Alan olla kertakaikkisen neuvoton tämän asian kanssa. Olen parikymppinen, ja nyt asunut täällä Tampereen seutuvilla vuoden. Silti minulla ei ole yhtään kaveria. Ei ainuttakana leffa/kahvi/lenkkiseuralaista. Ja nyt se on alkanut vaivata ihan toden teolla. Poikaystäväni ei sitä myönnä, mutta minusta tuntuu että hänkin alkaa pikkuhiljaa kyllästyä siihen että joutuu kuuntelemaan kaikki juoruiluni ja kestämään minua ihan koko ajan.
Olen aina ollut kamalan huono hankkimaan kavereita, olen hirvittävän ujo ja uusien ihmisten seurassa menen täysin lukkoon. En viihdy näissä tanssibaareissa, ja ahdistun suurten ihmismassojen keskellä. En silti ymmärrä, miksi kukaan vaikkapa koulusta ei edes halua jutella kanssani. Olen se "joukosta pudonnut", kun muilla on omat pienet piirinsä. En ymmärrä miksi juuri minun seurani ei kelpaa, miksei kukaan halua minun kanssani lähteä vaikkapa kahville?
Ketään jolla olisi samanmoisia ongelmia ollut? Miten niistä on päästy yli? Mistä aloittaa "kavereiden etsiminen"?
Olen aina ollut kamalan huono hankkimaan kavereita, olen hirvittävän ujo ja uusien ihmisten seurassa menen täysin lukkoon. En viihdy näissä tanssibaareissa, ja ahdistun suurten ihmismassojen keskellä. En silti ymmärrä, miksi kukaan vaikkapa koulusta ei edes halua jutella kanssani. Olen se "joukosta pudonnut", kun muilla on omat pienet piirinsä. En ymmärrä miksi juuri minun seurani ei kelpaa, miksei kukaan halua minun kanssani lähteä vaikkapa kahville?
Ketään jolla olisi samanmoisia ongelmia ollut? Miten niistä on päästy yli? Mistä aloittaa "kavereiden etsiminen"?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Monesti niillä, jotka ovat jääneet kotiseudulleen, on jo kaveripiirit valmiina eikä uusia tuttavuuksia kaivata. Ajattelis ainakin, että Tampere on sen verran iso, ettei sieltä ole pakko muuttaa opiskelujen perässä minnekään. Pienemmillä paikkakunnilla ei taas koulujakaan ole. Itse olen myös kotiseudultani pois lähtenyt, ja huomaan että niillä paikallisilla on jo omat piirinsä ja paljon kavereita. Monet uusista ystävistäni ovat itsekin ei-paikallisia.
Eikö siellä koulussa olisi muualta muuttaneita, jotka kaipaavat kavereita? Rohkeasti vain juttelemaan niiden kanssa. Ei kukaan voi tietää, että kaipaat kavereita ellet ota kontaktia. Jos olet passiivinen, niin kaikki varmaan vain luulevat ettet halua tutustua.
Ujous karisee kyllä harjoittelemalla. Mulle ainakin -jonkin verran ujona - on helpompi jutella muutamien seurassa kuin tosi isossa porukassa. Kyllä se siitä sitten lähtee ja myöhemmin uskaltaa enemmän:)
Jep, ihan sama meininki täällä.
Tampereella olen nyt viime vuoden Tammikuusta asunut, eikä mulle ole, osittain omasta aktiivisuudestani, tai sen puutteesta johtuen kertynyt vielä kavereita, kahvi , leffa - tai minkään näköistä seuraa. Ei edes puoltuttuja löydy.
Onhan tämä vähän tukalaa, kun ei löydy ketään tuttua ja sen takia on kyllä vähän tämä kaupunkiin tutustuminen jäänyt puoltiehen. Leffassa on pakko yksin istuu, jos nyt leffaan tekee mieli mennä.
Olen kans tällänen pian 24 vuotta täyttävä nuori henkilö.
Mä oon 22 vuotias tyttö ja melkolailla samanlaisessa tilanteessa kun säkin. Ite oon tosin kohta kaks vuotta kerenny täällä Tampereella pyörii. Oon ite kans sen verran ujo, että kavereiden hankkiminen on tosi vaikeeta. Mutta jos kiinnostaa vaikka musta alottaa "kavereiden etsiminen" niin mailaa ihmeessä :)
[email protected]
moikka.
kyllähän niitä kavereita täältä tampereelta löytyy. ite 21v tyttö tampereelta. kavereita on, mutta niitä ei ole ikinä liikaa :)
et jos joku on vielä kaveria vailla niin vastaile :)
Ihan tiedoksesi, olen lähettänyt meiliä sun suuntaan :)
Lue ihmeessä.
Moi!
Kitty0000, lähettele mulle sähköpostia jos kiinnostaa :)
... laitoin sulle mailia. Ei kai haittaa?:)
Joo, ei haittaa se.
Mut se vähän mietityttää, miksen ole kummastakaan teistä mitään kuullut viiteen päivään.
En tiedä kuinka usein käytte sähköpostianne tsekkaamassa, niin ajattelin tänne varmuuden vuoksi kirjoitella , että viesti on saatu ja siihen on myös vastattu. Itse siis käytän tota mailii päivittäin (ainakin kun odotan jotain viestejä)
Saa vastatakin takas mulle jos siltä tuntuu :)
"En silti ymmärrä, miksi kukaan vaikkapa koulusta ei edes halua jutella kanssani"
Monet ihmiset ja jopa ryhmät ovat niin ujoja etteivät jostain syystä aloita keskustelemista tuntemattomien tai puolituntemattomien tai ei edes tuttaville. Itse olen joutunut melkeimpä aina keksimään aiheet ja aloittamaan keskustelemisen vaikka olisin keskustellut henkilöiden ja ryhmien kanssa jo pitempäänkin. Jossain vaiheessa sitä vain antaa periksi ja lopettaa keskustelujen avaukset. Silloin ollaan hiljaisia, vaikka ujot ryhmässä jatkaisivatkin keskustelemistaan.
Vielä sen verran sanoisin, et mulle sukupuolella ei ole väliä, kun ihan kavereita etsiskelen.
Mullekin voi meilata osoitteeseen [email protected]
sama täällä. Uudelle paikkakunnalle muuttanut. Koulussa on muutama ystävä, mutta he ovat koko ikänsä paikkakunnalla asuneita, omat kaveripiirit jo valmiina, eivätkä kaipaa uusia kavereita. Koulun ulkopuolella taas on vaikee tutustua uusiin ihmisiin yksin. Olen mukana eräässä harrastusryhmässä, mutta siinäkin muut ovat keski-ikäisiä. Olen ujohko tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja loukkaannun aika helposti, lokeroin ihmiset helposti ei-ystävikseni jo huomaan heidän esim puhuvan minulle töykeään sävyyn kerran, niin en välttämättä myöhemmin enää mene juttelemaan kyseisen henkilön kanssa. Tuntuu että se vähä minkä ujona ei niin sosiaalisen ihmisenä saa aikaan tutustuakseen muihin, löytääkseen ystävän, ei kuitenkaan näytä tuottavan tulosta. Vaikuttaa asia väkisinkin itsetuntoon ja mielialaan. Kun joku kysyy mitä teen ensi viikonloppuna, joudun vastaamaan että empä ihmeempiä. Koska olen siis yksin. Häpeän yksinäisyyttäni. Joskus myös piilottelen sitä. Tunnen että miksi en kelpaa muille. Olen jo tietyllä tavalla tottunut tekemään asiat yksin käymään syömässä jne.
Joo, se yksinäisyys voi käydä itsetunnon päälle.
Tuttu on tuo tunne. Helposti jää asioita tekemättä. Näin on siis käyny ainakin mun kohdalla.
Mutta näyttä ainakin näiden keskusteluketjujen perusteella, et on Tampereella esim. paljonkin kohtatovereita. Ne kohtalot ei vai tunnu aina törmäävän toisiinsa.
Olen kans parikymmpinen tyttö. Muutin joulukuussa tampereelle ja en tunne täältä juuri ketään. Koulussa olen tutustunut joihinkin, mutta vapaa ajalla ei tule heidän kanssaan aikaa vietettyä, koska niilläkin on ne omat kaveripiirit jo valmiina. Viikonloput ja illat on siis tosi tylsiä ja yksinäisiä.
Mulle saa kans kirjotella tai lisätä meseen: [email protected]
Toivottavasti edes tätä kautta pääsis tutustumaan uusiin ihmisiin.
Ihan kuin omasta suusta tuo sinun kertomus.. :(
Mene vaikka jollekin iltakurssille,jostain opiskelemaan aiheesta,joka itseäsi kiinnostaa,tai aloita uusi harrastus.
netin kautta löytyy varmaan hakukoneelta jos jonkinlaisia vaihtoehtoja:)