Avioerosta on siis kyse. Vaimoni kuvittelee, vai kuvittelenko minä, että kaikki omaisuus jaetaan puoliksi. Auto, työkalut, siivoustarvikkeet, sängyt, sohvat, kirjahyllyt, tuolit, kukkatelineet, keittiötarvikkeet, matkalaukut ja vaikkapa tiskirätit jos niikseeneen tulee. Vai voiko muka jokainen pitää avioliittoon ostamansa tavarat itsellään. En nyt tarkoita että jos vaimo olisi saanut vaikka perintöä niin en minä siitä mitään haluaisi.
Tarkoitan vain kaikkea mitä yhdessä on avioliittossa ostettu, vaikka kyse olisikin vaikkapa imurista. En nyt halua olla pikkumainen mutta kun vaimo haluaisi vielä KAIKEN. Siis tyhjentää kodin että minulle ei jäisi kuin rulla vessapaperia, jos sitäkään. Autonkin aikoo viedä vaikka olen sen itse osamaksulla maksanut.
Miten tuo tavaroiden jako oikein menee? Haluaisin jakaa kaiken tasapuolisesti ilman riitoja mutta mun vaimon kanssa se näkyy olevan mahdotonta.
Auttakaa viisaammat!!!
Tarkoitan vain kaikkea mitä yhdessä on avioliittossa ostettu, vaikka kyse olisikin vaikkapa imurista. En nyt halua olla pikkumainen mutta kun vaimo haluaisi vielä KAIKEN. Siis tyhjentää kodin että minulle ei jäisi kuin rulla vessapaperia, jos sitäkään. Autonkin aikoo viedä vaikka olen sen itse osamaksulla maksanut.
Miten tuo tavaroiden jako oikein menee? Haluaisin jakaa kaiken tasapuolisesti ilman riitoja mutta mun vaimon kanssa se näkyy olevan mahdotonta.
Auttakaa viisaammat!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
pykälä jonka mukaan omaisuuden jako menee. Jos jaetaan puoliksi, niin sitten teette yhdessä listan tavaroista ja niiden hinnoista. Sovitte sitten kuka saa mitäkin, kandee käyttää taulukkolaskentaohjelmaa (esim ilmainen openoffice), jolloin näkee välisummat nopeasti.
Tehtiin ex-eukon kanssa ositus. Ositussopimuksen mukaan jako piti olla tehty ja avaimet yms. piti luovuttaa oikealle omistajalle. Exäni ei antanutkaan minulle jääneen talon avaimia, vaan kävi varkaissa talossani vielä monena päivänä. Eipä silti, aivan tarpeeksi minulle jäi.
Pankinjohtajan tytär ja opettaja tosin onkin lain yläpuolella, ainakin omasta mielestään..
Kuulin tosin tapauksesta, jossa pariskunta ei ollut muuttanut erilleen. Puolison nukkuessa toinen, juristi vielä ammatiltaan, ulosti yhtä sun toista talosta, vaivihkaa ja suunnitelmallisesti. Se niistä yhteiskunnan tukipylväistä.
Hyödynsi opettajan lyhyet työpäivät osituksessa viemällä tavaraa parhaasta päästä.
En tiedä mitä kaikea hän ositussopimuksen teon jälkeen vei, mutta maisterinpaperinsa yms. omaa tavaraansa siinä kiireessä jätti.
Tuon touhun jälkiselvittelyssä jouduin poliisikuulusteluun kevyin perustein, sähköpostilla tehdystä kotirauhan häirinnästä. Eihän poliisinkaan mielestä opettaja voi toimia kuten kerroin, joten minä olin tarinan konna.
Mitenkäs täällä pystytään auttamaan, kuin kerran on jo riita ja näyttä olevan mahdoton tilanne. No vie asia oikeuteen, kai sulla kuitit tallella että pystyt näyttämään ne osamaksut jm. Tottakai kaikki tavarat jaetaan puoliks ja jos vaan yksi esine - niin sahalla vaan puoliksi!
avioehtoa, niin omaisuus menee puoliksi. Myös se mahdollinen vaimon perintö. Millä perusteella vaimosi vaatii kaiken itselleen? Siksikö, että hän on ne kaupasta käynyt (sinun rahoilla?) ostamassa? Vai onko hän itse oikeasti rahoittanut kaiken? Niin tai näin, niin joka tapauksessa kaikki menee puoliksi ilman avioehtoa. Jos sinä olet laittanut osuutesi rahoistasi yhteiseen hyvään, niin silloinhan se on reiluakin.
Ero ilman riitaa on aika harvinainen. Ja kun sellainen onnistuu, niin herää kysymys, että miksi piti edes erota.
...että tunnekuohussa ei voi sopia asioita järkevästi. Eroaminen voi tapahtua riitelemättä, jos molempien keskiössä on asioiden saaminen eteenpäin, vetkuttelematta. Aikapainetta aseenaan käyttävä on vetkuttelija, joka yleensä haluaa riidan kautta myönnytyksiä, koska kokee tai tietää muutoin olevansa heikommalla. Ulkopuolinen neutraali henkilö voi auttaa yhteisymmärryksen syntymiseen. Asuntoakaan ei muutes välttämättä jaeta ihan tasan, vaikka olisi yhteisiin nimiin hankittu, jos toinen todisteellisesti on hoitanut lyhennyksiä ja korkoja huomattavasti toista enemmän.
viimeksi mainitsemasi muuten todistat...?
Ei nimittäin mennyt läpi omassa tapauksessani: taloa varten otettiin laina molempien nimiin, käytännössä tehtiin jako niin, että mies hoiti lainnan lyhennykset 100%:sti eli tuolla ajattelumallilla talonhan olisi pitänyt erotilanteessa olla hänen..? Minä puolestani panostin samalla summalla kuukaudessa "yhteiseen hyvään" ja maksoin ruuat ja esim sähkö- ja jätehuollon + kiinteistöverot. Miehellä oli todistettavasti mustaa valkoisella siitä, että lyhennykset lähtivät hänen tililtään - mutta ei olisi kuulemma painanut vaakakupissa yhtään mitään, jos riitelemään olisi lähdetty. Näin sanoi juristituttumme.
Omaisuuksienne arvo lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia tasan. Itse tavaroita ei tarvitse lähteä puolittamaan. Toinen saa työkalut ja auton, toinen kesämökin jos ko. asiat ovat yhtä arvokkaita. Vaimo pitää perintönsä, mutta luovuttaa jotain muuta jos hän on jäämässä plussalle.
Sillä mitä kumpikin on maksanut ei ole mitään merkitystä. Jako on sopimuskysymys.
perinnön pois laskuista. Muistaakseni aviopuolison voi sulkea perinnöstä pois testamentissa, mutta testamentissa pitää nimenomaan niin määrätä. Käsittääkseni silloin muu omaisuus menee kyllä puoliksi (ilman avioehtoa), mutta perintö jää laskelman ulkopuolelle.