Exä ilmoitti, ettei voi luottaa minuun enää. Vanhojen juttujen (en koskaan ole pettänyt) takia, joista osa jo 3 vuoden takaisia! Miksi hän ei voi sanoa, ettei enää rakasta tai halua minua, miksi laittaa ero minun syykseni?
Hän muuttaa nyt pois, mutta viimeiset viikot ovat olleet yhtä helvettiä En saa surra, hän huutaa, ettei kestä kun itken ja koska saan itkukohtauksia aamuin illoin, mennessä ja palatessa ei se hänen mielestään enää ole tervettä.
Minusta on tervettä itkeä ja surra monen vuoden suhdetta, jonka luulin olevan harvinaisen hyvä. Meillä ei koskaan ollut "oikeita" ongelmia, nuo vanhat jutut ovat aivan naurettavan mitättömiä.
Nyt olen kauheissa syyllisyydentunnon tuskissa, että kaikki olisi hyvin, jos minä olisin toiminut toisin. Sydämeni sanoo, ettei se ole totta, sillä uskon hänen ihastuneen työkaveriinsa.
Olen aivan rikki, en saa nukuttua, enkä syötyä. Päivät menevät horroksessa ja valtavan ahdistuksen vallassa. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten selviän elämässä eteenpäin. Tiedän, ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin antaa ajan kulua ja yrittää unohtaa. Pelottaa, etten koskaan pääse yli, tai etten koskaan enää pysty rakastamaan.
En koskaan aiemmin ollut tuntenut niin suurta yhteenkuuluvuutta, kuin hänen kanssaan. Ja tottakai hän jossain vaiheessa ainakin tunsi omien sanojensa ja tekojensa mukaan samoin. Hän mietti monta viikkoa mitä haluaa ja lopulta ilmoitti muuttavansa pois. Kysyin häneltä monta kertaa niiden viikkojen aikana, että mitä hän haluaa, vastaus oli en tiedä ja välillä luulin, että hän haluaisi jäädä.
Olen niin väsynyt. Olisi sanonut heti, ettei enää jaksa.
Hän muuttaa nyt pois, mutta viimeiset viikot ovat olleet yhtä helvettiä En saa surra, hän huutaa, ettei kestä kun itken ja koska saan itkukohtauksia aamuin illoin, mennessä ja palatessa ei se hänen mielestään enää ole tervettä.
Minusta on tervettä itkeä ja surra monen vuoden suhdetta, jonka luulin olevan harvinaisen hyvä. Meillä ei koskaan ollut "oikeita" ongelmia, nuo vanhat jutut ovat aivan naurettavan mitättömiä.
Nyt olen kauheissa syyllisyydentunnon tuskissa, että kaikki olisi hyvin, jos minä olisin toiminut toisin. Sydämeni sanoo, ettei se ole totta, sillä uskon hänen ihastuneen työkaveriinsa.
Olen aivan rikki, en saa nukuttua, enkä syötyä. Päivät menevät horroksessa ja valtavan ahdistuksen vallassa. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten selviän elämässä eteenpäin. Tiedän, ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin antaa ajan kulua ja yrittää unohtaa. Pelottaa, etten koskaan pääse yli, tai etten koskaan enää pysty rakastamaan.
En koskaan aiemmin ollut tuntenut niin suurta yhteenkuuluvuutta, kuin hänen kanssaan. Ja tottakai hän jossain vaiheessa ainakin tunsi omien sanojensa ja tekojensa mukaan samoin. Hän mietti monta viikkoa mitä haluaa ja lopulta ilmoitti muuttavansa pois. Kysyin häneltä monta kertaa niiden viikkojen aikana, että mitä hän haluaa, vastaus oli en tiedä ja välillä luulin, että hän haluaisi jäädä.
Olen niin väsynyt. Olisi sanonut heti, ettei enää jaksa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
aaltopituudella. Se mikä häntä sattuu, sitä sä et ymmärrä. Se mikä sua sattuu sitä hän ei ymmärrä. Ne mitkä on hänelle oikeita ongelmia ei oo sulle mitään ja toisinpäin. Katastrofin ainekset noi on pitkässä juoksussa. Tuskin se ero sun syy on, vaan sen että olette eri aaltopituudella.
Vai tuosta tekstinpätkästä sinä jo oletat tuntevasi meidät molemmat? Tiedän kyllä mikä häntä sattuu ja kyllä hän tietää mikä minua sattuu.
Te ette vaan sopineet yhteen vaikka tahdot ajatella niin.
"Exä ilmoitti, ettei voi luottaa minuun enää. Vanhojen juttujen (en koskaan ole pettänyt) takia" "Meillä ei koskaan ollut "oikeita" ongelmia, nuo vanhat jutut ovat aivan naurettavan mitättömiä." Näytät todellakin ymmärtävän häntä ja olet oikea empatian ruumiillistuma.....
"viimeiset viikot ovat olleet yhtä helvettiä En saa surra, hän huutaa, ettei kestä kun itken" "ei se hänen mielestään enää ole tervettä." Ja hänellä on sinua kohtaan empatiat ihan yhtä kohdallaan...
Kun aika kuluu niin ajatukset selkiintyy. Ihmiset juuri eron jälkeen ajattelevat menettäneensä tärkeimmän. Aika tarvii jotta voi nähdä ettei yhdessa olo olisi ehkä ollut niin loistavaa.
erossa toisistanne tosiaankin. Saat selviteltyä omat tunteesi, ja hän todellakin mietittyä mitä elämältään haluaa. Itse olin parisuhteessa, jossa mieheni ei tiennyt mitä haluaa, se oli henkisesti raskasta ja lopulta hän tulikin siihen tulokseen ettei haluakaan seurustella ja vaan olla vaan. Vaikka sinusta nyt tuntuu kauhealta, niin aika on se, joka alkaa sinua haavoista parantaa hiljalleen. Älä jää neljän seinän sisälle, liikunta ja puhuminen ystävien kanssa asioista auttaa jo kummasti uuden elämän alkuun. Muutaman kuukauden päästä ajattelet asioita jo eri tavalla.