Olen nyt ollut parisen vuotta eronnut, iästäni huolimatta vielä melko pienten lasten äiti. Yksin ollessani olen huomannut että en todellakaan kaipaa miestä tuomaan läheisyyttä tai halailuja. Saan lapsiltani ylenmäärin niitä. Eniten tunnen helpotusta siitä että olen päässyt eroon seksistä. Yritin aina pitää mieheni tyytyväisenä mutta kaiketi hän vaistosi että en itse saa siitä mitään kun löysi halukkaan naisen ja erosi. Elämässäni on ystäviä kumpaakin sukupuolta enkä ole ollenkaan yksinäinen. Ystäväni koettavat "hankkia" minulle miesystävää mutta en kehtaa sanoa heille että en halua enää seksiä kun olen siitä eroon päässyt, kaikkien muiden elämä kun näyttää pyörivän sen ympärillä. En kaipaa ketään sänkyyni tönimään ja viemään peittoani kun haluan nukkua. Eikä olisi oikein tapailla miestä, joka kenties kuvittelee saavansa minusta seksikumppanin ja minä olisin hänen seurassaan vain mukavan seuran vuoksi.
Onko tässä hieman yli nelikymppisten ikäryhmässä muita kaltaisiani seksistä kyllikseen saaneita?
Onko tässä hieman yli nelikymppisten ikäryhmässä muita kaltaisiani seksistä kyllikseen saaneita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän siinä mitään jos todella uskot ja tunnet että sen kohdaltasi täytyy olla niin.Toisaalta ei voi olla miettimättä mitä noin poikkeavan käytöksen taustalla saattaa olla?Fyysistä tai psyykkistä.
Mies vierelläsi on vain tönivä peittoa vievä kiusankappale?
Oudolta tuntuu myös että vertaat lasten antamaa läheisyyttä ja halailuja aikuisen läheisyyteen.
Jos kyseessä on tunnetason ongelma vaatisi syvällisen luottamuksellisen suhteen luomista kumppaniinsa mutta jos sitä ei syystä tai toisesta pysty luomaan ei ratkaisuakaan voi löytää.Joskus sellainen suhde on helpompi rakentaa aivan ulkopuoliseen ihmiseen jolla on siihen ammatillinen kokemus.
Seksin antama nautinto on useimmille ihmisille kuitenkin todella suuri rikkaus elämässä ja merkittävä osa parisuhdetta.On sääli jos et pysty siitä nauttimaan.Toisaalta sitä mitä ei tiedä ei kaipaakaan.Etkö koskaan puhunut kumppanisi kanssa tästä ongelmastasi?
Jos asia sinua kuitenkin askarruttaa kuten kysymyksestä voi päätellä ja haluat tehdä tutkimusmatkaa sisimpääsi,suosittelen että käännyt ammatti-ihmisen puoleen.Ethän voi hävitä mitään vaan ehkä löydät sitä kautta itsestäsi jotain muutakin uutta elämääsi rikastavaa!
Kiitos monia ajatuksia antaneesta viestistäsi.
Läheisyys on minulle paljon muuta kuin koskettelua. Se on esim. ystävieni kanssa kokemaa yhteyttä viettäessäni aikaa heidän seurassaan. Totta kai mieheni tiesi että en saa mitään seksistä ja ensimmäinen kymmenen vuotta menikin hyvin. Meillä oli yhteistä puhuttavaa, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja samanlainen huumorintaju. Seksi ei ollut suhteessamme ongelma, ainakaan minulle. Harrastimme sitä kyllä ja todistetusti saan "ison O:n". MuttaMutta; en vain nauti siitä henkisellä tasolla, se on kuin aivastus - hetken fyysinen helpotus paineeseen ja sillä selvä. Voin aivan hyvin olla ilman sitä, en kaipaa mainitsemaasi aikuisen läheisyyttä. Ex- mieheni taas olisi halunnut enemmän fyysistä läheisyyttä enkä siihen pystynyt. Minulla on iso henkilökohtainen reviiri, enkä ylipäätään pidä siitä että minuun kosketaan, siksi ehkä hieman kärjistetty kielikuva miehestä joka vain tönii ja vie peiton...... Olen nyt ollut kolme vuotta ilman seksiä viidentoista vuoden avioliiton jälkeen ja ainoa mitä koen on helpotuksen tunne siitä että minun ei tarvitse tehdä "sitä" enää eivätkä miehet ole "siinä mielessä" kiinnostuneita ikäisestäni yksinhuoltajasta. En ajattele että elämästäni puuttuisi jotakin, itse asiassa elän hyvin rikasta ja täyttä elämää. En suhtaudu seksiin häpeillen, en koe alastomuutta vastenmielisenä ja pornoonkin suhtaudun lähinnä huvittuneen uteliaasti. Taustalla ei ole hyväksikäyttöä eikä rakkaudetonta lapsuutta. Äitiini minulla on yhä hyvät ja lämpimät välit ja koen olevani monelle ihmiselle (lastenikin lisäksi) tärkeä ja läheinen ihminen.
En tajunnut edes olevani "luonnonoikku", ennen kuin löysin tämän sivuston jokin aika sitten ja hämmennyin, miten seksikeskeistä ihmisten; minunkin ikäisteni, ajatusmaailma on!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus
myös oma keskustelufoorumi löytyy
tosiaankin, ettei vain kuormita lapsia läheisyydentarpeellaan. Jos olet kieltänyt oman tarpeesi voit vahingossa käyttää lapsiasi korvikkeen ja heillähän oikeasti kuuluisi olla oikeus olla se joka saa läheisyyttä tai erillisyyttä tarpeen mukaan.
Muuten uskon, että kaikkina aikoina on ollut ihmisiä jotka ovat valinneet seksittömyyden , nykyaika vain tehnyt seksitä jonkin kansalaisvelvollisuuden
normaalin terveen ihmisen perustarpeisiin.Se mitä siitä on tehty on eri asia.
tuo kosketuksen epämiellyttävyys joihinkin tilanteisiin tai tiettyihin ihmisiin.Lastesi fyysinen läheisyys kuitenkin tuntuu sinusta miellyttävälle.
Saat seksistä fyysistä nautintoa mutta koet sen silti jostain syystä ahdistavana tai kielteisenä.Ajatteletko että seksi on vain itsekäs teko jossa olet itse hyväksi käytetty tai jonkinlaisena välineenä?Seksiä et kaipaa mutta minkälaisia asioita elämässäsi tunnet tarvitsevasi ja kaipaat?
Isästäsi et maininnut mitään?
Yksinhuoltajuus ja ikäsi eivät tietenkään pois sulje miesten kiinnostusta "siinäkään" mielessä.
Yllättävän monitahoinen ja asiallinen keskustelu tästä kehkeytyikin!
Taisin kirjoittaa jotenkin epäselvästi lapsista ja läheisyydestä. Se, miten paljon he saavat minulta läheisyyttä on aivan heidän omassa päätäntävallassaan eikä riipu minun tarpeestani. Kun he olivat vauva-ikäisiä, pyrin pitämään heitä sylissä mahdollisimman paljon ja annoin heille läheisyyttä niin paljon kuin mahdollista. Nyt kun he ovat isompia, on meillä sylittely ja halaaminen yhä tapana, saatan sipaista hiuksia ohi mennessäni ja kerron heille miten tärkeitä he ovat minulle. En tee sitä kuitenkaan oman läheisyydenkaipuuni vuoksi vaan koska haluan sillä ilmaista lapsille että he ovat minulle oikeasti tärkeitä. Seksisuhde mieheeni ei kai sitten ollut minulle niin tärkeä kun en kokenut tarpeelliseksi kosketella häntä? Yleensäkin koen sen, että ihmiset koskevat minuun vastenmieliseksi. Se ei riipu ihmisestä tai tilanteesta. Koen vieraiden lastenkin lähestymisen epämukavaksi. Omien lasten läheisyys on eri asia; he ovat "laumaani" josta minun tulee pitää huolta.
En oikeastaan saa seksistä nautintoa; en sillä tavoin kuin esim. hyvästä musiikista, kirjasta, elokuvasta tai jostakin kauniista esineestä tai asiasta. Voisin verrata seksiä vaikka johonkin televisio-ohjelmaan: saatan vilkaista satunnaisesti seuran vuoksi mutta mitään en menetä vaikka olen ilman. Seksissä en ole kokenut itseäni käyttäjäksi sen paremmin kuin käytetyksikään. Ei se ole vastenmielistä mutta ei myöskään mitään, mitä kaipaisin. Asiat, joita kaipaan ovat elämyksiä; kaunis auringonnousu, peilityyni järvenpinta, syksyinen pakkasaamu, revontulet yötaivaalla, lumimyrsky ulkona ja sisällä lämmin takkatuli, kirja tai elokuva johon voi uppoutua, mukaansatempaava keskustelu.... Elämässä on lukemattomia asioita joista nautin ja koen ihania, nautinnollisia elämyksiä lähes päivittäin. Nauran paljon ja koen itseni suht' onnelliseksi.
Isästä en maininnut, koska en häntä paljon muista; hän kuoli ollessani muutaman vuoden ikäinen ja kasvoin äitini kanssa kaksin.
Olen ottanut nyt selvää aseksuaalisuudesta ja siinä on monia yhtymäkohtia omaan elämääni. En ole koskaan kokenut itseäni ensisijaisesti naiseksi vaan ihmiseksi. Pidän miehistä, minulla on paljon miespuolisia ystäviä ja jotenkin minun on aina ollut helpompi tulla heidän kanssaan toimeen kuin naisten kanssa. Naisten ajatusmaailma on minulle monin osin hyvin outo...
Selvennyksenä vielä mainittakoon että en ole ikinä tuntenut minkäänlaista vetoa naissukupuoleen.
Myös minun mielestäni seksuaalisuus on ihmisen perustarpeita. Mutta yksilöllistähän tietenkin on, miten sitä perustarvettaan toteuttaa. Joku toteuttaa "normaalisti" eli kahden ihmisen välisenä, joku masturboi, joku tekee näitä molempia. Ja sitten jotkut eivät toteuta seksuaalisuuttaan ollenkaan. Aseksuaaleja on ollut aina. Kukin eläköön tavallaan, mutta itse olen tyytyväinen siihen, että seksuaalisuus on iso osa minua. Suuri nautinnon lähde ja tutkimusten mukaisesti myös monella tavalla terveellistä niin henkiselle kuin fyysisellekin hyvinvoinnillemme!
Eläköön seksi, tunteet ja rakkaus!
Minä taasen olen ollut vuosia selibaatissa tahtomattani.Ollaan naimisissa ilman seksiä.Nukutaan eri huoneissa.Olen jo tottunut tilanteeseen.Täytyy myöntää, että nyt olen alkanut haaveilla läheisyydestä ja seksistäkin.Ja ennen kaikkea haluaisin ystävän jonka vierestä heräisin.Haaveillahan saa...
Halusi vielä heräävät ja haluat seksiä taas viimeistään 5 kymppisenä.
ole mitään epätavallista eikä se ole epänormaalia. Älytöntä että heti ollaan tekemässä psykologisia diagnooseja ja epäilemässä aloittajaa vaikka mistä, mm. lastensa kiusaamisesta liiallisella lääppimisellä.
Aloittajalla nyt on vaan sellainen elämänvaihe että seksi on takasijalla sekä elämässä että ajatuksissa. Se on aivan normaalia, mutta kun nykyaikana jokaisen pitäisi olla kiimassa jatkuvasti ja käyttää kaikki aikansa ja energiansa seksin etsimiseen pakkomielteisesti. Kaikki tuntuu pyörivän seksin ympärillä.
Kun aloittajan elämä rauhoittuu ja lapset kasvavat ja muutenkin tulee enemmän omaa rauhaa, voi halut palata tai sitten ei. Maailma on täynnä ihmisiä jotka pitävät seksiä korkeintaan rasittavana velvollisuutena.