mikähän mahtaa olla et mä ja tyttöystävä saadaan nykyään riita aikaan ihan tarpeeks helposti..
eli ollaan tosiaan reilu kakskymppinen pari joista mä lähempänä kolmeakymmentä, ikä-eroo n. 6vuotta. Asutaan kummatkin kahessa suuressa etelä-suomen kaupungissa, väli-matkaa n.140 kilsaa ja ollaan seurusteltu melkein 2,5 vuotta. mulla vielä rasitteena kaks alle koulu-ikästä lasta jotka nekin asuu etelä-suomes äitinsä kans.. mulla lapset useimmin kun joka toinen viikonloppu kaks päivää. eli n. 70-80 vuorokautta vuodesta.
tilanne on tosiaan se et tän kahen ja puolen vuoden aikana meidän elämän-tilanteet on vaihdellut melko paljon, tyttöystävä on valmistunu, menny töihin, saanut potkut kun ollu määräaikainen työsopimus, ollut työttömänä ja päässyt nyt just uuteenki paikkaan. Itse olen ollut koko suhteen ajan samassa työpaikas kunnes sain lähteä aikasemmin tässä kuussa tuotannollisisti ja taloudellisista syistä. tieto työpaikkani menetyksestä tuli jo lokakuussa, mutta jokin aika sitten varmistui työpaikka tyttö-ystäväni kotikaupunkiin. mitään varmaa en ole luvannut mutta ihan muutamia päiviä sitten sain kutsun työhaastatteluun omaan kotikaupunkiin, toisellehan se ei sopinut vaan toinen repi siitä pelihousunsa yksityiskohtiin sen enempää menemättä.
ajattelen kuitenkin niin et jos olen ihan kamala ihminen ehkä vanhat pomoni ei soittaisi mua työhaastatteluun vasta perustamaan sa firmaan?? ehkä kaikki vika ei ole mussa...?? mitä väki sanoo..??
Mutta ollessani vapaalla täälä rouvan kotikaupungissa hänen tullessaan töistä on useimmiten tiskattu, pedattu ja keitetty kahvi. Toisinaan laitettu ruoka jne. ja näin on ollutaikasemminkin kun mulla on olllu esim lomia tai saikkuja tai muita vapaita. ja tuon kahden ja puolen vuoden aikana olen koittanu muuttaa käytöstäni parempaan suuntaan: esim: ulkoinen käyttäytyminen julkisella paikalla/tai kaupassa niin ettei kukaan kiinnitä häneen/meihin huomiota. eli esim kaupassa ei sais vaihtaa myyjän kans paria sanaa jne. käyttäytymiseni julkisella paikalla ei aina ole ollut hyväksyttävää yksityiskohtiin menemättä (joskus tulee purettua vitutusta vääriin kohteisiin) koitan tulla vielä toimeen kaikkien kanssa jne..ainakin jollain lailla..
toisen mielestä mä en ole kiinnostunu sen jutuista.. neuvon toista liton jutuissa sähköpostin lähetyksessä ja soittelen juoksevia asioita sen puolesta mitä ei ite osaa/halua/ehdi soittaa..mut pitäs olla kiinnostunu sen jutuista enemmän..?? mut kuinka..???????? onko oikein..??
olen ottanu lapsia luokseni enemmän kun joka toinen viikonloppu koska lapset on mun ja rakastan niitä enkä halua olla erossa pitkiä aikoja ja haluan olla osa niiden elämää.. väärin..??
niin tyttöystävän mielestä näen lapsia paljon ja sen mielestä lapset menee sen edelle.. olen koittanut laittaa kaikki kolme samalle viivalle mut huonolla menestyksellä ilmeisesti..väärin..?? lapset kyllä tykkää tyttöystävästä ja se siitä.. ja yks syy miks haluaisin tänne olis se et lapset olis lähempänä, pienenis kilometrit sadalla, olis vaan 70kilsan päässä lapset. ja ex halus tietysti eron kun löysi omasta mielestään mua paljon paremman..
eilen kun tyttöystävän vuokra-asunnon kylpyhuoneeseen tuli kosteuden mittaajat mun piti mennä siks aikaa pois/tai ainakaan omilla avaimilla sinä aikana ei saanu tulla sisään ettei luule et asun täälä (varmaan joku korjausmies saattaisi vielä luulla meitä pariks) ja tänne pitäs siis muuttaa asuun..:( mut tyttöystävän serkku kyllä asu täälä monta kuukautta ilmaseks työharjottelus. tarjouduin maksaan vähän rahaa sen siskolle mun asumisesta jos muutan tänne ja ruoka-rahaa.(sen sisko asuu omalla ukollaan, ilmasta rahaa sille siis melkein kolminumeroinen summa kuussa) tällä hetkellä mulla on avain tänne lainassa..sain kauheen tuskan ja neuvottelun jälkeen (ite annoin oman avaimen hänelle syksyllä)
Maanantaina, toissapäivänä alko valittaan vessan epä-siisteydestä, oikeesti kun kysyin missä vika, kun maanittelin sanoon et puhuis oikeesti mistä kenkä puristaa paljastu et töissä huono päivä..
Viikonloppuna mm. sen mielestä mun olis pitäny suoriutua nopeemmin tietystä jutuista kotona olles, kylästä kun käytiin tyttöystävällä. jossain vaihees sanoin et menee puol tuntia ja kun puol tuntia meni olin valmis.. sillä välillä toinen alko nukkuun ja kesti melkein tunnin lähtöön siitä kun mä olin valmis. hänen mielestään olen siis hidas.. onko oikein..??
toissa viikon-loppuna tuli mun kotikaupunkiin serkulleen. muttei vaivautunu soittaan mulle ja lapsille siitä kun oltais nähty samana iltana.. halus viettää aikaa siskojensa kanssa.. ja kun laitoin ikäviä tekstareita niin sotahan tosta tuli päiväks kaheks.. olisin tietysti halunnu lasten kans nähdä tyttöystävän..:(
Vielä..tuntuu et olen tästä kaikesta vähän masentunut ja et kohta en oikeesti jaksa sitä et mussa on vikaa niin paljon..
mietin vaan sitä et olis kiva saada toiselta vähän tukee ja luottamusta..:( tuntuu et mua ei kohdella niin kun pitäs tai haluan..:( olis kiva seurustella semmosen ihmisen kans joka olis munkin turvana joskus.. tai jotain sinnepäin.. mietin vaan et onko semmosta joka tykkää musta ja on myös olkapää mulle joskus eikä vaan päinvastoin.. elis kivaa jos semmosen ihmisen löytäis yhden kerran elämäänsä..
mitä mieltä väki on..?? kaikki saa kommentoida ikään ja sukupuoleen katsomatta..:) kiitos jos jaksoitte lukee kaikki..
eli ollaan tosiaan reilu kakskymppinen pari joista mä lähempänä kolmeakymmentä, ikä-eroo n. 6vuotta. Asutaan kummatkin kahessa suuressa etelä-suomen kaupungissa, väli-matkaa n.140 kilsaa ja ollaan seurusteltu melkein 2,5 vuotta. mulla vielä rasitteena kaks alle koulu-ikästä lasta jotka nekin asuu etelä-suomes äitinsä kans.. mulla lapset useimmin kun joka toinen viikonloppu kaks päivää. eli n. 70-80 vuorokautta vuodesta.
tilanne on tosiaan se et tän kahen ja puolen vuoden aikana meidän elämän-tilanteet on vaihdellut melko paljon, tyttöystävä on valmistunu, menny töihin, saanut potkut kun ollu määräaikainen työsopimus, ollut työttömänä ja päässyt nyt just uuteenki paikkaan. Itse olen ollut koko suhteen ajan samassa työpaikas kunnes sain lähteä aikasemmin tässä kuussa tuotannollisisti ja taloudellisista syistä. tieto työpaikkani menetyksestä tuli jo lokakuussa, mutta jokin aika sitten varmistui työpaikka tyttö-ystäväni kotikaupunkiin. mitään varmaa en ole luvannut mutta ihan muutamia päiviä sitten sain kutsun työhaastatteluun omaan kotikaupunkiin, toisellehan se ei sopinut vaan toinen repi siitä pelihousunsa yksityiskohtiin sen enempää menemättä.
ajattelen kuitenkin niin et jos olen ihan kamala ihminen ehkä vanhat pomoni ei soittaisi mua työhaastatteluun vasta perustamaan sa firmaan?? ehkä kaikki vika ei ole mussa...?? mitä väki sanoo..??
Mutta ollessani vapaalla täälä rouvan kotikaupungissa hänen tullessaan töistä on useimmiten tiskattu, pedattu ja keitetty kahvi. Toisinaan laitettu ruoka jne. ja näin on ollutaikasemminkin kun mulla on olllu esim lomia tai saikkuja tai muita vapaita. ja tuon kahden ja puolen vuoden aikana olen koittanu muuttaa käytöstäni parempaan suuntaan: esim: ulkoinen käyttäytyminen julkisella paikalla/tai kaupassa niin ettei kukaan kiinnitä häneen/meihin huomiota. eli esim kaupassa ei sais vaihtaa myyjän kans paria sanaa jne. käyttäytymiseni julkisella paikalla ei aina ole ollut hyväksyttävää yksityiskohtiin menemättä (joskus tulee purettua vitutusta vääriin kohteisiin) koitan tulla vielä toimeen kaikkien kanssa jne..ainakin jollain lailla..
toisen mielestä mä en ole kiinnostunu sen jutuista.. neuvon toista liton jutuissa sähköpostin lähetyksessä ja soittelen juoksevia asioita sen puolesta mitä ei ite osaa/halua/ehdi soittaa..mut pitäs olla kiinnostunu sen jutuista enemmän..?? mut kuinka..???????? onko oikein..??
olen ottanu lapsia luokseni enemmän kun joka toinen viikonloppu koska lapset on mun ja rakastan niitä enkä halua olla erossa pitkiä aikoja ja haluan olla osa niiden elämää.. väärin..??
niin tyttöystävän mielestä näen lapsia paljon ja sen mielestä lapset menee sen edelle.. olen koittanut laittaa kaikki kolme samalle viivalle mut huonolla menestyksellä ilmeisesti..väärin..?? lapset kyllä tykkää tyttöystävästä ja se siitä.. ja yks syy miks haluaisin tänne olis se et lapset olis lähempänä, pienenis kilometrit sadalla, olis vaan 70kilsan päässä lapset. ja ex halus tietysti eron kun löysi omasta mielestään mua paljon paremman..
eilen kun tyttöystävän vuokra-asunnon kylpyhuoneeseen tuli kosteuden mittaajat mun piti mennä siks aikaa pois/tai ainakaan omilla avaimilla sinä aikana ei saanu tulla sisään ettei luule et asun täälä (varmaan joku korjausmies saattaisi vielä luulla meitä pariks) ja tänne pitäs siis muuttaa asuun..:( mut tyttöystävän serkku kyllä asu täälä monta kuukautta ilmaseks työharjottelus. tarjouduin maksaan vähän rahaa sen siskolle mun asumisesta jos muutan tänne ja ruoka-rahaa.(sen sisko asuu omalla ukollaan, ilmasta rahaa sille siis melkein kolminumeroinen summa kuussa) tällä hetkellä mulla on avain tänne lainassa..sain kauheen tuskan ja neuvottelun jälkeen (ite annoin oman avaimen hänelle syksyllä)
Maanantaina, toissapäivänä alko valittaan vessan epä-siisteydestä, oikeesti kun kysyin missä vika, kun maanittelin sanoon et puhuis oikeesti mistä kenkä puristaa paljastu et töissä huono päivä..
Viikonloppuna mm. sen mielestä mun olis pitäny suoriutua nopeemmin tietystä jutuista kotona olles, kylästä kun käytiin tyttöystävällä. jossain vaihees sanoin et menee puol tuntia ja kun puol tuntia meni olin valmis.. sillä välillä toinen alko nukkuun ja kesti melkein tunnin lähtöön siitä kun mä olin valmis. hänen mielestään olen siis hidas.. onko oikein..??
toissa viikon-loppuna tuli mun kotikaupunkiin serkulleen. muttei vaivautunu soittaan mulle ja lapsille siitä kun oltais nähty samana iltana.. halus viettää aikaa siskojensa kanssa.. ja kun laitoin ikäviä tekstareita niin sotahan tosta tuli päiväks kaheks.. olisin tietysti halunnu lasten kans nähdä tyttöystävän..:(
Vielä..tuntuu et olen tästä kaikesta vähän masentunut ja et kohta en oikeesti jaksa sitä et mussa on vikaa niin paljon..
mietin vaan sitä et olis kiva saada toiselta vähän tukee ja luottamusta..:( tuntuu et mua ei kohdella niin kun pitäs tai haluan..:( olis kiva seurustella semmosen ihmisen kans joka olis munkin turvana joskus.. tai jotain sinnepäin.. mietin vaan et onko semmosta joka tykkää musta ja on myös olkapää mulle joskus eikä vaan päinvastoin.. elis kivaa jos semmosen ihmisen löytäis yhden kerran elämäänsä..
mitä mieltä väki on..?? kaikki saa kommentoida ikään ja sukupuoleen katsomatta..:) kiitos jos jaksoitte lukee kaikki..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstis on vähän sekavaa, mutta yritetään jotain kommentoida.
Sulla on nyt selkeesti sellanen marttyyriasenne, ei millään pahalla. Sinä teet kahvit ja muuta ja siitä pitäs kiitellä vielä m onta tuntia sen jälkeenkin, sellanen olo sun tekstistäs tulee. Jos teet jonkun jutun, niin siitä pitäs olla ylitsepääsemättömän kiitollinen. Ootko huomannu tämmöstä piirrettä itsestäsi, koska sellanen tosta mun mielestä paistaa?
(Nuo putkimiehethän ei tiiä, minkä näkönen ihminen siellä asuu..eli jos on sukunimi niin ihan sama sukupuolelle..jos ne taas tietäis paremmin et sielä asuu vaikka nainen, niin sit kuha tahansa nainen ok asunnos..esim hänen siskonsa. Jos hän on tosiaan pelännyt asunnon menettämistä, mun mielestä niolle putkimiehille on ihan yks hailee loppupeleissä..eikö vaan? Ne ei millään vaikuta sit siihen, kun muutat sinne asumaan..koska sittenhän oot taloissa kirjoilla!)
Ja sitten se, että tiskit on "useimmiten" tiskattu ja sänky pedattu, ei tosiaan tarkoita että ne on pääsääntöisesti näin. Kyllä mua ainaki ärsyttäis, jos joku mun huushollissa asuisi sotkemassa..ensinnäkin heräis myöhempään (sänky jäis pettaamatta) ja vielä pitäs sen astiatki tiskata..jos se on kerta vielä koko päivän käytännössä ollu tekemättä mitään. Eli kyllä kannattais oikeesti kiinnittää huomiota tohon siivouspuoleen..sit mitä enemmän toinen ostaa ruokia ja muita sitä enemmän toisen pitäs siivota. Ja ainakin toisella käydessä voit omat jälkesi siivota ja en ainakaan sinuna alkais niin pilkunviilaamiseen, et siivoisin vaan omat kuppini ym..eiköhän ne samalla toisenki mee. Eli tässä ihan selkee parannus, mut tuohan on ihan helppo =)
Valitatko tuosta entisestä nykyisellesi? Hänestä voi tuntua nimettäin siltä, että oot vielä kii, jos valitat useinkin.
Ja kaupassa ym oikeesti pitää osata käyttäytyä, niinku muuallaki. Jos nolaat tyttöystävääsi näissä paikoissa, niin ei häntä kiinnosta enää kulkea niissä kanssasi. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että yhteinen elämä ei ole mahdollista. Eli et kyllä voi näissä mokailla jatkuvasti. Häntä alkaa stressaamaan, jos pitää aina pelätä että joka paikassa käyttäydyt arvaamattomasti ja suhun ei voi luottaa.
Omista kokemuksista voin sanoa, etten oikeasti katsele kauaa miestä, joka ei siivoa luonani sotkujaan. Eri asia, jos ois jotkut kahvit tms..mutta sitten pitemmän päälle jos täällä lorvii ja jää sotkut sängyt petaamatta, niin heitän saman tien pihalle. Mun mielestä se kertoo kypsymättömästä asenteesta, "mammanpojista" ja siitä ettei oikeesti kiinnosta miellyttää toista. Tosin olenkin jo pitkään ollu varattu ja naimisissa, ettei onneksi näitä tarvitse miettiä enää;) Voit kyllä itsekin kuvitella, kun tulet töistä väsyneenä kotiin ja toinen on jättänyt sängyt petaamatta (mitä pienempi asunto sen sotkusemmaksi se saa koko huushollin näyttämään) ja tiskit tiskaamatta..tosi ärsyttävää. Tuollaset jutut saa muutki asiat sit nousemaan mieleen ja punnitsemaan ,et onkohan tässä enää mitään. Varsinki jos muutenki tosiaan tökkii. Että kyllä nyt tuo sun arvaamaton käytös seinien ulkopuolella ja "siivottomuus" pitäs saaha kuriin.
Eiköhän teissä oo kummassaki "vikoja", mutta ei se tarkoita sitä etteikö niistä yli päästäisi. Teidän pitäis vaan saada sellanen marttyyriasenne pois ja yhdessäolon iloa tilalle=)
Että hän kuitenkin käyttäytyy fiksusti esim. myyjiä kohtaan, eli vaihtaa pari sanaa ja sellasta, joka kuuluu jokapäiväiseen elämään, mutta tyttöystävä kieltää sen.
Jotenkin monessa kohtaa tulee sellainen käsitys alkuperäisestä kirjoittajasta, että hänellä on sama tilanne mikä minulla tuossa vielä muutamia kuukausia sitten. Eli tyttöystävä oli omasta itsestään niin epävarma ja hänellä oli huono itsetunto joten hän siksi käyttäytyi kuten käyttäytyi.
Ja juuri tuo että hän kuitenkin pitää sinua niin itsestään selvyytenä ja uskaltaa sen vuoksi noin käyttäytyä.. Itse tein ehkä suhteessani sen virheen etten ollut riittävän tiukka vaan koitin todellakin tukea häntä kaikissa asioissa ja odotin samaa häneltä, mutta en sitä saanut.
Nyt mietin ja toivon että olisin ollut paljon tiukempi asioissa ja tavallaan siten saanut hänen kunnioituksen.. näin kuinka toimin niin se ei toiminut vaikka rakastettiin. Ajautui vaan niin pahoihin riitoihin että ei enää järkeä jatkaa..
Tämä vaan taas niitä eräänlaisia naistyyppejä niiden monen muun lisäksi ;D
miks sä ittelles vastaat?
murkkuasteella olevien ei pitäisi parisuhteessa olla