Moi kaikille palstalaisille !
Tuli tässä mieleeni kysellä mielipiteitä. Erosimme vastikään 5 vuotta kestäneestä suhteesta. Olin vielä muutama viikko sitten ihan epätoivoinen, itkin ja en tiennyt mitä tehdä.
Hän oli voimakkaampi ja pyörittää yritystä joka vie kaikki ajan, ehkä tarkoituksella.
No, nyt pesen hänen pyykit, annoin verhot (säälitti sen kämppä), koetan olla mahdollisimman neutraali aina kun käy, tarjoan ruokaa, kahvia.
En halua erota vihassa mutta minulle jäi korvaan soimaan lause hänen lähtiessään: "Haluan vielä rakastella kanssasi"
Miksi, eikö se revi hajalle sitä mitä yrittää rakentaa, jos haluaa erota ystävänä? Pitääkö ruveta vittuilemaan ja muistelemaan vanhoja.
Aistin hänen haluavan pitävän yhteyttä, eikä minullakaan sitä vastaan ole mitään, uskon aikuisten pystyvän ihan fiksusti eroamaan, näin haluaisin.
En ole enää ihan down, onko se saanut hänet kääntämään kelkkansa ja katumaan äkkinäisiä päätöksiä. Me ei koskaan riidelty, hän vain lähti.
Olen tällainen heikkopeikko ja ylireagoin joskus, mutta kun en koskaan tiennyt missä kulkee se raja jota ei saa ylittää.
Vaikeita asioita, ei näihin varmaan ole vastauksiakaan, kunhan kirjoitin.
Tuli tässä mieleeni kysellä mielipiteitä. Erosimme vastikään 5 vuotta kestäneestä suhteesta. Olin vielä muutama viikko sitten ihan epätoivoinen, itkin ja en tiennyt mitä tehdä.
Hän oli voimakkaampi ja pyörittää yritystä joka vie kaikki ajan, ehkä tarkoituksella.
No, nyt pesen hänen pyykit, annoin verhot (säälitti sen kämppä), koetan olla mahdollisimman neutraali aina kun käy, tarjoan ruokaa, kahvia.
En halua erota vihassa mutta minulle jäi korvaan soimaan lause hänen lähtiessään: "Haluan vielä rakastella kanssasi"
Miksi, eikö se revi hajalle sitä mitä yrittää rakentaa, jos haluaa erota ystävänä? Pitääkö ruveta vittuilemaan ja muistelemaan vanhoja.
Aistin hänen haluavan pitävän yhteyttä, eikä minullakaan sitä vastaan ole mitään, uskon aikuisten pystyvän ihan fiksusti eroamaan, näin haluaisin.
En ole enää ihan down, onko se saanut hänet kääntämään kelkkansa ja katumaan äkkinäisiä päätöksiä. Me ei koskaan riidelty, hän vain lähti.
Olen tällainen heikkopeikko ja ylireagoin joskus, mutta kun en koskaan tiennyt missä kulkee se raja jota ei saa ylittää.
Vaikeita asioita, ei näihin varmaan ole vastauksiakaan, kunhan kirjoitin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olisi niin, että exäsi on huomannut näppärän "markkinaraon"..? Esittää sopivasti reppanaa, hivelee joillain puheilla hivenen itsetuntoasi... Siis täydellinen taktiikka, jolla takaa sen, että jatkossakin teet hänelle käytännön pikkupalveluksia "yhteisten aikojen kunniaksi"... Suoraan sanoen hyväksikäyttöä..!
Jos ihmiset haluavat olla ystäviä eron jälkeen, ok - mutta edellyttääkö se tosiaan sitä, että sinä passaat toista edelleenkin niin kuin ennen? Et kai sinä muidenkaan ystäviesi pyykkejä pese ja heitä ruoki joka hetki? Mitä sinä itse saat ko suhteesta..?
Jos exäsi oikeasti ja pyytettömästi haluaa olla kanssasi ystävä, hän päästää sinusta irti eikä esim pesetä pyykkejään. Voihan tuota ystävyyttä hoitaa vaikkapa puhelimessa tai käymällä kahvilla yhdessä - niin kuin muitakin ystävyyssuhteita hoidetaan.
Oma mielipiteeni kerran eronneena on, että asiat pysyvät kenties mutkattomampina, kun pitää ystävyyden erillään suhteesta exään. Asiallisissa väleissä voi olla, ja kuulumisia vaihtaa - etenkin, jos on lapsia - mutta miksi muuten pitäisi kaveerata..? Voi välttyä monelta väärinkäsitykseltäkin, kun pitää puurot ja vellit erillään...
lopullinen ero, äläkä jää vartoamaan, koska se ex "haluaa rakastella sinun kanssasi" (Voi itku, kun joku jaksaa...)
Sattuu loppupeleissä vähemmän, kun lyöt tosiasiat exän eteen ja sanot: se on sluut ny, etsi oma elämä!
Mikäpä minä olen ketään neuvomaan, mutta luulisi sinun itsesi kannalta olevan parempi, että eroat kokonaan, etkä jää exän varasuhteeksi. Ajattele nyt sentään hiukan itseäsikin. Hittoako jotain reppanaa jäät suremaan.
sinä tulit ylittäneeksi?
Voisit lakata yrittämästä aistia toisen mielen mutkia, se ei oikeastaan onnistu, koska ihmiset käsittää asiat niin eri lailla.
Jatka omaa elämääsi nyt ja sen näkee sitten, mitä tulevaisuus tuo. Mutta älä jää vartoomaan, että toinen ehkä haluaisikin jatkaa. Elät nyt itsellesi.