinen, en voi mennä opiskelemaan kun olen perheellinen, en voi mennä armeijaan kun olen perheellinen, en tehdä sitä enkä tätä paitsi nostaa verorahoja ja olla netissä. Lapsi on silti kotona hoitamatta vaikka siellä kotona kaksi perheellistä ja erittäin etuoikeutettua loisiikin.

Se kolmas vaihtoehto on harvassa. En sano että niitä ei ole.
Normaalit lapsiperheelliset on asia erikseen. Hyvin harvassa vain on sellainen perhe josta huomaa että suhde on hyvä ja että lapset on tehty OIKEISTA SYISTÄ. Sitten kun niin on niin sellaisten vanhempienkin kanssa on HYVÄ OLLA.

Lasten kanssa minulla ON AINA HYVÄ OLLA. Pidän heistä. He ovat rehellisiä ja suloisia, useimmat. Kuten sanoin viestissäni niin lapsia en vihaa, en todellakaan, päinvastoin. Mutta se koko ilmiö on usein niin sairas mikä tähän liittyy.

Lapsi halutaan koska oma elämä on tyhjää, lapsi halutaan että voisi tuntea itsensä tasaveroiseksi yhteisössä kun entitlement cow:t isosiskot äidit ja anopit on niin olevinaan taas enkä pärjää, lapsi halutaan siksi ja täksi ja varsinkin kun MUILLAKIN ON.

Mutta jos sitä ei saa sanoa, vaan !!haluatte olla sitä mieltä että inhoan lapsia!! niin se on teidän valintanne ja kertoo teistä.
Silloinhan on aivan sama montako kertaa sanon että rakastan lapsia. Sitä paitsi mun ei tätä mieltä ollakseni edes TARVIS pitää lapsista, mikä kansalaisvelvollisuus se on, mutta satun pitämään ja kovasti. Usko tai älä.

Totta kai kärjistin esim. aikuisten lasten ja vanhusten elämää, ihan siitä syystä että te vauvakuumeiset ette näe realismia. Jos olisit lukenut niin olisit tajunnut kun se siellä LUKI. Näin saa ikään kuin sen esiin että se oikea TOTUUS ON SIELLÄ VÄLISSÄ mutta näitäkin perheitä on, mistä puhun, ja paljon onkin. Tutustukaa vanhuksiin, jos ette usko.

Tietysti samahan se jos juuri TEIDÄN PERHE blablabla. Katsokaa asioita vähän laajemmin.

Peräänkuulutin niitä OIKEITA SYITÄ. Pointtini oli että MIEHEN JOKA EI HALUA EI TARVI TEHDÄ LASTA VAAN SIKSI ETTÄ NAINEN HALUAA. Miehelläkin on ihmisoikeudet. Se nyt vaan EI OLE OIKEA SYY tehdä lapsi että ei sellaista edes halua ja puolisolla on vauvakuume.

Ne yksin adoptoivat naiset on sitä 0.01% tästä yhteiskunnasta joilla on oikeasti varaa ja henkisiä ja sosiaalisia resursseja tehdä niin. Se ei todellakaan ole kenen tahansa PerusPirkon tie.

Ja yksinäiselle naiselle lapsen siittäminen on Suomessa ainakin ollut koko ajan laitonta, tiedoksi. Ellei sitten uusi hedelmöityshoitolaki oli muuttanut tilannetta. En ole sen tarpeessa joten en lähde sitä googlaamaan.

Ainakin ennen näiden epätoivoisimpien on pitänyt mennä ulkomaille. Tuskin sekään on PERÄÄNKUULUTTAMANI OIKEA SYY LAPSEN SAAMISEEN että "olen niin pakkomielteinen ja monin tavoin rikki oleva ihminen että vaikka en kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen enkä edes lyhyeen seksuaaliseen kohtaamiseen kenenkään miehen kanssa niin olen valmis tekemään RIKOKSEN että saan sen oman mini-me:n".

??

Miten se on teiltä pois jos aloittaja-mies ei halua lapsia?
Miksi yritätte häntä aivopestä saamaan lapsia?

PS Tottakai mieheni voi kuolla vaikka jo tänään, ei tarvi edes odottaa huomiseen. Mitä tahansa voi käydä. Senpä takia olen onnellinen siitä että elämme juuri nyt juuri sellaista elämää mikä tekee meidät onnelliseksi. Ehkäpä myös aloittaja-mies, paitsi että hän on itsekkään vauvahirmun kynsissä joutunut kyseenalaistamaan kaiken ja te vielä lyötte naiselle löylyä.

ON IHMISOIKEUS OLLA HALUAMATTA LAPSIA, myös MIEHELLE.
Oli sitten parisuhdestatus mitä tahansa.

Lue lisää

aloittaja kirjoittanut että nainen on jo hyväksynyt lapsettomuuden,mutta miehelle on nyt tullut siitä syyllinen olo.ei siellä mun mielestä puhuta itsekkäästä vauvahirmusta. toisaalta tästä asiasta on turhaa tapella, ja yrittää näkemystään muille tuoda julki.toinen ei haluu lapsia, joku toinen haluu,joku ei saa vaikka haluu, ja toinen saa vaikka ei haluu.sitä se tää elämä on.

joo ja kyllä mulla on vauveli.ja ei en yritä sua manipuloida tekemään,eihän se ois lasta kohtaan reilua ettei olisi toivottu.meillä oli ja on edelleen vaikka välillä kiukkuaakin ja on kuolaa vähän siellä sun täällä,ja kakkavaippojakin riittää joka päivä.mut päivääkään en vaihtais pois.ja tämä on vain minun mielipide,en yritä aivopestä ketään....

vaan kirjoitti:

tarkennusta:oletko parisuhteessa(miesystävän mainitset) vai sittenkin SINKKU,kun sinkkuutta lopussa niin kovasti puolustelet.jos asia on itelle selvä ei sitä tarvii niin kovasti puolustella muille.

Lue lisää

olen jo 2,5v elänyt parisuhteessa,mutta ärsyttää jotenkin lukea noita perheellisten kommentteja siitä kuinka väärin lapsettomuus ja sinkkuus heistä on, ja kuinka lapsettomat ovat vain juoppoja ja laiskoja joiden elämällä ei ole tarkoitusta..
olisi kiva jos vain ihmiset alkaisivat hyväksymään senkin tosiasian etteivät lapset ole kaikille niin hieno asia, kaikki kun eivät voi tykätä justiinsa samoista asioista.

valinnat eivät voi olla kai... kirjoitti:

olen jo 2,5v elänyt parisuhteessa,mutta ärsyttää jotenkin lukea noita perheellisten kommentteja siitä kuinka väärin lapsettomuus ja sinkkuus heistä on, ja kuinka lapsettomat ovat vain juoppoja ja laiskoja joiden elämällä ei ole tarkoitusta..
olisi kiva jos vain ihmiset alkaisivat hyväksymään senkin tosiasian etteivät lapset ole kaikille niin hieno asia, kaikki kun eivät voi tykätä justiinsa samoista asioista.

Lue lisää

lapsettomuudesta tai puolustelinko perheitä?piti lukea uudestaan,enkä kyllä näitä asioita maininnut.kysyin vain oliko kirjoittaja parisuhteessa vai sinkku.ja tarkoitin että jos asia on itselle selvä,ei sitä sinkkuuttaa tai vapaaehtoista lapsettomuutta tai perheenperustamista tarvitse muille perustella mitenkään.jokainen valitsee omasta puolestaan

Yhdyn edelliseen. Oma lapsi on kuitenkin oma, jota ei voi edes verrata naapurin lapsiin.

Tosiaan, kaikille ei tule vauvakuumetta vaan myös järkisyillä voi päätyä lapsen yrittämiseen.

Pelisäännöt - hyvä juttu.

- nyt olette molemmat surullisia; jos yritätte lasta on mahdollisuus että teistä molemmista tulee onnellisia! Vaimostasi, kun hän ehkä saisi haluamansa lapsen ja sinä saattaisit yllättyä ihastuvasi omaan lapseen. Jäin miettimään, mistä nuo yli"realistiset" mielikuvasi kumpuavat ja se että ne ovat pelkästään negatiivisia? Minulle jäi tunne, että sinulla on suuria pelkoja asiaan liittyen.

Mahdollisessa erossa olen kyllä eri mieltä; lapsen kaipuu on niin syvällä ja ihmisen perustarpeissa, että vaikea kuvitella vaimosi pysyvän (onnellisena) rinnallasi jos hän ei saa mahdollisuutta lapseen.

Ja edelleen samaa mieltä: vaikka päätyisitte yrittämään lasta, niin sehän ei välttämättä onnistu. Tällöin vaimollasi olisi ollut mahdollisuus ja jos vauvaa ei tule, niin hän ei voisi siitä (myöhemmin) sinua syyttää. Jos uskot kohtaloon/ johdatukseen, niin ratkaisu voisi löytyä juuri tästä.

Toivon teille kaikkea hyvää. Puhukaa paljon ja ennen kaikkea kuunnelkaa toinen toisianne!

joam kirjoitti:

Yhdyn edelliseen. Oma lapsi on kuitenkin oma, jota ei voi edes verrata naapurin lapsiin.

Oma lapsi on oma, sitä suunnatonta rakkauden määrää mikä lapsi herättää, ei voi edes kuvitella. Olen alkujaan ollut pitkälti samankaltaisessa tilanteessa joskus alkuperäisen kanssa, mutta nyt pienen pojan vanhempana olen ihan ekstaasissa, vaikka poika onkin siinä "kammottavassa" kolmen vuoden uhmaiässä. Jos se lapsi jotain viekin, niin se myös tuokin ja paljon.

tilanne mieheni kanssa. Hänen puolestaan voisimme laittaa uuden elämän alulle vaikka heti, minä en itse sitä halua, ainakaan vielä. Olen onneksi vielä nuori (kohta 23-v.), mutta välillä on käynyt mielessä, että puuttuuko minulta se "äitigeeni", koska tuntuu, etten välitä hirveästi edes muidenkaan lapsista, ne monesti jopa etovat minua. Ainoa lapsi josta olen välittänyt on pikkuveljeni, joka on minua yli 10 v. nuorempi. Häntä minä kyllä rakastan ja tykkään viettää aikaa hänen kanssaan, mutta muihin lapsiin/vauvoihin en todellakaan saa mitään yhteyttä. Toisaalta olen taas ajatellut, että koska kuitenkin rakastan hyvin paljon pikkuveljeäni, joka on vielä todellakin lapsi, ei edes teini-ikäinen, niin uskon, että saan kehitettyä mahdollisesti tulevaan lapseeni myös samanlaisen siteen, varmasti myös vahvemman. Jotenkin vaan tuntuu välillä, että en haluaisi lapsia ollenkaan ja olen sen miehellenikin sanonut. Mieheni ajattelee, että jossakin vaiheessa lapsi on sitten ajankohtainen ja kyllä se mieli kerkeää muuttumaan. Tietty on myös otettu huomioon se vaihtoehto, että lapsia ei mahdollisesti tule (esim. biologisista syistä) ja sitten voi kokeilla adoptiota. Mutta siihen tulokseen ollaan tultu, että lapsettomuus ei meidän suhdettamme tule ikinä kaatamaan, jos siis jostakin syystä emme voi saada omia lapsia tai adoptio ei olisi mahdollinen. Olen varma, että rakastaisin elämääni ja miestäni tulevaisuudessakin ilman lasta ja onhan meillä aina koiria, niistä ainakin välitämme :)

raskauden ja synnytyksen lisäksi kasvattamaan ja hoitamaankin niitä seuraavat 20 vuotta. Minulla on yksi lapsi, jota harvoin edes saan nähdä. Älä tee lapsia toisen mieliksi, sen on syytä olla olla yhteinen päätös, jos niitä hankitaan.
No, hyviä jatkoja kuitenkin.


Ps. Ehkä te aloittajan kanssa voisitte vaihtaa puolisoita?

....hajottaa sun auton kunhan saa kortin!

Ja vielä yksi juttu: vaimoni ei ole jättämässä minua lapsikuumeen takia. Siitä olen aivan varma.

nimim_mies kirjoitti:

Ja vielä yksi juttu: vaimoni ei ole jättämässä minua lapsikuumeen takia. Siitä olen aivan varma.

kuinkas vanhoja nyt olittekaan..

jos kuitenkin molempien mielessä on enempi tai vähempi se lapsi, niin voittehan kyllä käydä perhe-neuvolassa keskustelemassa esim. lapsista, kuulostelemassa asiaa, mitä tunteita se herättää, mitä se lapsiperheen arki OIKEASTI on, mitä se lapsi vaatii..otatte vähän selvää asioista.

ja jos löytyy joku tuttavaperhe, niin voittehan ihan käytännössä kokeilla hoitaa lasta esim. viikonlopun yli, tai lomilla..saisitte pientä esimakua. ja sitten voitte yhdessä keksustella että miltä sen pienen hoitaminen tuntui.

kokeilette ihan tällaisia käytännön juttuja, ja jos ei kiinnostus herännyt lapsiin niin sitten ei herännyt. mutta jos ajatus omasta pienestä vahvistui niin sitten kannattaa harkita sitä lasta.
en tässä ole työntämässä puoleen tai toiseen, mutta ajattelin itse että tällaiset asiat helpottaisivat päätöksentekoa, ja saisitte realistisuutta hieman mukaan ajatuksiin.

nimim_mies kirjoitti:

Ja vielä yksi juttu: vaimoni ei ole jättämässä minua lapsikuumeen takia. Siitä olen aivan varma.

Minkälaistahan hyvää kokemusta tahtoisit nähdä?

kyllä jos meidänkin lapsiperhettä joku ulkopuolinen tarkastelee niin saa varmaan aika karun kuvan :) lapset ovat sairaana vähän väliä, niissä väleissä koitetaan käydä töissä, aika usein väsyttää ja joskus on tosi voimaton olo... ja kyllähän lapsista paljon ääntäkin lähtee ja sotkua :)

Me ollaan nuoria, alle kolmekymppisiä ja meillä on kaksi lasta vuoden ikäerolla... ensimmäiset vuodet tuntui ihan kaaokselta, mutta silti alusta asti tiedettiin, että lasten tekeminen oli oikea päätös... ulkopuoliset ei nää niitä hetkiä kun lapset tulee aamulla meidän peiton alle lämmittelemään, kuinka jutellaan ja halitaan.. miten ihanaa on kun saa joltakulta varauksetonta rakkautta ja ihailua :D ja miten fiksuja lapset on. ilman lapsia en olisi koskaan osannut huomata kaikkia niitä ihania pikkujuttuja joista nyt nautitaan, kivien heittelystä veteen, pienten ötököitten ihastelu ja kaikki tosi vaikeat kysymykset, jotka saa miettimään koko maailmaa ihan eri lailla! on ihanaa nähdä omat piirteensä ja oman rakkaansa piirteet lapsissa, sen, että he todella jatkaa meidän sukua. on tosi palkitsevaa kun he oppiivat uusia asioita ja nauttivat elämästä. on tosi ihanaa voida mennä kaikkiin lastentapahtumiin ja nauttia täysin siemauksin maailmasta lasten näkökulmasta! kyllä me ainakin on löydetty ihan uusia ulottuvuuksia koko elämästä, on tosi erilaista mennä vaikka leffaan lasten kanssa, tai huvipuistoon tai retkelle, ihan eri juttuja huomaa kuin aikuisten kanssa. hyvä tunne on myös se, kun saa rakastaa noita lapsia itse täysin varauksetta, kun oikeasti tuntee, että tuota ihmistä rakastan ja suojelen vaikka se tekisi mitä tai olisi mitä! ja ainakin meidän parisuhde on myös AIVAN eri tasolla.. meidän rakkaus ja kiintymys on syventynyt, mutta samalla turha mustasukkaisuus tai toisen rajoittaminen on vähentynyt.. läheisyys ja seksi on vain lisääntynyt ja aivan erilaista kuin koskaan ennen. tuemme myös toisiamme ihan eri tavalla, tsemppaamme etsimään sitä mitä elämässämme haluamme.. välit omiin ja miehen vanhempiin on parantuneet kun on oikeasti tajunnut millaista on olla vanhempi. nykyään ollaan paljon tasa-arvoisempia kuin ennen, meillä myös isä on pitänyt pitkän hoitovapaan lasten kanssa ja sanoi, että se on ollut hänen elämänsä parasta aikaa.. hoitovapaa on kuitenkin aika erityislaatuinen tilaisuus, harva pääsee aikuisena vaikka vuodeksi pariksi kotiin... meillä mies on hoitanut taaperoita nyt jo pari vuotta ja sanoo, että parasta on kun saa elää omaan eikä työnantajan tahtiin, saa heräillä rauhassa lasten kanssa... saa tehdä lasten kanssa kaikkia puutöitä ja remppoja, pikkuisilla on monesti haalarit jalassa ja omat pienet siveltimet tai leikkityökalut käsissä kun äiti tulee kotiin... kaikki nämä kokemukset olisi jääneet väliin jos ei oltaisi tehty lapsia...

minusta elämässa kuuluu olla vaiheita.. en jaksaisi mitenkään ajatella, että koko elämäni kuluisi samankaltaisesti, ilman semmoisia suuria pysäyttäviä hetkiä.. jos pitäisi 20-vuotiaasta 65-vuotiseen vaan käydä töissä ja harrastaa ja matkustella... perheellisen elämä kulkee selkeämmin vaiheissa ja siinä on monia "kohokohtia".. on vauva-aika, joka vaikeuksista huolimatta jää muistoihin upeana aikana, leikki-ikä kun lapset kysyvät kysymyksiä, oppivat ja kehittyvät. koulu-ikä, jolloin vanhemmat saa jo paljon enemmän yhteistä aikaa ja toisaalta lasten kanssa on entistä kivempi olla kun heillä on jo paljon älyä ja hauskoja juttuja. teini-ikä on toisaalta raskas, mutta myös hienoa nähdä oman lapsen aikuistuvan ja monet juhlapäivät konfirmaatio, valmistujaiset, täysi-ikäisyys. ja sitten kun lapset aikuistuvat on useimmilla vanhemmilla vielä monta kymmentä vuotta aikaa olla kahdestaan, matkustella ja tehdä mitä huvittaa. sen lisäksi saa nauttia omien lasten elämän seuraamisesta, urasta, avioliitosta, lapsenlapsista...

halusin nyt kertoa sulle näitä positiivisia puolia, toki lapsettomuudessakin niitä on, mutta niistä on mielestäni tässä jo kerrottu aika kattavasti! turha ajatella, että jos saisitte lapsia niin elämä jotenkin siihen loppuisi, rakastuisit varmasti lapsiisi ja heistä tulisi elämäsi tärkein asia. kyllä musta ainakin tuntuu, että olen löytänyt sen elämän tarkoituksen, eli sen tunteen kun haluaa tehdä jonkun toisen onnelliseksi ja kun uskaltaa ja voi rakastaa toista ihmistä pohjattomasti.

lapsia.. kirjoitti:

Minkälaistahan hyvää kokemusta tahtoisit nähdä?

kyllä jos meidänkin lapsiperhettä joku ulkopuolinen tarkastelee niin saa varmaan aika karun kuvan :) lapset ovat sairaana vähän väliä, niissä väleissä koitetaan käydä töissä, aika usein väsyttää ja joskus on tosi voimaton olo... ja kyllähän lapsista paljon ääntäkin lähtee ja sotkua :)

Me ollaan nuoria, alle kolmekymppisiä ja meillä on kaksi lasta vuoden ikäerolla... ensimmäiset vuodet tuntui ihan kaaokselta, mutta silti alusta asti tiedettiin, että lasten tekeminen oli oikea päätös... ulkopuoliset ei nää niitä hetkiä kun lapset tulee aamulla meidän peiton alle lämmittelemään, kuinka jutellaan ja halitaan.. miten ihanaa on kun saa joltakulta varauksetonta rakkautta ja ihailua :D ja miten fiksuja lapset on. ilman lapsia en olisi koskaan osannut huomata kaikkia niitä ihania pikkujuttuja joista nyt nautitaan, kivien heittelystä veteen, pienten ötököitten ihastelu ja kaikki tosi vaikeat kysymykset, jotka saa miettimään koko maailmaa ihan eri lailla! on ihanaa nähdä omat piirteensä ja oman rakkaansa piirteet lapsissa, sen, että he todella jatkaa meidän sukua. on tosi palkitsevaa kun he oppiivat uusia asioita ja nauttivat elämästä. on tosi ihanaa voida mennä kaikkiin lastentapahtumiin ja nauttia täysin siemauksin maailmasta lasten näkökulmasta! kyllä me ainakin on löydetty ihan uusia ulottuvuuksia koko elämästä, on tosi erilaista mennä vaikka leffaan lasten kanssa, tai huvipuistoon tai retkelle, ihan eri juttuja huomaa kuin aikuisten kanssa. hyvä tunne on myös se, kun saa rakastaa noita lapsia itse täysin varauksetta, kun oikeasti tuntee, että tuota ihmistä rakastan ja suojelen vaikka se tekisi mitä tai olisi mitä! ja ainakin meidän parisuhde on myös AIVAN eri tasolla.. meidän rakkaus ja kiintymys on syventynyt, mutta samalla turha mustasukkaisuus tai toisen rajoittaminen on vähentynyt.. läheisyys ja seksi on vain lisääntynyt ja aivan erilaista kuin koskaan ennen. tuemme myös toisiamme ihan eri tavalla, tsemppaamme etsimään sitä mitä elämässämme haluamme.. välit omiin ja miehen vanhempiin on parantuneet kun on oikeasti tajunnut millaista on olla vanhempi. nykyään ollaan paljon tasa-arvoisempia kuin ennen, meillä myös isä on pitänyt pitkän hoitovapaan lasten kanssa ja sanoi, että se on ollut hänen elämänsä parasta aikaa.. hoitovapaa on kuitenkin aika erityislaatuinen tilaisuus, harva pääsee aikuisena vaikka vuodeksi pariksi kotiin... meillä mies on hoitanut taaperoita nyt jo pari vuotta ja sanoo, että parasta on kun saa elää omaan eikä työnantajan tahtiin, saa heräillä rauhassa lasten kanssa... saa tehdä lasten kanssa kaikkia puutöitä ja remppoja, pikkuisilla on monesti haalarit jalassa ja omat pienet siveltimet tai leikkityökalut käsissä kun äiti tulee kotiin... kaikki nämä kokemukset olisi jääneet väliin jos ei oltaisi tehty lapsia...

minusta elämässa kuuluu olla vaiheita.. en jaksaisi mitenkään ajatella, että koko elämäni kuluisi samankaltaisesti, ilman semmoisia suuria pysäyttäviä hetkiä.. jos pitäisi 20-vuotiaasta 65-vuotiseen vaan käydä töissä ja harrastaa ja matkustella... perheellisen elämä kulkee selkeämmin vaiheissa ja siinä on monia "kohokohtia".. on vauva-aika, joka vaikeuksista huolimatta jää muistoihin upeana aikana, leikki-ikä kun lapset kysyvät kysymyksiä, oppivat ja kehittyvät. koulu-ikä, jolloin vanhemmat saa jo paljon enemmän yhteistä aikaa ja toisaalta lasten kanssa on entistä kivempi olla kun heillä on jo paljon älyä ja hauskoja juttuja. teini-ikä on toisaalta raskas, mutta myös hienoa nähdä oman lapsen aikuistuvan ja monet juhlapäivät konfirmaatio, valmistujaiset, täysi-ikäisyys. ja sitten kun lapset aikuistuvat on useimmilla vanhemmilla vielä monta kymmentä vuotta aikaa olla kahdestaan, matkustella ja tehdä mitä huvittaa. sen lisäksi saa nauttia omien lasten elämän seuraamisesta, urasta, avioliitosta, lapsenlapsista...

halusin nyt kertoa sulle näitä positiivisia puolia, toki lapsettomuudessakin niitä on, mutta niistä on mielestäni tässä jo kerrottu aika kattavasti! turha ajatella, että jos saisitte lapsia niin elämä jotenkin siihen loppuisi, rakastuisit varmasti lapsiisi ja heistä tulisi elämäsi tärkein asia. kyllä musta ainakin tuntuu, että olen löytänyt sen elämän tarkoituksen, eli sen tunteen kun haluaa tehdä jonkun toisen onnelliseksi ja kun uskaltaa ja voi rakastaa toista ihmistä pohjattomasti.

Lue lisää

Nämä oli hienoja asioita, mutta en ymmärrä kun minulla on kaikki tuo ilman lapsiakin. Jotenkin sääli, että ihmisen pitää hankkia lapsia ennen kuin voi kokea elämänsä kauniina ja merkityksellisenä. Siis olisi kauheaa olla riippvuainen jälkikasvusta esim. siinä, että seksi on parempaa, tai siinä, että näkee elämän pienet asiat kiinnostavana.

Me ollaan mieheni kanssa alusta lähtien oltu tasa-arvoisia, meillä on täysin varauksetonta rakkautta, emmekä me rajoita toisiamme. Olisi vaikea kuvitella, että kaikki tämä hyvä olo ja tarkoituksenmukaisuus voisivat jotenkin lisääntyä jonkun seikan, esim. vaikka lapsen tekemisen myötä.

Ihmiset on vaan erilaisia. Jotkut tarvitsee jälkikasvua tullakseen onnellisiksi. Jotkut on onnellisia ihan oman itsenään.

"Jossain vaiheessa sitä kuitenkin alkaa miettiä, onko omalla elämällä ollut mitään merkitystä, ja vain harva meistä jättää jälkensä tänne muutoin kuin omien lapsiensa muodossa."

Ihan silkasta uteliaisuudesta: Miksi jälkien jättäminen uusien ihmisten muodossa on jotenkin tärkeää? Eikö tällaisesta ajatusmaailmasta paista läpi omahyväisyys: "minun geenini ovat jotain jälkeenjättämisen arvoista"?

Kuvitteletko, että ketään oikeasti kiinnostaa, jättääkö joku jälkeä maailmaan lisääntymällä, sillä maailma on jo tupaten täynnä porukkaa muutenkin? Miksei voisi vaan kadota, eikä jättää mitään jälkeen ja jäädä pölyiseksi kuvaksi jälkikasvun piirongin päälle, jos edes sinnekään? Eikä lapset ole mikään tae siitä, että joku huolehtii sinusta vanhana, eikä yksinolo vanhana ole kaikille mikään tragedia. Surullisempaa on ne yksinäiset ja unohdetut vanhukset, joilla on lapsia, mutta joita ei kiinnosta. Tämä siksi, että viimeistään jossain vaiheessa tulee se lisääntyneiden bingokortti vapaaehtoislapsettomien suuntaan: "Mutta kuka huolehtii sinusta vanhana?"

Kunhan vain pohdin asiaa vapaaehtoislapsettoman näkökulmasta.

aloittajalta.
Mä olen nainen, ja olen ihan samalla linjalla sinun kanssa.
Olen maailman eläinrakkain ihminen, ja minulla onkin kaksi koiraa, joita pidän omina "lapsinani". Kaikki eläinvauvat niinkuin totesit ovat aivan vallottavia, mutta lapsissa en näe mitään suloista. Minkään valtakunnan äidin vaistot ei minussa herää, vaikka miten suloisia ja mukavia lapsia nään.

Ja ehkä olen itsekäs kun ajattelen, että haluan aina olla mieheni elämässä ykköjuttu, ja vauva veisi muutenkin kortilla olevaa yhteistä aikaa.

Olemme mieheni kanssa olleet 6 vuotta yhdessä ja olen tehnyt alusta asti selväksi ettei minulle olisi outoa olla tekemättä lapsia koskaan. Hän sanoo haluavansa kyllä lapsia, mutta minusta niiden äidiksi ei ole.

Tsemppiä sulle, ja joku tuolla totesikin, voisko kauheampaa lapselle olla, kuin olla ei toivottu lapsi toiselle vanhemmista.

Sinullakin on oikeus jatkaa geeniperimääsi! Hae kuknnollinen terve Nainen vaikka Thaimaasta, Nigeriasta, tai muusta köyhästä maasta. Samalla annat hänelle mahdollisuuden parempaan elämään. Suomalaiset naiset ovat harvaa poikkeusta lukuunottaamatta nokkaantuneet, tupakoineet ja juoneet nuorina geeninsä vialle. Samoin sosiaaliset suhteensa pilanneet ollakseen hyviä puolisoita. Heitä ei siihen valmenna mikään. No samaa voi sanoa useimista nuorukaisista.
Huom EN tarkoita alisteista parisuhdetta kumaltakaan!!
Vaimoni tuli Nigeriasta ja tekee parasta aikaa tohtorin väittäriä.

Tulihan se satutäti taas tänne... Voihan lässytys - taivaasta?`Missä olit koulusi biologian tunnilla? Etkös tiedä, että lapset tulevat - jos heillä on laukku - tarhasta ja koulusta, kun heillä on reppu!
Tuo uskonnollinen höpölöpö saisi jo loppua...

...Joku luomisopin fanaattinen kannattaja??Herää jo todellisuuteen.Darvinin..LAJIEN SYNTY..on ja pysyy.Lapset eivä tule taivaasta vaan ihan muualta..Mene takaisin kouluun,ja ole tarkkana biologian tunnilla..T.3-lapsen isä.3 lapsenlapsen pappa 51v

Jos lapsi tehdään kahdessa minuutissa. Hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Kannattaa panostaa siihen siittämiseen, niin tulee miellyttävämpiä lapsia.

Veljeni suostui vaimonsa painostuksesta tekemään yhteisen lapsen. Hän ei ole kiintynyt lapseensa niin kuin pitää, eikä ole lainkaan innostunut lapsenhoidosta.

Hänen vaimonsa käytännössä hoitaa lasta yksin. Tämä tilanne tuo ristiriitoja PALJON heidän välilleen.
Ei niitä isän tunteita vaan kaikille tule. Eikä sille mitään voi.

mene läheskään vuotta oppia sisäsiistiksi!

minkäslainen koira sulla on ollu joka pissii ja kakkaa matolle vuoden verran??
meillä koira oppi sisäsiistiksi ainakin jo puolen vuoden iässä..sen jälkeen koira on oppinut osoittamaan meille milloin on hätä, ei ole tarvinnut korjata kakkoja ja pissoja lattialta.

eläimet eivät vaadi paljon mutta antavat pyyteetöntä rakkautta kuolemaansa saakka, ja ovat todellakin suuri ilonaihe elämässä.

lapsi kuule voi pissata ja kakata vaippaansa vielä yli 2 vuotiaana, kun vanhemmat käyttävät "vapaata kasvatusta" eivätkä halua "pakottaa" lasta oppimaan mitään, esim. opettaa potalle, niin ettei tarttis aina niitä vaippoja ostella.
lapsissa on monia muitakin huonoja puolia joista en pidä, ensinnäkin ihmisvauvat ovat rumia, ei ainakaan minussa herätä hellyydentunteita toisin kuin suloinen piipittävä kissanpentu=), vauvat rääkyvät, vauva vie järkyttävän määrän aikaa elämästä..olet päivän aikana lähes 24h vauvan kanssa.
ja lapsella tulee ne murrosiät ja muut ihanat puberteetit jolloin kaikki kyseenalaistetaan ja annetaan jokaisen lapsen tahtoa vastustavan kuulla kunniansa.

eli ihanaa perhehelvettiä!!

... kirjoitti:

mene läheskään vuotta oppia sisäsiistiksi!

Tämä edellinen kirjoittaja ei ollutkaan ihminen. Hän oli ilmeisesti kirjoittamaan oppinut gorilla kun hänen mieleensä tuli se gorillan kanssa lisääntyminenkin. Ja hänkin todennäköisesti hankkii/on hankkinut lapsia ja periyttää mahtavia geenejään eteenpäin :))))))

koira 8kk kirjoitti:

minkäslainen koira sulla on ollu joka pissii ja kakkaa matolle vuoden verran??
meillä koira oppi sisäsiistiksi ainakin jo puolen vuoden iässä..sen jälkeen koira on oppinut osoittamaan meille milloin on hätä, ei ole tarvinnut korjata kakkoja ja pissoja lattialta.

eläimet eivät vaadi paljon mutta antavat pyyteetöntä rakkautta kuolemaansa saakka, ja ovat todellakin suuri ilonaihe elämässä.

lapsi kuule voi pissata ja kakata vaippaansa vielä yli 2 vuotiaana, kun vanhemmat käyttävät "vapaata kasvatusta" eivätkä halua "pakottaa" lasta oppimaan mitään, esim. opettaa potalle, niin ettei tarttis aina niitä vaippoja ostella.
lapsissa on monia muitakin huonoja puolia joista en pidä, ensinnäkin ihmisvauvat ovat rumia, ei ainakaan minussa herätä hellyydentunteita toisin kuin suloinen piipittävä kissanpentu=), vauvat rääkyvät, vauva vie järkyttävän määrän aikaa elämästä..olet päivän aikana lähes 24h vauvan kanssa.
ja lapsella tulee ne murrosiät ja muut ihanat puberteetit jolloin kaikki kyseenalaistetaan ja annetaan jokaisen lapsen tahtoa vastustavan kuulla kunniansa.

eli ihanaa perhehelvettiä!!

Lue lisää

vaatii toistakymmentävuotta hoitoa, huomiota ja rapsutusta ja haisee ulvolta vaikka sä kuinka pesisit sitä. Sitten kun se rakki kuuppaa niin sä oot jo vuosia pitänyt sitä tekohengityksellä paskomassa nurkkiis kun sä et malta luopua siitä ajoissa. (Tai oot liian nuuka maksaan eläinlääkärille piikistä.) Tietenkin se mopsi lakkaa heiluttamasta persettään just kovimmilla pakkasilla niin että naapurit saa ihailla sitä tönköksi jäätynyttä puutarhakoristetta koko talven ennen kuin sun lapio uppoaa tarpeeks syvälle teidän rivarin nurtsiin.

koira 8kk kirjoitti:

minkäslainen koira sulla on ollu joka pissii ja kakkaa matolle vuoden verran??
meillä koira oppi sisäsiistiksi ainakin jo puolen vuoden iässä..sen jälkeen koira on oppinut osoittamaan meille milloin on hätä, ei ole tarvinnut korjata kakkoja ja pissoja lattialta.

eläimet eivät vaadi paljon mutta antavat pyyteetöntä rakkautta kuolemaansa saakka, ja ovat todellakin suuri ilonaihe elämässä.

lapsi kuule voi pissata ja kakata vaippaansa vielä yli 2 vuotiaana, kun vanhemmat käyttävät "vapaata kasvatusta" eivätkä halua "pakottaa" lasta oppimaan mitään, esim. opettaa potalle, niin ettei tarttis aina niitä vaippoja ostella.
lapsissa on monia muitakin huonoja puolia joista en pidä, ensinnäkin ihmisvauvat ovat rumia, ei ainakaan minussa herätä hellyydentunteita toisin kuin suloinen piipittävä kissanpentu=), vauvat rääkyvät, vauva vie järkyttävän määrän aikaa elämästä..olet päivän aikana lähes 24h vauvan kanssa.
ja lapsella tulee ne murrosiät ja muut ihanat puberteetit jolloin kaikki kyseenalaistetaan ja annetaan jokaisen lapsen tahtoa vastustavan kuulla kunniansa.

eli ihanaa perhehelvettiä!!

Lue lisää

Aika Fanaattinen eläin ihailija..Niin sinähän et tietenkään ole ollut Mikään rääkyjä jne-lapsi??Etpä tietenkään??Sillä Äitisi taisi olla Kissanainen ja isäsi susikoira roi..Eli jos lapsena/pentuna rääyit.."kissaäitisi raapaisi tai Koira isäsi Murisi vihaisena..Että näin se menee

Sun rakkis kirjoitti:

vaatii toistakymmentävuotta hoitoa, huomiota ja rapsutusta ja haisee ulvolta vaikka sä kuinka pesisit sitä. Sitten kun se rakki kuuppaa niin sä oot jo vuosia pitänyt sitä tekohengityksellä paskomassa nurkkiis kun sä et malta luopua siitä ajoissa. (Tai oot liian nuuka maksaan eläinlääkärille piikistä.) Tietenkin se mopsi lakkaa heiluttamasta persettään just kovimmilla pakkasilla niin että naapurit saa ihailla sitä tönköksi jäätynyttä puutarhakoristetta koko talven ennen kuin sun lapio uppoaa tarpeeks syvälle teidän rivarin nurtsiin.

Lue lisää

tekstisi tarkoituksella provosoiva, vai ajatteletko koirista oikeasti noin?

"Sun rakkis vaatii toistakymmentävuotta hoitoa, huomiota ja rapsutusta ja haisee ulvolta vaikka sä kuinka pesisit sitä."

Eikö ihmislapsi tarvitse hoitoa toistakymmentä vuotta? Tietääkseni ihminen elää kauemmin kuin koira. Yhtälailla lapset tarvitsevat huomioo kuin koirat. Lapsetkin täytyy pestä, vaikka sitten myöhemmin oppivat pesemään itse itsensä. Koiria ei sentään pestä joka viikko. Mitä on ulvolta haiseminen?

"Sitten kun se rakki kuuppaa niin sä oot jo vuosia pitänyt sitä tekohengityksellä paskomassa nurkkiis kun sä et malta luopua siitä ajoissa."

??? :o

"Tietenkin se mopsi lakkaa heiluttamasta persettään just kovimmilla pakkasilla niin että naapurit saa ihailla sitä tönköksi jäätynyttä puutarhakoristetta koko talven"

??? :o
Aika harva omistaja laskee koiran takapihalle paskalle. Ja ei kai sen naapureita pitäisi haitata vaikka niin tekisivät? Jokainen tehköön pihallansa niinkuin tykkää.

olla.. kirjoitti:

Aika Fanaattinen eläin ihailija..Niin sinähän et tietenkään ole ollut Mikään rääkyjä jne-lapsi??Etpä tietenkään??Sillä Äitisi taisi olla Kissanainen ja isäsi susikoira roi..Eli jos lapsena/pentuna rääyit.."kissaäitisi raapaisi tai Koira isäsi Murisi vihaisena..Että näin se menee

Lue lisää

vaikka oma äitini päättikin minut tehdä, niin se ei tarkoita sitä että minun myös pitäisi ryhtyä äidiksi, ihan vaan kun muut olettavat niin.
ja ei, äitini ei ollut kissanainen ja ei isäni ei ollut susikoira roi, vaan he olivat ihmisiä jotka rakastivat lastensa lisäksi myös eläimiä.
perheessämme on aina ollut koiria ja kissoja..
ikävää että se sinua vaivaa.

ja ikävä tosiasia, kaikki eivät pidä ihmislapsista,vaikka eläilapsista pitävätkin.
eläimet ovat huomattavasti viattomampia kuin ihmiset monessakin mielessä, sillä eläimet ovat melko vaatimattomia, tarvitsevat elääkseen ruokaa, rakkautta, liikuntaa, kuria ja hieman leluja.

mutta ihmislapsi tarvitsee tässä kulutusyhteiskunnassa vähän kaikkea A:sta Ö:hön.
on mp3 soittimet, tiettarit,kuulokkeet,autot,mopot,soittimet(musiikilliset esim. kitara), harrastusvälineet, hiusvärit, meikit, merkkivaatteet, koruja ja sälää.

eli mielummin hankin kissan ja koiran(jotka minulla jo itse asiassa on) kuin yhden ainuttakaan lasta.

Sun rakkis kirjoitti:

vaatii toistakymmentävuotta hoitoa, huomiota ja rapsutusta ja haisee ulvolta vaikka sä kuinka pesisit sitä. Sitten kun se rakki kuuppaa niin sä oot jo vuosia pitänyt sitä tekohengityksellä paskomassa nurkkiis kun sä et malta luopua siitä ajoissa. (Tai oot liian nuuka maksaan eläinlääkärille piikistä.) Tietenkin se mopsi lakkaa heiluttamasta persettään just kovimmilla pakkasilla niin että naapurit saa ihailla sitä tönköksi jäätynyttä puutarhakoristetta koko talven ennen kuin sun lapio uppoaa tarpeeks syvälle teidän rivarin nurtsiin.

Lue lisää

hmm..itse asiassa koirani on vasta 8kk vanha, eli ei vielä millään "tekohengityksellä" elä.
koirani on myös seurallinen ja saa huomiota vaikka millä mitalla.
koirani on myös sisäsiisti, eli ei ole "paskomassa nurkkiini" vaan osaa osoittaa milloin on tarvis päästä hätimään ulos.
itse asiassa emme asu edes rivitalossa vaan kerrostalossa(eli jälleen väärä arvaus!!=D)

ja koirani ei ole rodultaan mopsi, vaan jokin ihan muu rotu(taas väärin=D)
ja silloin kun koirasta aika jättää niin tottakai hän saa oman pikku haudan jonne voin mennä muistelemaan parasta kaveriani.

joten mitäs jos sinä lakkaisit kirjoittamasta naurettavia henkilökohtaisiksi osoitettuja kommenttejasi, kun et oikeasti näköjään tiedä mitään meikäläisestä.
jos sinua noin loukkaa se että jotkut eivät halua lapsia, saatika elää sellaisten kanssa, niin älä tule palstoille häiriköimään.

"koira on ihmisen para... kirjoitti:

hmm..itse asiassa koirani on vasta 8kk vanha, eli ei vielä millään "tekohengityksellä" elä.
koirani on myös seurallinen ja saa huomiota vaikka millä mitalla.
koirani on myös sisäsiisti, eli ei ole "paskomassa nurkkiini" vaan osaa osoittaa milloin on tarvis päästä hätimään ulos.
itse asiassa emme asu edes rivitalossa vaan kerrostalossa(eli jälleen väärä arvaus!!=D)

ja koirani ei ole rodultaan mopsi, vaan jokin ihan muu rotu(taas väärin=D)
ja silloin kun koirasta aika jättää niin tottakai hän saa oman pikku haudan jonne voin mennä muistelemaan parasta kaveriani.

joten mitäs jos sinä lakkaisit kirjoittamasta naurettavia henkilökohtaisiksi osoitettuja kommenttejasi, kun et oikeasti näköjään tiedä mitään meikäläisestä.
jos sinua noin loukkaa se että jotkut eivät halua lapsia, saatika elää sellaisten kanssa, niin älä tule palstoille häiriköimään.

Lue lisää

Mitä sä yrität kompensoida tolla selittelyllä että koira on parempi kuin lapsi? Se on edelleenkin vaan elukka ja sellaisena pysyy hamaan loppuunsa asti. Kertsin parvekkeella ulkoilutat kerran päivässä ja Anja vainaalla ois taas asiaa. Amen.

oletko 5v vai vauvafanaatikko? kirjoitti:

vaikka oma äitini päättikin minut tehdä, niin se ei tarkoita sitä että minun myös pitäisi ryhtyä äidiksi, ihan vaan kun muut olettavat niin.
ja ei, äitini ei ollut kissanainen ja ei isäni ei ollut susikoira roi, vaan he olivat ihmisiä jotka rakastivat lastensa lisäksi myös eläimiä.
perheessämme on aina ollut koiria ja kissoja..
ikävää että se sinua vaivaa.

ja ikävä tosiasia, kaikki eivät pidä ihmislapsista,vaikka eläilapsista pitävätkin.
eläimet ovat huomattavasti viattomampia kuin ihmiset monessakin mielessä, sillä eläimet ovat melko vaatimattomia, tarvitsevat elääkseen ruokaa, rakkautta, liikuntaa, kuria ja hieman leluja.

mutta ihmislapsi tarvitsee tässä kulutusyhteiskunnassa vähän kaikkea A:sta Ö:hön.
on mp3 soittimet, tiettarit,kuulokkeet,autot,mopot,soittimet(musiikilliset esim. kitara), harrastusvälineet, hiusvärit, meikit, merkkivaatteet, koruja ja sälää.

eli mielummin hankin kissan ja koiran(jotka minulla jo itse asiassa on) kuin yhden ainuttakaan lasta.

Lue lisää

ylijalostetulla rotukoiralla jota pidät metri kertaa metri koppiossa?

sun vauva? kirjoitti:

Mitä sä yrität kompensoida tolla selittelyllä että koira on parempi kuin lapsi? Se on edelleenkin vaan elukka ja sellaisena pysyy hamaan loppuunsa asti. Kertsin parvekkeella ulkoilutat kerran päivässä ja Anja vainaalla ois taas asiaa. Amen.

Lue lisää

edelleenkään koirani ei ole rakki.
ja kerrostaloasunnossani ei ole parveketta ja käytän koiraa ulkona 2km lenkeillä usein(eli jälleen olit väärässä oletuksiesi kanssa)

koira kuluttaa vähemmän luontoa elämänsä aikana kuin ihminen, se on selvä tosiasia.
onko sinusta sitten väärin että kaikki eivät halua lapsia?

kommenteistasi päätellen et ole varmaankaan peruskoulua loppuun käynyt.

eläin on aina eläin, mutta jotkut sattuvat pitämään enemmän eläinlapsista kuin ihmislapsista.

menehän nyt jo tarkistuttamaan sairaalassa tuo mielenterveytesi, et vaikuta ihan terveeltä.
(ellet ole sitten unohtanut ottaa lääkkeitäsi...)

toteutat kirjoitti:

ylijalostetulla rotukoiralla jota pidät metri kertaa metri koppiossa?

joo ja sinä menet henkilökohtaisuuksiin ihmisen kanssa jota et edes tunne, aika epäilyttävää eikö?

jotkut vain hoivaavat mielummin eläimiä kuin kiittämätöntä ja materialistista ihmislasta.
noista kommenteistakin huomaa kuinka et voi sietää vapaaehtoisesti lapsettomia, varmaanko sen takia ettet kestä erilaisuutta?

ja mitä se sinulle kuuluu minkälaisia koiria ihmisillä on, menetkö arvostelemaan pariskuntien lapsiakin ja kyttäät vauvoja rattaissa jos vaikka löytäisit jotakin vikaa lapsista..

ennenkuin syydät noita väitteitäsi, voisit miettiä kaksi kertaa.

1. et tunne minua, joten miten voit edes kuvitella miten asun, missä asun, kenen kanssa asun.
2. sen sijaan että alat loukkaamaan ihmisiä henkilökohtaisella tasolla, voisit vastata alkuperäisen viestin sanomaan.tosin sinulla ei riitä varmaan aivokapasiteetti miettimään sellaisia asioita..

ja entäs sitten jos rakastan lemmikkieläimiäni?sinulta se vaikuttaa olevan todella paljon pois kun jaksat edelleen olla täällä mollaamassa, vailla varsinaista syytä.

tässä alkuperäinen viesti vielä..jos jaksat lukea..
Lapsi?
Kirjoittanut: nimim_mies 24.2.2009 klo 09.45


Aivan ensiksi sanon, että tämän viestin EI ole tarkoitus loukata ketään, vaan siinä sanotut asiat vain ilmentävät omia näkemyksiäni. Tiedän, että tulen saamaan tällä foorumilla vastauksia, joissa "todetaan" minun olevan itsekäs paskiainen ym.

Kysyisin miesten kokemuksia isäksi tulemisesta. Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta. Vaimoni haluaisi lapsia ja minä taas en lapsista niin välitä. Mutta toisaalta rakastan vaimoani, enkä haluaisi olla ns. hirviö, joka kieltää häneltä vanhemmuuden ns. ihanuuden. Tavallaan haluaisin jollakin tavalla palkita hänet siitä, että hän on jaksanut olla kanssani. Tunnen syyllisyyttä siitä, että hän mahdollisesti joutuu olemaan ilman lapsia kanssani. Toisaalta, lapsien hankkiminen vain toisen ihmisen takia, ilman että itse on jutussa mukana olisi varmasti tuhoisaa sekä lapselle että parisuhteelle. Jotenkin vaimoni on hyväksynyt asian niin, ettei meille koskaan tule lapsia ja se särkee sydämeni. Hän on luovuttanut ja vain suree lapsettomuutta silloin tällöin. Ensi kertaa, kun se asia, että minä en halua lapsia, todella kävi ilmi, päätimme, että rakkaus kyllä ratkaisee lopulta asian. Olisi tuntunut tyhmältä lopettaa hyvä suhde vain sen takia, että meillä oli eriävät mielipiteet tästä asiasta. Mutta nyt asia on ruvennut harmittamaan minua. Vaimoni sairasti nuorena syövän, minkä takia häneltä poistettiin toinen munasarja, joten nyt aikaa lapsen hankkimiseen ei ole enää paljon, koska munasolut loppuvat pian. Jos lapsia hankitaan, niin se on tehtävä nyt.

Olen kyllä hyvin eläinrakas ja minusta eläinlapset, kuten kissanpennut, pikku kilpikonnat, jopa pikku porsaat ovat todella söpöjä, mutta jostain syystä ihmisvauvat kaljuine, pöhöttyneine ihoineen ja rääkyvine äänineen eivät. Ne sijoittuvat esteettisesti mielestäni jonnekin matojen ja toukkien tasolle. Rankka kielikuva, mutta tätä EI ole tarkoitettu loukkaamaan ketään; se vain ilmentää mielikuvaani. Ymmärrän kyllä, että ulkonäkö on huono peruste suhtautua negatiivisesti kehenkään ja syitä on muitakin. Ensin tulee vauvavaihe: huutamista, märinää, paskomista, kuolaamista; kaikki on tahmeaa, väsyttää, itku käy korviin. Uhmaikä: märinää, tavaroiden paiskomista, mikään ei kelpaa, kakara käy hermoille. Teini-ikä: lapset rupeavat vihaamaan sinua ja jokaista ajatustasi, dissaavat sinua, viettävät kaikki yöt kavereittensa kanssa vetäen röökiä ja juoden viinaa. Juuri kun lapsen kanssa voi jotenkin jutella järkevästi, se muuttaa pois talosta opiskelemaan tai armeijaan. Sitten se unohtaa sinut kokonaan, muuttaa toiselle paikkakunnalle töihin, perustaa siellä perheen, käy kerran vuodessa tervehtimässä. Kun tulet vanhaksi, se laittaa sinut vanhainkotiin. Mitä jää käteen: 18 vuotta koettelemuksia, vastuuta ja harmaita hiuksia ja loput yhtä tyhjän kanssa. Taas toistan: ei ole tarkoitus loukata ketään. Mutta tällaisia mielikuvia lapsista minulla on pää täynnä. Olen tehnyt havaintoja siskoni lapsista ja muistakin ja ihmetellyt, että mikä niissä lapsissa on niin ihanaa, että kaikki siitä puhuvat. Vaimoni on opettaja ja itsekin silloin tällöin kiroaa kakaroiden piereskelyä ja räkärihmastoja. Kuitenkin hän haluaisi lapsia. Tämä on minusta miehenä epäloogista.

Mikä neuvoksi? Kertokaa kokemuksistanne. Onko teillä mahdollisesti ollut samanlaisia mielikuvia ennen lapsen hankkimista ja ovatko mielikuvat muuttuneet lapsen tulon jälkeen? Vai onko käynyt niin, ettei lapsista ole kiinnostunutkaan vielä sittenkään?

"kuten totesit, itsekäs sinä olet"

Onko lapsen hankkiminen jokin tae tai näytön paikka sille ettei ihminen ole itsekäs? Eikö kuitenkin suurinosa ihmisistä hanki lapsia juuri itsekkäistä syistä? Periaatteessa yhtälön pitäisi mennä niin, että ne jotka eivät halua lapsia hankkivat lapsia, ja ne jotka haluavat lapsia eivät hanki lapsia. Silloin voisi sanoa että ei ole itsekäs! Kuitenkin, minusta ei ole itsekkyyttä se, jos tiedostaa itsessään sen ettei halua vanhemmaksi, niin silloin ei tee lapsia. Miksi niin monet perheelliset pitävät etuoikeutenaan tuomita muita ja pitää itseään parempina? He haluavat lapsia joten he tekevät niitä toteuttaakseen omia haluja. Mutta ne jotka eivät halua lapsia ja myös toteuttavat sitä mitä haluavat, niin he ovatkin itsekkäitä ja huonompia ihmisiä?

"Lapsi tuo uuden ulottuvuuden elämään, se on hienointa mitä ihmiselle voi tapahtua, saada oma lapsi"

Ehkä sinulle on mutta ei se ole kaikille sitä. Ihmiset pitävät eri asioista. Vähän sama kuin sanoisi että kaikki pitää punaisesta tms.

Tarkennahan hitusen, jotta voin arvioida on minun vanhuuteni kälyistä. Tällä hetkellä se ainakin on mitä parhainta ja antoisinta eikä siinä ole sijaa lapsille tai lasten lapsille. On niin monta tapaa viettää vanhuuttaan - toiset tuntuvat alkavan uudeleen lastenkasvatuksen ja toisilla ei ole mitään tarvetta lapsenpiikahommiin.

kälysiä? kirjoitti:

Tarkennahan hitusen, jotta voin arvioida on minun vanhuuteni kälyistä. Tällä hetkellä se ainakin on mitä parhainta ja antoisinta eikä siinä ole sijaa lapsille tai lasten lapsille. On niin monta tapaa viettää vanhuuttaan - toiset tuntuvat alkavan uudeleen lastenkasvatuksen ja toisilla ei ole mitään tarvetta lapsenpiikahommiin.

Lue lisää

Edellinen kirjoittaja ei olekaan vielä vanha ja siksi hänellä on omituisia harhakuvitelmia vanhuudesta. Lisäksi hänellä on läheisriippuvuus ja hän pelkää kuollakseen kohdata itsensä ja yksinäisyytensä.

vanha :) kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja ei olekaan vielä vanha ja siksi hänellä on omituisia harhakuvitelmia vanhuudesta. Lisäksi hänellä on läheisriippuvuus ja hän pelkää kuollakseen kohdata itsensä ja yksinäisyytensä.

Lue lisää

Käypä joskus suomalaisessa vanhainkodissa katsomassa millainen keskitysleirihelvetti se on sellaiselle vanhukselle, jolla ei enää ole kykyä puolustaa etujaan eikä ketään tekemässä sitä hänen puolestaan...

lapsia ja lapsenlapsia kirjoitti:

Käypä joskus suomalaisessa vanhainkodissa katsomassa millainen keskitysleirihelvetti se on sellaiselle vanhukselle, jolla ei enää ole kykyä puolustaa etujaan eikä ketään tekemässä sitä hänen puolestaan...

Lue lisää

peruste lasten hankinnalle. Mihin tämä maailma meneekään tuollaisella ajatusmallilla??

Kyllä isiä voi olla erilaisia lapsen siitä kärsimättä. Itselläni on kolme lasta lasta joiden kanssa vietän käytännössä kaikki vapaa-aikani ja nautin siitä. Minusta on mukavampi lähteä kauppaankin lasten kanssa kun on hauskaa juttuseuraa. Omissa lapsissa on se hyvä puoli, että kerrankin löytyy maailmassa ihminen joka ei kadehdi sinua ja jonka onnistumisista voit nauttia täysin rinnoin.
Ystävistäni löytyy myös isiä, jotka elävät isäksi tulemisen jälkeenkin kuin poikamiehet eikä se välttämättä ole huono asia jos vaimon kanssa on näin sovittu.
Uskoisin kuitenkin, että Pirjollakin on ollut onnellisempi elämä tyttären kanssa kuin ilman. Samoin tytön isällä. Osa vaan kokee työnteon sekä harrastukset niin tärkeiksi, että polla menee sekaisin jos joutuu olemaan liikaa lasten kanssa.

Alkuperäiselle kirjoittallle sanoisin, että yleisesti kannattaa asioita tehdä eikä jättää tekemättä. Kyllä nuo katkerat vanhukset yleensä ovat niitä, joille elämässä ei ole lapsia suotu. Lasten kanssa on monenlaista surua ja iloa joita ei muuten pysty kokemaan. Tämä tuo elämanviisautta
ja empatiaa omiinkin ajatuksiin. Eli ei muuta kun lapsentekohommiin.

Aika kinkkinen tilanne. Ei tossa oo muuta ratkasua kun puhua asioista seurustelun alkuvaiheessa. Pitää kai vaan sanoo Rva Mikkosen sanoin, että ei auta kun seurata sydäntään.

Luojalle kiitos, olet sen verran älykäs, ettet tee jälkeläisiä, vaaranahan on että ne perisivät geenisi!!!!!!!!!!!!! Ei harmita enää yhtään, että olen sinkku! Luoja varjelkoon tuollaiselta ##¤%%&"!!####

toivon todella, että viestisi oli pelkkä provo ja vähä-älyisen lätinää, koska katumuspillereitä ei saa ottaa kuin 3 kertaa vuodessa. pillerissä on sen verran hurjat määrät kaiken maailman hormoneja, että sen suurempi käyttö voisi aiheuttaa ties mitä vaivoja? katumuspilleri ei ole ehkäisykeino!!

Siis tuo on todella sairasta! Etkö tajua, että leikit toisen terveydellä. Katumuspillerit sisältävät e-pillereihin nähden moninkertaisen määrän hormooneja eivätkä missään nimessä ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Et sinä rakasta tuota naista vaan hän on sinulle vain leikkikalu, koska kohtelet kuin esinettä. Hän voi oikeasti sairastua tuosta. Tuo on äärimmäisen lapsellista käytöstä. Täydellinen ja pysyvä impotenssi olisi ainoa oikea kohtalo tuollaisille "ihmisille" tästä hetkestä eteenpäin ja toivottavasti nainen ymmärtää jättää sinut mahdollisimman pian ennen kuin hänen terveytensä on mennyt ja toivon, ettet koskaan saa uutta uhria. Tuo on RIKOS!

minkä ihmeen takia pitää erota,jos ei halua lapsia?Ei kuule kaikkia kiinnosta omat eikä vieraan lapset.Parisuhde on usein paljon rikkaampi ja antoisampi ilman niitä lapsia.Jos sinä pidät lapsista se on sinun asiasi,mutta älä oleta että kaikki pitävät lapsista ja että se olisi ainoa autuus kestävään parisuhteeseen.Jos ketjunaloittaja on sitä mieltä ettei halua lapsia,niin sehän hieno juttu.Samoin ei minuakaan ole ikinä kiinnostanut hankkia lapsia,enkä niitä aio hankkia tulevaisuudessakaan.

hoijaa. kirjoitti:

minkä ihmeen takia pitää erota,jos ei halua lapsia?Ei kuule kaikkia kiinnosta omat eikä vieraan lapset.Parisuhde on usein paljon rikkaampi ja antoisampi ilman niitä lapsia.Jos sinä pidät lapsista se on sinun asiasi,mutta älä oleta että kaikki pitävät lapsista ja että se olisi ainoa autuus kestävään parisuhteeseen.Jos ketjunaloittaja on sitä mieltä ettei halua lapsia,niin sehän hieno juttu.Samoin ei minuakaan ole ikinä kiinnostanut hankkia lapsia,enkä niitä aio hankkia tulevaisuudessakaan.

Lue lisää

Parisuhde on kahden kauppa.Kummankin tarpeet on huomioitava. Vasta sitten voidaan puhua rakkaudesta. Asiassahan ei ole mitään ongelmaa, jos halut ja tarpeet ovat yhteneväiset.

Sinähän et tiedä, mitä tarkoittaa kun on oma lapsi tai mitä tarkoittaa kun haluaa lapsia. Voit puhua vain omasta puolestasi. On lapsellista kuvitella muuta. Kyllä ero on parasta, jos näin perustavaa laatua olevasta asiasta ollaan eri mieltä. Rakkaus on ehkä eniten sitä, että haluaa toisenkin olevan onnellinen. Eikä se tarkoita sitä, että olisi pakko tehdä lapsia haluamattaan, mutta johtopäätöksiä pitää älytä tehdä siitä, jos toinen haluaa muuta.

hoijaa. kirjoitti:

minkä ihmeen takia pitää erota,jos ei halua lapsia?Ei kuule kaikkia kiinnosta omat eikä vieraan lapset.Parisuhde on usein paljon rikkaampi ja antoisampi ilman niitä lapsia.Jos sinä pidät lapsista se on sinun asiasi,mutta älä oleta että kaikki pitävät lapsista ja että se olisi ainoa autuus kestävään parisuhteeseen.Jos ketjunaloittaja on sitä mieltä ettei halua lapsia,niin sehän hieno juttu.Samoin ei minuakaan ole ikinä kiinnostanut hankkia lapsia,enkä niitä aio hankkia tulevaisuudessakaan.

Lue lisää

jos toinen selvästi ilmaisee, ettei niitä halua.
Lasten olemassaolo tosin estää monta eroa, samoin kuin työpaikasta hoitovapaalla oleva ihminen voi ohittaa irtisanomiskierrokset.

..reilu peli... kirjoitti:

jos toinen selvästi ilmaisee, ettei niitä halua.
Lasten olemassaolo tosin estää monta eroa, samoin kuin työpaikasta hoitovapaalla oleva ihminen voi ohittaa irtisanomiskierrokset.

Lue lisää

"Lasten olemassaolo tosin estää monta eroa

pariskuntia jotka eivät eroa juuri lasten takia. Parisuhde on ollut kuollut jo kauan, mutta hammasta purren eivät vaan eroa "kun on ne lapset". Oma mielipiteeni on se, että lapsen on parempi olla yh:n kanssa kuin perheessä jossa vanhemmilla on huono parisuhde.

vetää johtopäätöksiä kirjoitti:

Parisuhde on kahden kauppa.Kummankin tarpeet on huomioitava. Vasta sitten voidaan puhua rakkaudesta. Asiassahan ei ole mitään ongelmaa, jos halut ja tarpeet ovat yhteneväiset.

Sinähän et tiedä, mitä tarkoittaa kun on oma lapsi tai mitä tarkoittaa kun haluaa lapsia. Voit puhua vain omasta puolestasi. On lapsellista kuvitella muuta. Kyllä ero on parasta, jos näin perustavaa laatua olevasta asiasta ollaan eri mieltä. Rakkaus on ehkä eniten sitä, että haluaa toisenkin olevan onnellinen. Eikä se tarkoita sitä, että olisi pakko tehdä lapsia haluamattaan, mutta johtopäätöksiä pitää älytä tehdä siitä, jos toinen haluaa muuta.

Lue lisää

"Kyllä ero on parasta, jos näin perustavaa laatua olevasta asiasta ollaan eri mieltä."

olen sitä mieltä että jos toinen oikein paljon haluaa lasta ja toinen ei missään tapauksessa, niin ero on hyvä, tai ainakin suhde saattaa joutua katkeruuteen myöhemmin. MUTTA, esim. minä haluan olla ennemmin mieheni kanssa kuin haluaisin lasta. Eli vaikka minä haluaisin lasta mutta mieheni ei, en eroaisi koska mieheni on jo olemassa ja hänen kanssaan olen luvannut elää. Hän merkitsee minulle enemmän kuin lapsen hankinta. Joillekin varmaan merkkaa se lapsen tekeminen enemmän kuin jo olemassa oleva kumppani ja parisuhde.

vetää johtopäätöksiä kirjoitti:

Parisuhde on kahden kauppa.Kummankin tarpeet on huomioitava. Vasta sitten voidaan puhua rakkaudesta. Asiassahan ei ole mitään ongelmaa, jos halut ja tarpeet ovat yhteneväiset.

Sinähän et tiedä, mitä tarkoittaa kun on oma lapsi tai mitä tarkoittaa kun haluaa lapsia. Voit puhua vain omasta puolestasi. On lapsellista kuvitella muuta. Kyllä ero on parasta, jos näin perustavaa laatua olevasta asiasta ollaan eri mieltä. Rakkaus on ehkä eniten sitä, että haluaa toisenkin olevan onnellinen. Eikä se tarkoita sitä, että olisi pakko tehdä lapsia haluamattaan, mutta johtopäätöksiä pitää älytä tehdä siitä, jos toinen haluaa muuta.

Lue lisää

siinä että rakkaus on sitäkin että haluaa toisen onnea,mutta sinun maailmankuvaasi ei mahdu se,että ajattelet asiaa nyt naisen näkökulmasta.Eikö nainen voi ajatella,että hänen miehensä on onnellinen ilman lasta?Kuten ei myöskään ajatusmaailmaasi mahdu,että olen elämääni täysin tyytyväinen vaikka en lapsia haluakkaan. Samoin yleistät että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan. Miksi sitten on näitä sijaiskoteja,lastenkoteja ja annetaan adoptoitavaksi lapsia? Ei varmasti kaikilla ole siitä kiinni,että elämäntilanne on niin pielessä että lapsesta on luovuttava,vaan puuttuu se kiihkeä rakkaus omaan lapseensa.Ei kaikki maailmassa ole niin mustavalkoista kuin oletat.Mutta arvostan silti mielipidettäsi,pidä se ja voi hyvin.

Täällä on jo paljon hyviä kommentteja, mutta tuli mieleen yksi asia jota en ole täällä nähnyt kenenkään kirjoittavan (en ole kyllä jaksanu lukea ihan jokaista kommenttia kun niitä on niin monta). Eli tämä tapahtui hyvälle ystävälleni. Ystävälleni tuli kauhea vauvakuume, ja niin hän ja miehensä päättivät tehdä lapsen (he olivat silloin 26 ja 28 ja asuneet yhdessä jo vuosia). Hän tuli aika pian raskaaksi. Lapsen synnyttyä mies ei kajonnut lapsen hoitoon juuri mitenkään, vaan ystäväni joutui tekemään kaiken yksin. Mies valvoi yöt pelaten tietokoneella ja nukkui päivät. Ystäväni sanoi hänelle monta kertaa että se koneen pelaaminen häiritsee heidän unta, mutta mies ei ollut moksiskaan. Aikaa kului siihen asti kun lapsi oli melkein 3 vuotias ja ystäväni päätti että nyt riittää. Miehelle parisuhde ja oma lapsi oli täyttä ilmaa. Mies kävi kavereilla ja omissa harrastuksissa mutta ei mennyt tai tehnyt lapsen takia mitään muutoin kun joskus ja kovan tappelun kautta. He ovat olleet nyt erossa kohta vuoden, eikä isä ole käynyt katsomassa lastaa kuin ehkä kolme kertaa. Syy miksi kerroin tämän on se, että monilla näyttää olevan sellainen käsitys että kun lapsi on syntynyt, mies aivan kuin luonnollisesti tulee (henkisesti) isäksi joka yhtäkkiä välittää lapsestaan vaikkei sitä ennen ole edes halunnut lasta. Osalla tietenkin käy niin, mutta ei kaikilla. Sinä alkuperäinen kirjoittaja vaikutat kuitenkin todella fiksulta enkä usko että mahdollista lastasi jättäisit tuollain heitteille, mutta älä usko sokeasti siihen että automaattisesti isän vaistot heräisivät sinussa lapsen myötä.

täällähän nyt monenmoista käännyttäjää on.

ihmetyttää tuo kun jotkut ihmiset eivät voi hyväksyä vapaaehtoista lapsettomuutta, saati sitä että jotkut eivät pidä lapsia "ihanina nyytteinä".
itseäni jo kuvotti melko nuorena jo ne raskaana olevien naisten "pallomahat" ja järkytyin suuresti siskoni raskaudesta. se oli kaikista ällöttävintä kun hän kysyi haluisinko koskea hänen vatsaansa..en koskenut.
tai kun yritti lähes väkisin tunkea lastansa syliini..en pitänyt lasta sylissä, ei sen takia että pelkäisin ns"rikkovani" lapsen, vaan sen takia etten pidä vauvoista ja niiden hajusta ja huudosta..

näitä asioita sisareni ihmetteli, mutta äitini ymmärsi, sanoi vain että "ei se tykkää, ei kaikki voi tykätä".

jaksan aina ihmetellä ihmisiä jotka rynnivät kyttäämään "uutta vauvaa" ja kaikki vuorollaan on milloin missäkin vauvan jäsenessä kiinni ja jokeltavat vauvalle..tai päästelevät muuten vain outoja ääniä..samalla kun itse katson vieressä vähän kummeksuen koko touhua..

itsellä taas lähes vastaavanlaisen "jokeltelu"reaktion aiheuttaa pieni pörröinen kissanpentu. ne ovat suloisia, pehmeitä kuin pumpuli ja ihania pikku tepsuttajia jotka vielä ovat hieman kömpelöitä.

olen toki ollut mukana sisareni lasten elämässä.
esim. opetin siskoni kanssa toista lasta kävelemään sylistä syliin..
olihan se mukavaa mutta eipä juuri mitään riemunkiljahduksia minulta saa..
osaan ostaa joululahjojakin..en koskaan osta varsinaisesti leluja.. viime joulunakin ostin lasten oman pikku keittiön, ja molemmat lapset tykkäävät.
muistan synttäreinä.ja kylässä käyn vain jos kerkiän..ja se on melko harvoin enää..samoin kun en äidillänikään tai veljilläni käy kylässä niin usein..kai sitä olettaa että "kyllä ne hengissä selviää ilman minua"..

ehkäpä tässä yritän valottaa sitä ajatusta että kaikki eivät ihan aikuisten oikeasti halua niitä lapsia, ja on niin kulunutta väittää että "kyllä siihen omaan lapseen rakastuu kun se on niin eri juttu".mitäs jos vaan ei kiinnosta se lapsi, ei kiinnosta lapsiperheen arki.
sitä on vaan joidenkin vaikea hyväksyä näköjään, ja siksi täällä tehdään kai jotain käännytystyötä että vaikket lasta haluaisi, niin se olisi pakko tehdä(?).

voisi kysyä että miksi jotkut tekevät sen lapsen?ei kai heilläkään sen kummempaa syytä asialle löydy kuin että joko ehkäisy petti ja päätettiin pitää, tai sitten että se lapsi haluttiin..
miksi sitten vapaaehtoisesti lapsettomien pitäisi asiaansa sen kummemmin perustella?

ei ole sen oudompaa kirjoitti:

täällähän nyt monenmoista käännyttäjää on.

ihmetyttää tuo kun jotkut ihmiset eivät voi hyväksyä vapaaehtoista lapsettomuutta, saati sitä että jotkut eivät pidä lapsia "ihanina nyytteinä".
itseäni jo kuvotti melko nuorena jo ne raskaana olevien naisten "pallomahat" ja järkytyin suuresti siskoni raskaudesta. se oli kaikista ällöttävintä kun hän kysyi haluisinko koskea hänen vatsaansa..en koskenut.
tai kun yritti lähes väkisin tunkea lastansa syliini..en pitänyt lasta sylissä, ei sen takia että pelkäisin ns"rikkovani" lapsen, vaan sen takia etten pidä vauvoista ja niiden hajusta ja huudosta..

näitä asioita sisareni ihmetteli, mutta äitini ymmärsi, sanoi vain että "ei se tykkää, ei kaikki voi tykätä".

jaksan aina ihmetellä ihmisiä jotka rynnivät kyttäämään "uutta vauvaa" ja kaikki vuorollaan on milloin missäkin vauvan jäsenessä kiinni ja jokeltavat vauvalle..tai päästelevät muuten vain outoja ääniä..samalla kun itse katson vieressä vähän kummeksuen koko touhua..

itsellä taas lähes vastaavanlaisen "jokeltelu"reaktion aiheuttaa pieni pörröinen kissanpentu. ne ovat suloisia, pehmeitä kuin pumpuli ja ihania pikku tepsuttajia jotka vielä ovat hieman kömpelöitä.

olen toki ollut mukana sisareni lasten elämässä.
esim. opetin siskoni kanssa toista lasta kävelemään sylistä syliin..
olihan se mukavaa mutta eipä juuri mitään riemunkiljahduksia minulta saa..
osaan ostaa joululahjojakin..en koskaan osta varsinaisesti leluja.. viime joulunakin ostin lasten oman pikku keittiön, ja molemmat lapset tykkäävät.
muistan synttäreinä.ja kylässä käyn vain jos kerkiän..ja se on melko harvoin enää..samoin kun en äidillänikään tai veljilläni käy kylässä niin usein..kai sitä olettaa että "kyllä ne hengissä selviää ilman minua"..

ehkäpä tässä yritän valottaa sitä ajatusta että kaikki eivät ihan aikuisten oikeasti halua niitä lapsia, ja on niin kulunutta väittää että "kyllä siihen omaan lapseen rakastuu kun se on niin eri juttu".mitäs jos vaan ei kiinnosta se lapsi, ei kiinnosta lapsiperheen arki.
sitä on vaan joidenkin vaikea hyväksyä näköjään, ja siksi täällä tehdään kai jotain käännytystyötä että vaikket lasta haluaisi, niin se olisi pakko tehdä(?).

voisi kysyä että miksi jotkut tekevät sen lapsen?ei kai heilläkään sen kummempaa syytä asialle löydy kuin että joko ehkäisy petti ja päätettiin pitää, tai sitten että se lapsi haluttiin..
miksi sitten vapaaehtoisesti lapsettomien pitäisi asiaansa sen kummemmin perustella?

Lue lisää

Kyllä se on oma valinta eikä siinä sen enempää.Mutta ajattelisin, että ne jotka yrittävät sinulle perustella tätä oma lapsi juttua, tunnistavat sinussa ja jutuissasi niitä tunteita mitä oli silloin joskus ennen omia lapsia. Kyllä minäkin tunnistan, se oli epävarmuuttani silloin, pelkoa tavallaan. Nyt sen tiedän, kun olen kokenut sen toisenkin puolen asiasta. Usko pois, useimmat tekevät sitä ystävällisyydestä, haluavat oikeasti vain kertoa, miten lapset muuttivat maailman. Niin minulle ainakin kävi, tuli aivan uusi ulottuvuus itseen.
Ei se sen kummempaa ole, ihmiset vaan yrittävät kertoa omasta positiivisesta kokemuksestaan sinulle, eivät he pahaa tarkoita. Ota huomioon, että ehkäpä et tiedä mistä he puhuvat. Se tieto tulee kokemuksen kautta.
Jokainen eläköön tavallaan ja iloitkoon. Rakkaus omaan lapseen on iloinen ja arvokas asia, sitä se vaan on, sen näyttämistä.Älä välitä tai ota sitä itseesi. Sinä teet kuten haluat eikä se kai lopultakaan ketään niin mahdottomasti kiinnosta tai harmita. Se on vaan tosi asia, että tietyssä aikuisiässä lapset täyttävät maailman, ystäväpiiritkin määräytyvät vähän sen mukaan. Eletään sitä vaihetta elämää, puheenaiheetkin ovat sen mukaisia.
Ja onneksi on sukulaiset :)

mitään pahaa kirjoitti:

Kyllä se on oma valinta eikä siinä sen enempää.Mutta ajattelisin, että ne jotka yrittävät sinulle perustella tätä oma lapsi juttua, tunnistavat sinussa ja jutuissasi niitä tunteita mitä oli silloin joskus ennen omia lapsia. Kyllä minäkin tunnistan, se oli epävarmuuttani silloin, pelkoa tavallaan. Nyt sen tiedän, kun olen kokenut sen toisenkin puolen asiasta. Usko pois, useimmat tekevät sitä ystävällisyydestä, haluavat oikeasti vain kertoa, miten lapset muuttivat maailman. Niin minulle ainakin kävi, tuli aivan uusi ulottuvuus itseen.
Ei se sen kummempaa ole, ihmiset vaan yrittävät kertoa omasta positiivisesta kokemuksestaan sinulle, eivät he pahaa tarkoita. Ota huomioon, että ehkäpä et tiedä mistä he puhuvat. Se tieto tulee kokemuksen kautta.
Jokainen eläköön tavallaan ja iloitkoon. Rakkaus omaan lapseen on iloinen ja arvokas asia, sitä se vaan on, sen näyttämistä.Älä välitä tai ota sitä itseesi. Sinä teet kuten haluat eikä se kai lopultakaan ketään niin mahdottomasti kiinnosta tai harmita. Se on vaan tosi asia, että tietyssä aikuisiässä lapset täyttävät maailman, ystäväpiiritkin määräytyvät vähän sen mukaan. Eletään sitä vaihetta elämää, puheenaiheetkin ovat sen mukaisia.
Ja onneksi on sukulaiset :)

Lue lisää

Juuri noin, on lapsiperheiden elämä, sitten lapset aikuistuvat.Mutta sitten tuleekin se mummo - ja pappa kausi, voihan se olla, että lapsetonta mummo tai pappaikäistä ottaa päähän, kun kilvan kehutaan omia lapsenlapsia, heitä hoidetaan ja he enemmän tai vähemmän täyttävät maailman ihmeellisyydellään :)
Mutta sitä se on, elämä ja sen kiertokulku, omat valinnat vaikuttavat siihen, mikä milloinkin täyttää elämän tai sitten ei, ei häiritse, voihan sen niinkin ajatella.

ei ole sen oudompaa kirjoitti:

täällähän nyt monenmoista käännyttäjää on.

ihmetyttää tuo kun jotkut ihmiset eivät voi hyväksyä vapaaehtoista lapsettomuutta, saati sitä että jotkut eivät pidä lapsia "ihanina nyytteinä".
itseäni jo kuvotti melko nuorena jo ne raskaana olevien naisten "pallomahat" ja järkytyin suuresti siskoni raskaudesta. se oli kaikista ällöttävintä kun hän kysyi haluisinko koskea hänen vatsaansa..en koskenut.
tai kun yritti lähes väkisin tunkea lastansa syliini..en pitänyt lasta sylissä, ei sen takia että pelkäisin ns"rikkovani" lapsen, vaan sen takia etten pidä vauvoista ja niiden hajusta ja huudosta..

näitä asioita sisareni ihmetteli, mutta äitini ymmärsi, sanoi vain että "ei se tykkää, ei kaikki voi tykätä".

jaksan aina ihmetellä ihmisiä jotka rynnivät kyttäämään "uutta vauvaa" ja kaikki vuorollaan on milloin missäkin vauvan jäsenessä kiinni ja jokeltavat vauvalle..tai päästelevät muuten vain outoja ääniä..samalla kun itse katson vieressä vähän kummeksuen koko touhua..

itsellä taas lähes vastaavanlaisen "jokeltelu"reaktion aiheuttaa pieni pörröinen kissanpentu. ne ovat suloisia, pehmeitä kuin pumpuli ja ihania pikku tepsuttajia jotka vielä ovat hieman kömpelöitä.

olen toki ollut mukana sisareni lasten elämässä.
esim. opetin siskoni kanssa toista lasta kävelemään sylistä syliin..
olihan se mukavaa mutta eipä juuri mitään riemunkiljahduksia minulta saa..
osaan ostaa joululahjojakin..en koskaan osta varsinaisesti leluja.. viime joulunakin ostin lasten oman pikku keittiön, ja molemmat lapset tykkäävät.
muistan synttäreinä.ja kylässä käyn vain jos kerkiän..ja se on melko harvoin enää..samoin kun en äidillänikään tai veljilläni käy kylässä niin usein..kai sitä olettaa että "kyllä ne hengissä selviää ilman minua"..

ehkäpä tässä yritän valottaa sitä ajatusta että kaikki eivät ihan aikuisten oikeasti halua niitä lapsia, ja on niin kulunutta väittää että "kyllä siihen omaan lapseen rakastuu kun se on niin eri juttu".mitäs jos vaan ei kiinnosta se lapsi, ei kiinnosta lapsiperheen arki.
sitä on vaan joidenkin vaikea hyväksyä näköjään, ja siksi täällä tehdään kai jotain käännytystyötä että vaikket lasta haluaisi, niin se olisi pakko tehdä(?).

voisi kysyä että miksi jotkut tekevät sen lapsen?ei kai heilläkään sen kummempaa syytä asialle löydy kuin että joko ehkäisy petti ja päätettiin pitää, tai sitten että se lapsi haluttiin..
miksi sitten vapaaehtoisesti lapsettomien pitäisi asiaansa sen kummemmin perustella?

Lue lisää

Jopa on ihme, jos vastauksestani joku sai tuollaisen kuvan, että painostaisin. Päinvastoin: olen aina ollut sitä mieltä, että lapsia ei pidä missään nimessä tehdä, jos ei tunne itseään siihen valmiiksi. Ap antaa kuitenkin hyvin valmiin ja pohdiskelevan kuvan itsestään - toisin kuin tämä "ei ole sen oudompaa". Luotan kovasti siihen että alkuperäinen kysyjä kykenee löytämään itselleen hyvän ratkaisun, oli se mikä oli.

Mutta tähän vapaaehtoinen lapsettomuus -kommenttiin liittyen kyllä hämmästyttää se hirveä hätä ja joustamaton asenne, joka lapsettomuuden näköjään vapaaehtoisesti valinneilla ihmisillä on. Lasten suvaitseminen maailmassa on näköjään jo sinänsä uhka muutamille! Mietin onko näiden ihmisten jo alkuperäinen persoonallisuuden rakenne näin jäykkä ja kapea, vai onko se sitten kuitenkin niin, että vanhemmuuden kokemus laajentaa jollain tavoin ihmisen ajattelukykyä sinänsä...

ei ole sen oudompaa kirjoitti:

täällähän nyt monenmoista käännyttäjää on.

ihmetyttää tuo kun jotkut ihmiset eivät voi hyväksyä vapaaehtoista lapsettomuutta, saati sitä että jotkut eivät pidä lapsia "ihanina nyytteinä".
itseäni jo kuvotti melko nuorena jo ne raskaana olevien naisten "pallomahat" ja järkytyin suuresti siskoni raskaudesta. se oli kaikista ällöttävintä kun hän kysyi haluisinko koskea hänen vatsaansa..en koskenut.
tai kun yritti lähes väkisin tunkea lastansa syliini..en pitänyt lasta sylissä, ei sen takia että pelkäisin ns"rikkovani" lapsen, vaan sen takia etten pidä vauvoista ja niiden hajusta ja huudosta..

näitä asioita sisareni ihmetteli, mutta äitini ymmärsi, sanoi vain että "ei se tykkää, ei kaikki voi tykätä".

jaksan aina ihmetellä ihmisiä jotka rynnivät kyttäämään "uutta vauvaa" ja kaikki vuorollaan on milloin missäkin vauvan jäsenessä kiinni ja jokeltavat vauvalle..tai päästelevät muuten vain outoja ääniä..samalla kun itse katson vieressä vähän kummeksuen koko touhua..

itsellä taas lähes vastaavanlaisen "jokeltelu"reaktion aiheuttaa pieni pörröinen kissanpentu. ne ovat suloisia, pehmeitä kuin pumpuli ja ihania pikku tepsuttajia jotka vielä ovat hieman kömpelöitä.

olen toki ollut mukana sisareni lasten elämässä.
esim. opetin siskoni kanssa toista lasta kävelemään sylistä syliin..
olihan se mukavaa mutta eipä juuri mitään riemunkiljahduksia minulta saa..
osaan ostaa joululahjojakin..en koskaan osta varsinaisesti leluja.. viime joulunakin ostin lasten oman pikku keittiön, ja molemmat lapset tykkäävät.
muistan synttäreinä.ja kylässä käyn vain jos kerkiän..ja se on melko harvoin enää..samoin kun en äidillänikään tai veljilläni käy kylässä niin usein..kai sitä olettaa että "kyllä ne hengissä selviää ilman minua"..

ehkäpä tässä yritän valottaa sitä ajatusta että kaikki eivät ihan aikuisten oikeasti halua niitä lapsia, ja on niin kulunutta väittää että "kyllä siihen omaan lapseen rakastuu kun se on niin eri juttu".mitäs jos vaan ei kiinnosta se lapsi, ei kiinnosta lapsiperheen arki.
sitä on vaan joidenkin vaikea hyväksyä näköjään, ja siksi täällä tehdään kai jotain käännytystyötä että vaikket lasta haluaisi, niin se olisi pakko tehdä(?).

voisi kysyä että miksi jotkut tekevät sen lapsen?ei kai heilläkään sen kummempaa syytä asialle löydy kuin että joko ehkäisy petti ja päätettiin pitää, tai sitten että se lapsi haluttiin..
miksi sitten vapaaehtoisesti lapsettomien pitäisi asiaansa sen kummemmin perustella?

Lue lisää

Muiden puolesta en voi puhua kuin itseni ja minä ainakin hyväksyn vapaaehtoisen lapsettomuuden. Se on hyvä valinta monelta kannalta katsottuna. Siitä ei ole mitään harmia kenellekään ulkopuoliselle. Ymmärrän oikein hyvin, kun kerrot tuntemuksistasi; minustakin raskaana olevat naiset näyttävät jotenkin vastenmielisiltä mahoineen (tämä ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään) ja kun olin sitten lopulta itse raskaana, peittelin vatsaani enkä missään tapauksessa pukeutunut mahan muotoja korostaviin paitoihin. Raskaana oleminen ei ollut ihanaa, ja neuvolassa käynnit jotenkin kiusallisia. Olen aina tuntenut oloni hankalaksi toisten ihmisten vauvojen ja lasten kanssa - en osaa olla niiden kanssa.

Elin siis 34-vuotiaaksi asti täysin onnellisena lapsettomana naisena. Vaikka hyväksyinkin sen ajatuksen täysin, ettei lasta ole, välillä mieleeni tuli ajatus, että kadunko joskus. Ei koskaan ajatus, että haluan lapsen, haluan vauvan. Ei koskaan. Mieheni oli jo vuosia ilmaissut halukkuutensa tulla joskus isäksi - ei koskaan painostaen, vaan tyyliin voisihan se olla aika kiva juttu. Suuren epäröinnin jälkeen jätimme ehkäisyn pois ja tulin raskaaksi. Saimme pienen tytön. Synnytyksen jälkeisessä hormonimyrskyssä varmaan koin joitakin huikaisevia onnentunteita. Pian sairastuin kuitenkin jonkinasteiseen masennukseen.

Vauva-aika oli kamalaa, uhmäikäaika kamalaa. Niitä äidillisiä tunteita ei tullut koskaan, ei suunnatonta riemua ja iloa. Rakkaus lasta kohtaan oli olemassa, mutta äitiys tuntui yhä "ei mun jutulta". Usein sanoin miehelleni etten koskaan ollut niin onneton kuin lapsemme ollessa vauva ja taapero. Elämä tuntui kaamealta.

Nyt helpottaa. Lapsi on koululainen, kiva tyttö. Olen iloinen, että meillä on hänet. Silti samalla ajattelen, että oma elämäni olisi ollut helpompaa, mukavampaa ja kivempaa ilman lasta.

Loppukaneettina siis uskon, että ihmiset, jotka eivät koe suurta halua lapsen tekoon, elävät elämänsä oikein tyytyväisinä ilman lasta. Ne, jotka oikein kovasti lasta haluavat ja toivovat, varmaan myös lapsen hoitamisesta saavat enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia. Paras tilanne siis lienee se, että raskautta suunniteltaessa lapsi on sekä isän että äidin kovasti toivoma.

tätönen kirjoitti:

Jopa on ihme, jos vastauksestani joku sai tuollaisen kuvan, että painostaisin. Päinvastoin: olen aina ollut sitä mieltä, että lapsia ei pidä missään nimessä tehdä, jos ei tunne itseään siihen valmiiksi. Ap antaa kuitenkin hyvin valmiin ja pohdiskelevan kuvan itsestään - toisin kuin tämä "ei ole sen oudompaa". Luotan kovasti siihen että alkuperäinen kysyjä kykenee löytämään itselleen hyvän ratkaisun, oli se mikä oli.

Mutta tähän vapaaehtoinen lapsettomuus -kommenttiin liittyen kyllä hämmästyttää se hirveä hätä ja joustamaton asenne, joka lapsettomuuden näköjään vapaaehtoisesti valinneilla ihmisillä on. Lasten suvaitseminen maailmassa on näköjään jo sinänsä uhka muutamille! Mietin onko näiden ihmisten jo alkuperäinen persoonallisuuden rakenne näin jäykkä ja kapea, vai onko se sitten kuitenkin niin, että vanhemmuuden kokemus laajentaa jollain tavoin ihmisen ajattelukykyä sinänsä...

Lue lisää

luulenpa vaan että joustamattomampaa porukkaa ovat nämä perheelliset ihmiset jotka puolustavat lapsentekoa henkeen ja vereen..

ja onhan näitä kommentteja tullut vastaan lapsettomille varsinkin perheenäideiltä jotka tuntevat asemansa uhatuksi:"et sä voi tietää mitään kun sä et ole äiti"..siinä vaiheessa voi vaan todeta että jaa, no eipä se äitiys voi vähempää kiinnostaakaan.

perheenäidit täällä ovat niin kovasti painostamassa vapaaehtoisesti lapsettomia ryhtymään lapsentekoon, sillä eihän elämä voi nyt olla elämää ilman lasta.

on melko lapsellista muutenkin olettaa että se lapsi tuo sen onnen ja autuuden ja täyttää "aukon sielussa" ja niin pois päin..
mitäs sitten tehdään jos se lapsi ei tuokaan sitä odotettua onnea?tehdään toinen lapsi ja kokeillaan jos se onni siitä alkaisi ovella koputtamaan..

mikä siinä vapaaehtoisessa lapsettomuudessa on niin ihmeellistä?
vai onko se perheellisten mielestä liian outoa että jotkut eivät oikeasti halua lapsia ikinä?
jotkut eivät osaa selittää sitä mikä lapsessa on kuvottavaa ja inhottavaa ja ärsyttävää.
jotkut vaikka osaisivatkin asiaan sanoa jotakin niin he saavat takaisin sen tyypillisen lauseen:"no kun se oma lapsi on niin eri juttu".

itse en ole koskaan pitänyt lapsista, enempi ne ovat riesa kuin ilonaihe.
kyllä sitä itkuhuutoa saa ihan tarpeeksi kuunnella lähikaupassa kuin että pitäisi vielä oma "palosireeni" hankkia.

joillekin se vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan oma päätös, joka voi juontaa syynsä ihan vaikka omaan lapsuuteen saakka, mutta pitääkö sellaista oikeasti ihmetellä jos ihminen ei halua lapsia?
enempi voitaisiin ihmetellä näitä pariskuntia joissa nainen "vahingossa" raskautuu jättämällä salaa ehkäisyn pois kertomatta miehelle mitään..
kun yritetään viimeisenä keinona pelastaa parisuhde lapsella..

ei minulla ole sinänsä mitään sellaisia ihmisiä vastaan jotka yhdessä päättävät hankkia sen lapsen, mutta tuollaiset jutut joissa vain toinen osapuoli haluaa lapsen, on aika epäilyttävää mennä kannustamaan empivää osapuolta lapsentekoon..voihan sitä neuvoa ja kertoa omia kokemuksia, mutta että "tehkää nyt vaan se lapsi ettette jää mistään paitsi" kommentit ovat aikasen naurettavia..kun se lapsi ei ole edelleenkään lelu jonka voi sysätä nurkkaan kun ei kiinnosta leikkiä enää.
lapsi on elinikäinen päätös, johon tarvitaan molempien osapuolten suostumus jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvän elämän.

se lapsikin on ihminen jolla on ne samat tunteet kuin muillakin.tuntuu vaan että täällä ajatellaan lasta enempi esineenä kuin omana tulevana itsenään.
lapsi ei myöskään ole mikään palkinto, vaikka mukavahan se olisi niin ajatella.

jos toinen ei halua kirjoitti:

luulenpa vaan että joustamattomampaa porukkaa ovat nämä perheelliset ihmiset jotka puolustavat lapsentekoa henkeen ja vereen..

ja onhan näitä kommentteja tullut vastaan lapsettomille varsinkin perheenäideiltä jotka tuntevat asemansa uhatuksi:"et sä voi tietää mitään kun sä et ole äiti"..siinä vaiheessa voi vaan todeta että jaa, no eipä se äitiys voi vähempää kiinnostaakaan.

perheenäidit täällä ovat niin kovasti painostamassa vapaaehtoisesti lapsettomia ryhtymään lapsentekoon, sillä eihän elämä voi nyt olla elämää ilman lasta.

on melko lapsellista muutenkin olettaa että se lapsi tuo sen onnen ja autuuden ja täyttää "aukon sielussa" ja niin pois päin..
mitäs sitten tehdään jos se lapsi ei tuokaan sitä odotettua onnea?tehdään toinen lapsi ja kokeillaan jos se onni siitä alkaisi ovella koputtamaan..

mikä siinä vapaaehtoisessa lapsettomuudessa on niin ihmeellistä?
vai onko se perheellisten mielestä liian outoa että jotkut eivät oikeasti halua lapsia ikinä?
jotkut eivät osaa selittää sitä mikä lapsessa on kuvottavaa ja inhottavaa ja ärsyttävää.
jotkut vaikka osaisivatkin asiaan sanoa jotakin niin he saavat takaisin sen tyypillisen lauseen:"no kun se oma lapsi on niin eri juttu".

itse en ole koskaan pitänyt lapsista, enempi ne ovat riesa kuin ilonaihe.
kyllä sitä itkuhuutoa saa ihan tarpeeksi kuunnella lähikaupassa kuin että pitäisi vielä oma "palosireeni" hankkia.

joillekin se vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan oma päätös, joka voi juontaa syynsä ihan vaikka omaan lapsuuteen saakka, mutta pitääkö sellaista oikeasti ihmetellä jos ihminen ei halua lapsia?
enempi voitaisiin ihmetellä näitä pariskuntia joissa nainen "vahingossa" raskautuu jättämällä salaa ehkäisyn pois kertomatta miehelle mitään..
kun yritetään viimeisenä keinona pelastaa parisuhde lapsella..

ei minulla ole sinänsä mitään sellaisia ihmisiä vastaan jotka yhdessä päättävät hankkia sen lapsen, mutta tuollaiset jutut joissa vain toinen osapuoli haluaa lapsen, on aika epäilyttävää mennä kannustamaan empivää osapuolta lapsentekoon..voihan sitä neuvoa ja kertoa omia kokemuksia, mutta että "tehkää nyt vaan se lapsi ettette jää mistään paitsi" kommentit ovat aikasen naurettavia..kun se lapsi ei ole edelleenkään lelu jonka voi sysätä nurkkaan kun ei kiinnosta leikkiä enää.
lapsi on elinikäinen päätös, johon tarvitaan molempien osapuolten suostumus jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvän elämän.

se lapsikin on ihminen jolla on ne samat tunteet kuin muillakin.tuntuu vaan että täällä ajatellaan lasta enempi esineenä kuin omana tulevana itsenään.
lapsi ei myöskään ole mikään palkinto, vaikka mukavahan se olisi niin ajatella.

Lue lisää

mikä kommentissani mahtaa sitten olla niin ahdistavaa.

On realistista ajatella, että jos en halua lasta en halua, ja sillä siisti. Mutta on myös realistista ajatella, että naisen mahdollisuudet tulla vanhemmaksi sijoittuvat lyhyemmälle kalenteriajalle kuin miehen, joka voi tulla isäksi vaikka kuinka vanhana. On realistista ja myös parisuhteen kannalta edullista käyttää energiaa myös sen asian miettimiseen, mitä joku rakkaus tai parisuhde kenellekin "maksaa" - kun mikään tässä maailmassa ei ikuista kuitenkaan ole (paitsi ehkä muovi). Ap:n pohdinta siitä, miten suhtautua vaimon raskaustoiveeseen, hänen ymmärryksensä sen suhteen, että vaimon kohdalla mahdollisuudet alkavat olla vähissä, on rakkautta ja järjenkäyttöä. Minusta tämä pohdinta ei ansaitse sen kummemmin komentoja lapsen hankintaan ilman muuta, kuin myöskään teilaamisia tyyliin lapsia ei tartte tehdä jos ei huvita ja anna akan parkua.

Mutta ilmeistä on että jotakin on sinun kohdallasi mennyt surullisesti, koskapa noin paha on olla. Arvostan sitä että näet myös mahdolliset lapset henkilöinä joilla on oikeuksia ja tarpeita, eikä aikuisten omistuksen ja halujen kohteina. En patista sinuakaan lapsia hankkimaan - mutta ihan hyviä vanhemmuuden ja vuorovaikutuskyvyn elementtejä näyttää olevan sinussakin.

Ihmetellä en halua sen enempää lapsellisia kuin lapsettomiakaan. Tuomitsevia ihmettelen, olivat he kumpia hyvänsä. Kahden lapsen äitinä en ole ikinä ajatellut lapsen täyttäneen aukkoa sielussani - mitä helvetin aukkoja siellä nyt muka olisi ollut. Höh. Lapset ovat olleet mielenkiintoinen oppimiskokemus minullekin, monella tapaa tärkeä elämän osa, mutta uskon, että olisin elänyt tuottavan ja hyvän elämän, vaikka en olisi lapsia saanut. Toisenlainen se elämä tietysti olisi ollut. Myös aikanaan kummankin kohdalla jännitin sitä syntyykö rakkaus (sen eläimellisen suojelunhalun rinnalle, siis). Sattui syntymään, onneksi tuli juuri nuo mukulat joita saatoin rakastaa!

Monella ihmisellä tarve saada lapsia on rakkauden biologiaa, lisääntymisen biologiaa. Miehet ovat tässä suhteessa eri asemassa siinä, että voivat lykätä lapsentekoa vaikkapa vanhoille päivilleen. Naisen on ratkaisunsa tehtävä parinkymmenen vuoden aikana, viimeistään. Siksi on rakkautta ja välittämistä nähdä tämä ero, ja myös puhua siitä.

Miesystäväni ei ole halunnut lapsia. Siitä syystä hänellä on loppunut muutama tärkeä ihmissuhde. Toinen halusi lapsia ja se johti eroon. Miesystäväni ei ole koskaan katunut päätöstään. Olemme noin 50-kymppisiä ja minulla on teini-ikäiset lapset. Siinä missä minä elän lasteni kanssa teini-ikäisten haastavaa kuviota, miesystäväni keskittyy töihinsä ja harrastaa ilman lasten tuomaa "riesaa". Hän on tyytyväinen valintaansa, siinä missä minulle lapseni ovat oleellinen sisältö elämässäni, vaikka en nuorena voinut sietää lapsia, enkä ajatellut lasten hankintaa. Jokaisella on oikeus päättää mitä haluaa ja tavallaan se päätös, että EI halua lapsia saattaa olla jopa enemmän pohdittu kuin se, että "antaa vain lasten tulla".

...keskustelu lasten hankinnasta pitää aloittaa heti, kun suhde alkaa meneen vakavalle tasolle. Turha yrittääkään niputtaa yhteen kahta ihmistä, joista toinen haluaa jälkikasvua ja toinen ei. Onneksi näistäkin asioista voi nykyään keskustella ja onneksi on tajuttu, että parisuhde voi olla muutakin, kuin lasten hankintaa ja kasvattamista. Toisille lastenhankinta saattaa olla elämän ykkösjuttu ja joillekin ei minkäänmoinen juttu - onneksi on valinnanvapaus.

olet... kirjoitti:

...keskustelu lasten hankinnasta pitää aloittaa heti, kun suhde alkaa meneen vakavalle tasolle. Turha yrittääkään niputtaa yhteen kahta ihmistä, joista toinen haluaa jälkikasvua ja toinen ei. Onneksi näistäkin asioista voi nykyään keskustella ja onneksi on tajuttu, että parisuhde voi olla muutakin, kuin lasten hankintaa ja kasvattamista. Toisille lastenhankinta saattaa olla elämän ykkösjuttu ja joillekin ei minkäänmoinen juttu - onneksi on valinnanvapaus.

Lue lisää

:-)

"kun oma lapsi on siinä edessä ekan kerran niin siitä lähtien tietää sen mikä tässä elämässä on tärkeintä"

no eipä se ihan noin välttämättä mene, vaikka ehkä pitäisi mennäkin. Tiedän miehiä (ja miksei naisiakin) joille se lapsi ei ole tärkein asia vaikka kuinka on se oma muksu siinä nenän edessä.

... kirjoitti:

"kun oma lapsi on siinä edessä ekan kerran niin siitä lähtien tietää sen mikä tässä elämässä on tärkeintä"

no eipä se ihan noin välttämättä mene, vaikka ehkä pitäisi mennäkin. Tiedän miehiä (ja miksei naisiakin) joille se lapsi ei ole tärkein asia vaikka kuinka on se oma muksu siinä nenän edessä.

Lue lisää

no ei ehkä kaikille olekaan..mutta mulle ainakin..ei kaikki muutu ihmisenä..mutta se on heidän asiansa..minä pidän huolta vain omista asioista en välitä siitä mitä muut puhaa tai mitä minusta ajattelee..kun enhän minäkään mikään pyhimys ole aina ollut...:)...

edustaa sitä samaa jatkumoa, johon kuuluu mm. yleinen toteamus, että "se ei ole mies eikä mikään, joka ei omakotitaloa perheelleen rakenna". Tai et ole mies, jos kieltäydyt asepalveluksesta. Ei miehen vastuullisuutta lisää eikä vähennä yhtään, se onko hänellä lapsia vai ei.

Ja vielä maineikkaampien ajattelijoiden ajatuksia vanhemmuudesta löytyy esim. sivustolta www.childfreebychoice.com kohdasta quotes! Liene edustat eri sukupolvea kuin keskustelun alullepanija. ONNEKSI ajat ja ajatukset ovat muuttuneet ja ihmisillä on vapaus ajatella asioista muultakin kuin yhdeltä kannalta ja kyseenalaistaa vanhoja/vanhojen ajatusmalleja. Sitä kutsutaan kehitykseksi!

kantasi... kirjoitti:

edustaa sitä samaa jatkumoa, johon kuuluu mm. yleinen toteamus, että "se ei ole mies eikä mikään, joka ei omakotitaloa perheelleen rakenna". Tai et ole mies, jos kieltäydyt asepalveluksesta. Ei miehen vastuullisuutta lisää eikä vähennä yhtään, se onko hänellä lapsia vai ei.

Lue lisää

Omakotitalon rakemtamisesta omin käsin ja armeijan käymisestä en niin perusta, mutta kyllä minusta se, että on valmis ottamaan vastuun lapsesta ja antamaan siinä asiassa periksi rakkaalleen, on osoitus miehen vastuullisuudesta ja kypsyydestä. Ja kyllä minusta siihen voi hieman itseään myös "pakottaa" eli vähän piiskata itsekkäitä tottumuksiaan. Ihan luonnollistahan se on, että nuori haluaa olla vapaa ja mennä, ajatella enemmän itseään ja omaa mukavuuttaan, mutta siitä on kyllä jossain vaiheessa hyvä luopua ja alkaa ajattelemaan muita. Eli ei se lapsi itsessään sinänsä vaan vastuu ja huolenpito toisesta ihmisestä, on sitä hyvää ja arvokasta. Se kyllä sitten antaa myös itselle.

Kannattaako noita Halla-ahon ajatuksia mainostaa oman ajattelun tueksi, enpä tiedä. Eikös Halla-Aholla ole monia muitakin ajatuksia, joista osasta on tehty rikostutkinta, vai muistanko väärin. Tuskinpa monikaan pitää Halla-Ahoa merkittävänä ajattelijana, johon viitata. Vastuuta voi ottaa ja kantaa monista asioista elämässä, on myös vastuuttomia vanhempia. Vanhemmuus sinänsä ei tee kenestäkään vastuuntuntoista eikä myöskään ns. kunnon miestä. Sen nyt on nähty maailman sivu.

lapsellinen isukki kirjoitti:

Omakotitalon rakemtamisesta omin käsin ja armeijan käymisestä en niin perusta, mutta kyllä minusta se, että on valmis ottamaan vastuun lapsesta ja antamaan siinä asiassa periksi rakkaalleen, on osoitus miehen vastuullisuudesta ja kypsyydestä. Ja kyllä minusta siihen voi hieman itseään myös "pakottaa" eli vähän piiskata itsekkäitä tottumuksiaan. Ihan luonnollistahan se on, että nuori haluaa olla vapaa ja mennä, ajatella enemmän itseään ja omaa mukavuuttaan, mutta siitä on kyllä jossain vaiheessa hyvä luopua ja alkaa ajattelemaan muita. Eli ei se lapsi itsessään sinänsä vaan vastuu ja huolenpito toisesta ihmisestä, on sitä hyvää ja arvokasta. Se kyllä sitten antaa myös itselle.

Lue lisää

tollaiset asenteet ovat jo aika mustavalkoisia.
et ole nainen jos et tee lasta, et ole mies jos et ole isä, vaan itsekäs kakara..(?)

ihan tiedoksi, vaikka jotkut eivät halua lapsia eivätkä niitä vapaaehtoisesti tee, niin se ei tee heistä sen itsekkäämpiä kuin muistakaan.
ehkäpä nämä lapsettomat ihmiset ajattelevat kantaansa vähän pidemmälle kuin ne jotka pitävät "vahinkolapsen" ja eivät ajattele vanhemmuutta vauvaikää pidemmälle.

miksi kaikkien pitäisi ryhtyä vanhemmiksi?
miksi kaikki eivät tee lapsia?
molemmat ihan mielipidekysymyksiä, joihin ei kellään toisella pitäisi olla loukkaamisen sijaa.
mutta väkisinkin ihmetyttää ihmisten kanta vapaaehtoiseen lapsettomuuteen kun heidät leimataan automaattisesti itsekkäiksi, vastuuttomiksi ja vain omaa etuaan ajatteleviksi ihmishirviöiksi.
kun nämä lapsettomat voivat olla ihan päinvastaista kuin kuvittelette, he voivat olla niitä jotka hoitavat lapsianne silloin kun äidin ja iskän tanssijalkaa kolottaa, he voivat olla niitä jotka kuuntelevat perhehuolianne ja auttavat, he voivat olla myöskin niitä lastentarhanhoitajia jotka huolehtivat lapsistanne sillä aikaa kun te teette niitä 12h työpäiviä!

että mitäpä jos vapaaehtoislapsettomien mollaaminen jo lopetettaisiin ja alettaisiin hyväksymään sekin tosiasia että kaikki eivät halua lapsia.

ja mistäs muista syistä lapsi hankitaan kuin itsekkäistä syistä?
-"me haluttiin lapsi"
-"haluttiin jättää jälkemme tähän maailmaan"
-"lapsi nyt vaan kuuluu tehdä"

jne..

Leinikki kirjoitti:

Kannattaako noita Halla-ahon ajatuksia mainostaa oman ajattelun tueksi, enpä tiedä. Eikös Halla-Aholla ole monia muitakin ajatuksia, joista osasta on tehty rikostutkinta, vai muistanko väärin. Tuskinpa monikaan pitää Halla-Ahoa merkittävänä ajattelijana, johon viitata. Vastuuta voi ottaa ja kantaa monista asioista elämässä, on myös vastuuttomia vanhempia. Vanhemmuus sinänsä ei tee kenestäkään vastuuntuntoista eikä myöskään ns. kunnon miestä. Sen nyt on nähty maailman sivu.

Lue lisää

"Eikös Halla-Aholla ole monia muitakin ajatuksia, joista osasta on tehty rikostutkinta, vai muistanko väärin."

No, ainakaan ääneen ei voi kukaan syyttäjä sanoa, että väärin ajatteleminen on rikos. Tosin käytännössä kait Halla-ahon kohdalla tehtiin tuollainen päätös, mutta tuomion perustaksi täytyy muodon vuoksi kuitenkin etsiä joitain muita perusteita kuin pelkät ajatukset.

Kyllä minustakin hän kirjoitti ihan kauniisti ja siteeraamisen arvoisesti isyydestä. Ei sitä politiikkaa nyt joka asiaan tarvitse sotkea kuitenkaan.

täytyy nyt sanoa se että minäkin ajattelin aikoinani että MINUN lapsesta tulee kiltti ja aurinkoinen..mutta kyllä se sit on ihan erilaista kun tulee niitä kiukkupäiviä ja vaikka olis maailman "paras" isä/äiti niin ei aina kaikki mene niinkun sillon joskus ennen lasta ajattelin...:)tiedän moniakin perheitä joissa toinen lapsista saattaa olla hyvinkin kiltti ja aina aurinkoinen mutta sitten toinen on villi kuin mikä..niin siinä sen huomaa että kaikki ei aina oo kasvatuksesta kiinni..se on myös yksilökohtaista miten lapsi käyttäytyy..:)mutta sen varmaan huomaa sit jokainen vanhempi kun sen aika on..mutta kaikkeen on siis syytä osata varautua ja miettiä asioita perin pohjin..sen olen kyllä oppinut...:)

Yhdessä on oltu n. 20v, josta naimisissa yli 10v ja kaksi teiniäkin on jo olemassa. Talous kunnossa,ei väkivaltaa, alkoholi- tai mielenterveys ongelmaa. Kun viime lamasta päästiin ehdotin kun, taloudellinen tilanteemme oli parantunut ja minullakin ns. vakityö että, tekisimme vielä yhden lapsen(hölmö haaveeni) lisää. Minulla oli vaikeahko babyblues esikoisemme(joka oli toivottu ei vahinko) kanssa, johon vain minä osasin hakea apua itselleni, mieheni oli aivan tolataan että, mitä tapahtuu, kuvannolisesti seisoit kädet taskussa(ilmeisesti tämäoli horjuttanut mieheni luottamuksen kykyyni olla hyvä äiti, se että toisen kanssa ongelmia ei ollut ei merkannut mitään). Lapsi ei olisi siis rasittanut taloudellisesti vaan, minulla(ehkäpä myös siis meillä) olisi ollut tilaisuus nauttia lapsesta, ilman huolta rahan riittävyydestä, keskeneräisistä opinnoista sekä työpaikansaannista itselleni,kuten kahden ensimmäisen kodalla. Mieheni, joka oli kaiken aikaa mainostanut (kuten koko hänen suku) olevansa lapsirakas ei innostunut asiasta vaan, sanoi haluavansa vaan harjoitella tekemistä ja minä tietenkin loukkaannuin, mielestäni en kaivannut enää vain harjoittelua. Sitä alkoi pikku hiljaa jääkausi, joka pahenee vuosi vuodelta ja miehellä ei ole kiinnostusta mihinkään yhteiseen projektiin kuten esim. oman talon rakentaminen(asumme siis rivarissa, vaikka se tulisi meille kaikille ei vaan minulle, talouskaan ei siis olisi ollut esteenä). Syyksi hän sanoo että, kun ei seksi luista!!!
Aiheesta on keskusteltu(jonka aloitan aina minä, mieheni on myöntänytkin ettei osaa aloittaakeskustelua) moneenkin otteeseen vaan eteenpäin mikään ei nytkähdä.
Nyt sitten havahduin tähän Facebook aikakauteen kuinka, miehelläni oli siellä muutamia(7kpl) nuorehkoja (5-10v. nuorempia) naisystäviä ei siis perhetuttuja. Kaikki on ollut kuulemma viatonta ja nämä naiset ovat itse pyytäneet miestäni kaverikseen. OK. Viatonta tähän asti, uskotaan. Mutta loukkaavaa on edes ajatus että, hän on jo alaoittanut uuden kaverin/äidin(koen että, minun kanssa hän siis ei halua enää lasta mutta, joku toinen kyllä kävisi vaikka toki kieltää tämänkin ajatuksen tuulesta temmattuna) etsimisen tulevalle suhteelle. Miellä siis on jo erostakin puhuttu parin viime vuoden aikana satunnaisesti.
Mä vaan nyt mietin miten pitkään jatkaa tätä molempia epätyydyttävää suhdetta, kummallakin kun on vain yksi elämä ja toisaalta erokin on iso juttu. Ollaan tultu pattitilanteeseen monestakin syystä. Siis kannattaa miettiä mitä oikeastaan haluaa ettei tarvitsisi havahtrua vuosien päästä kylmään todellisuuteen.

edelleen, kaikki eivät nauti lapsista.
kaikki eivät pidä lapsista,vaikka kuinka itse niistä pitäisit.
kaikista ei tule äitejä ja isiä, kaikki eivät halus sitä roolia itselleen, tosin silloin kun lapsi syntyy vasten puolison tahtoa voi nainen aina yrittää rahallisesti hyötyä vastentahtoisesti isäksi tehdystä miehestä.

sitä kun ei voida käsittää miksi jotkut eivät halua lapsia..tosin yhtälailla se on oma valinta niinkuin lapsen tekeminen.