Äh, pakko vähän purkaa ärtymystä jonnekin... Alkaa ottaa todella päähän hoidokkini, 8v. HEMMOTELTU kakara. Oon Lontoossa aupairina ja olen ollut nyt tässä perheessä kohta 2kk. Alusta asti ollu kauheeta vääntöä tän prinsessaksi itsensä kuvittelevan penskan kanssa. Tuntuu et vanhemmat antaa sen tehdä ihan mitä vaan ja kaikki hyväksytään ja mihinkään ei puututa ku äidin sanoin "ei jakseta nyt sitä kiukuttelua mikä kieltämisestä syntyy". Siis mitä hittoa?! Yritä siinä sitte ite kieltää penskalta jotain tai vaatia edes siedettävää käyttäytymistä aupairia kohtaan ku vanhemmatki on ihan kakaran tossun alla. Onko teillä muilla tämmösiä ongelmia? Tuntuuko et lapsia hemmotellaan piloille enemmän aupairmaassasi ku esim. Suomessa? Tämmönen vanhempien ja ylipäätänsä aikuisten ihmisten asettamien sääntöjen jatkuva halveksuminen ja pompottelu pienen lapsen toimesta on kyllä ihan vierasta mulle. Ja olen kyllä ollut Suomessa erittäin paljon lasten kanssa tekemisissä(valmentanu ja vetäny kerhoja ja partiota 8vuotta!). Kuitenkin ku haen lapsen koulusta niin pihalla ja bussissa muidenkin lasten suusta kuuluu samanlaista pompottelua omia vanhempia, isovanhempia tai aupaireja kohtaan ja aina tuntuu, että lapset saa periksi kaiken tässä maassa!
Tässä vielä muutamia esimerkkejä näiden kuukausien varrelta:
- lapsi sai mennä kuraset ulkokengät jalassa nukkumaan illalla ku kiukutteli eikä halunnu ottaa niitä pois. Äiti lopulta antoi periksi.
- jos jo valmistettu ruoka ei maistukaan niin sitten ruoka roskiin ja aupair komennetaan tekemään jotain uutta tilalle (SIIS MIKÄ HITON KÄYTÄNTÖ TÄÄKIN ON?!)
- vanhemmat oli suunnitellu ulos lähtöä tuttavapariskunnan kanssa, mut kakara kielsi lähtemästä ja sai kauheen raivarin. lopputulos: vanhemmat alistu jäämään kotiin.
- lasta moititaan pari kertaa jos nyrpistelee ruoalle ja viskoo esim. herneitä, pastaa jne. ympäri keittiötä. Ruokaa ei kuitenkaan oteta pois tai lasta poisteta pöydästä...
- lapsi päättää aika pitkälti mitä millonkin syödään aj aina hänen kunnialliselta korkeudelta pitää tiedustella mitä hän suvaitsisi milloinkin syödä (vanhempien taholta tullut tämä ohje!!!)
- mikään tavallinen leikki kotona tai puutarhassa ei prinsessaa kiinnosta, aina pitää järjestää jotain erityistä ohjelmaa (trampoliinihyppyjä jossain, museokäyntejä, piknik, kasvomaalausta, maksullisissa leikkipaikoissa käynti, elokuvat jne. ja SIIS näin on mennyt nyt lähes jokainen päivä, ehkä 5 päivää ollaan oltu koulun jälkeen kotona!tosi rasittava aina keksiä jotain uutta ja hienoa viihdykettä ku mikään tavallinen leikki tai puistoon meno ei kelpaa...)
- kakaran ei myöskään perheen äidin mukaan oo vielä ollenkaan tarpeen osallistua esim. omien astioiden tai lelujen korjaamiseen kun on niin pieni vielä, kaikki jää siis puoliksi syödyistä leivistä lähtien hujan hajan ja minun pitää sitte perässä noukkia niitä...
Oon nyt vakavasti ajatellu jättää tän prinsessan oikuttelut taakseni ja vaihtaa perhettä pikapuolin. Mutta onko siinä mitään järkeä, paraneekohan tilanne yhtään...? Kertokaa te lontoon aupairit onko tää yleinenkin brittimuksujen luonteenlaatu ja onko kasvatustyyli teiänkin host-perheissä vastaavanlainen vai oonko nyt vaan osunu täysin mätään perheeseen?
Tässä vielä muutamia esimerkkejä näiden kuukausien varrelta:
- lapsi sai mennä kuraset ulkokengät jalassa nukkumaan illalla ku kiukutteli eikä halunnu ottaa niitä pois. Äiti lopulta antoi periksi.
- jos jo valmistettu ruoka ei maistukaan niin sitten ruoka roskiin ja aupair komennetaan tekemään jotain uutta tilalle (SIIS MIKÄ HITON KÄYTÄNTÖ TÄÄKIN ON?!)
- vanhemmat oli suunnitellu ulos lähtöä tuttavapariskunnan kanssa, mut kakara kielsi lähtemästä ja sai kauheen raivarin. lopputulos: vanhemmat alistu jäämään kotiin.
- lasta moititaan pari kertaa jos nyrpistelee ruoalle ja viskoo esim. herneitä, pastaa jne. ympäri keittiötä. Ruokaa ei kuitenkaan oteta pois tai lasta poisteta pöydästä...
- lapsi päättää aika pitkälti mitä millonkin syödään aj aina hänen kunnialliselta korkeudelta pitää tiedustella mitä hän suvaitsisi milloinkin syödä (vanhempien taholta tullut tämä ohje!!!)
- mikään tavallinen leikki kotona tai puutarhassa ei prinsessaa kiinnosta, aina pitää järjestää jotain erityistä ohjelmaa (trampoliinihyppyjä jossain, museokäyntejä, piknik, kasvomaalausta, maksullisissa leikkipaikoissa käynti, elokuvat jne. ja SIIS näin on mennyt nyt lähes jokainen päivä, ehkä 5 päivää ollaan oltu koulun jälkeen kotona!tosi rasittava aina keksiä jotain uutta ja hienoa viihdykettä ku mikään tavallinen leikki tai puistoon meno ei kelpaa...)
- kakaran ei myöskään perheen äidin mukaan oo vielä ollenkaan tarpeen osallistua esim. omien astioiden tai lelujen korjaamiseen kun on niin pieni vielä, kaikki jää siis puoliksi syödyistä leivistä lähtien hujan hajan ja minun pitää sitte perässä noukkia niitä...
Oon nyt vakavasti ajatellu jättää tän prinsessan oikuttelut taakseni ja vaihtaa perhettä pikapuolin. Mutta onko siinä mitään järkeä, paraneekohan tilanne yhtään...? Kertokaa te lontoon aupairit onko tää yleinenkin brittimuksujen luonteenlaatu ja onko kasvatustyyli teiänkin host-perheissä vastaavanlainen vai oonko nyt vaan osunu täysin mätään perheeseen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Uuf, itellä kyllä palais hermo ihan täysin ja kokonaan tuollaisen lapsen kanssa. Ei kuulosta mun korviin ollenkaan normaalilta, tosin en ole lontoossa enkä edes englannissa aupairina, joten en tiedä mikä käytäntö siellä yleensä on. Minä kun kuvittelin, että täällä "omat lapset" olis jotenkin passattuja ja hemmoteltuja(tosin ei mun osalta...), mutta toi nyt on jo jotain uskomatonta.. Mee vaan nukkuun kengät jalassa jos kerta niin haluut, huh.. Mun ei täällä tarvinnut kun joku 1.5kk taistella "omaa tahtoani" läpi lasten kanssa ja nyt ne kuuntelee mua jo ihan hyvin ja minä sanon lopulta viimeisen sanan. Kompromisseja tehdään ja välillä saa lapset päättää ja toisinaan mennään ja tehdään niinkun minä sanon. Siis normaalia elämää kutakuinkin.
En ole minäkää Briteissä, mutta hoidan kolmea aika villiä ja hemmoteltua poikaa. Ei mitään niin tavatonta, kuin aloittajalla, mutta aika lähelle. Kuukauden niiden kanssa tappelin ja olin antamatta periksi. Muutaman kerran yksi lapsista jäi kadulle huutamaan, kun muut mentiin sisälle jne..
Mutta hyvin toimi ja nyt lapset on todella mukavia. Siis minun kanssani. Heti, kun vanhemmat tulee kotiin niin sekoilu alkaa, viikonloput ovat erityis mukavaa aikaa. Mutta eipähän ole minun vaiva silloin.
Eli siis, laitat itse vaan kovan vastuksen lapselle, kyllä se siitä toivottavasti taipuu!!
Minäkin Briteissä au pairina, tosin suomalaisessa perheessä joten käyttäytyminen on enemmän sen suomalaisen mukaista, kuin brittilasten.
Mutta olen kyllä kuullut ja nähnyt nämä kauhutarinat brittilapsista..
Omien hoidokkieni kaverilistalla on suurin osa esim. sellaisia että eivät syö niitä leivän reunoja. En ole yhdenkään paikallisen lapsen nähnyt niitä syövän, ja Englannissa tosiaan myydään myös sellaista leipää, jossa ei ole niitä reunoja. Lapset ovat muutenkin oikeasti nirsoja, kovin moni ruoka ei kelpaa (huomattiin se yhden oman hoidokin synttärikutsuilla tuossa viikonloppuna), ainoa mikä maistuu on joku sipsit tai keksit. Kakkukin on vähän niin ja näin.
Synttärikutsuilla lapset eivät myöskään pärjänneet lopulta yksin, parin vanhemmat jäivät sinne ja pitivät lapsiaan sylissä _kokoajan_.
Puhumattakaan siitä että yhden hoidokkini (kesällä 10v.) parin koulukaverin perseet pyyhitään koulussa. Ja tässä talossa yksi 4-vuotias pyyhkii oman perseensä.
Ja tosiaan, on myös yksi 10-vuotias paikallinen tyttö, joka saatetaan koulun ovelle, jokaikinen aamu. Lapsen äiti on sitä mieltä, että tytölle voi sattua jotakin jos tämä kävelisi yksin koulun portilta ovelle. Ja toki lapsen tavarat kannetaan myös sinne ovelle asti.
Kovin moni mukula ei osaa pilkkoa itse omaa ruokaansa (siis sellaiset joiden se pitäisi jo jollakin tapaa osata), hyvä ettei vanhemmat pureskele sitä ruokaa valmiiksi lapsilleen!
Ja korostan vielä sitä, että nämä ovat minun kokemuksiani paikallisista, ja elän siinä toivossa että ehkä tästä maasta löytyisi vielä joku lapsi, joka käyttäytyisi paremmin ja vähemmän hemmotellulla tyylillä kuin em. lapset.
Aloittajalle voin vielä sen verran sanoa, että todennäköisesti asia ei muutu mihinkään. Hoidettavasi on "jo" 8-vuotias, ja on varmasti ollut tuollainen jo ennen sinun tuloasi au pairiksi, ja tuossa iässä sitä jo tajuaa että mihin sitä voikaan pystyä. Ja tietää saavansa tahtonsa läpi, joten tuskin tulee muutoksia ellei vanhemmat puutu asiaan.
Mutta tee itse se päätöksesi, onko sinusta jokapäiväiseen tappelemiseen ja siihen että kohtelet hoitolasta kuin prinsessaa?
Viestisi olisi voinut olla jopa uskottava ja mielenkiintoinen, mutta miksi ne peet. Ei osoita kauhean hyvää tyylitajua. Sorry darling, mutta on pakko sanoa. Toivottavasti jätät voimasanat ja alatyyliset ilmaisut kuitenkin pois niitä palkkasi ja asumisesi maksavien vanhempien lapsia hoitaessasi.
..kiinnittää huomiota sanaan perse, jonka mainitsin kaksi kertaa tekstissäni ja näin ollen tein siitä vissiin ei-uskottavan, ainakin sinun mielestäsi.
Selitätkö, DARLING, vielä että mikä tekee sanasta perse tyylitajuttoman, voimasanan ja alatyylisen ilmauksen?
Uskomatonta settiä jotkut jaksavat vääntää, aina pitää löytää jotain purnattavaa ja näin ollen puuttua yhteen sanaan, jonka merkityksen kaikki tajuavat ja kovin moni tuskin kokee sanaa varsinkaan voimasanana.
Moi,
Oikeesti, tsemppiä sulle! Mä itse olen melko lyhytpinnainen ja räjähtäisin varmaan tollasen tytön kanssa.
En oikeen osaa antaa muuta neuvoa, kun että pysy päätöksessäsi ja ole johdonmukainen! Niinku tyyliin, et jos kiellät tytöltä jotain, niin pysy päätöksessäsi, olet kuienkin aikuinen ja sinä päätät mitä talossa tehdään silloin kun olet päätäntävallassa, eli töissä..
Ehkä voisit jutella vanhempien kanssa ja sanoa, että sulla on tosi rankkaa olla kieltämässä ja eri mieltä lapsen kanssa. Ehkä vanhemmatkin haluaisivat muutosta lapsensa käytökseen?
Kuitenkin luulen että jokainen tietää että tollanen käytös ei ole pitkällä tähtäimellä hyväksi lapselle.. Kun ei maailma aina toimi niinkuin haluaa.
mutjoo, as i said, tsemppiä ja juttele eka vanhemmille ja sit jos ei asialle tehdä mitään, vaihda perhettä. ei tarvii jaksaa tollasta! ehkä seki vois olla vanhemmille wake up call..
jättää heille Dr. Philin kasvatusoppaan. Sano myös, että lapset eivät oikeasti ole onnellisia, jos vanhemmat eivät täytä paikkaansa, ja että mitä johdonmukaisemmin pitää kuria, sitä nopeammin varmasti saa tuloksiakin. Se on sijoittamista lapsen tulevaisuuteen, ei ole vain tarkoitus selvitä itse päivästä päivään.
Plaah, taas yksi päivä takana. Tänään loppui jo vähän aikasemmin ku ei tarvinnu koulusta kiukuttelevaa ja oikuttelevaa prinsessaa noutaa.
Mutta siis asiaan... Kiitos kannustuksesta! Luulenpa, että olen nyt lopullisesti kuitenkin kallistunut sille kannalle, että vaihdan perhettä pikapuolin. Kun ei tästä tule mitään eikä voikaan tulla mitään kun ei puhalleta asiassa edes vanhempien kanssa yhteen hiileen.Olen monta kertaa sanonut tytön käytöksestä, mutta vanhemmat vain naurahtaa tytön tempauksille ihan kuin ne olis mukamas hauskoja, harmittomia ja vitsikkäitä pikku kommelluksia ja oikkuja. Olen myös huomauttanu siitä, että tyttö pitää minua ku jonain henkilökohtaisena palvelijanaan, mutta eipä ole tähänkään muutosta tullu eikä vanhemmat puutu siihen edes läsnäollessaan. Itse heidän asemassaan itkisin epätoivosta, mutta he eivät vissiin sitten lainkaan tajua millaista aikapommia kasvattavat...
Olen ollut tosi tiukka lapsen kanssa ja pitänyt järjestelmällisesti kiinni siitä, että sääntöjä noudatetaan ja kiukuttelulle ei voita mitään. Eli minä en anna periksi kiroilulle, potkuille ja huudolle. Säännöt, joiden noudattamista vaadin on siis ihan normaalit, ei todellakaan mitkään hitlermäiset! Esimerkkinä nyt ihan vaikka se, että roskat viedään roskiin eikä piiloteta tyyliin sohvatyynyjen alle (mistä eilen löysin taas kielloista huolimatta eväspapereita ja murskattuja sipsejä, varmaan tahallaan ja kiusan päiten jätetty taas sinne...) ,hampaat pestään illalla, ulos mentäessä päällä säänmukaiset lämpimät vaatteet eikä vielä kesävaatteissa tällä ilmalla, ruokaa pitää syödä ennen ku saa jälkkäriä jne. Minusta ihan maalaisjärjellä ajatellut ja normaalit säännöt...
Ongelma onkin siinä, että vanhemmat ei sitten kuitenkaan komppaa näissä asioissa ilmeisesti lähinnä sen kiukuttelun ja huuto-itku-potku-raivarin pelossa. Eli jos minä sanon ettei jälkkäriä saa jos ruokaa viskotaan pitkin pöytiä ja mitään ei mene suuhun, niin kakara kantelee itkuisena äidille ja äiti tulee mulle päivän päätteeksi valittamaan, että en saa pakottaa ja "kiristää" tuolla tavoin tyttöä syömään ruokaa, josta hän ei tykkää(ja muistetaan, että ruokanahan on aina tytön aamulla tai edellisenä iltana itse valitsema ateria!!!). Äiti myös antaa sitten pakkasesta jälkkärin lapselle. Eli vanhemmat vie kaiken ihan kaiken pohjan mun komennoilta ja kurinpidolta pois kun ne aina taipuu tytön oikutteluihin. Lapsista en periaatteessa hyväksy nimitystä kakara, mutta tästä tytöstä kakara on oikeastaan jo jopa imarteleva nimitys. Hirviö ja perheterroristi voisi olla totuudenmukaisempi...
Tänäänkin taas aamu alkoi sillä, että tyttö kieltäytyi pukemasta ja makasi huoneensa lattialla. Äiti lupasi, että minä pakkaan evääksi jotain erityisherkkua jos kiukuttelu loppuisi. Arvatkaa vaan kuinka paljon otsassa kiristi ärtymys ku pakkasin sitte eväskassiin jotain suklaapaloja muutaman. Ei ne suklaat sillon tällön eväänä maailmaa kaada, vaan se periaate...
Mutta joo, taidan alkaa nyt katselemaan ihan saman tien gumtreestä uutta perhettä. Heti ku uus perhe ja aloituspäivä on lyöty lukkoon niin ilmotan perheelle, että saavat etsiä uuden pompoteltavan.
Onpa sulla kyllä aikamoinen hoidokki ja perhe :-/! Ja mä ku luulin, että mun uhmaikänen 2,5v. olis rasittava päivittäisine pikku kiukutteluineen siitä millon mennään päikkäreille ja kumpaan jalkaan kengät laitetaan ;-). Mutta hän sentään on taltutettavissa ja vanhemmat on vaan tyytyväisiä ku en anna pojalle periksi. Et mä kyl saan tukee sieltä suunnalta. Oon kyl kans kattonu leikkipaikoissa tätä paikallista menoa ja on se kyllä vähän erilaista ku suomessa. Jotenki lapsia nostetaan jalustalle, paapotaan ja höösätään tääl enemmän ku suomessa... Ja joku sano siitä ruokailusta, meillä on kans sen kanssa vähän ongelmia. Ku mikään lämmin ruoka ei oikeen tahdo maistuu. Paahtoleipä, mehut/smoothiet ja kananugetit on melkeen ainoot ruoat mistä herra innostuu...eikä kyllä vanhemmatkaan vaadi häntä syömään erityisen monipuolisesti. Et se on vähä hassua ku suomes on tottunu et aterialla on varsinkin lapsilla myös perunaa,tuoreita vihanneksia tai salaattia, lihaa jne. eikä vaan pullamössöleipää!Mut tsemppiä hirveesti sulle ja mun neuvo on et vaihda perhettä!
Hirvio ja perheterroristi :D Mua alko arsyttaa sun puolesta kun luin tota tekstia.
Tsemppia sulle! Toivottavasti loydat uuden perheen pian.
Tutun kuuloista varmaan kaikielle maailman au paireille, ainakin jotka ovat vieraskielisessä perheessä asustelleet.
Meilläkään tilanne ei aivan yhtä paha ole, mutta välillä tuntuu niin turhauttavalta että vanhemmat sallivat kaiken, minkä minä olen kieltänyt. Mennään liikaa "lasten ehdoilla". Kun pienin ei suostu syömään aamupalaa, vanhemmat antavat hänelle pullan tai keksin rattaisiin matkaevääksi "jotta lapsi söisi edes jotain". Leipäähän siihen ei voi antaa mutusteltavaksi:D Onneksi en ole saanut negatiivista palautetta tomintatavoistani, muutaman kerran olen sanonutkin vanhemmille että telkkaa ei sitten tänään katsota, kun siitä tuli aikaisemmin päivällä riitaa ja he olivat samaa mieltä onneksi. Mutta näemmä teillä vanhemmat eivät laita tikkua ristiin asian eteen joten varmaan he voivat hankkia jonkun, joka sietää tuollaista käytöstä. Onko muuten perheellä ollut aikaisempia au paireja? Heiltä voisit kysellä myös fiiliksiä jälkikäteen. Pitkää pinnaa sinulle:)
Hei! Onpa sulla kestamista! Vanhemmat ei todellakaan ansaitse yhtaan myotatuntoa, kun ovat pilanneet lapsensa kaytoksen. Ei ole varmaan tytollakaan hyva olla kun vahan valia taytyy saada raivareita ja etsia rajoja joita ei tule vastaan, perusturvallisuus puuttuu ja vaikeudet varmaan lisaantyy ajan kanssaa, kelaa teinivuodet jne... Jos vanhemmat vie pohjan kuten kuvailit niin ei siina sun 'kovistelut' paljon auta.
Vinkkina vaan etta brittiperheet on usein vahan 'omituisia' suomalaisten nakokulmasta, varsinkin mita tulee ruokailuihin ja telkkarin katsomiseen jne. ja tosiaan aina taytyy olla jotain ihme maksullista viihdysta jalkelaisille. Mutta meita suomalaisia perheita kylla loytyy Lontoosta, kannattaa tsekata mol.fi ja Aupairworld.net myos gumtreen ohella.
Onnea seuraavaan pestiin!
ikina lasteni kayttaytya talla tavoin! Mutta perheessa perheen tavalla, ikava kylla se on vanhemmista kiinni enemman kuin itse lapsesta tai yleensakaaan brittilaisista lapsista. Lapsi oppii juuri sita mita hanelle opetetaan.
Emme asu Lontoossa ihan mutta taalla meidan kulmilla ns. "hyvalla" alueella en tieda montaakaan lasta joiden vanhemmat antaisi lapsen talla tavoin pomottaa, joten ei kannata yleistaa kaytosta kaikkiin brittilapsiin. Kulttuurierot ovat aina olemassa ja se tietenkin suomalaisena on pakko joko hyvaksya tai ei. Varmasti suurin osa meista tanne britteihin muuttaneista on kaynyt sen "kulttuurishokin" alussa lapi ja sen joko hyvaksyy ja jaa tanne tai ei kesta ja lahtee takaisin suomeen.
Kolmen saman ikaisten lapsen aitina taytyy vaan ihmetella, etta eiko kahdeksan vuotiaalla ole koululaksyja koulun jalkeen tehtavan? Meilla ainakaan ei tahdo koulun jalkeiset tunnit riittaa edes ihan " normaaliin" elamaan, kuten laksyihin, ulkoiluun ja harrastuksiin parina paivana viikossa..?
huono yleistää noin, et toi ois tuttua kaikille vieraskielisissä perheissä työskennelleille.
oma ap-perheeni oli ainakin tosi tiukka ja "jalat maassa"-asenteella noissa jutuissa, jos ei ruokaa syöty niin sitten ei syöty jälkkäriä, ja jos ei toteltu, niin enemmin vaikka itkettiin ja toteltiin.
herkkujen suhteen olin ainoastaan ite vanhempia tiukempi,musta lasten ei tarte syödä miljoonaa keksiä joka päivä vaikka ne kuinka itkisi...
Tällä hetkellä toista kertaa au pairina ja tuollaista en kyllä itse katselisi kauaa. Niinkuin joku muukin mainitsi nin jotain perusturvan puutetta kyllä selkeesti on jos vanhempia ei mihinkään päästetä ja kaikesta pitää tehdä taistelu ja ohjelmanumero. Toivottavasti lähdit pois perheestä!
Nykyisessä perheessäni on kaksi poikaa 10- ja 12- vuotiaat eikä tuommoinen tulisi kyllä kuuloonkaan. Minun sanani on laki siinä missä vanhempien ja huonosta käytöksestä tai tottelemattomuudesta menettää "etuuksia". Mikään pamputus kuri täällä ei ole, tottakai pienemmistä tekemättäjättämisistä yms. katsellaan välillä läpi sormen mutta kyllä sitä syödään mitä on laitettu ja kummassakaan perheessä missä olen ollut ei kyllä taloa pyöritetä pikku prinssien tai prinsessojen ehdoilla. Mainitsemasi pävittäiset elokuvat, maksulliset leikkipaikat yms. ovat kyllä "treat" kuten myös monien mainitsemat herkut....
Tässä kun näiden lasten paapomisista on yleisesti lukenut niin itsellä ihan toinen kuva suurimmasta osasta perheitä (lasten kaverit ym..) Kaikki hoidokkini ovat kysyneet luvan jokaiseen naposteltavaan ruokailujen välissä, "please" ja "thanks" muistetaan hyvin ja lähes kaikkeen kysytään lupaa.Perus käytöstavat osataan ja kylään tulevat lapset muistavat tervehtiä tullessa ja mennessä, kiittävät ovella kun saivat tulla kylään. Kuinka monessa suomalais perheessä 12-vuotias kysyy luvan omien suklaidensa syömiseen ? Tällä hetkellä ollaan poikien kanssa opeteltu ja keskusteltu siitä mikä on sopivaan kun on kavereita, esim. jos jääkaapissa on vain yksi jugurtti ei ole kohteliasta mutustaa sitä vaan otetaan jotain mitä riittää kaikille... Hyvin näkyy viesti menneen perille :) Eli en sanoisi että näillä kaikki on ihan hakusessa. Onhan näillä jo pelkästään koulussa ihan toisenlainen kuri kuin meillä kotona...
Tietty niitä hemmoteltuja löytyy kaikkialta, itse olin suomessa keikkatöissä perheessä missä uhmaikäinen oli selvästi se joka perheessä päättää. Muutamaa päivää enempää en olisi kestänyt mutta eipä se lapsen vika ole jos vanhemmat eivät jaksa asettaa rajoja.
Ei lasten kanssa aina ihanan ruusuista ole mutta onhan meillä isoillakin huonot hetkemme ja päivämme :D
Minuakin muinoin suomalaisen au pair -perheen 7-vuotias poika saattoi lyödä ja vetää hiuksista. Vanhemmat olivat täysin pojan vietävissä.
Tuntui todella pahalta, kun kaikkensa yritti ja keksi leikkejä ja tekemistä, niin poika saattoi hetken leikkiä normaalisti ja sitten alkaa haukkua tms. Kuulemma vihasi minua ja muuta mukavaa. Jos vanhemmat eivät saaneet häntä kuriin, niin miten minä sitten?
Onneksi se oli muutenkin lyhyt pesti, niin suomalaisella sisulla sen hoidin kunnialla ;)
Onko tällainen yleistäkin, että on hankalia lapsia? Miten heidän kanssaan pärjää? Entä uskovatko vanhemmat, jos sanoo, että lapsi on hankala?
Hei!
Vietin viime kesäni juurikin Lontoossa au pairina, ja törmäsin samaan ongelmaan. Tosin minulla oli vieläpä kaksi ''kullanmurua'' hoidettavana. Olen työskennellyt paljon lasten kanssa, ollut jopa tarhassa harjoittelemassa yli 6 kk, joten kokemusta onneksi löytyi, mutta helpolla en siltikään päässyt.
Perheeni pojat (4- ja 6-vuotiaat) olivat näitä kauhukakaroita: löivät vanhempiaan, haukkuivat, nimittelivät, eivät tahtoneet totella ollenkaan jne. jne. Nukuttaminen oli alussa yhtä tuskaa (tein sen kaksi iltaa viikossa), mutta sovelsin sitkeästi Supernannyn (tv:stä tuttu ;)) ohjeita ja se toimi minulle melkein heti. Koittivat minuakin alussa löydä, mutta näistä kiukutteluista pääsi yllättävää kyllä tiukalla komentamisella. Jäähypenkkiä en tietenkään voinut käyttää, sillä siihen en olisi saanut vanhemmilta tukea. Äiti tosin sitoi nuoremman lapsen joskus lastenrattaisiin ''jäähylle'', sillä ''eihän poika vielä ymmärrä jäähyn ideaa ja tulee sieltä pois''. Voi luoja...
Perheellä oli samanlaisia auktoriteettiongelmia kuin teillä - isä aina poissa, äiti ihan hukassa. Kokeili samaan aikaan erilaisia kasvatusmetodeja, kyllästyi niihin kahdessa päivässä ja taas vaihtui. Ei jaksanut itse enää, joten helppohan se oli sanoa että ''äiti vihaa teitä, äiti ei jaksa nyt'' ja lähteä ovet paukkuen ja jättää minut kahden kirkuvan lapsen kanssa :)
Olin huomaavani samaa kuin sinä Lontoossa viettäessäni aikaa leikkipuistossa/lapsenvahtina kutsuilla jne. jne. että brittilapset ovat ehkä hieman kurittomampia. En ole missään Suomen leikkikentällä (puhun nyt kaupungeista) nähnyt niin hyperenergisiä lapsia, jotka vieläpä ajoivat potkulaudoillaan kotiin mentäessä vanhempiaan/hoitajiaan karkuun. Samoin kutsut olivat aina kaaosta, mieleeni on jäänyt parhaiten eräät syntymäpäivät, joissa palkatun pellen kimppuun hyökkäsi lapsi purren tätä jalkaan. Lapset myös haukkuivat kilpaa pelleä (you are fat and ugly and stupid. You big, fat baby!) ja olivat hänelle todella nenäkkäitä.
Siltikin suosittelen sinulle perheen vaihtoa ja toivotan tsemppiä täältä Suomesta. Kyllä se taas varmaan helpottaa, kunhan lomat ovat ohi :)