Ittestä kuulostaa ihan hyvältä. Tosin se ei tietenkään tarkoita sitä, että se olisi sitä jonkun muun mielestä.
Täytyy sanoa, että ei tämä ole edes ihastusta ensikuulemalta. Rytmi on muuttunut ja vähän riffiä on tullut mukaan. Tai siis aika paljon.
Biisitekeleessä taisi olla alunperin seitsemän tai kahdeksan sointua. Jotenkin se tuntui turhan mutkikkaalta eikä tarpeeksi päällekäyvän suorasukaiselta. Kuulosti ihan balladilta, ei rokilta. Siis joltain Mrs Robinsonilta tyyliltään. Niin, ja että siinä oli lisäksi vielä blueskuviota ...
Kuulostiko tarpeeksi kammottavalta? Onneksenne, ette ole kuulemassa surkeaa soittoani ...
Riittääkö kaksi sointua edes huonoon rokkiin?
Täytyy sanoa, että ei tämä ole edes ihastusta ensikuulemalta. Rytmi on muuttunut ja vähän riffiä on tullut mukaan. Tai siis aika paljon.
Biisitekeleessä taisi olla alunperin seitsemän tai kahdeksan sointua. Jotenkin se tuntui turhan mutkikkaalta eikä tarpeeksi päällekäyvän suorasukaiselta. Kuulosti ihan balladilta, ei rokilta. Siis joltain Mrs Robinsonilta tyyliltään. Niin, ja että siinä oli lisäksi vielä blueskuviota ...
Kuulostiko tarpeeksi kammottavalta? Onneksenne, ette ole kuulemassa surkeaa soittoani ...
Riittääkö kaksi sointua edes huonoon rokkiin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaksi sointua riittää mainiosti ja siitä hyvänä esimerkkinä on Uriah Heepin megahitti Lady in Black. Muitakin on, mutta ei nyt tule nimet mieleen.
Kyllä se riittää jos on selkeä visio itse biisistä. Esim. Bo Diddleyn saattoi vetää yhdelläkin soinnulla normaalin 12-tahdin blueskaavan sijaan.
Miles Davisin So Whatissa on kaksi sointua, Dm7 ja Ebm7. Modaalisesta jazzista varmaan löytyisi muitakin esimerkkejä, mutta oma tietämys ei riitä mainitsemaan muita esimerkkejä.
Ei se sointujen määrästä ole kiinni, tärkeämpää on se, mitä niistä soinnuista saadaan irti.
agents,metallica,klamydia,bon jovi,ironmaiden..kaikki nuo bändit käyttää vain yhtä sointua...
Arvostetun calypsolaulajan Harry Belafonten 50-luvun megahitissä "Day-O", joka Suomessa tunnetaan nimellä "Banaaninlastaajan laulu" on nuottien mukaan kaksi sointua, G ja D7.
Jotenkin kahden soinnun `riittäminen` on outoa ajattelua.Jos olet trubaduuri niiden kahden harjaaminen kuulostaa kaikille tosi puuduttavalta.Laulussa pitää silloin olla jotain koukkua tai soitossa hyviä fillejä ,näppäilytekniikka tai kielten demppailua.Ne kaksi sointua eivät kanna biisiä ellei mitään muuta ole tarjolla.
Trubaduurihomma nimenomaan paljastaa sen onko lahjoja vai ei kun biisi on riisuttu niin pieneksi. Ja vaikka lahjoja olisikin, valikoimattomalle yleisölle soittaminen on melkoinen haaste nykyisessä arkipäivän adhd -kulttuurissa.
Kahden soinnun varaan ei kannata jättää varsinkaan jos komppi on tyyliä rämps rämps. Trubaduurihommaa kun voi maustaa esimerkiksi hammer-oneilla, lyhyillä kävelykuvioillla, erilaisilla plektra tai näppäilytekniikoilla sekä yleisellä soittodynamiikan muuntelulla.
Sovitaan niin kuin se on. Hard rokkia - ja koska olen runsaskätisellä päällä - siihen voi lisätä introksi ihan yhden soinnun. Sen lisääminen saa kuulijan ihan luulemaan, että tulee jotain "herkkää". Sovitaan, että se on F6. Sitten tulee totuus.
Hetken luulin plagioineeni AC/DC:n Spoiling for a fightia. Kävin tsekkaamassa, mutta ei, ei, tekeleeni ei ole sen plagiaatti.
Omasta vaatimattomasta luonteestani johtuen sanon, että minun biisini on suorempaa rokkia. Näpelöitsijänä en tosin ole näppäilytaidon mestari. Biisi vain on tarpeeksi yksinkertaisen nerokas. Tai sitten ei...
Sanottakoon selvennykseksi, että suomenkielen taitoni on monta kertaa parempi kuin soittotaitoni, joka ei kehuja ansaitse.
Kuten sanottu, riffiä tulee ja se vaihtelee ihan hitusen. Vauhti nopeentuu, hidastuu. Ääni hiljenee, kovenee. Eikä todellakaan säännönmukaisesti. Joo, kieltä vaimennetaan ja soitetaan "epäpuhtaasti". Sori, useampaakin välillä.
Olen samaa mieltä, että biisiin pitää saada lisää koukkua. Kuusi minuuttia biisiksi on todella lyhyt aika vaikka välillä se tuntuu ikuisuudelta ...
Kunhan opin lisää niin teen kahdeksan minuuttisen ... No, ei nyt sentään. Siitä tulee juuri sen pituinen kun hyvältä tuntuu. Tai sitten se lentää romukoppaan.
ja voin sanoa että luotan sinuun täydellisesti!Seuraan listoja!
Eikö äitisi ole opettanut sinulle miten vanhempia ihmisiä puhutellaan? Hyvä on. Sir Joutavanpäiväinen sinulle.
Vanha 70-luvun hitti Lumikenttien kutsu (I wanna go) on myöskin kahden soinnun ihme. Vaatii kuitenkin kitaristilta hieman parempaa soittotaitoa, eli näppäilytekniikka on oltava hallussa, jotta siitä saa uskottavan kuuloisen. Rämpyttämällä siitä ei tule muuta kuin sanomista.