Aloin tässä pohtimaan, että mitä minulle tulee mieleen määrittelystä "kunnollinen mies" ja varsinkin jos mies itse korostaa olevansa sellainen.
Jostain syystä sain päähäni kuvan tiukkapipoisesta virkamiestyypistä. Sellaisesta jonka elämä muodostuu säännöistä ja rajoituksista ja joka ei suhtaudu mihinkään asiaan rennosti.
Kyseinen mies katsoo olevansa muita parempi, koska hänhän on KUNNOLLINEN mies, muut ovat vain jotain renttuja. Samoin myös naisten suhteen hän on nostanut itsensä jalustalle.
Jostain syystä sain päähäni kuvan tiukkapipoisesta virkamiestyypistä. Sellaisesta jonka elämä muodostuu säännöistä ja rajoituksista ja joka ei suhtaudu mihinkään asiaan rennosti.
Kyseinen mies katsoo olevansa muita parempi, koska hänhän on KUNNOLLINEN mies, muut ovat vain jotain renttuja. Samoin myös naisten suhteen hän on nostanut itsensä jalustalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika sama mielikuva minulla. Siksi nämä ns. kunnolliset miehet eivät myöskään kiinnosta.
nautitte sitten niistä barrikärpäs panokoneista ja saatte kyllä surkutella ihan rauhassa ku ei o kunnon miehiä... Tieteki jos tykkää sellasesta ei sitte mitään.
Itse olen aina pitänyt kunnollisena miehenä (tai naisena) sellaista miestä (tai naista), joka seisoo sanojensa takana, on reilu kanssaihmisiä kohtaan, hoitaa velvollisuutensa ja kantaa vastuunsa.
Mutta no, välillä tuntuu, että vaikka suurin osa suomalaisista puhuukin suomea, sanat voi ymmärtää niin monin eri tavoin, että melkein sama kuin puhuis eri kieltä, kun vähänkään syvällisempiä aletaan puhumaan.
Jahha, miehiäkö on olemassa vain kahdenlaisia, Baarikärpäsiä ja Kunnon miehiä?
Kyllä täytyy sanoa, että itsellenikin "kunnon mies"
tuo mieleen tylsän, varovaisen, pikkutarkan kaverin, jolle tärkeintä on että sääntöjä noudatetaan tarkasti, tavarat ovat tietyssä järjestyksessä ja säntillinen elämä. Ei siinä mitään, ihan arvostettavia juttuja.
Kuitenkin mielenkiintoni herättää samanlainen huumorintaju, älykäs keskustelu, yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, persoonallisuus ... kelpoisuutta suhteeseen voi taas paremmin arvioida luotettavuuden, rehellisyyden ja "kunnon miehen" ominaisuuksien perusteella. Joten ei riitä, että on kunnollinen, kun pitäisi myös seurassa viihtyä ja kokea toinen mielenkiintoisena ja viehättäävänä.
Onko nyt tosiaankin muka niin, että kunnollinen tarkoittaa miehille ja naisille ihan eri asiaa?
Mielestäni kunnollinen ihminen auttaa niin kaveria kuin tuntematontakin avun tarpeessa, maksaa laskunsa ajallaan, tekee töitä eläkseen jos töitä löytää, ei pakoile vastuutaan.
Kunnollinen ihminen on sellainen, josta tilaisuus ei tee varasta. Kunnollinen ihminen ei petä kumppaniaan, näpistele kaupasta, nuku säännöllisesti putkassa tai levittele perättömiä juoruja.
Kunnollisen ihmisen ei tarvitse olla uskovainen, siivousintoilija, kokoomuksen kannattaja, ruotsinsuomalainen, lakimies/lääkäri tai huumorintajuton. Noilla ei mielestäni ole mitään tekemistä kunnollisuuden kanssa, vaikka kunnollinen ihminen voi olla noitakin (tai ehkei kuitenkaan lakimies ;) ).
Suurin osa ihmisistä on kunnon miehiä/naisia. Jos sellaista pitää tylsänä, on mielestäni jotain tunne-elämässä pahasti vialla.
Yritän parhaani mukaan olla kunnollinen mies. Jos pidät sellaista tylsänä, muista toki kertoa, jos satun tarjoamaan apuani matkalaukkusi kanssa tai avaamaan sinulle oven. En loukkaannu, huvitun kyllä.
Luettelet paljon hyviä, arvostettavia ominaisuuksia. Menisin jopa niin pitkälle, että väittäisin olevani itsekin kunnollinen ihminen. En petä, varasta, valehtele, juopottele tai juorua muiden ihmisten asioita maailmalle. Enkä tunnusta olevani tylsä :D
Mielikuvani "kunnon miehen" tylsyydestä kumpuaa niistä lukuisista valituksista nettipalstoilla; "miksi kunnon mies ei kelpaa". Valittaja tuntuu jotenkin olettavan, että pelkän "kunnollisuuden" tulisi riittää, vaikka veikkaisin, että loppujen lopuksi kyse on jostain ihan muusta. Se on vain mielikuva, joka on syntynyt, en ole asiaa mielessäni tarkemmin ruotinut. Ehkä kunnon miesten "tiukkapipoisuuden" korostuminen johtuu juuri siitä, että kunnollisuutta korostetaan eikä mainita itsestä mitään muuta. Jää vaikutelma, että ylenpalttinen kunnollisuus saa riittää, eikä mikään muuta tarvita.
Suurin osa tuntemistani ihmisistä on kunnollisia, toiset ovat tylsiä ja toiset eivät. Kunnollisuus sinänsä ei siis mielestäni kulje tylsyyden kanssa käsikädessä, sen korottaminen (näennäisesti tai tarkoituksella) muun edelle tuo kyllä mieleen ihmisen, jonka elämä pyörii pelkän säntillisyyden ympärillä.