Millaisia kokemuksia teillä muilla on tapauksista, joissa toinen asuu aivan etelässä ja toinen melkein niin pohjoisessa kuin asua voi?
Olemme hulluina toisiimme ja kummastakin tuntuu, että toinen on se oikea ainoa vaan, että asumme aivan eripuolilla Suomea ja olemme kumpikin vanhempiemme ainoita lapsia ts. kumpikin haluaisi olla lähellä vanhempia heidän ikääntyessään jne.
Olemme hulluina toisiimme ja kummastakin tuntuu, että toinen on se oikea ainoa vaan, että asumme aivan eripuolilla Suomea ja olemme kumpikin vanhempiemme ainoita lapsia ts. kumpikin haluaisi olla lähellä vanhempia heidän ikääntyessään jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilman muuta onnistuu,luokaa vain omat säännöt,käykää lomilla vuorotellen, toinen vuosi menossa ja olemme mailman onnellisemmat, kun meillä on toisemme.Rakkaus on rajaton .
Kyllä se voi onnistua. Me ei olla ihan noin kaukana toisistamme, mutta aivan tarpeeksi kuitenkin, ettei missään nimessä voi edes joka viikonloppu tavata. Tapaamme noin kerran kuukaudessa ja sitten lomat ollaan yhdessä.
Molempien töiden ja lasten takia ei ole vielä mahdollista muuttaa minnekään.
Neljä vuotta on tätä nyt ollut, mutta päivääkään en vaihtaisi pois kuten laulussa sanotaan.
Olen elänyt mielenkiintoisia ja onnellisia vuosia tässä suhteessa ja todella haluan joskus asua kumppanini kanssa vielä yhdessäkin.
Mutta tahtoa vaatii molemmilta ja LUOTTAMUSTA!
Tapasin abiristeilyllä miehen, johon rakastuin tulisesti heti ensisilmäyksellä. Hän asui toisella paikkakunnalla, kaukana minusta. Vietimme ihanan illan, ja rakastuimme toisiimme koko ajan enemmän. Aamulla heräsi katumus: hän asuu liian kaukana, ei tästä mitään tule.
Kuukausia risteilyn jälkeen olimme yhteydessä, hän yritti saada minut tajuamaan, että välillämme on jotakin ainutlaatuista. Minä harasin vastaan: hän asuu liian kaukana, ei tästä mitään tule.
Juhannuksena tein hetken mielijohteesta päätökseni, ja pyysin, että hän hakee minut luokseen. Olemme olleet siitä saakka yhdessä, rakastumme toisiimme päivä päivältä enemmän. Muutin hänen luokseen loppuvuodesta.
Kaukosuhteemme kesti useita kuukausia, ja siitä siirryttiin onnelliseen yhteiseloon. Sen tosin sanon, että toisen oppii kunnolla tuntemaan vasta, kun asutaan yhdessä.
Elämä on elämistä varten, eikä jahkailua varten. Hankitte yhteisen kodin vaikka lapsuudenkotienne välimaastosta. Olisi yhtä pitkä matka molempien vanhempien tykö kyläilemään. Tsemppiä!