Itse olen alle kolmikymppinen täydellinen ATM ja monta vuotta nuorempi veljeni on aloittanut naistouhut jo ylä-asteella.
Millaisia sisaruksia ATM:llä?
atm3
4548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun vielä asuimme veljieni kanssa vanhempiemme luona, niin kun nuorempi kahdesta pikkuveljestäni oli yläasteella niin luin salaa viestejä hänen kännykästään ja tytöiltä oli tullut lukuisia viestejä eikä jäänyt yhtään epäselväksi että vientiä kuopuksellamme riitti.
No en ole ehkä "oikea" ATM, koska minulla on ollut muutama suhde ja seksiäkin olen
silloin tällöin saanut, mutta olen kyllä meidän sisarusparvestamme se surkein tapaus.
Sekä pikku- että isoveljeni ovat ns. seurustelevaa tyyppiä ja heillä molemmilla oli
ensimmäiset tyttöystävät jo yläasteikäisenä. Itsellä ei niihin aikoihin
ollut tyttöystävästä tietoakaan, vaikka jotkut tytöt vähän vilkuilivatkin.
Sen lisäksi se on vähän omituinen juttu, että jos ja kun veljillä on mennyt suhde
poikki, niin he ovat löytäneet uuden naisen kohtalaisen lyhyen sinkkuilun
jälkeen. Eivätkä ole ottaneet epätoivoisesti ensimmäistä joka on osoittanut
kiinnostusta, tai epätoivoisesti etsineet uutta suhdetta mahdollisimman nopeasti.
Itse taas sinkkuilen vuodesta toiseen ja kaikki suhteenpoikaset ja tapailemiset
tuntuvat kuihtuvan kasaan kerrasta toiseen.
Se siis näyttää tosiaan olevan niin, että kun on ennenkin seurustellut pitkään,
niin on luontavampi naisten seurassa ja se uusikin löytyy paljon helpommin.
Tai sitten on kyse vain siitä, että ei ole mitään "sinkkusyndroomaa", jolloin etsisi koko
ajan parempaa ja parempaa, vaan antaa mahdollisuuden myös vähemmän täydellisille, jotka sitten osoittautuvat aarteiksi,
tai siis itselle sopiviksi?
Osasyy omalle surkealle seurusteluhistorialle taitaa olla myös
nuoruuden huonot kokemukset. Eli juuri tuossa yläasteikäisenä olin koulukiusattu
hiljaisuuteni takia ja se sai
itsetunnon murenemaan ja sitten sulkeutumaan omaan kuoreen muutamaksi vuodeksi eteenpäinkin,
eli juuri silloin kuin olisi
pitänyt hankkia niitä positiivisia kokemuksia toisesta sukupuolesta.
En nyt siis yritä syyttää kaikesta jotain koulukiusaamista,
käytä sitä tekosyynä, tai
esittää mitään marttyyria. Kiusaamiset olivat ja menivät ja olen päässyt niistä yli
aikoja sitten ja jatkanut elämääni. Kunhan vain arvailin, että silläkin voisi
olla jotain vaikutusta asiaan. Veljeni kun eivät tietääkseni joutuneet vastaavaa
kokemaan, vaikka melko hiljaisia olivat itsekin.
Tietääkseni minulla ei ole veljiä eikä siskoja.
Oma taustani on se, että olen koko elämäni kantanut "kiltin lapsen" viittaa nuorempien huliviliveljieni törttöillessä.