Tätä aihetta on varmasti käsitelty monesti eri palstoilla ja samoilla moneen otteeseen. Mutta kysyn kuitenkin.
Eli olen nyt soitellut about 4 vuotta kitaraa, en kyllä kuin noin vuoden aktiivisesti (joka päivä). Osaan jonkun verran sooloilla, jotenkin sweepata ja muuta kivaa. Mutta nyt olisi tarkoitus opetella jotain teorian perusteita.
Eli jos haluaa osata säveltää biisejä ja sovittaa niihin sooloja = Olla "ammattikitaristi", Mitä pitäisi osata? Metallimusiikki kiinnostaa eniten ja tarkemmin power metalli, progressiivinen metalli ja neoklassinen metalli (Gamma Ray, Symphony X, Yngwie Malmsteen ja muut samantapaiset bändit/kitaristit)
Mitä asioita pitäisi opetella?
Mitä skaaloja, kun niitähän on ihan perkeleesti, niitä kaikkea voi oppia ikinä?
Pitäisikö nuotteja osata lukea?
Kannattaisiko ottaa jotain tunteja / mennä konservatoriolle opiskelemaan?
Ja jos jotain muuta tärkeää tulee mieleen niin olisin hyvin kiitollinen jos saisin hyviä vastauksia. Kiitos etukäteen!
Ammattikitaristin osattava?
22
2145
Vastaukset
- osaamisesta
En tunne metallimusiikkia, joten vastaan vain yleisellä tasolla. "Mitä pitäisi osata" riippuu hyvin paljon siitä, mihin pyrit - siis mitä pitää osata siinä tehtävässä, jossa aiot toimia ammattikitaristina.
Jos joudut soittamaan melodioita, joita et ole koskaan kuullut, nuottien tunteminen ja niistä soittaminen on välttämätön taito. Jos musikaalisuutesi riittää soittamaan korvakuulolla kaikki kuulemasi melodiat, voit hyvin toimia monessa tehtävässä, vaikka et tuntisikaan nuotteja.
Esimerkiksi 60-luvun rautalankabändin The Shadowsin soolokitaristi Hank Marvin ei tunne nuotteja, mutta koska hän kykenee soittamaan korvakuulolla kaiken mitä on kuullut, hän on pärjännyt ammattikitaristina oikein hyvin. Riittää kun on tarpeeksi musikaalinen. Itse hän on tosin sanonut, että nuotinlukutaidon puute on estänyt häntä tekemästä paljon studiotyötä.
Säveltämistä ei tietenkään mitenkään haittaa se, että ei tunne nuotteja. Maailma on pullollaan kitaristeja, jotka ovat tehneet sävellyksiä, vaikka eivät tunnekaan nuotteja. Itse asiassa monet arvostetut säveltäjätkään eivät tunne nuotteja. Jonkun on tietysti merkittävä sävellyksesi paperille, jos toivot niitä yleiseen käyttöön.
Ammattimuusikoiden taso vaihtelee kovasti, kuten muidenkin alojen ammattilaisten taso. Eivät kaikki bussikuskitkaan ole yhtä taitavia. Ja monet Yleisradion toimittajat eivät osaa edes vertailuasteita, mikä tosin tuntuu aivan uskomattomalta. Hommiaan he kuitenkin tekevät ja laativat kökkökielisiä raporttejaan kaikelle kansalle - ilmeisesti itse ihan tyytyväisinä vajavaiseen äidinkielensä hallintaan.- 333333333
Paul McCartney ei osaa nuotteja. Siksi esimerkiksi Wingsin Bond -tunnarin orkesteriosuuksia varten koulutetut avustajat auttoivat kommunikoimaan muusikoiden kanssa ja tekemään partituurit melodia-aiheista.
Ja se off-topic eli
"Ja monet Yleisradion toimittajat eivät osaa edes vertailuasteita, mikä tosin tuntuu aivan uskomattomalta. Hommiaan he kuitenkin tekevät ja laativat kökkökielisiä raporttejaan kaikelle kansalle - ilmeisesti itse ihan tyytyväisinä vajavaiseen äidinkielensä hallintaan."
Puhut harvinaisen hyvin asiaa. Myös Helsingin sanomissa ja alalehdissä näkee todella vajavaista kielenhallintaa. Esimerkiksi Pekka Pohjolan kuollessa viime vuonna, kuolinuutisissa oli jopa kokonaisia lauseita SUORAAN WIKIPEDIASTA!.
Yleisradiosta taas esimerkki huonosta ammattitaidosta oli eduskuntavaaleissa 2007, meni oma maailmankatsomus ja reaalimaailma sekaisin, kun toimittaja onnitteli Zahra Abdullaa eduskuntapaikasta ennen kuin kaikkia ääniä oli edes laskettu. Sanoi muistaakseni vielä ensimmäiseksi maahanmuuttajataustaiseksi edustajaksi. Keitäs sitten ovat Jutta Zilliacus ja Ben Zyskowicz? No, Benkku on syntynyt Suomessa, mutta jo kymmenen vuotta jatkunut Zahra -hehkutus on jo aika absurdia. - powermetal -kitaristi
Siis pyrin siihen, että pystyn säveltämään omalle bändille biisejä ja pystyisin johonkin biiseihin sovittamaan omia sooloja. Koska soolonhan pitäisi mennä jostain samasta skaalasta kun muutkin soittimit menee, tai jotain vastaavaa.. näin oon käsittänyt.
Ja tosta että jonkun tarvii kirjoittaa ylös.. Voihan sitä esim konella Guitar Pro -ohjelmaan kirjottaa noi tabulatuurit ylös. Mutta mitenköhän noi kaikki kuuluisat bändit tekee biisinsä. Ei ne varmaan sulkakynällä kirjoita palloja nuottiviivoille. Käyttääkö ne kenties tabulatuureja, vai huuteleeko lead kitaristi rytmikitaristille että "Soita D5, sitten F5 ja sovita siihen C duuri skaalasta soolo"?
Ja tolla ammattikitaristi termillä tarkoitin kitaristia, joka elättää itsensä oman bändin musiikilla.. levyttää ja keikkailee. - sitä vähemmän
powermetal -kitaristi kirjoitti:
Siis pyrin siihen, että pystyn säveltämään omalle bändille biisejä ja pystyisin johonkin biiseihin sovittamaan omia sooloja. Koska soolonhan pitäisi mennä jostain samasta skaalasta kun muutkin soittimit menee, tai jotain vastaavaa.. näin oon käsittänyt.
Ja tosta että jonkun tarvii kirjoittaa ylös.. Voihan sitä esim konella Guitar Pro -ohjelmaan kirjottaa noi tabulatuurit ylös. Mutta mitenköhän noi kaikki kuuluisat bändit tekee biisinsä. Ei ne varmaan sulkakynällä kirjoita palloja nuottiviivoille. Käyttääkö ne kenties tabulatuureja, vai huuteleeko lead kitaristi rytmikitaristille että "Soita D5, sitten F5 ja sovita siihen C duuri skaalasta soolo"?
Ja tolla ammattikitaristi termillä tarkoitin kitaristia, joka elättää itsensä oman bändin musiikilla.. levyttää ja keikkailee.tarvitsee kysellä. Eli nuottien lukemisen lisäksi niitä
olisi hyvä myös osata kirjoittaa.
Hankala kuvitella taksikuskia, jolla ei olisi ajokorttia...
Vaikka onhan niitäkin ollut. - vertauskuva...
sitä vähemmän kirjoitti:
tarvitsee kysellä. Eli nuottien lukemisen lisäksi niitä
olisi hyvä myös osata kirjoittaa.
Hankala kuvitella taksikuskia, jolla ei olisi ajokorttia...
Vaikka onhan niitäkin ollut.Musiikista voi olla kiinnostunut, vaikkei osaisi nuotteja tai olisi kiinnostunut niitä opettelemaan.
Monta tapausta oon tavannu, että tyyppi osaa soittaa nuoteista mitä vaan, kun on pikkulapsesta lähtien niitä päntännyt...mutta ei kykene soittamaan ekstempore helpointakaan biisiä, jos ei löydy lappuja. - suuresti
vertauskuva... kirjoitti:
Musiikista voi olla kiinnostunut, vaikkei osaisi nuotteja tai olisi kiinnostunut niitä opettelemaan.
Monta tapausta oon tavannu, että tyyppi osaa soittaa nuoteista mitä vaan, kun on pikkulapsesta lähtien niitä päntännyt...mutta ei kykene soittamaan ekstempore helpointakaan biisiä, jos ei löydy lappuja.sellaisia muusikoita, jotka pystyvät kertakuulemalta
matkimaan jonkun toisen esittämän biisin. He jatkavat vanhaa
pelimanniperinnettä. Näinhän on aina tehty.
Toisaalta ihailen suuresti myös muusikoita, jotka pystyvän
soittamaan suoraan nuoteista kappaleen, jota he eivät ole ikinä
ennen kuulleet. Ne on vissiin niitä studiomuusikoita.
- joku vaan
En nyt ihan tiedä, mitä tuolla "ammattikitaristilla" oikein ajat takaa - ammattitaitoista kitaristia, vai kitaristia, joka saa leipänsä soittamisesta? Eivät kuitenkaan tarkoita samaa. Oli miten oli, tässä vähän turinaa.
Teorian perusteiden opiskelu on ehdottomasti hyödyksi. Noin kitaristin näkökulmasta tärkeimpiä asioita ovat varmaan juuri asteikot ja sointujen muodostaminen. Asteikoita tosiaan on vaikka kuinka paljon erilaisia, eikä niitä kaikkia missään tapauksessa tarvitse alkaa opettelemaan. Ei niiden hanskaamisesta varmasti haittaakaan ole, mutta tuskin kaiken maailman etnisten skaalojen kanssa kannattaa paljon vaivaa nähdä. Tavallinen duuriasteikko ja sen moodit (mukaan luettuna luonnollinen molli eli aiolinen moodi), harmoninen ja melodinen molli, duuri- ja mollipentatoninen sekä duuri- ja molliblues riittävät kyllä pitkäksi aikaa. Eipä noita eri moodejakaan välttämättä sellaisenaan paljon tarvitse, mutta niiden opettelu auttaa myös hahmottamaan, millaisia juttuja kannattaa soittaa millekin sointuasteelle sooloa soittaessa. Eli jos vaikka biisin sävellaji on Em, niin C-soinnun päälle ei kannata soittaa f-säveltä, vaikka se C-duuriasteikkoon kuuluukin. Sen sijaan kun menee lyydisen moodin mukaan ja soittaakin f#-sävelen, niin kuulostaa hemmetin hienolta, vaikka se periaatteessa riiteleekin c-sävelen kanssa.
Nuottien lukeminenkin kuuluu niihin asioihin, että sen hanskaamisesta ei varmastikaan ole haittaa. Varsin pitkälle toisaalta pärjää ilman kyseistä taitoakin, etenkin omia biisejä soitettaessa. Rock-bänditouhussa hyvät korvat riittävät yleensä biisien opetteluun. Tabulatuurejakin voi tietty käyttää jos korvien teho loppuu kesken.
Tuntien ottamista suosittelen kyllä lämpimästi. Opiskelen itse nyt toista vuotta konsalla muusikon ammattitutkintoon, ikää mittarissa melkein kolmekymmentä ja basson soittoa takana päälle kymmenen vuotta (basso siis ykkössoitin), sitä ennen vielä muutama vuosi kitaraakin. Ennen konsalle tuloa en ollut ottanut ensimmäistäkään soittotuntia, ja huolimatta pitkästä soittohistoriasta on kehitys ollut näiden puolentoista vuoden aikana todella nopeaa. Tästä suuri kiitos kuuluu toisaalta myös kerta kaikkiaan erinomaiselle opettajalle.
Sitten vielä tuosta "ammattikitaristi"-hommasta. Kannattaa muistaa, että omia biisejä tekevällä bändillä on hyvin vaikeaa itsensä elättää. Vaikka saisi levytyssopimuksenkin, tämä ei vielä tarkoita, että soittohommista tulisi leipää pöytään. Kuulemma A.W. Yrjänä arvioi CMX:n ollessa suosionsa huipulla, että hän pääsee suunnilleen luokanopettajan kuukausipalkoille. Luokanopettajien keskipalkka on alle kolme tonnia kuussa. Ja nyt puhutaan kuitenkin aktiivisesta radiosoitosta, kymmenien tuhansien levymyynnistä ja suuresta määrästä lähes tai täysin loppuunmyytyjä keikkoja. Ja edes sen levytyssopimuksen saaminen ei todellakaan ole helppoa, kilpailu kun on hemmetin kovaa. Leivän saamiseksi pitäisi sitten vielä myydä niitä levyjä paljon, saada radiosoittoa, tehdä paljon keikkoja, ja saada ylläpidettyä sitä uraa jopa kymmeniä vuosia, jos siis tarkoitus on, että mitään muita töitä ei tehdä missään vaiheessa.
Jos haluat soittaa nimenomaan omia biisejä ja jostain tietystä genrestä, niin suosittelen, että hankit myös jonkun "siviiliammatin". Pidät sitä ikään kuin varasuunnitelmana, jos homma ei sitten lähdekään koskaan käyntiin oikein toden teolla.
Jos haluat vaan elättää itsesi soittamalla, joko powermetallia tai jotain muuta, niin kannattaa ehdottomasti panostaa monipuolisuuteen. Toki siihen itselleen läheiseen tyyliin voi panostaa muita enemmän, kaikki hyödyttää kuitenkin kaikkea, kun soittamisesta puhutaan. Mutta kannattaa myös opetella soittamaan muita tyylejä. Erityisesti iskelmä-/tanssimusiikki on sellainen, jota helposti kaikki rokkarit (kuten minäkin aikanaan) dissaavat loputtomiin, mutta tosiasia kuitenkin on, että tanssimusiikki on pääasiallinen tulonlähde suurelle osalle Suomen ammattimuusikoista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että musiikin kuunteleminen ja sen soittaminen ovat kaksi eri asiaa. Iskelmää on minusta sietämätöntä kuunnella, mutta sen soittaminen on ihan mukavaa. Sen soittaminen rahallista korvausta vastaan on erityisen mukavaa. Ja jos vielä sattuu olemaan mukavia soittokavereita, niinkuin minulla on onnekseni ollut, niin keikkareissut ovat oikeasti aivan helvetin hauskoja. Monet kerrat olen nauranut itseni aivan kipeäksi. Lisäksi hääkeikoilla saa hyvää ruokaa. :)
Verkostoituminen on myös erityisen tärkeää. Kannattaa tunkea itsensä soittamaan kaikkiin mahdollisiin bändeihin, mitä vaan suinkin pystyy kalenteriinsa sovittamaan, tyylilajista piittaamatta. Eihän niistä bändeistä välttämättä mitään koskaan tule, mutta sitä kautta tutustuu muihin soittajiin. Tuttujen soittajien kautta saa keikkoja, keikoilla voi tutustua uusiin soittajiin joiden kautta saa edelleen lisää keikkoja ja niin edelleen.
Sanoisin, että ammattimuusikoksi ei kannata pyrkiä ihan kevyin perustein. Teki sitten mitä työtä hyvänsä, niin sitä omaa intohimoaan musiikkiin voi toteuttaa vapaa-ajallaan niin paljon kuin haluaa, tai kuin vaimo hyväksyy. :D Hyvässä lykyssä sillä voi saada ekstratienestiä, mutta vaikka sillä ei tienaisi senttiäkään, pysyy talous kuitenkin kasassa. Ammattimuusikkona oleminen tarkoittaa käytännössä jatkuvaa pennin venyttämistä ja huolta raha-asioista, helvetin hankalia työaikoja (tyyliin kotiin keikalta neljältä aamulla, lähtö seuraavalle keikalle yhdeksältä samana aamuna), pitkiä aikoja pois kotoa perheen luota (jos edes kiireeltään ehtii perhettä perustaa), leipääntymistä soittamiseen ja musiikkiin yleensä ja jopa ihan suoranaisia terveysriskejä vaikkapa ilmaisten viinojen muodossa. Niistä kieltäytyminen kun oikeasti vaatii itsehillintää, voin kokemuksesta kertoa. Ja jos tekee vaikkapa neljä keikkaa viikossa ja vetää perseet joka keikan päätteeksi, niin kyllä siitä aika nopeasti alkaa terveyskin kärsiä.
Tulipa helvetin pitkä kirjoitus, ja runsaasti offtopiciakin, mutta en vaan kyennyt pysäyttämään itseäni. Toivottavasti kirjoituksestani on kuitenkin jotain iloa tai hyötyä.
Jottei tämä jäisi pelkäksi masentavaksi paasaukseksi, niin vielä loppuun rohkaisevia sanoja: John Lennonin Mimi-täti, joka hänet kasvatti, sanoi Lennonin innostuttua soittamisesta, että "kitaransoitto on kyllä hyvä harrastus, mutta ei sillä leipäänsä tienaa". Ja kuinkas sitten kävikään? Lennon/McCartney-biisejä on levytetty, myyty ja soitettu radiossa enemmän kuin kenenkään muun säveltäjän, ja he ovat luultavasti vaikuttaneen populaarimusiikkiin enemmän kuin kukaan tai mikään muu. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Lennon olisi uskonut tätiään ja ryhtynyt vaikka lihakauppiaaksi tai taksikuskiksi?
Jos oikeasti uskoo omaan juttuunsa, niin siihen kannattaa myös panostaa täysillä. Eipä sitä kenenkään kohdalla voi etukäteen tietää, kuka menestyy ja kuka ei. Ja jos luovuttaa heti kättelyssä, ei taatusti menesty.- riitele...
C-lyydisessä ei ole mitää, mikä riitelis C-duurisoinnun kanssa.
C-lyydinen toimii E-molli sävellajissa siitä yksinkertaista syystä, että siinä on tismalleen samat sävelet, kun E-molliasteikossa.
Sama asteikko käy siis läpi E-molli biisin sointujen, jos ne vaan rakentuu E-mollin sävelistä.
Itse opettelin moodit jo hyvin nuorena...tai siis opettelin niiden sormitukset. Sitten pähkäilin pitkään, mitähän näillä tämmösillä edes tekee. Muitakin asteikoita osasin, mutta käytin vaan pentatonista mollia.
Opin hyödyntämään tuota tietoa vasta, kun rupesin kuuntelemaan ja harjoittelemaan melodioita. Sitä kautta aloin blokkailemaa noita skaaloja melodioista.
Valtaosa tämän päivän pop/rock/iskelmämusiikista menee ihan tavan sävellajeista(molli/duuri).
- asdfasas
Jaa mitähän sitten ammattikitaristilla tarkoitat? Ammattilainenhan soittaa eläkseen, siihen on monia keinoja...Tosin suomessa pitää olla hiton monipuolinen. Pelkällä metalli/hevi osastolla et pitkälle pötki. Nuotit on oltava hanskassa kyllä jos ammattimiehestä puhutaan. Teoriaa kanssa on hanskattava. Skaaloja on paljon mutta pitää ymmärtää miten ne muodostuu, ja samalla se miten soinnut rakentuu. Tässä samallahan tajuaa tietysti harmonian rakentamisen ym. Ja sittenhän voi tehdä skaalansa itse kun tajuaa, tosin niillä kaikilla mitä todennäköisemmin on jo nimi. Välttämätöntä on osata tonaalinen ja modaalinen skaalailu mistä vain lähdöstä. Nuottikorva on myös oltava hyvä, se kompensoi paljon nuotinluvustakin. Hyvä sävelmuisti...Eri soittotekniikat, aina sweepeistä alternta pikkaukseen ja monisormi tappingiin, hybrid pikkaus, legatot, huiluäänet...jne...Kitaristeja on paljon, on erotuttava joukosta ja osattava monipuolisesti eri juttuja.
- tässä tarkoitetaan...
Jos puhutaan sessiokitaristeista, niin silloin voisi kuvitella, että ois jotain hyötyä osatakin noita kuvailemiasi asioita.
Tavan muusikkokitaristi ei noilla asiolla tee juurikaan mitään.
Se että haluaisi erottua joukosta ei tänäpäivänä todellakaan ole siitä kiinni, hallitsetko nämä seikat.
...niin ja modaaliset skaalat on yhtälailla tonaalisia, kun sävellajitkin - asdgadsf
tässä tarkoitetaan... kirjoitti:
Jos puhutaan sessiokitaristeista, niin silloin voisi kuvitella, että ois jotain hyötyä osatakin noita kuvailemiasi asioita.
Tavan muusikkokitaristi ei noilla asiolla tee juurikaan mitään.
Se että haluaisi erottua joukosta ei tänäpäivänä todellakaan ole siitä kiinni, hallitsetko nämä seikat.
...niin ja modaaliset skaalat on yhtälailla tonaalisia, kun sävellajitkinKyllä modaalinen on tonaalista aivan totta. Jokainen soittaja tekee noilla asioilla paljonkin. On paljon helpompaa kommunikoida muiden soittajien kanssa kun puhuu yhteistä kieltä, biisejä on helpompi kirjottaa muistiin ja näyttää muille kun osaa nuotit...On myös helpompaa oppia uusia biisejä lukemalla ja silloin ei tarvitse myöskään kaikkea opetella ulkoa.
Monipuolisuus on aina valttia, silloin ei jää myöskään niin helposti toistamaan samoja fraaseja. Sointujen muodostaminen on tärkeä taito, ja niiden hm harmoninen käyttö. Kun osaa nämä perusasiat voi mm. transponoida lennosta, tehdä niitä kliseisiä terssi harmonioita ilman päänvaivaa jne. Ja kyllä nämä on perusasioita. Korvakuuloa on myös hyvä kehittää, säveltapaillen ja diktaatein. Metronomin/klikin käyttö on hallittava. Enkä ymmärrä miksei noita kannattaisi jokaisen harrastelijankin opiskella. - opiskella...
asdgadsf kirjoitti:
Kyllä modaalinen on tonaalista aivan totta. Jokainen soittaja tekee noilla asioilla paljonkin. On paljon helpompaa kommunikoida muiden soittajien kanssa kun puhuu yhteistä kieltä, biisejä on helpompi kirjottaa muistiin ja näyttää muille kun osaa nuotit...On myös helpompaa oppia uusia biisejä lukemalla ja silloin ei tarvitse myöskään kaikkea opetella ulkoa.
Monipuolisuus on aina valttia, silloin ei jää myöskään niin helposti toistamaan samoja fraaseja. Sointujen muodostaminen on tärkeä taito, ja niiden hm harmoninen käyttö. Kun osaa nämä perusasiat voi mm. transponoida lennosta, tehdä niitä kliseisiä terssi harmonioita ilman päänvaivaa jne. Ja kyllä nämä on perusasioita. Korvakuuloa on myös hyvä kehittää, säveltapaillen ja diktaatein. Metronomin/klikin käyttö on hallittava. Enkä ymmärrä miksei noita kannattaisi jokaisen harrastelijankin opiskella.ja pitääkin, jos homma kiinnostaa. Ei siitä haittaa varmaankaan oo?!
Totuus vaan tahtoo olla, että jos ett harrasta jazzia tai jotain progea, niin ei noilla asioilla loppuenlopuks paljon mitään tee. Rock, pop ja iskelä ovat tyylilajina niin simppeleitä, että noi jutut vaan sotkee kokonaisuutta.
Sanoppa mitä on tehnyt J.Karjalainen tai D.Lindholm millään moodeilla pitkän ja menestyksekkään muusikko/kitaristi -uransa aikana?!
Kuten sanottua...miksipä ei kannattais lukea noita juttuja, muttakun toitotat, että pitää osata tuota ja pitää osata tätä, niin se ei mun mielestä ihan pidä paikkaansa! Maailma on täynnä kitaristeja, jotka varmasti osaa noi jutut, mutta silti ei oo pysyneet tekemään vaikutusta. Se, että osaat kirjoittaa tekstiä, ei tarkoita sitä, että olisit automaattisesti hyvä kirjailija.
Sessio/studikitaristeille tollaset asiat on tärkeitä, koska ne joutuu soittamaan kaikenlaista musaa.
Kyllä tärkein yksittäinen tekijä, jota varmasti jokaikinen kitaristi yrittää tavoitella...on hyvä tyyli/tatsi! - asdfasdfasd
opiskella... kirjoitti:
ja pitääkin, jos homma kiinnostaa. Ei siitä haittaa varmaankaan oo?!
Totuus vaan tahtoo olla, että jos ett harrasta jazzia tai jotain progea, niin ei noilla asioilla loppuenlopuks paljon mitään tee. Rock, pop ja iskelä ovat tyylilajina niin simppeleitä, että noi jutut vaan sotkee kokonaisuutta.
Sanoppa mitä on tehnyt J.Karjalainen tai D.Lindholm millään moodeilla pitkän ja menestyksekkään muusikko/kitaristi -uransa aikana?!
Kuten sanottua...miksipä ei kannattais lukea noita juttuja, muttakun toitotat, että pitää osata tuota ja pitää osata tätä, niin se ei mun mielestä ihan pidä paikkaansa! Maailma on täynnä kitaristeja, jotka varmasti osaa noi jutut, mutta silti ei oo pysyneet tekemään vaikutusta. Se, että osaat kirjoittaa tekstiä, ei tarkoita sitä, että olisit automaattisesti hyvä kirjailija.
Sessio/studikitaristeille tollaset asiat on tärkeitä, koska ne joutuu soittamaan kaikenlaista musaa.
Kyllä tärkein yksittäinen tekijä, jota varmasti jokaikinen kitaristi yrittää tavoitella...on hyvä tyyli/tatsi!Hyvää päivää vaan. Kyse oli ammattikitaristista, jonka on kovan kilpailun takia handlattava vähän joka osa-alueelta jotain tai paljonkin. Aika hurja läppä että nämä jutut sotkee asioita rockissa/popissa ja iskelmässä? Huhhuh. Tämä huutaa jo perustelua. Tietenkään luovuus ei ole kiinni terminologiasta eikä säveltäessä tarvitse tietää edes sointujen nimiä (tai niitä miettiä). Mutta kyllä se vaan niin on että kun biisejä työstää sitten eteenpäin näistä tiedoista ja taidoista on vain hyötyä. Luovuus ei kärsi tiedosta. Tieto&taito on työkaluja ja mitä enemmän on pääomaa näissä sitä paremmin voi itseään toteuttaa ja ilmaista.
- se...
asdfasdfasd kirjoitti:
Hyvää päivää vaan. Kyse oli ammattikitaristista, jonka on kovan kilpailun takia handlattava vähän joka osa-alueelta jotain tai paljonkin. Aika hurja läppä että nämä jutut sotkee asioita rockissa/popissa ja iskelmässä? Huhhuh. Tämä huutaa jo perustelua. Tietenkään luovuus ei ole kiinni terminologiasta eikä säveltäessä tarvitse tietää edes sointujen nimiä (tai niitä miettiä). Mutta kyllä se vaan niin on että kun biisejä työstää sitten eteenpäin näistä tiedoista ja taidoista on vain hyötyä. Luovuus ei kärsi tiedosta. Tieto&taito on työkaluja ja mitä enemmän on pääomaa näissä sitä paremmin voi itseään toteuttaa ja ilmaista.
Tässä maassa tuskin puhutaan mistään kitaristien kilpailusta, muutakun sessio/studio -kitaristien kohdalla...ja heidän kohdalla taisin tehdä kantani selväksi?
Voiko menestyvissä ja vähemmän menestyvissä bändeissä soittavia kitaristeja pitää ammattikitaristeina...siitä voi tietysti keskustella.
Esim. mediassa puhutaan ammattikitaristeista silloikin, kun soitetaan kitaraa bändissä...vaikka hommaa tehtäisiin amatööritaustalla/opeilla.
Rockissa/popissa ja iskelmässä törmää hyvin harvoin esim. mihinkään modaalisuuteen tai muuhun "perukaavoituksesta" poikkeavaan. Tottakai yksittäiset jipot, kuten vaikka kromaattisuuden lisääminen voi tuoda väriä, mutta siinävaiheessa, kun homma alkaa kammeta jazzin puolelle, yleensä saa tappavia katseita osakseen...tai niinkun kaveripiirissä sanotaan: Porin Jazzit on erikseen.
Olen noita minäkin lueskellut ja yrittänyt laajentaa näkemystä, enkä ole siitä yhtään kärsinnyt. Minusta on vaan liiottelua, kun puhut noista asioista, niinkun ne ois kaikki kaikessa.
Kun kuuntelen kitaristeja, minulle on suhteellisen sama miten teoriaviisaita/-tyhmiä he ovat. Tatsi, fiilis, melodiantaju ja ideat on se juttu, mistä erottaa hyvän kitaristin tai ainakin itse erotan.
Yhtälailla teoriaviisas voi siis hallita nämä oleellisimmat jutut tottakai...mutta sanoisnpa niin, että lähestulkoon kaikkein karmeita kuunneltavaa on sellainen soitto, jossa ei noita edelläkuvattuja asioita ole...ja silloinhan homma tahtoo tarkoittaa sitä, että tukeudutaan vain niihin luettuihin asteikoihin ilman mitään johtolankaa. Tämä on siis kauhuskenaario! - asfdsafasdfaaa
se... kirjoitti:
Tässä maassa tuskin puhutaan mistään kitaristien kilpailusta, muutakun sessio/studio -kitaristien kohdalla...ja heidän kohdalla taisin tehdä kantani selväksi?
Voiko menestyvissä ja vähemmän menestyvissä bändeissä soittavia kitaristeja pitää ammattikitaristeina...siitä voi tietysti keskustella.
Esim. mediassa puhutaan ammattikitaristeista silloikin, kun soitetaan kitaraa bändissä...vaikka hommaa tehtäisiin amatööritaustalla/opeilla.
Rockissa/popissa ja iskelmässä törmää hyvin harvoin esim. mihinkään modaalisuuteen tai muuhun "perukaavoituksesta" poikkeavaan. Tottakai yksittäiset jipot, kuten vaikka kromaattisuuden lisääminen voi tuoda väriä, mutta siinävaiheessa, kun homma alkaa kammeta jazzin puolelle, yleensä saa tappavia katseita osakseen...tai niinkun kaveripiirissä sanotaan: Porin Jazzit on erikseen.
Olen noita minäkin lueskellut ja yrittänyt laajentaa näkemystä, enkä ole siitä yhtään kärsinnyt. Minusta on vaan liiottelua, kun puhut noista asioista, niinkun ne ois kaikki kaikessa.
Kun kuuntelen kitaristeja, minulle on suhteellisen sama miten teoriaviisaita/-tyhmiä he ovat. Tatsi, fiilis, melodiantaju ja ideat on se juttu, mistä erottaa hyvän kitaristin tai ainakin itse erotan.
Yhtälailla teoriaviisas voi siis hallita nämä oleellisimmat jutut tottakai...mutta sanoisnpa niin, että lähestulkoon kaikkein karmeita kuunneltavaa on sellainen soitto, jossa ei noita edelläkuvattuja asioita ole...ja silloinhan homma tahtoo tarkoittaa sitä, että tukeudutaan vain niihin luettuihin asteikoihin ilman mitään johtolankaa. Tämä on siis kauhuskenaario!Ammattikitaristi= ihminen joka tienaa elantonsa kitaroinnilla eikö? Se on mahdollista itseoppineelle tietysti, mutta paljon vaikeampaa niin. Yksi levysopparin omaava bändi kun ei riitä leipää tuomaan pöytään välttämättä. Joutuu huoraamaan niin sanotusti eli tekemään studio keikkaa ja sessio vetoja, ja antamaan tunteja. Ja jos väität mulle että modaalisuuteen ei törmää rokissa niin kannattanee opiskella enemmän. Tai iskelmässä...huhhuh...
Hyvän kitaristin&muusikon tekee moni asia, erilaisten soittotekniikoiden hanskaaminen, riittävä teoria tietämys, nuottien luku&tabit, rytmi ja melodiantaju, sävelkorva, muiden ihmisten kanssa toimeentuleminen, omaperäisyys (se tatsi), monipuolisuus musiikillisesti, halu oppia uutta...Kukapa kaiken osaisi? Mutta töitä on tehtävä jos haluaa soitolla elää.
Improvisaatio perustuu valitettavasti 90% ennalta opeteltuun, ja tästä voisikin väitellä onko se aitoa improvisaatiota silloin. jos haluaa todella improvisoida kannattaa ottaa soitin mitä ei ole koskaan nähnytkään tai kuullut ja soittaa. Ja sävellajien ymmärtäminen helpottaa tuntemattomien biisien soittamista ja opettelua, voi improvisoida ns.oikein.
Instrumentin hallinta on sitten toinen juttu. Soiton värittäminen dynamiikan vaihteluin, erilaiset huiluäänet, kammen käyttö ja ihan perustekniikat aina alternatesta monisormi tappinkiin. Oman tyylin löytäminen myös soittoteknisesti on toki tärkeää, mutta kannattaa myös tutustua laajasti eri tekniikoihin.
Klikki on kaveri. - huomautus...
asfdsafasdfaaa kirjoitti:
Ammattikitaristi= ihminen joka tienaa elantonsa kitaroinnilla eikö? Se on mahdollista itseoppineelle tietysti, mutta paljon vaikeampaa niin. Yksi levysopparin omaava bändi kun ei riitä leipää tuomaan pöytään välttämättä. Joutuu huoraamaan niin sanotusti eli tekemään studio keikkaa ja sessio vetoja, ja antamaan tunteja. Ja jos väität mulle että modaalisuuteen ei törmää rokissa niin kannattanee opiskella enemmän. Tai iskelmässä...huhhuh...
Hyvän kitaristin&muusikon tekee moni asia, erilaisten soittotekniikoiden hanskaaminen, riittävä teoria tietämys, nuottien luku&tabit, rytmi ja melodiantaju, sävelkorva, muiden ihmisten kanssa toimeentuleminen, omaperäisyys (se tatsi), monipuolisuus musiikillisesti, halu oppia uutta...Kukapa kaiken osaisi? Mutta töitä on tehtävä jos haluaa soitolla elää.
Improvisaatio perustuu valitettavasti 90% ennalta opeteltuun, ja tästä voisikin väitellä onko se aitoa improvisaatiota silloin. jos haluaa todella improvisoida kannattaa ottaa soitin mitä ei ole koskaan nähnytkään tai kuullut ja soittaa. Ja sävellajien ymmärtäminen helpottaa tuntemattomien biisien soittamista ja opettelua, voi improvisoida ns.oikein.
Instrumentin hallinta on sitten toinen juttu. Soiton värittäminen dynamiikan vaihteluin, erilaiset huiluäänet, kammen käyttö ja ihan perustekniikat aina alternatesta monisormi tappinkiin. Oman tyylin löytäminen myös soittoteknisesti on toki tärkeää, mutta kannattaa myös tutustua laajasti eri tekniikoihin.
Klikki on kaveri.En ole missään vaiheessa sanout, ettei modaalisuuteen törmää...vaan että siihen törmää harvoin.
Tunnistan modaalisuuden kyllä ihan korvalla, eli sen suhteen ei tarvitse välttämättä opetella.
Sessio/studio -kitaristien suhteen olen mielipiteeni sanonut aika monta kertaa, joten en sitä enää jaksaisi toitottaa.
- Kitaranjatke
sujuttava tahkoamatta. Tyylitaju oan myös ominaisuus joka on muusikolla tai sitten ei. Tyylitajua ei voi opetella, se on geeneissä.
Siinäpä se.
Tabulatuuri-heebot on turaajia, ja ikuisia eiku-turakaisia. - ammatti kitaristi 007
pitää osata
soittaa aivan hemmetin hyvin! jos soitat päin mettiä niin sun pitää osata korjata se niin ja onhan se nuoteista soittokin ihan kiitettävä taito;) - Anonyymi
Opettele vain musiikin teoria , Kitaralla.
- Anonyymi
Ammattikitaristi vai "ammattikitaristi"? Jotkut kitaristi tienaavat elantonsa soittamalla bändissä. Saavat toimeentulon sillä että soittavat, eli ovat tällöin tavallaan ammattilaisia. Kaikki he eivät takuulla tiedä tai hallitse teoriaa.
Sitten ovat ne "oikeat" ammattilaiset jotka soittavat monissa eri yhteyksissä. Heidän pitää osata nuotit, teoriat ja kyetä soittamaan eri tyylilajien musiikkia.- Anonyymi
Musiikkiteoriaa on osattava ollakseen hyvä soittaja, mutta nuotinlukutaito ei ole välttämätöntä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Musiikkiteoriaa on osattava ollakseen hyvä soittaja, mutta nuotinlukutaito ei ole välttämätöntä.
Jotkut "hyvätkin" kitaristit ovat itse opetelleet soiton, eivätkä vättämättä osaa paljonkaan musiikkiteoriaa. Yksi esimerkki oli Gary Moore. Itse oppineita soittajia on muitakin.
"Jimi Hendrix, Eric Clapton and Prince – three of the all-time greats – all claim to be self-taught guitarists. Even John Lennon and Paul McCartney were largely self-taught musicians."
https://theconversation.com/the-secrets-of-self-taught-high-performing-musicians-34301
Paljonko tietävät/tiesivät teoriasta, niin vaikea sanoa. Ovat/olivat kenties oppineet asioita matkan varrella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä et pääse yli, mä en pääse yli
Jäädäänkö kuinka pitkäksi aikaa kärvistelemään omissa kuplissa näihin tunteisiin vai aletaanko puskemaan jo tätä läpi. V1281488- 371401
- 671215
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa541149- 69994
Mitäs te venäjän puolustajat tekisitte, jos venäjä todella hyökkäisi tänne?
Tää on se mielenkiintoinen kysymys. Tehän olette lähinnä vasemmistolaisia, eikä armeijaa ole käyty, eikä rintamalle mi254954Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei193934- 73911
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask napauttavat - Tällaisten ihmisten ei kannata muuttaa Italiaan: "Ei..."
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask toteuttivat oman unelmansa Italiassa. He ostivat kakkoskodin Italian Pugliasta. Lue lisää15823Miksi kaikki jauhaa KAJ:sta
Se bastulauluhan on todella huono, vanhanaikainen ja oikea junttilaulu. Oikein ällöttää, kun idiootit hehkuttaa sitä ps106818